Lue keskustelun säännöt.
Oli se helppoa nykyajan eläkeläisillä nuorena opiskelijana. Olisipa elänyt silloin. Vai mitä?
24.09.2023 |
En todellakaan kannata nykyisiä opiskelijoiden tilanteen kurjistamista, mutta tässä vähän perspektiiviä siihen mitä se elämä oli aikoinaan opiskelujen suhteen. Kaikilla ei ollut vara opiskella.
Se, että haukkuu nykyisiä eläkeläisiä ei auta tämän päivän opiskelijoita pätkääkään.
https://elamassa.fi/opiskelu/opintotuki-tayttaa-50-vuotta/
T: itse 90- luvun laman jälkeen valmistunut ja opintolainat niskassa lähes 10 vuotta työuran alussa pätkätöitä tehnyt.
Kommentit (27)
Mulla ei ollut varaa lähteä opiskelemaan v 79. Oli pakko mennä töihin suoraan lukiosta. Vasta 31v 3 lapsen äitinä 90 luvulla aloitin opiskelun , sain silloin aikuisopintotukea sen verran että se oli n 1/4 palkasta (n 1000mk)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä se oli varmaan helpompaa aikaa kun pystyi opiskelemaan ja siinä sivussa pari tuntia jotain ojankaivuu hommia josta tienasi verran että pystyi hankkimaan omat autot ja asunnot yms.
Höpö höpö. Opiskellessa asuttiin alivuokralaishuoneessa ja valmistumisen jälkeen perheellistyneenä vuokralla jossain omakotitalon yläkerran huoneessa ilman mitään mukavuuksia. Siinä saatiin säästettyä niin paljon, että pystyi ostamaan pienen kaksion nelihenkiselle perheelle. Sitten, kun sen asunnon asuntolaina oli maksettu muutamassa vuodessa (laina-aika oli mitä oli), pystyi katselemaan omakotitaloa. Sinä näet vain tuon lopputuloksen etkä välivaiheita. Nykyään ei kukaan suostu elämään yhtä alkeellisesti mitä silloin elettiin.
Tässä se onkin! Nykyisin sekä vuokralla asuminen että omistusasunto maksavat halvimmillaankin niin paljon, että valmistumisen jälkeisistä palkkatuloista ei jää vuokran ja jatkuvasti kallistuvien ruoka- ym. välttämättömyysmenojen jälkeen säästöön sellaisia määriä, että edes pieni kaksio olisi realistinen tavoite näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. En yhtään vähättele, tiukkaa se on tehnyt ennenkin, kunnes opintojen jälkeinen työura pääsi kunnolla vauhtiin. Mutta tutkinto oli ennen lähes lupaus nousujohteisesta ura- ja tulokehityksestä, silloin inflaatio ei merkinnyt pelkästään hintojen vaan myös palkkojen nousua. Aikoinaan otetusta lainasta jäljellä olevaan velkapääomaan ei silloinkaan tehty indeksikorotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä se oli varmaan helpompaa aikaa kun pystyi opiskelemaan ja siinä sivussa pari tuntia jotain ojankaivuu hommia josta tienasi verran että pystyi hankkimaan omat autot ja asunnot yms.
Höpö höpö. Opiskellessa asuttiin alivuokralaishuoneessa ja valmistumisen jälkeen perheellistyneenä vuokralla jossain omakotitalon yläkerran huoneessa ilman mitään mukavuuksia. Siinä saatiin säästettyä niin paljon, että pystyi ostamaan pienen kaksion nelihenkiselle perheelle. Sitten, kun sen asunnon asuntolaina oli maksettu muutamassa vuodessa (laina-aika oli mitä oli), pystyi katselemaan omakotitaloa. Sinä näet vain tuon lopputuloksen etkä välivaiheita. Nykyään ei kukaan suostu elämään yhtä alkeellisesti mitä silloin elettiin.
Tässä se onkin! Nykyisin sekä vuokralla asuminen että omistusasunto maksavat halvimmillaankin niin paljon, että valmistumisen jälkeisistä palkkatuloista ei jää vuokran ja jatkuvasti kallistuvien ruoka- ym. välttämättömyysmenojen jälkeen säästöön sellaisia määriä, että edes pieni kaksio olisi realistinen tavoite näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. En yhtään vähättele, tiukkaa se on tehnyt ennenkin, kunnes opintojen jälkeinen työura pääsi kunnolla vauhtiin. Mutta tutkinto oli ennen lähes lupaus nousujohteisesta ura- ja tulokehityksestä, silloin inflaatio ei merkinnyt pelkästään hintojen vaan myös palkkojen nousua. Aikoinaan otetusta lainasta jäljellä olevaan velkapääomaan ei silloinkaan tehty indeksikorotusta.
Kyllä. Pitää olla älyttömän takapajuinen jos yhä nykyäänkin ajattelee että "vuokralla asuminen sopii köyhille koska se on halpaa, niin halpaa että saa rahaa säästöön kunnes on varaa parempaan". Tuo on maailman vanhanaikaisin ajattelutapa. Kivikaudelle jääneiden luolamiesten ajattelutapa!
Ehkä joskus yli sata vuotta sitten toimi sellainen että "sen aikaa ollaan vuokralla kunnes on varaa ostaa oma". Mutta tuo ei ole toiminut enää pitkään aikaan.
Todellakin nykyään kaikki asuminen on todella kallista. Käy todella kalliiksi että pään päällä on katto, että ihmisellä on lämmin paikka missä nukkua ja jopa postiosoite. Jonkinlainen majoitus on ihmisen perustarve - ja perustarpeiden täyttäminen on nykyään todella kallista! Paitsi jos joku hullu meinaa koko opiskeluaikansa asua ilmaiseksi kodittomien suojassa. Vai onko jotain muitakin ilmaisia asuinpaikkoja kuin kodittomien suoja? Ja onko niitä kodittomien suojia ihan kaikissa kunnissa? Ja käykääpäs yhdessä sellaisessa ja yrittäkääpäs viipyä siellä edes yksi viikko. Ne on aika järkyttäviä paikkoja! Hengissä ehkä selviytyy, mutta opiskelusta ja muusta elämästä ei tule yhtikäs mitään.
Jotta voit opiskella sinä tarvitset "terveen asumisjärjestelyn". Se käy kalliiksi. Sellainen "sairas asumisjärjestely" kuten esim kodittomien suoja ei kelpaa, koska sairaissa oloissa et pysy terveenä eli toimintakykyisenä eli opiskelukykyisenä tai työkykyisenä. Sairaissa oloissa vain sairastut. Se tulee tosi kalliiksi. Tulee tosi kalliiksi viettää aikaa kodittomien suojassa, vaikka se ilmainen onkin.
Aloitin opinnot v.1969 ja valmistuin v.1974. Valtion takaamaa opintolainaa sai silloin, ei muita tukia. Asunto piti hommata vapailta markkinoilta. Asuin luokkakaverini kanssa omakotitalon vinttihuoneessa. Ei suihkua, ei sisävessaa, ulkohuussi oli pihan perällä. Yksi hana, josta tuli kylmää vettä ja keittolevy, jolla voi kattilassa lämmittää vettä. Ei jääkaappia.
Valmistumisen jälkeen oli muistaakseni ensimmäinen vuosi lyhennysvapaata, vain korot piti maksaa. Sen jälkeen alkoivat lyhennykset kaksi kertaa vuodessa,
maaliskuussa ja syyskuussa. Lisäksi opiskeluaikana velkaa piti ottaa instrumenttien ym. tarveaineiden hankintaan. Jokaisella opiskelijalla oli siihen aikaan oma nimikoitu työkalupakki. Opiskelin hammaslääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
1969
Opintolaina oli sen verran suuri, noin 3 500 markkaa vuodessa, että kaiken tarpeellisen sai hankittua, ja rahaa jäi vielä tansseihinkin. Summa vastasi nykyrahassa noin 600 euroa kuukaudessa.Ei taida nykypäivänä opintolaina riittää 🙄
489 €/kk jos 12 kk:lle jakaa tai 652 €/kk jos 9 kk:lle jakaa. Onkose se laina nyt 650 €/kk? Eilen katselin että lehdissä oli aika monta juttua pulassa olevista opiskelijoista/valmistuneista kun ei ole rahaa maksaa lainaa takaisin. Tai jos on niin ei pysty perustarpeita täyttämään.
Tietenkin vuosikausia kestänyt tilanne jossa saa ns. ikuisen opinto-oikeuden, varmaankin helpotti asiaa, kun pystyi tekemään töitä eikä ollut pakko paahtaa sata lasissa yliopistolla. Kyllä sen opinto-oikeuden pitäisi nytkin olla ns. ikuinen, olisi hyvä saada työkokemusta kunnolla jo opintojen aikana jotta kasvaisi siihen tulevaan työhönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä tehtiin opiskelun ohessa, kimppakämpässä elettiin, en juuri muista muuta kun että ainainen rahapula oli silloinkin.
Kyllä pitkään on saanut opiskella myöhemminkin. Oma opiskelu kesti 20 vuotta kun töitä oli ja tiukentuneet säännöt eivät koskeneet takautuvasti. Tuliko vasta 2000-luvulla noita rajoituksia.