Tavallinen kuntoilumielessä pyöräilevä: mikä on keskimääräinen nopeutesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Ei se sen kummempi ole kuin suorakaan. Yleisimmin sillä ajetaan kuitenkin yläotteella, siis kädet joko siinä poikittain olevalla osalla, tai sitten jarrukahvojen päällä. Siinä saa vaihdettua otetta ajon aikana, mukavaa pitkillä matkoilla. Ja saa tietysti matalamman ajoasennon kun haluaa polkea kovaa.

Nyt tulee todella tyhmä kysymys: minusta näyttää siltä, että ne jarrukahvat on sijoitettu niin, että käsien asento on siinä tosi huono. Jos siis ajaisin paikassa, jossa olisi hyvä olla valmiina nopeasti jarruttamaan (liikenteen seassa, kelvillä, jossa on kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä ja esteitä ym.), niin joutuisin pitämään käsiäni niin, että ne olisivat hankalassa asennossa. Joutuisinko?

Huom. en todella ole koskaan edes koskettanut kippurasarvipyörää, saati ajanut edes koelenkkiä. Nolo kysymys, mutta näin melkoisen anonyymina täällä uskallan sen esittää.

- Ap

Päinvastoin, se on se kaikkein luontevin asento. Ojenna kätesi suoraan eteen niin kuin ne luonnostaan asettuvat.  Kämmenet ovat niin että peukalo on ylimpänä (ei siis kämmenet vaakatasossa kuten normitangolla). Ja siinä sinulla on se asento jolla ne ovat "kahvoilta" ajettaessa. Itse asiassa siis kaikkein luonnollisin käden asento.

Hyvä hyvä, kiitos tästä rohkaisusta.

Suhtaudutaanko kippurasarvipyörällä ajaviin liikenteessä olennaisesti eri tavalla kuin suoratankopyörällä ajaviin?

- Ap

Joku voi suhtautua mutta suurin osa ei. Kyllä se liikenne on yhteispeliä. Jos itse olet joustava ja muut huomioiva niin yleensä myös sinua kohdellaan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Ei se sen kummempi ole kuin suorakaan. Yleisimmin sillä ajetaan kuitenkin yläotteella, siis kädet joko siinä poikittain olevalla osalla, tai sitten jarrukahvojen päällä. Siinä saa vaihdettua otetta ajon aikana, mukavaa pitkillä matkoilla. Ja saa tietysti matalamman ajoasennon kun haluaa polkea kovaa.

Nyt tulee todella tyhmä kysymys: minusta näyttää siltä, että ne jarrukahvat on sijoitettu niin, että käsien asento on siinä tosi huono. Jos siis ajaisin paikassa, jossa olisi hyvä olla valmiina nopeasti jarruttamaan (liikenteen seassa, kelvillä, jossa on kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä ja esteitä ym.), niin joutuisin pitämään käsiäni niin, että ne olisivat hankalassa asennossa. Joutuisinko?

Huom. en todella ole koskaan edes koskettanut kippurasarvipyörää, saati ajanut edes koelenkkiä. Nolo kysymys, mutta näin melkoisen anonyymina täällä uskallan sen esittää.

- Ap

Päinvastoin, se on se kaikkein luontevin asento. Ojenna kätesi suoraan eteen niin kuin ne luonnostaan asettuvat.  Kämmenet ovat niin että peukalo on ylimpänä (ei siis kämmenet vaakatasossa kuten normitangolla). Ja siinä sinulla on se asento jolla ne ovat "kahvoilta" ajettaessa. Itse asiassa siis kaikkein luonnollisin käden asento.

Hyvä hyvä, kiitos tästä rohkaisusta.

Suhtaudutaanko kippurasarvipyörällä ajaviin liikenteessä olennaisesti eri tavalla kuin suoratankopyörällä ajaviin?

- Ap

Joku voi suhtautua mutta suurin osa ei. Kyllä se liikenne on yhteispeliä. Jos itse olet joustava ja muut huomioiva niin yleensä myös sinua kohdellaan samalla tavalla.

Sitten minulla ei huolta, olen joustava ja muut huomioiva. 👍 Spurttipätkät aina sijoittuvat vähemmän liikennöidyille alueille, ruuhkaisilla kelveillä en koskaan aja kovaa. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoilijan yleispyöräksi valitsisin nykyään gravel-pyörän. Se on moderni versio vanhasta "retkipyörästä". Siinä on kippuratanko maantiepyörän tapaan mutta rennompi ajoasento ja siihen saa halutessaan lokasuojat, tarakat ja laukut jos innostuu retkeilemään.

Siihen mahtuu myös lenkkien mukaan eri levyisiä sileitä renkaita, karkampia maastorenkaita ja myös nastarenkaita. Se siis taipuu todella moneen.

Kippuratankoakaan et kannata pelästyä koska se tarjoaa monta erilaista otetta ja siksi on pidemmillä lenkeillä mukavampi kuin suora tanko.

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Kun vaihdoin vanhan loppuunkäytetyn retkipyörän aikanaan "normitankoiseen" hybridiin niin eniten tuossa uudessa ärsyttää tuo ohjaustanko. Siitä ei tunnu saavan sellaista mukavaa ajoasentoa kun kädet on kahvoissa tietyssä asennossa ja sillä sipuli. Eli kippuratangossa ranteet voi olla monipuolisemmin eri asennoissa kuin tuosa suorassa. Lisäksi siinä pääsee alemmas kumaraan jos nyt haluaa leikkiä kilpapyöräilijää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Ei se sen kummempi ole kuin suorakaan. Yleisimmin sillä ajetaan kuitenkin yläotteella, siis kädet joko siinä poikittain olevalla osalla, tai sitten jarrukahvojen päällä. Siinä saa vaihdettua otetta ajon aikana, mukavaa pitkillä matkoilla. Ja saa tietysti matalamman ajoasennon kun haluaa polkea kovaa.

Nyt tulee todella tyhmä kysymys: minusta näyttää siltä, että ne jarrukahvat on sijoitettu niin, että käsien asento on siinä tosi huono. Jos siis ajaisin paikassa, jossa olisi hyvä olla valmiina nopeasti jarruttamaan (liikenteen seassa, kelvillä, jossa on kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä ja esteitä ym.), niin joutuisin pitämään käsiäni niin, että ne olisivat hankalassa asennossa. Joutuisinko?

Huom. en todella ole koskaan edes koskettanut kippurasarvipyörää, saati ajanut edes koelenkkiä. Nolo kysymys, mutta näin melkoisen anonyymina täällä uskallan sen esittää.

- Ap

Ei minulla mitään  isoja kahvoja ole, pienet joita voi ihan yhdellä sormella kevyesti painaa kumpaankin levyjarruun ilman että  käden otetta mitenkään muuttaa. No, pyörä on ihan  hieno muutenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoilijan yleispyöräksi valitsisin nykyään gravel-pyörän. Se on moderni versio vanhasta "retkipyörästä". Siinä on kippuratanko maantiepyörän tapaan mutta rennompi ajoasento ja siihen saa halutessaan lokasuojat, tarakat ja laukut jos innostuu retkeilemään.

Siihen mahtuu myös lenkkien mukaan eri levyisiä sileitä renkaita, karkampia maastorenkaita ja myös nastarenkaita. Se siis taipuu todella moneen.

Kippuratankoakaan et kannata pelästyä koska se tarjoaa monta erilaista otetta ja siksi on pidemmillä lenkeillä mukavampi kuin suora tanko.

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Kun vaihdoin vanhan loppuunkäytetyn retkipyörän aikanaan "normitankoiseen" hybridiin niin eniten tuossa uudessa ärsyttää tuo ohjaustanko. Siitä ei tunnu saavan sellaista mukavaa ajoasentoa kun kädet on kahvoissa tietyssä asennossa ja sillä sipuli. Eli kippuratangossa ranteet voi olla monipuolisemmin eri asennoissa kuin tuosa suorassa. Lisäksi siinä pääsee alemmas kumaraan jos nyt haluaa leikkiä kilpapyöräilijää. 

Se on muuten ihan kiva ominaisuus ihan tavispyöräilijälle silloin kun painaa kovaan vastatuuleen jollain loputtoman pitkältä tuntuvalla suoralla. Kummasti keventää vastusta kun menee matalammaksi.

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

Jos "tavallinen peruspolkija" pistetään polkemaan kilpapyörällä siinä ajoasennossa kun se on tarkoitettukin, niin kyllä luonnehdinta "keskiaikainen kidutusväline" sopii aika hyvin.

Kyllä se vaatii ikäänkuin oman moodinsa.

Itse omistan moisen härvelin ja aina keväällä ekan lenkin alussa tulee tää keskiaikainen fiilis.

Se on taivas ja helvetti samassa paketissa.

Sitten kun kroppa taas tottuu siihen ja pääsee oikeaan moodiin niin taivas aukeaa....

M56

Vierailija kirjoitti:

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

Täysin mahdoton sanoa toisen puolesta. Siihen vaikuttaa miten leveällä istuinkyhmyt ovat, millainen ajoasento yms. Satuloita on leveitä, kapeita, kovia, pehmeitä, pitkiä, lyhyitä keskeltä kuopalla olevia / suoria jne. Ja kaikille on käyttäjänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos "tavallinen peruspolkija" pistetään polkemaan kilpapyörällä siinä ajoasennossa kun se on tarkoitettukin, niin kyllä luonnehdinta "keskiaikainen kidutusväline" sopii aika hyvin.

Kyllä se vaatii ikäänkuin oman moodinsa.

Itse omistan moisen härvelin ja aina keväällä ekan lenkin alussa tulee tää keskiaikainen fiilis.

Se on taivas ja helvetti samassa paketissa.

Sitten kun kroppa taas tottuu siihen ja pääsee oikeaan moodiin niin taivas aukeaa....

M56

Jos pyörä on pitkä ja matala, kisakireä peli, niin varmaan onkin. Mutta gravelit ja pitkänmatkan pyörät ovat vähän helpompia, että on niissäkin eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

Täysin mahdoton sanoa toisen puolesta. Siihen vaikuttaa miten leveällä istuinkyhmyt ovat, millainen ajoasento yms. Satuloita on leveitä, kapeita, kovia, pehmeitä, pitkiä, lyhyitä keskeltä kuopalla olevia / suoria jne. Ja kaikille on käyttäjänsä.

Olen miettinyt tätä ihan samaa, ja toistaiseksi olen tyytynyt kompromissiratkaisuun eli satulan päälle laitettavaan geelipehmusteeseen. Sillä olen pärjännyt jopa satunnaiset 3 - 4 tunnin lenkit. Pelkään, että itselle sopivan satulan hankkiminen on ihan hakuammuntaa. Naisten anatomialle suunniteltua satulaa haluaisin kokeilla. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maastopyörällä maastosta riippuen 10-20 km/h, hiekkatielenkeillä noin 20-25km/h ja maantielenkeillä 25-30 km/h.

Enpä ole koskaan nähnyt maastopyöräilijää vetämässä 25-30 keskaria maantiellä. Mutta kait niitäkin voi jossain olla, en vaan usko.

t: spandexman

Pyöriä on nykyisin myös sähköavusteisena, maastureitakin 

Tällainen mummokin pääsee  tuohon  25 km keskinopeuteen halutessaan asfalttipäällysteisillä teillä, vaikka ei olisi avustus max teholla

Vierailija kirjoitti:

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

Leveyttä ja pehmeyttä lisää, (geelipehmuste. Minulla on myös jousitettu pyörä ja satula )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "tavallinen peruspolkija" pistetään polkemaan kilpapyörällä siinä ajoasennossa kun se on tarkoitettukin, niin kyllä luonnehdinta "keskiaikainen kidutusväline" sopii aika hyvin.

Kyllä se vaatii ikäänkuin oman moodinsa.

Itse omistan moisen härvelin ja aina keväällä ekan lenkin alussa tulee tää keskiaikainen fiilis.

Se on taivas ja helvetti samassa paketissa.

Sitten kun kroppa taas tottuu siihen ja pääsee oikeaan moodiin niin taivas aukeaa....

M56

Jos pyörä on pitkä ja matala, kisakireä peli, niin varmaan onkin. Mutta gravelit ja pitkänmatkan pyörät ovat vähän helpompia, että on niissäkin eroja.

Gravel kyllä tosiaankin kiinnostaa! Sillä voisi ajaa pidemmälle kuin nykyisellä vanhalla ja valita vähän pienempiä teitä kuin maantiepyörällä, hiekkatietäkin voisi ajaa. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

On sillä satulallakin joku merkitys, mutta kyllä se persustan parkkiintuminen vaatii vaan kilsoja.

Pyöräilyhousut on ihan hyvät, eivätkä ole kalliit.

Pakko todeta, että olen lähes yllättynyt tämän keskustelun tasosta tähän asti. Pelkkiä asiallisia kommentteja ja ystävällisessä sävyssä annettuja, hyviä neuvoja!

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että olen lähes yllättynyt tämän keskustelun tasosta tähän asti. Pelkkiä asiallisia kommentteja ja ystävällisessä sävyssä annettuja, hyviä neuvoja!

Tästä "Ap" unohtui, keskustelun aloittaja siis kiittää. 😊

Vierailija kirjoitti:

Jos "tavallinen peruspolkija" pistetään polkemaan kilpapyörällä siinä ajoasennossa kun se on tarkoitettukin, niin kyllä luonnehdinta "keskiaikainen kidutusväline" sopii aika hyvin.

Kyllä se vaatii ikäänkuin oman moodinsa.

Itse omistan moisen härvelin ja aina keväällä ekan lenkin alussa tulee tää keskiaikainen fiilis.

Se on taivas ja helvetti samassa paketissa.

Sitten kun kroppa taas tottuu siihen ja pääsee oikeaan moodiin niin taivas aukeaa....

M56

"Kilpapyörä" on todella typerä termi puhuttaessa pyöristä. Kilpapyörä on pyörä, jota käytetään kilpailemiseen ja se voi olla ultrakevyt maantiepyörä tai järeä downhill-tykki. 

On totta, että jos ostat maantiepyörän kaikista kisakireimmällä mitoituksella, sen ajoasento on todella vaikea mummopyörään tottuneelle, mutta maantiepyöriä on todella monenlaisilla mitoituksilla. Kannattaa mennä asiantuntevaan pyöräliikkeeseen, niin he osaavat opastaa omaan käyttötarkoitukseen sopivan pyörän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, just tuo kippuratanko... osaako sillä ajaa, sitä mietin. Kynnys ostaa elämänsä ensimmäinen kippuratanko on aika korkea. Toisaalta kaipa se vanhakin oppii! Gravel kiinnostaa kyllä.

Ei se sen kummempi ole kuin suorakaan. Yleisimmin sillä ajetaan kuitenkin yläotteella, siis kädet joko siinä poikittain olevalla osalla, tai sitten jarrukahvojen päällä. Siinä saa vaihdettua otetta ajon aikana, mukavaa pitkillä matkoilla. Ja saa tietysti matalamman ajoasennon kun haluaa polkea kovaa.

Nyt tulee todella tyhmä kysymys: minusta näyttää siltä, että ne jarrukahvat on sijoitettu niin, että käsien asento on siinä tosi huono. Jos siis ajaisin paikassa, jossa olisi hyvä olla valmiina nopeasti jarruttamaan (liikenteen seassa, kelvillä, jossa on kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä ja esteitä ym.), niin joutuisin pitämään käsiäni niin, että ne olisivat hankalassa asennossa. Joutuisinko?

Huom. en todella ole koskaan edes koskettanut kippurasarvipyörää, saati ajanut edes koelenkkiä. Nolo kysymys, mutta näin melkoisen anonyymina täällä uskallan sen esittää.

- Ap

Normiajossa käsiä pidetään yleensä siinä jarrukahvojen päällä, ei siellä kippuran kaaressa. Sinne alas kädet viedään lähinnä alamäissä ja sprintatessa, jos halutaan saada aerodynaamisia etuja, mutta normipyöräilyssä siihen ei ole juuri tarvetta paitsi taistellessa vastatuulta vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä satula olisi hyvä? Mulla tahtoo paikat puutua ja sitten tulee hiertymiä niin että tekee kipeää pissata.

Täysin mahdoton sanoa toisen puolesta. Siihen vaikuttaa miten leveällä istuinkyhmyt ovat, millainen ajoasento yms. Satuloita on leveitä, kapeita, kovia, pehmeitä, pitkiä, lyhyitä keskeltä kuopalla olevia / suoria jne. Ja kaikille on käyttäjänsä.

Olen miettinyt tätä ihan samaa, ja toistaiseksi olen tyytynyt kompromissiratkaisuun eli satulan päälle laitettavaan geelipehmusteeseen. Sillä olen pärjännyt jopa satunnaiset 3 - 4 tunnin lenkit. Pelkään, että itselle sopivan satulan hankkiminen on ihan hakuammuntaa. Naisten anatomialle suunniteltua satulaa haluaisin kokeilla. - Ap

Satulan päälle laitettavat pehmusteet ovat aikalailla sieltä ja poikittain. Kannattaa hankkia kunnolliset pyöräilyhousut, joissa on pehmusteet, niin elämä muuttuu todella paljon mukavammaksi. Näissä ei kuitenkaan kannata säästää ihan hirveästi, vaan ainakin tiettyyn pisteeseen saakka hinta tuo mukanaan laatua. Halvoissa housuissa pehmuste on liian pehmeä ja menee täysin lyttyyn satulan ja hanurin välissä, eikä siten pehmennä ollenkaan. Oikeassa pyöräliikkeessä saat mittautettua istuinluidesi leveyden ja siten lähtökohdan satulan oikealle leveydelle. Monissa pyöräliikkeissä on lisäksi testisatuloita, jotka voit ottaa vaikka viikoksi mukaan kotiisi ja testata kaikessa rauhassa.  

Kun ostat itsellesi uudentyyppistä pyörää unohda se kaikista yleisin ja samalla typerin neuvo pyörää hankittaessa: "Koeaja pyörää ja valitse se, mikä on itsellesi mukavin". Jos pyörää koeajaa muutaman sata metriä liikkeen edessä jalkakäytävällä, se kaikista pystyin mummopyörä on kaikista mukavin, koska se soveltuu ihan oikeasti parhaiten parin sadan metrin siirtymiin kaupungissa. 

Mieti, mihin tarkoitukseen haluat pyörän ostaa, etsi liike jolla on hyvä maine ja usko sitä myyjää. Kerro tarkasti, mitä haluat pyörältä ja myyjä osaa kyllä neuvoa ensinnäkin, minkä tyyppinen pyörä sopii sinulle ja sen tyypin sisältä sopivia vaihtoehtoja eri budjettiluokkiin. Lisäksi myyjä osaa kertoa, jos toiveesi eivät ole realistisia, vaan kyselee tarkemmin, mitkä ominaisuudet ovat sinulle tärkeimpiä. Sellaista pyörää ei olekaan, joka olisi hyvä kaikkiin olosuhteisiin. Jos haluat ajaa vaativassa maastossa, joudut tinkimään maantieominaisuuksista ja päinvastoin.