Miten parantaa elämänlaatua, kun moni asia ei enää tunnu miltään?
Olen perusonnellinen ihminen, joka osaa nauttia pienistä iloista ja onnistumisista, mutta maailma tuntuu olevan typerä ja sekaisin oleva paikka elää. Lapseni ovat jo aikuisia. Huolestun heidän tulevaisuudestaan aina välillä, vaikka heillä on mennyt melko hyvin.
Minulla on melko hyvä työ. Pidän 90 %:sta siitä, mutta noin 10 % siitä tapahtuu epämukavuusalueellani. Sinnittelen 90 % vuoksi. Palkka on myös liian pieni, mutta tulen sillä hyvin toimeen, koska olen aina ollut säästeliäs. Työ vie ehkä liikaa aikaa, kun elämänaikaa on rajallisesti. Minulla on säästöjä.
Terveyteni on tavallinen tai jopa parempi kuin ikäisilläni. Koen surua aina kun näen ystäviäni huonommassa kunnossa kuin minä. Ajattelen, että olen melko yksin, kun en voi saada heistä seuraa kaikkeen mihin tahtoisin, kun he eivät jaksa. En ole töiden jälkeen väsynyt ja minulla on paljon oma aikaa. Tahtoisin kokea vielä suuria seikkailuja.
Olen onnistunut laihduttamaan eli tehnyt elämäntapamuutoksia niin, että olen nyt pysynyt normaalipainoisena. Viihdyn kehossani paremmin näin ja kyse on terveydestäni. Uskon, että kun ikää tulee aina vain lisää, niin täytyy kiinnittää enemmän huomiota terveyden ylläpitoon. Ennen olin lievästi ylipainoinen. Liikun riittävästi ja syön melko terveellisesti, enkä enää liikaa.
Matkailu kiinnostaa ja lukeminen. Muuten en oikein tiedä mitä tekisin. Suurin osa ihmisten jutuista vaikuttaa tylsiltä.
Kommentit (9)
Käy miehesi kanssa vaikka jokiristeilyllä.
Jokiristeily kuulostaa hyvin tylsältä, ellei se tapahdu esim. sademetsässä.
ap
Eikös ainakin maailmanparantaminen vaikka vapaaehtoistyössä tuota helpotusta, kun tekee jotain eli sytyttää kynttilän.
Tuo on valitettavasti iän karttumisen perusominaisuuksia: asiat eivät enää tunnu niin kivoilta kuin ennen. Mutta onneksi on välillä hyviä päiviä, niin se välillä hyvittää asiaa pikkasen. Tsemppiä!
Minun olisi opittava elämään tämän "iän karttumisen perusominaisuuden" kanssa, mutta miten? Sekin tuntuu ikävältä, kun vanhempani ovat olleet vanhuksia jo kauan. Huolehdin heistä ja se ei tunnu raskaalta muuten paitsi että heidän elämä vaikuttaa tylsän toisteiselta, joka päivä samanlaiselta. Muisti sentään toimii, mutta keho heikkenee. He ovat melkein jo "kuoleman esikartanossa", toki hyvässä sellaisessa, kun arki kotona pienellä avustamisellani onnistuu.
ap
Mikään ei huvita, mikään ei tunnu oikein miltään. Ei ole mitään mikä tuottaa mielihyvää tai ole intohimon kohde. Työ ei motivoi muuten kuin palkan vuoksi.
Miten maailmaa voisi parantaa? Olemalla läsnä jo aikuisille lapsilleni, niin sen näen toimivaksi tavaksi, mutta muuten?
Olen leiponut, kokannut, siivonnut, huolehtinut, hoitanut, auttanut, antanut kaikkea jo tarpeeksi.
ap
Jokainen päivä on uusi päivä. Listaa mielessäsi kolme hyvää asiaa päivästä.
Mikä parantaisi ielämänlaatua eniten?