Mihin työllistyy mielenterveyskuntoutuja?

Eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Ei helpolla pääse. Minä pääsin 10 v jälkeen tosin fyysistäkin vaivaa löytyy.

Käyn kuitenkin muutaman tunnin viikossa opettamassa kun minua pyydettiin.

eri

Ei mihinkään. Jos et pääse eläkkeelle ja tuet loppuu, niin sitten vaan pitää hommata joku mies joka elättää. Ei voi sairaana olla kranttu.

Voithan kokeilla.

Mutta toivottavasti pääset johonkin yhdistykseen yms töihin joissa ei ole tulostavoitteita.

Ja olet vielä melko nuori?

IPS-työhönvalmennuksessa etsitään työpaikka, joka vastaa asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita. Samalla vastataan työnantajien rekrytointitarpeisiin tarjoamalla osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa. Tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen.

Asiakkaan tukena on IPS-työhönvalmentajan lisäksi psykiatrinen hoitotaho.

IPS-toimintamalli on kansainvälisesti tuottanut hyviä työllistymistuloksia erityisesti vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden keskuudessa. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että IPS-palvelun tuloksellisuus on kaksi- tai kolminkertainen verrokkipalveluihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Olen kyllä miettinyt eläkettä. Olen aika väsynyt ja syön kolmannen psykoosin jäljiltä kahta eri neuroleptiä, kun yksi ei enää riittänyt psykoosin estoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen. Toisaalta toivon, että väsymys pikkuhiljaa häviäisi ja jaksaisin taas tehdä asioita. En haluaisi olla koko loppuikää eläkkeellä. Haluaisin olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Tilanne 31.7.2023*

IPS-työhönvalmennuksessa aloittaneiden asiakkaiden määrä: 81 asiakasta

IPS-työhönvalmennuksessa työllistyneiden asiakkaiden määrä: 3 asiakasta

Työllistyneiden osuus palvelussa aloittaneista: 3,7 %

* Luvut päivitetään 2-3 kuukauden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Olen kyllä miettinyt eläkettä. Olen aika väsynyt ja syön kolmannen psykoosin jäljiltä kahta eri neuroleptiä, kun yksi ei enää riittänyt psykoosin estoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen. Toisaalta toivon, että väsymys pikkuhiljaa häviäisi ja jaksaisin taas tehdä asioita. En haluaisi olla koko loppuikää eläkkeellä. Haluaisin olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Olet ihan arvokas ihminen olit sitten töissä tai et.

Menisin kyllä itse oma terveys edellä. Jos kuntosi ei salli niin tuskin sinua voi tällaiseen pakottaa.

Kun saat itsesi paremmalle tolalle niin esim vapaaehtoistyö olisi hyvä vaihtoehto.

T. Uupunut mutten toipunut

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Jos et pääse eläkkeelle ja tuet loppuu, niin sitten vaan pitää hommata joku mies joka elättää. Ei voi sairaana olla kranttu.

Olisihan se kiva löytää joku mies, mutta elätettävänä en haluaisi olla. Vaikeaa on kyllä se miehen löytäminen, kun kuntoutustuella olo ei ole mikään meriitti parisuhdemarkkinoilla. Ehkä saisin jonkun jolla myös on mielenterveysongelmia.

Lähihoitajaksi pääsee jos suorittaa tutkinnon.

Työllistyähän voi miltei mihin vain. Itse olin kymmenen vuotta työkyvyttömänä mt-ongelmien takia. Lopulta kuitenkin kuntouduin, lähdin opiskelemaan ja työllistyin harjoittelupaikkaani. CV:tä ei tarvinnut näyttää kenellekään, joten kukaan työpaikalla ei taustastani tiedä. Muutaman vuoden kun tuolla kituuttaa, voi olla jo mahdollisuus vaihtaa muuallekin. 

Toki ensin kannattaa kokeilla jotain muuta kautta miten oma polla kestää työelämää. Siihen työkkärin ja sossun avut ovat ihan kelvollisia, vaikkei sieltä mitään sen suurempaa poikisikaan. 

Ei tuo valmennus sinua työllistä. Mene opiskelemaan, toisen asteen tutkintojen opintotukikuukausia ei ole rajoitettu. Ja toisaalta sinun tilanteessasi onnistuu varmasti opiskelu joko määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (Ent. kuntoutustuki) tai työmarkkinatuella.

Opiskelu on työntekoa helpompaa, ja voisit siinä samalla jaksamistasi mitata. Jos et jaksa, tulisi siinä samalla tietoa terveydentilastasi jatkotoimenpiteitä varten.

Jos jaksat, työharjoitteluissa saisit jalkaa oven väliin johonkin toimipaikkaan, ja opintojen jälkeen voisi olla mahdollista päästä työkokeiluun ja sitä kautta työllistyä.

Itselläni oli tuollainen strategia mt-ongelmien jälkeen, sain opiskella työmarkkinatuella. Kaikki meni muuten hyvin, mutta valitettavasti minulta löytyi sitten fyysistäkin vaivaa sen verran, että opiskelemani ala ei käy. Olen nyt sitten työkkärin listoilla tosiasiassa työkyvyttömänä työnhakijana.

Mene päiväkotiin sijaiseksi. Sijaisista on huutava pula eikä alan koulutusta tarvita.

Ne jotka työllistyy, työllistyy ihan itse. Eräs psykoottista masennusta sairastanut ja ylläpitosähköä saava tuttuni on IT-alalla ja pääsee aina uuteen työpaikkaan kun viitsii puhelimen käteensä ottaa. On siis niitä ihmisiä, joita pyydetään töihin.

Sitten se tekee liikaa töitä, saa uuden psykoosin ja sitä rataa.

Toinen oli kuntouttavassa työtoiminnassa seurakunnalla ja pääsi sinne sitten vakitöihin toiminnanohjaajaksi. On kyllä syvästi uskovainen, mikä auttaa srk:lle pääsemisessä. Oma koulutuksensa ja työuransa eivät liity millään tavalla toiminnanohjaukseen.

Mutta jos sinulla ei ole valmista tutkintoa, kannattaisi varmaan hankkia ensin se.

Vaikeata on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Olen kyllä miettinyt eläkettä. Olen aika väsynyt ja syön kolmannen psykoosin jäljiltä kahta eri neuroleptiä, kun yksi ei enää riittänyt psykoosin estoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen. Toisaalta toivon, että väsymys pikkuhiljaa häviäisi ja jaksaisin taas tehdä asioita. En haluaisi olla koko loppuikää eläkkeellä. Haluaisin olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Olet ihan arvokas ihminen olit sitten töissä tai et.

Menisin kyllä itse oma terveys edellä. Jos kuntosi ei salli niin tuskin sinua voi tällaiseen pakottaa.

Kun saat itsesi paremmalle tolalle niin esim vapaaehtoistyö olisi hyvä vaihtoehto.

T. Uupunut mutten toipunut

Kiitos. Hoitaja haluaisi kovasti että menisin IPS-hankkeeseen. Itseä vähän arveluttaa kun kunto on mitä on. Vapaaehtoistyö voisi olla hyvä juttu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Jos et pääse eläkkeelle ja tuet loppuu, niin sitten vaan pitää hommata joku mies joka elättää. Ei voi sairaana olla kranttu.

Olisihan se kiva löytää joku mies, mutta elätettävänä en haluaisi olla. Vaikeaa on kyllä se miehen löytäminen, kun kuntoutustuella olo ei ole mikään meriitti parisuhdemarkkinoilla. Ehkä saisin jonkun jolla myös on mielenterveysongelmia.

Älä ota mt-ongelmaista. Kyllä se riittää, että parisuhteessa toisella on niitä.

IRL mt-ongelmat ei vaikeuta naisen pariutumista juuri lainkaan, eikä se kuntoutustuki. Palstamiehet voivat huudella markkina-arvoistaan ja red flageistaan, mutta tosiasiassa saatat löytää oikeinkin hyvän miehen, jos olet muuten mukava ja siedettävän näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään. Jos et pääse eläkkeelle ja tuet loppuu, niin sitten vaan pitää hommata joku mies joka elättää. Ei voi sairaana olla kranttu.

Itse ajattelin only fansiä. Siinä ainakin kuntoutuminen loppuu.

t. rskattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Olen kyllä miettinyt eläkettä. Olen aika väsynyt ja syön kolmannen psykoosin jäljiltä kahta eri neuroleptiä, kun yksi ei enää riittänyt psykoosin estoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen. Toisaalta toivon, että väsymys pikkuhiljaa häviäisi ja jaksaisin taas tehdä asioita. En haluaisi olla koko loppuikää eläkkeellä. Haluaisin olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Olet ihan arvokas ihminen olit sitten töissä tai et.

Menisin kyllä itse oma terveys edellä. Jos kuntosi ei salli niin tuskin sinua voi tällaiseen pakottaa.

Kun saat itsesi paremmalle tolalle niin esim vapaaehtoistyö olisi hyvä vaihtoehto.

T. Uupunut mutten toipunut

Kiitos. Hoitaja haluaisi kovasti että menisin IPS-hankkeeseen. Itseä vähän arveluttaa kun kunto on mitä on. Vapaaehtoistyö voisi olla hyvä juttu. Ap

Toisaalta, saat parempaa näyttöä eläkkeen tarpeesta jos kokeilet hanketta etkä jaksakaan. Nykyään on muutenkin tosi vaikea päästä pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, jos ei ole kaikenlaisia kuntoutuksia ja työkokeiluja kokeiltuna. Kyllä, ihminen joutuu romuttamaan itsensä täysin todistaakseen, että joo, olen ihan oikeasti työkyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

Olen kyllä miettinyt eläkettä. Olen aika väsynyt ja syön kolmannen psykoosin jäljiltä kahta eri neuroleptiä, kun yksi ei enää riittänyt psykoosin estoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki voimat menee itsestä huolehtimiseen. Toisaalta toivon, että väsymys pikkuhiljaa häviäisi ja jaksaisin taas tehdä asioita. En haluaisi olla koko loppuikää eläkkeellä. Haluaisin olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Eläkkeeltä voi palata työelämään täysin. Tai voi tehdä töitä eläkkeen päälle jonkin verran. Lisäksi voi tehdä vapaaehtoistyötä.

Sanoisin, että ap:n kohdalla hoitaja ja IPS on kyllä jokseenkin harhainen. Jos ei ole juuri lainkaan työkokemusta ja noin rankkaa sairastamista taustalla, on ihan selvää, että ihminen EI VOI työllistyä avoimille markkinoille. Tai voi päästä kokeilemaan, mutta ei siitä mitään tule.

Koska ei pysy kelkassa mukana. Jos ei ole terveenä ollessa tullut niitä työnteon rutiineja, niitä on lääkittynä ja rikkinäisenä hyvin vaikea saada, tai tarvittavaa tehokkuutta.

Olen itse syönyt liutaa psyykenlääkkeitä, ja se, miten ne turruttavat ja hidastavat ihmistä, on jotain aivan kauheaa. Ja miten hermotus kärsii ja hienomotoriikka. Pelkästään sen takia moni työ käy aivan mahdottomaksi, kun koko oleminen on kuin kahlaisi kaurapuurossa.

Kuten moni muukin, ehdotan että kokeilet ap vointiasi ensin opiskelemalla ja hankkimalla jonkun toisen asteen tutkinnon. Niihin kuuluu aina lyhyehköjä harjoittelujaksoja, joiden aikana näet paremmin, pystytkö ylipäänsä mitään tekemään.