Mitä vanhemmat voivat tehdä, jottei lapsi joutuisi kiusatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.

Pitäisi pystyä eväämään oikeus lähikouluun. Jos pakotetaan muualle, niin se kiusaaja saa kunnan piikkiin taksikyydin uuteen kouluunsa. Varsinainen rangaistus.

Ja edelleen se muksu asuu siinä vanhalla alueella. Sillä on samat kaverit siellä jne. Eli ei nämä asiat lopulta hommaa ratkaise, mutta siirtää pois silmistä seuraavien ongelmaksi.

Tosiasiassa kiusaava lapsi tarvitsisi säännöt, joista pidetään kiinni. Se on yleensä aikuisten ongelma, että pidetään palaveria, ollaan huolissaan ja suunnitellaan hirveästi - mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Lapset huomaa tällaiset asiat nopeasti.

Ja liian usein kiusaavan lapsen vanhemmat vähättelevät kiusaamista ja usein syyttävät vastapuolta kiusaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa vanhempien sekaantumisessakin on rajansa. Jotkut lapset oppivat, että itkemällä omille vanhemmille ratkaistaan kaikki itseaiheutetut ongelmat. Sillä kasvattaa ja kehittää lapsen narsistista puolta. Joillekin luodaan kotona uskomus, että sormella osoitellaan vain muita, eikä tarvi tunnustaa omaa osuuttaan tapahtumiin. Eräs vanhempi jopa oli sitä mieltä, että hänen lapsensa on niin herkkä ettei tarvi osallistua yhteiseen keskusteluun, vaikka hänen lapsensa oli valittanut omastani, eikä nähnyt tehneensä itse mitään. Että ei näin!

No jos ei pysty kahdestaan välejä selvittämään ja kiusaaminen ei lopu, niin tietysti pitää kertoa vanhemmalle. Ja kyllä heitäkin on, jotka tulevat kiusaamaan, eikä tarvitse itse kiusaamista aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Ensimmäinen lause tiivistää hyvin usein toistuvasti kiusaavien lasten vanhempien asenteen. Joskaan vanhemmat ei itse myönnä kiusaamista. Terkkuja nuorten mielenterveystiimistä.

Omienkin lasten kohdalla tämä on tuttu kuvio: kaksi poikaa kiusasi omaani ekaluokalla. Otin molempien vanhempiin yhteyttä yhdessä keskustelemiseksi (myös kuullakseni tarinan toisen puolen). Toisen vanhempi ähkäisi että "eikö nuo osaa jo selvittää ite", hänen mielestään kyseessä ei ollut kiusaaminen vaan riitä. Toisen äiti selvästi pöyristyi (ehkä liikaakin) lapsensa tekosista, jutteli lapsensa kanssa, kävivät ovella pyytämässä anteeksi. Kaksi vuotta myöhemmin, arvaa kumman kanssa lapseni on kaveri edelleen ja kumpi tunnetaan luokan vanhempien keskuudessa sinä lapsena jota ei saada kuriin ja jonka seuraa ei toivota omalle lapselle?

Lukemisen ymmärtäminen. Samoin että kiusaamiseen pitää puuttua. Yleisellä taholla puhuin liiallisesta hyysäämisestä.

Ja minä viittasin ensimmäiseen lauseeseesi ja siihen että usein sitä hokevat vanhemmat eivät suostu näkemään oman lapsensa toimintaa kiusaamisena vaan riitoina ja sosiaalisten taitojen harjoitteluna (johon ei tarvita aikuisten tukea).

Voi kai sen noinkin tajuta. Pitäskö lukea kuitenkin kokonaisuutena asia eikä yhtä lausetta ja takertua siihen. Vanhemmat voivat vedota vaikka mihin, kuten lapsetkin. Ei se silti

tarkoita, että tuon viestin kirjoittanut olisi väärässä.

Niin mutta ku toi alotti...

Mun lapseni saa kiusata, jos toinen on alottanu...

Ja niin se pyörä pyörii...

Vanhemmat ei voi tehdä juuri mitään. Opettajat sen sijaan saisivat kiusaamisen loppumaan, mutta heillä on liian kiire opehuoneelle juoruamaan ja juomaan kahvia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsi joutuu joskus kiusatuksi ja kiusaa itse. Se on vuorovaikutuksessa olemista ja sääntöjen opettelua. Se että kiusaaminen on erittäin julmaa tai useinkaan toistuvaa ei ole normaalia.

Kasvatat kiusaajia 🤷🏻

Mun täytyy kyllä sanoa lasten kanssa työskennelleenä että olen samaa mieltä siitä että jokainen kiusaa ja tulee kiusatuksi. Ehkä jotkut aivan äärimmäisen arat lapset pois lukien. Lapsille (eikä aikuisillekaan) ole aina helppoa lukea toisesta milloin vitsi tai hyväntahtoinen kiusoittelu tai oma pahan mielen ilmaus ei menekään perille niin kuin on aiottu, sittenkään vaikka toinen sen ilmaisisi. Esim. kutittaminen, jahtaaminen tai ihastuksella kiusoittelu, tai oman aseman puolustukseksi aiottu uhoaminen, voi jatkua hetken ennen kuin toinen tajuaa että kohteen vastustelu oli vakavissaan. Ajattelen että lapsille pitää opettaa tätä kiusaamisasiaakin käsiteltäessä dialektista ajattelua - jos olet kerran mokannut ja toiminut väärin, se ei tarkoita että sinuun lyödään kiusaajan leima, olet huono, paha ja epäonnistut ihminen. Tällainen mustavalkoinen ajattelu kiusaajalapsista ja uhreista ei edistä millään tavalla sitä että niissä rooleissa oltaisiin mahdollisimman vähän.

Samalla tavalla kun lapset testaa suhteessa vanhempiin millaista käytöstä minulta hyväksytään, he kokeilevat sitä myös suhteessa toisiin lapsiin/nuoriin, miten muut reagoi jos toimin näin tai olen tällainen. Ja silloin pitää tietysti saada se vahva palaute että EI NÄIN eikä pelkkää päänsilitystä. Mutta ei se tee lapsesta The Kiusaajaa.

https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/kiusaam…

"Kiusaaminen voidaan ymmärtää monella tavalla ja ilmiöstä on olemassa erilaisia määritelmiä. Yleisesti koulukiusaamisella tarkoitetaan sitä, että joku oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen ja/tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun.

Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Se merkitsee usein myös uhrin eristämistä luokan, ryhmän tai virtuaaliryhmän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kiusaamistilanne ei ole koskaan tasa-arvoisten ja yhtä voimakkaiden nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön suhteessa kiusaajaan.

Riidat ja erimielisyydet eroavat kiusaamisesta siinä, että ne ovat usein hetkellisiä, eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama oppilas."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsi joutuu joskus kiusatuksi ja kiusaa itse. Se on vuorovaikutuksessa olemista ja sääntöjen opettelua. Se että kiusaaminen on erittäin julmaa tai useinkaan toistuvaa ei ole normaalia.

Kasvatat kiusaajia 🤷🏻

Mun täytyy kyllä sanoa lasten kanssa työskennelleenä että olen samaa mieltä siitä että jokainen kiusaa ja tulee kiusatuksi. Ehkä jotkut aivan äärimmäisen arat lapset pois lukien. Lapsille (eikä aikuisillekaan) ole aina helppoa lukea toisesta milloin vitsi tai hyväntahtoinen kiusoittelu tai oma pahan mielen ilmaus ei menekään perille niin kuin on aiottu, sittenkään vaikka toinen sen ilmaisisi. Esim. kutittaminen, jahtaaminen tai ihastuksella kiusoittelu, tai oman aseman puolustukseksi aiottu uhoaminen, voi jatkua hetken ennen kuin toinen tajuaa että kohteen vastustelu oli vakavissaan. Ajattelen että lapsille pitää opettaa tätä kiusaamisasiaakin käsiteltäessä dialektista ajattelua - jos olet kerran mokannut ja toiminut väärin, se ei tarkoita että sinuun lyödään kiusaajan leima, olet huono, paha ja epäonnistut ihminen. Tällainen mustavalkoinen ajattelu kiusaajalapsista ja uhreista ei edistä millään tavalla sitä että niissä rooleissa oltaisiin mahdollisimman vähän.

Samalla tavalla kun lapset testaa suhteessa vanhempiin millaista käytöstä minulta hyväksytään, he kokeilevat sitä myös suhteessa toisiin lapsiin/nuoriin, miten muut reagoi jos toimin näin tai olen tällainen. Ja silloin pitää tietysti saada se vahva palaute että EI NÄIN eikä pelkkää päänsilitystä. Mutta ei se tee lapsesta The Kiusaajaa.

https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/kiusaam…

"Kiusaaminen voidaan ymmärtää monella tavalla ja ilmiöstä on olemassa erilaisia määritelmiä. Yleisesti koulukiusaamisella tarkoitetaan sitä, että joku oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen ja/tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun.

Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Se merkitsee usein myös uhrin eristämistä luokan, ryhmän tai virtuaaliryhmän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kiusaamistilanne ei ole koskaan tasa-arvoisten ja yhtä voimakkaiden nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön suhteessa kiusaajaan.

Riidat ja erimielisyydet eroavat kiusaamisesta siinä, että ne ovat usein hetkellisiä, eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama oppilas."

Eli on olemassa edellä kuvatunlainen kiusaamisilmiö, joka on aivan eri asia kuin se, että lapset kokeilevat rajojaan ja menevät välillä liian pitkälle toisten kiusoittelussa. Näiden ero olisi tärkeä ymmärtää, koska systemaattisen kiusaamisen uhriksi joutuminen voi olla hyvinkin vahingollista eikä se ole mikään normaali jokaisen elämään kuuluva asia.

Tietenkin lasten rajanylityksiin kannattaa puuttua jo ennen kuin kyse on varsinaisesta kiusaamisesta, koska silloin puuttuminen on kaikkein tehokkainta. Jos kiusaaminen on jatkunut jo vuosia ja kiusattu on eristetty luokkayhteisöstä ja sekä kiusattu että koko muu luokka on jo niin tottunut tilanteeseen, että pitää sitä ihan normaalina, niin silloin kiusaamista ei välttämättä saada enää loppumaan vaikka mitä tehtäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa vanhempien sekaantumisessakin on rajansa. Jotkut lapset oppivat, että itkemällä omille vanhemmille ratkaistaan kaikki itseaiheutetut ongelmat. Sillä kasvattaa ja kehittää lapsen narsistista puolta. Joillekin luodaan kotona uskomus, että sormella osoitellaan vain muita, eikä tarvi tunnustaa omaa osuuttaan tapahtumiin. Eräs vanhempi jopa oli sitä mieltä, että hänen lapsensa on niin herkkä ettei tarvi osallistua yhteiseen keskusteluun, vaikka hänen lapsensa oli valittanut omastani, eikä nähnyt tehneensä itse mitään. Että ei näin!

Kuulostaa oudolta jos lapsi itkee, ja on paha mieli se olisi väärin. Valittaa lapsestasi? Tarkoitat varmaan opettajalle tai vanhemmalle jos lapsesi tehnyt jotain? Joten puuttuu nyt kuva kuka teki ja mitä. Lapsi voi olla liian herkkä siinä tilanteessa, jos on asioista kärkkäästi puolin ja toisin haukuttu ja syytelty kiinnijäämisen pelossa, eikä toinen vanhempi luota kenties enää taitoosi olla menenttämättä malttiasi.

Kaikissa tilanteissa ei ole aina kahden osuutta, on vain se yksi ja sama tekijä. Tilanteita on niin monia. Sain vaan tekstistäsi käsityksen, että toinen lapsi on itkenyt lapsesi vuoksi ja yrittänyt saada apua aikuiselta, mutta haluat hyökätä syyttelemään, vaikka tilannetta ei ole kenties selvitetty asiallisesti rauhassa.

Malttia näihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Ensimmäinen lause tiivistää hyvin usein toistuvasti kiusaavien lasten vanhempien asenteen. Joskaan vanhemmat ei itse myönnä kiusaamista. Terkkuja nuorten mielenterveystiimistä.

Omienkin lasten kohdalla tämä on tuttu kuvio: kaksi poikaa kiusasi omaani ekaluokalla. Otin molempien vanhempiin yhteyttä yhdessä keskustelemiseksi (myös kuullakseni tarinan toisen puolen). Toisen vanhempi ähkäisi että "eikö nuo osaa jo selvittää ite", hänen mielestään kyseessä ei ollut kiusaaminen vaan riitä. Toisen äiti selvästi pöyristyi (ehkä liikaakin) lapsensa tekosista, jutteli lapsensa kanssa, kävivät ovella pyytämässä anteeksi. Kaksi vuotta myöhemmin, arvaa kumman kanssa lapseni on kaveri edelleen ja kumpi tunnetaan luokan vanhempien keskuudessa sinä lapsena jota ei saada kuriin ja jonka seuraa ei toivota omalle lapselle?

Lukemisen ymmärtäminen. Samoin että kiusaamiseen pitää puuttua. Yleisellä taholla puhuin liiallisesta hyysäämisestä.

Ja minä viittasin ensimmäiseen lauseeseesi ja siihen että usein sitä hokevat vanhemmat eivät suostu näkemään oman lapsensa toimintaa kiusaamisena vaan riitoina ja sosiaalisten taitojen harjoitteluna (johon ei tarvita aikuisten tukea).

Tämä! Usein myös kasvatusammattilainen menee halpaan ja kuvittelee, että se, että joku jatkuvasti vinoilee, kuittailee, tiuskii, määräilee tai savustaa, olisi molemmin puolinen riita.

Riitaanhan tarvitaan kaksi, ja jos toinen haluaisi olla rauhassa, eikä olla jatkuvan v***uilun kohteena, eikä saa olla mukana, mitä siinä voi kun mennä pois. Vaikka ei sano mitään, riita kyseessä? Jep jep.

Ottaisin selvää kiusaajista ja painuisin heidän vanhempiensa luokse, uhkaus rikosilmoituksesta voisi auttaa. 

Toinen vaihtoehto on suora toiminta, valitsen seurakseni tuttavistani pahimman kriminaalin näköisen ja sitten "keskustelemaan" kiusaajien kanssa, näyttäisin heille närhen värkit.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollistaa tasapainoisen kehityksen hyvällä hoivalla. Hankkia vaatteet ja kampaukset, jotka eivät houkuttele huomauttelemaan. Opettaa sosiaalisia kaveritaitoja. Pitää huolta, ettei koululuokka ole ainoa javeriporukka. Tukea liikunnallista ja kaikkea muutakin kehitystä. Tukea hyviä kaverisuhteita. Tukea harrastusta.

Vanhempi voi huolehtia, että lapsi näyttää siistiltä, eikä pistä vaikka epähygieenisyydellä silmään, mutta ääneen ei pidä sanoa, eikä opettaa lapsille sitä, että joku näyttää vaatteiltaan tai kampaukseltaan vääränlaiselta ja joku oikeanlaiselta. Sama kaiken tavaran kanssa, voit varmuuden vuoksi hankkia lapselle roinaa, mitä muillakin on, mutta se pitää opettaa, että se on ihan ok että jos jollakulla ei sitä tavaraa ole. Ainakin omilla lapsilla on koulun aloitukseen liittynyt vahvasti tavaroiden ihailu ja ihmettely. Kotona saatetaan mainita jonkun lapsen hienommasta puhelimesta tai ihmetellä miksi jollain ei sellaista ole ollenkaan. Tässä hyvä hetki opettaa niitä hyviä sosiaalisia taitoja sitten.

Jättää tekemättä yhtäkään lasta, koska ainoastaan lapsiluvulla 0 saadaan 100%:sti taattu kiusaamattomuus.

Tällainen on Telegram-ryhmä, jonne nuoret jakavat hakkaamisvideoita: päähän potkimista, tappouhkauksia ja rasismia.

https://yle.fi/a/74-20050784a

Mistä te kuvittelette, että nämä hakkaajat ja päähänpotkijat ovat peräisin?

Minulla on yli 40 vuoden kokemus työelämästä – monenlaisista työpaikoista eri aloilta – ja voin kertoa, että eivät ne kiusaajat minnekään katoa, vaan ne samat öykkärit öykkäröivät muiden kiusana niin työelämässä kuin harrastustoiminnassakin.

Ymmärrän, että jotkut vanhemmat ovat sokeita kullanmurujensa tekemisille ja että öykkärit kasvattavat öykkäreitä, mutta muun yhteiskunnan tulisi olla hereillä.

Vaihtunut/korjattu linkki (jotain häikkää vielä tässäkin)

https://yle.fi/a/74-20022681

Älä ole köyhä

Älä ole koulun uusi oppilas

Älä ole maahanmuutto taustainen

Älä ajattele että on vain pakko kestää, koulun vaihto on mahdollista

Et ole vastuussa siitä miten joku muu käyttäytyy

No mites ne tytöt nyt sillä tavalla

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009882254.html

Ja mistä vetoa, että joka mikalla on kymppi käytöksestä joulutodistuksessa. Ettei vain kellekään tulisi paha mieli.

quote=Väkivalta on aliarvostettu ongemanratksisukeino]Mielenkiintoinen kysymys. Filosofinen pohdiskelu ei kuulu vahvuuksiini, joten kerron miten tulee toimia jo ennen kuin lapsi päätyy somevideon hakatuksi päätähdeksi.

Yhteiskunnasta ei ole apua. Ottamalla yhteyttä viranomaisiin tai kiusaajan vanhempiin teet vain itsestäsi ykkösepäilyn, jos päätät myöhemmin ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Ehdottomasti tehokkain tapa on lähettää pari isokokoista kaveria (jatkossa torpedoa) pitämään kiusaajan isälle puhuttelu aiheesta Me tiedämme missä te asutte. Ison koon ohella venäläinen tai virolainen korostus puheessa auttaa viestin perillemenoa. Vaihtoehtoisesti liiviasuun pukeutumlnen ja moottoripyörällä liikkuminen alleviivaavat asian vakavuutta. Jos toinen puhuttelu jostain syystä on tarpeen, torpedojen varustusta täydennetään pesäpallomailaila.

Toiseksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamaan kiusaajaa. Asennevammojen ohella nuorten rikollisenalkujen ymmärrys on usein rajallinen, joten pelkkä puhuttelu ei riitä, vaan opetustavoitteen saavuttamiseksi on käytettävä jonkin verran fyysistä väkivaltaa. Toisaalta nuoren ihmisen vammat paranevat yleensä nopeasti.

Kolmanneksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamasn kiusaajan äitiä / neitimäistä isää. Nämä yleensä kuvittelevat viranomaisten pystyvän suojelemaan heitä ja heidän kullanmurujaan. Tämä väärinkäsitys pakottaa torpedot suojaamaan toimintansa tavallistakin huolellisemmin, mikä saattaa monimutkaistaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä tavoin juurikin tuot uusia kiusaajia koulumaailmaan ja muuallekin.

Väitteesi kaipaisi hieman perusteluja.

Oman käden oikeutta ei tarvittaisi, jos yhteiskunta tekisi asian eteen muutakin kuin hyysäisi kiusaajia ja pesisi käsiään.

Mielestäni vanhemmilla tulisi olla enemmän vastuuta lapsistaan ja jos he lyövät laimin velvollisuutensa, heitä tulisi voida rankaista siitä. Näinhän yhteiskunnat ovat toimineet Hammurabin ajoisa alkaen.

Esittämäni toimintamalli perustuu pääasiassa varhaiseen puuttumiseen ja väkivallalla uhkaamiseen. Minulle on ihan sama puuttuuko isä lapsensa rikolliseen käytökseen omasta tahdostaan vai rangaistuksen pelosta. Sääli on sairautta, sillä ainakin joidenkin kiusaajien taustalla tuntuu olevan jalkapallo-/jääkiekkoisä, joka kentän laidalla huutaa: Tapa se!

Valitettavasti en usko, että kiusaajat uskovat puhetta, joten heidän kohdallaan on käytettävä järeämpiä keinoja. Fyysisen rankaistuksen ei pitäisi olla yllätys kiusaajalle, joka on ensin itse syyllistynyt fyysiseen väkivaltaan. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkukoon.

Kiusaavien kullanmurujen oikeutensa tuntevat äidit ja nössöt isät sekä muut hyväätarkoittavat hölmöt ovat suurin syy vallitsevaan tilanteeseen. Heistä ei ole kasvattamaan lapsia ja he ovat toiminnallaan vastuussa siitä, että tilanne on se mikä se on. Niin kauan kuin ongelmaa yritetään ratkaista heidän opeillaan ja ehdoillaan tilanne ei parane, vaan kuten viime vuodet ovat osoittaneet, se huononee entisestään.

PS. Hyväntahtoisten hölmöjen joukosta kuulee usein sanottavan, että rangaistuksilla, kuolemanrangaistus mukaan lukien, ei ole ennalta ehkäisevää (pelote)vaikutusta. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa, mutta se ei olekaan jutun pointti. Tarkoitus on saada vain kyseinen yksllö pois pelistä. Toimii.

Väkivalta on aliarvostettu ongemanratksisukeino kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys. Filosofinen pohdiskelu ei kuulu vahvuuksiini, joten kerron miten tulee toimia jo ennen kuin lapsi päätyy somevideon hakatuksi päätähdeksi.

Yhteiskunnasta ei ole apua. Ottamalla yhteyttä viranomaisiin tai kiusaajan vanhempiin teet vain itsestäsi ykkösepäilyn, jos päätät myöhemmin ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Ehdottomasti tehokkain tapa on lähettää pari isokokoista kaveria (jatkossa torpedoa) pitämään kiusaajan isälle puhuttelu aiheesta Me tiedämme missä te asutte. Ison koon ohella venäläinen tai virolainen korostus puheessa auttaa viestin perillemenoa. Vaihtoehtoisesti liiviasuun pukeutumlnen ja moottoripyörällä liikkuminen alleviivaavat asian vakavuutta. Jos toinen puhuttelu jostain syystä on tarpeen, torpedojen varustusta täydennetään pesäpallomailaila.

Toiseksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamaan kiusaajaa. Asennevammojen ohella nuorten rikollisenalkujen ymmärrys on usein rajallinen, joten pelkkä puhuttelu ei riitä, vaan opetustavoitteen saavuttamiseksi on käytettävä jonkin verran fyysistä väkivaltaa. Toisaalta nuoren ihmisen vammat paranevat yleensä nopeasti.

Kolmanneksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamasn kiusaajan äitiä / neitimäistä isää. Nämä yleensä kuvittelevat viranomaisten pystyvän suojelemaan heitä ja heidän kullanmurujaan. Tämä väärinkäsitys pakottaa torpedot suojaamaan toimintansa tavallistakin huolellisemmin, mikä saattaa monimutkaistaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä tavoin juurikin tuot uusia kiusaajia koulumaailmaan ja muuallekin. Onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia..

Olivatko omat lapsesi kiusaajia vai kiusattuja. Jos kiusattuja, kuvitteletko, että kiusaajat eivät seuraa heitä aikuisuuteen?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kouluvakivalta-ei-ole-enaa-happy-sl…

Tuntuu, että on ihan tuurista kiinni tämä juttu. Esikoispoikani on Asperger, ei mikään tosi kummallisesti käyttäytyvä, mutta hieman kuitenkin. Käsittääkseni häntä ei kiusattu koskaan. Kuopuspojan sosiaaliset taidot ovat olleet todella hyvät, ei haasta riitaa, on osannut pienestä pitäen esittää hyviä kompromisseja (varmaan taito hioutunut assin kanssa...) ja silti joutui kiusatuksi alakoulun lopussa. Luokka vain oli ihan seko. Yläkoulussa ei taas kiusannut kukaan.