Millaista on olla kaunis?

Sama kuin olla ruma. Oleminen on olemista, tunteminen on sitten eri asia.

Tätä on kysytty täällä sata kertaa, etkö ole lukenut niitä?

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Kerrohan vielä miten tulit menneeksi sänkyyn, vaikka totesit olevasi aseksuaali? Vai saitko lapsesi keinohedelmöityksellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Kerrohan vielä miten tulit menneeksi sänkyyn, vaikka totesit olevasi aseksuaali? Vai saitko lapsesi keinohedelmöityksellä?

En, kyllä ihan luonnonmenetelmällä. Tuli vaan työelämän jo vakiinnuttua olo, että mitäs nyt, ja elämä alkoi tuntua tyhjältä ilman perhettä. Aseksuaalisuus ei ole minulla sellaista, että seksi olis ivaltavan vastenmielistä tai ahdistavaa, se on vaan kuin yksi neutraali kotityö muiden joukossa. Joten se ei ole estänyt mitään.

Taas?

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Mulla oli pari kaveria jotka olivat todella kauniita joskus pari-kolmikymppisenä ja heidän kanssaan kulkiessa sattui tätä, että ihmiset tuijottivat tai tulivat sanomaan että oletpa kaunis ihminen ja autot pysähtyi kohdallemme. Kerran jopa ambulanssi pysähtyi ja miehet siellä alkoivat ottaa kontaktia meihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Mulla oli pari kaveria jotka olivat todella kauniita joskus pari-kolmikymppisenä ja heidän kanssaan kulkiessa sattui tätä, että ihmiset tuijottivat tai tulivat sanomaan että oletpa kaunis ihminen ja autot pysähtyi kohdallemme. Kerran jopa ambulanssi pysähtyi ja miehet siellä alkoivat ottaa kontaktia meihin. 

:D tosi kiva olla se aivohalvauspotilas joka ei pääse ajoissa hoitoon koska kiimaiset ambulanssimiehet pysähtyvät iskemään kaunottaria!

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Samanlainen kokemus.

Minua lähtökohtaisesti pidetään jotenkin vähä-älyisenä. Kerran minulla oli palaveri myyntineuvottelijoiden kanssa, kun se oli ohi, kuulin sattumalta rappukäytävässä heidän keskustelevan minusta: Olen kaunis mutta en erityisen fiksu. Itsehän olin koko palaverin ajatellut että ko miehet urheiluteemallaan ei ole kovin fiksuja, vaan vähän juntteja ja olin suurimmaksi osaksi hiljaa.

Lisäksi olen hieman ujo, tästäkin oletetaan, eli asioista joita En sano.

Oikeasti mietiskelen koko ajan paljon ja siksi olen hiljaa.

T. Aito blondi

Sellainen sanonta on,ettei kukaan ole kaunis eikä ruma kun tarpeeksi kauan katsoo.

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisemmin kauniina, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten ole työmarkkinoilla saanut etua hoikkuudesta, pituudesta ja tietystä urheilullisuudesta. Mulla on ns. klassiset kasvonpiirteet, mutta en ole mikään superhäikäisevä katseenvangisija, eli tavallaan olen sellainen "onnellinen välimuoto", joka ei ole liian kaunis kärsiäkseen uskottavuusongelmasta, toisaalta olen kuitenkin länsimaisen yhteiskunnan normien perusteella "vaaditunlainen" monilta osin, niin onhan se helpottanut.

Eipä juuri miltään. Olen tietysti saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta eipä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni en ole koskaan ollut kummoisen näköinen, mutta ilmeisesti nuorena olin aika kaunis sen perusteella, miten ihmiset minuun suhtautui. Itselleni se oli erittäin ahdistavaa, koska olen introvertti ja suorastaan erakko luonne, joka vaan haluaisi olla rauhassa.

- Teininä se alkoi, miehiä tuli juttelemaan vähän joka paikassa, bussipysäkeillä, kaupoissa, kirjastossa. Joskus kesäaikaan auto pysähtyi tai alkoi ajaa hiljaa vieressäni ja joku mies sieltä flirttaili/jutteli. Koska ei kiinnostanut, tylytin ne miehet pois.

- Opiskeluaika oli myös paha. Opiskelin tekulla, erittäin miesvaltaisella linjalla. ihastuneita oli aivan liikaa ja osa niistä oli todella ahdistavia sinnikkyydessään. Yhden kanssa niistä seurustelinkin hetken, mutta totesin että olen aseksuaali enkä halua seurustella.

- Työelämässäkin johonkin 35-vuotiaaksi asti oli vaikeuksia tulla otetuksi tosissaan teknisenä asiantuntijana. Osa miehistä alkoi jopa puhua lässyttävällä äänellä, kun minä tulin paikalle, ja oikeiden asioiden käsittelyn sijaan tai ohella tuli usein flirttijuttua. Osa vanhemmista miehistä myös kuvitteli, että koska olen nainen, olen sihteeri käytännössä vaikka DI olenkin, ja yritti pistää minut kokoussihteeriksi, powerpointtien tekijäksi ja kahvien keittelijäksi. Eräässä firmassa oli samaan aikaan ikäiseni nainen, joka kuitenkin oli lihava, niin häneen suhtauduttiin kuin yhtenä jätkistä, paljon mukavammin kuin minuun.

- Lasten saamisen jälkeen onneksi lihoin ja rupsahdin, ja elämä on ollut paljon parempaa sen jälkeen.

Tämä on se ainoa oikea vastaus tällä palstalla.

Muut saa alapeukkuja.

Kaunis ihminenhän ei itse koskaan tiedosta omaa ulkonäköään, on nöyrä ja ahdistuu huomiosta.

Jos kerrot olevasi oikea kaunotar ja saat paljon huomiota osaksesi ja nautit siitä niin vastaukset on "luulet vaan olevasi" "miehet pitää sinua halpana varmaan pukeutumisesi takia" "annat itsestäsi tyrkyn vaikutelman niin siksi saat huomiota" "olet inhottava niin se on syy miksi naiset inhoaa".

Olen ollut todella kaunis joskus ja kyllä oikeasti nautin siitä.

Nyt olen enää tavis/semikaunis kun olen lihonut ja täyttänyt 41. Saan edelleen huomiota mutten niin paljoa mitä nuorempana. Jos en laittaudu niin en saa huomiota juuri ollenkaan.

Vuosi vuodelta kuitenkin huomaa että muuttuu näkymättömämmäksi.

Tyttäreni on todella kaunis ja hänellä on kaunis vartalo. Voi pukeutua miten haluaa. Nautin kauneudesta nyt hänen kauttaan eli ihailen hänen ulkonäköä, kehun ja kannustan.

Hänellä on paljon ystäviä kuten minullakin ja olen aina ystävystynyt helposti kuten tyttärenikin.

Sekin varmaan on osin kauneuden ansiota kun ihmiset haluaa tulla juttelemaan ja lähelle.

Olin joskus kaunis. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa.

Huonoja puolia oli ainakin se, että miehet häiritsivät ja lähestyivät usein, ja kateelliset naiset osasivat välillä olla tosi p*skamaisia.

Hyviä puolia taas oli että kaupoissa ja liikkeissä sai lähestulkoon aina sai A-luokan palvelua, ja deittailu oli aivan poskettoman helppoa siinä mielessä että käytännössä melkein kenet vaan miehen sai halutessaan ainakin treffeille.

Tiedostin asian monestakin syystä. Aloin saamaan jatkuvasti spontaaneja kehuja ulkonäöstäni ja tuntemattomat miehet tulivat kyselemään treffeille milloin missäkin. Kävelin kaverini kanssa kadulla ja kaveri kysyy, tunsinko tuon miehen, kun se katsoi niin pitkään, tai näinkö miten tuo mies tuijotti (yleensä en edes itse huomannut). Eräs puolituttu liitti etunimeni eteen sanan missi ja käytti minusta aina tätä nimitystä kohdatessamme, ja työpaikalla kutsuttiin lempinimellä kaunotar. Asiakaspalvelijana miehet joskus silminnähden häkeltyvät, jäävät tuijottamaan ja menevät sanattomaksi kun näkevät minut. Baarissa oli kiusallista olla kavereiden kanssa kun miehet piirittivät minua ja kaverini jäivät huomiotta.

Ei ole aina kivaa, mutta en vaihtaisi tätä ominaisuutta poiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen sanonta on,ettei kukaan ole kaunis eikä ruma kun tarpeeksi kauan katsoo.

Öh, kauneus toki on katsojan silmässä. Mutta toki on myös absoluuttisella skaalalla rumia ja kauniita ihmisiä. Michelle Wolff:lla oli tästä muutama hauska vitsi hänen uusimmassa Netflix spesiaalissaan. 

Minulla ei ole koskaan ollut ulkonäköpaineita mistään kohdasta itsessäni. Olen pukeutunut kuten olen halunnut, käyttänyt asusteita tai en, ihan miltä on itsestä tuntunut. En ole koskaan mankunut kehuja keltään (porukassa on aina se yksi, joka haukkumalla itseään haluaa kehuja muilta). Olen yläkouluikäisestä lähtien katsonut kotoa lähtiessä peiliin, todennut mielessäni että jees, ja lähtenyt sitten ovesta ulos. 

Olen kokenut monia asioita, ja joutunut pohtimaan elämää eri suunnilta mielestäni aivan liikaa. Tavallaan on onni, että edes yksi asia on ollut koko ajan sen verran ok, että sen kanssa on voinut elää. Ahdistelua olen kokenut onneksi suhteellisen harvoin, ja huutelua ja inhottavaa käytöstä lähinnä muilta naisilta. 

Varmaan siinäkin on hyvät ja huonot puolensa. Itse en ole mikään huippukaunis, mutta sellainen perusnätti ja miesten ahdistelu on kyllä aivan kamalaa. Ahdistaa kun miehet kadulla pysäyttelee ja huutelee ja välillä ovat lähteneet seuraamaankin. Voin kuvitella, että se on huomattavasti pahempaa niille, jotka ovat todella kauniita. 

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus kaunis. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa.

Huonoja puolia oli ainakin se, että miehet häiritsivät ja lähestyivät usein, ja kateelliset naiset osasivat välillä olla tosi p*skamaisia.

Hyviä puolia taas oli että kaupoissa ja liikkeissä sai lähestulkoon aina sai A-luokan palvelua, ja deittailu oli aivan poskettoman helppoa siinä mielessä että käytännössä melkein kenet vaan miehen sai halutessaan ainakin treffeille.

Tähän samaistun. Ulkonäkö saattaa kuitenkin herättää miehissä epävarmuutta, joka sitten purkautuu paskana käytöksenä. Ainakin itselläni kokemusta tästä että mies on yrittänyt lytätä ja saada epävarmaksi ulkonäöstä, kun on tiennyt ettei hän itse ole niin hyvä kuin mihin mulla olisi parhaimmillaan mahdollisuuksia. Olen todennut että miehen pitää olla ulkonäöltä samalla levelillä ja erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu, jotta suhteella on minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua.

Millaista on olla kaunis? Jos joku pariskunta kävelee vastaan, niin nainen muuttuu hieman hermostuneeksi, tarraa miestä kädestä ja vilkuilee kohdalla hermostuneena miestään, katsooko mies minua :). Usein alkaa kovasti selittämään miehelleen jotain just mun kohdalla, että miehen keskittymiskyky olisi hänessä eikä minussa. En ennusta näille suhteille pitkää tulevaisuutta....