Mitä vanhemmat voivat tehdä, jottei lapsi joutuisi kiusatuksi?

Hyvä, turvallinen koti jossa lapsesta kasvatetaan empaattinen ja pärjäävä, itsevarma (mutta ei överisti). Ja jos kiusataan silti, sitten jämäkästi puutut ongelmiin etkä jätä lasta yksin sanomalla esimerkiksi "älä välitä niistä", "anna olla", "hanki uusia kavereita" tms typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein mitenkään. Kiusaaja kyllä keksii kiusaamisen aiheen.

Valitettavasti se on juuri näin. Se vika on yleensä siellä kiusaajan päässä.

Voisi mieluummin kysyä, mitä vanhemmat voisivat ennakoiden tehdä, jotta lapsi ei kiusaa eikä osallistu näihin porukoihin.

Esim. eläinten rääkkääminen on yleistynyt. Jos ei muuta, niin leppäkertulta revitään jalat irti - ja se on kuulemma hauskaa.

Turhaa värkkäämistä lasten kaveriasioilla. Rajata ja opastaa voi ja on syytäkin, jos kovin seura menee levottomaksi. Varsinkin mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Mutta tässäkin täytyy olla jo taustatyö eli kasvatus tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää saada lapselle kavereita jo pienestä lähtien, eli laittaa lapsi kerhoihin, harrastuksiin ja antaa lapsen mennä kavereiden kanssa ja kavereiden luo. Lapsena jo alakoulussa luodaan yleensä ne elinikäiset ystävyyssuhteet. Opetetaan lapselle käytöstavat, avointa ja ennakkoluulotonta mieltä, että ei saa kiusata ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, vaikkei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ja kaikki otetaan mukaan leikkeihin, eikä ketään jätetä yksin. Esimerkin ihmisiin suhtautumisesta lapsi saa myös omilta vanhemmiltaan. 

Tää ei toimi, jos sattuu ne toisenlaiset tyypit saamaan kiusakseen. Silmälasit tai liika kiltteys jo riittää siihen, että joku ottaa kiusan kohteeksi. Siinä ei paljon omilla käytöstavoilla vaikuteta, muutoin kuin kääntämällä toisenkin posken lyöjälle 🙄

Kannustaa lasta aloittamaan jokin kamppailulajiharrastus, minkä treeneissä on jonkin tason fyysistä kontaktia tai painimista.

Vuosi-pari alkeiskurssillakin tekee ihmeitä itsevarmuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollistaa tasapainoisen kehityksen hyvällä hoivalla. Hankkia vaatteet ja kampaukset, jotka eivät houkuttele huomauttelemaan. Opettaa sosiaalisia kaveritaitoja. Pitää huolta, ettei koululuokka ole ainoa javeriporukka. Tukea liikunnallista ja kaikkea muutakin kehitystä. Tukea hyviä kaverisuhteita. Tukea harrastusta.

Tervetuloa elämään, missä ei yksin omat valinnat paljoa paina kun vastassa on muutama väärään kasvanut/ kasvatettu lapsi.

Lapsi, jolle manipulointitaidot ja kyky saada hovilaiset ympärilleen on yhtä arkinen taito kuin taviksille kyky myötätuntoon ja empatiaan.

Juuri kuvailemasi edut voi herättää syyn kateuteen ja siitä se sitten lähtee...alistamisyritykset ja silkkaa ilkeyttään usein.

Kokemuksesta ...ikävä kyllä kokemuksesta puhun.

Hengissä selvittiin, mutta traumat elää ja diggeröi edelleen...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Ensimmäinen lause tiivistää hyvin usein toistuvasti kiusaavien lasten vanhempien asenteen. Joskaan vanhemmat ei itse myönnä kiusaamista. Terkkuja nuorten mielenterveystiimistä.

Omienkin lasten kohdalla tämä on tuttu kuvio: kaksi poikaa kiusasi omaani ekaluokalla. Otin molempien vanhempiin yhteyttä yhdessä keskustelemiseksi (myös kuullakseni tarinan toisen puolen). Toisen vanhempi ähkäisi että "eikö nuo osaa jo selvittää ite", hänen mielestään kyseessä ei ollut kiusaaminen vaan riitä. Toisen äiti selvästi pöyristyi (ehkä liikaakin) lapsensa tekosista, jutteli lapsensa kanssa, kävivät ovella pyytämässä anteeksi. Kaksi vuotta myöhemmin, arvaa kumman kanssa lapseni on kaveri edelleen ja kumpi tunnetaan luokan vanhempien keskuudessa sinä lapsena jota ei saada kuriin ja jonka seuraa ei toivota omalle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.

😂! Onkohan sulla lapsia, tai tietoa tämän päivän koulumaailmasta?

Mun lapsi joutui kiusatuksi siksi että yritti olla kaikkien kaveri. Ei sitä voi estää. Ainoastaan voi tukea lapsen itsetunnon kehitystä.

Opettaa puolustamaan itseään. Kehittää lapselle hyvä itsetunto tukemalla ja kannustamalla. Antamalla mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja harrastamalla.

Kotipihalla tai leikkipuistoissa kun käy lapsen kanssa, joutuu lapsi leikkimään toisten kanssa ja välillä tulee konflikteja. Niiden selvittämisessä lapsi oppii sosiaalisuutta. Myös uusissa paikoissa lapsi oppii ystävystymään.

Mutta lapset ovat erilaisia luonteeltaan. Esimerkiksi omani toinen jännittää ja stressaa uusia tilanteita, ottaa nokkiin muiden sanomiset, ei jousta yhtään. Toinen taas luikahtaa uusien ihmisten seuraan heti, osaa sosiaaliset normistot ja ei hätkähdä jos joku sanoo jotain negatiivista. Kuitenkin on pitänyt aikuisena puuttua kiusaamiseen, kun harrastuksessa tämä oli niin selkeää. Valmentajatkin näkivät, mutta ei puuttunut.

Ei lasta voi tehdä valmiiksi maailmaan, mutta jos on lähellä lasta, huomaa kyllä milloin kaikki ei ole kunnossa. Ja silloin aikuisen pitää puuttua ja vaatia puuttumista muiltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ohjenuorani on aina elämässä ollut, että kohtele muita, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Hyvin on toiminut, ja sen olen lapsillenikin opastanut.

Voit kohdella toista vaikka kuinka hyvin tai suhtautua nyt edes ihan tavallisesti, mutta ei ole mikään automaattinen tae, että vastavuoroisuus pelaisi. Tuolla notkuu lisääntyvässä määrin porukkaa, joilta puuttuu empatia ja omatunto. Ne viis veisaa sun kohteluista.

Ainakin voin olla tyytyväinen, ettei omat lapseni notku tommosissa porukoissa. Sekin on kasvatuksen tulosta 👍🏻

Hieno juttu, jos eivät notku. Mutta moni vanhempi sanoo noin. Kiistävät vielä, vaikka kaveri olisi jäänyt verekseltään kiinni. Osa lapsista ja nuorista esittää kotonaan ja koulussakin, meno on sitten jotain ihan muuta. Tämä tuli taas nähtyä työnikin puolesta kuluneella viikolla. Vanhemmat ovat helposti liian sinisilmäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää saada lapselle kavereita jo pienestä lähtien, eli laittaa lapsi kerhoihin, harrastuksiin ja antaa lapsen mennä kavereiden kanssa ja kavereiden luo. Lapsena jo alakoulussa luodaan yleensä ne elinikäiset ystävyyssuhteet. Opetetaan lapselle käytöstavat, avointa ja ennakkoluulotonta mieltä, että ei saa kiusata ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, vaikkei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ja kaikki otetaan mukaan leikkeihin, eikä ketään jätetä yksin. Esimerkin ihmisiin suhtautumisesta lapsi saa myös omilta vanhemmiltaan. 

lisään: niin ja sitä jämäkkyyttä, että pitää heti pitää ääntä ja tulla kertomaan vanhemmalle ja opelle jos kiusataan. Äitinä puuttuisin kiusaamiseen itsekin,heti pitää puuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.

Pitäisi pystyä eväämään oikeus lähikouluun. Jos pakotetaan muualle, niin se kiusaaja saa kunnan piikkiin taksikyydin uuteen kouluunsa. Varsinainen rangaistus.

Ja edelleen se muksu asuu siinä vanhalla alueella. Sillä on samat kaverit siellä jne. Eli ei nämä asiat lopulta hommaa ratkaise, mutta siirtää pois silmistä seuraavien ongelmaksi.

Tosiasiassa kiusaava lapsi tarvitsisi säännöt, joista pidetään kiinni. Se on yleensä aikuisten ongelma, että pidetään palaveria, ollaan huolissaan ja suunnitellaan hirveästi - mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Lapset huomaa tällaiset asiat nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Ensimmäinen lause tiivistää hyvin usein toistuvasti kiusaavien lasten vanhempien asenteen. Joskaan vanhemmat ei itse myönnä kiusaamista. Terkkuja nuorten mielenterveystiimistä.

Omienkin lasten kohdalla tämä on tuttu kuvio: kaksi poikaa kiusasi omaani ekaluokalla. Otin molempien vanhempiin yhteyttä yhdessä keskustelemiseksi (myös kuullakseni tarinan toisen puolen). Toisen vanhempi ähkäisi että "eikö nuo osaa jo selvittää ite", hänen mielestään kyseessä ei ollut kiusaaminen vaan riitä. Toisen äiti selvästi pöyristyi (ehkä liikaakin) lapsensa tekosista, jutteli lapsensa kanssa, kävivät ovella pyytämässä anteeksi. Kaksi vuotta myöhemmin, arvaa kumman kanssa lapseni on kaveri edelleen ja kumpi tunnetaan luokan vanhempien keskuudessa sinä lapsena jota ei saada kuriin ja jonka seuraa ei toivota omalle lapselle?

Lukemisen ymmärtäminen. Samoin että kiusaamiseen pitää puuttua. Yleisellä taholla puhuin liiallisesta hyysäämisestä.

Kyllä tuossa vanhempien sekaantumisessakin on rajansa. Jotkut lapset oppivat, että itkemällä omille vanhemmille ratkaistaan kaikki itseaiheutetut ongelmat. Sillä kasvattaa ja kehittää lapsen narsistista puolta. Joillekin luodaan kotona uskomus, että sormella osoitellaan vain muita, eikä tarvi tunnustaa omaa osuuttaan tapahtumiin. Eräs vanhempi jopa oli sitä mieltä, että hänen lapsensa on niin herkkä ettei tarvi osallistua yhteiseen keskusteluun, vaikka hänen lapsensa oli valittanut omastani, eikä nähnyt tehneensä itse mitään. Että ei näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.

😂! Onkohan sulla lapsia, tai tietoa tämän päivän koulumaailmasta?

Sulla taitaa olla jotain sisäpiiritietoa, jota ei muilla ole... kerroppa vähän meille muillekkin. Vai onko liian kiire opehuoneelle juomaan kahvia, ettet ehdi selvitteleen tätäkin kiusaamistapausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Ensimmäinen lause tiivistää hyvin usein toistuvasti kiusaavien lasten vanhempien asenteen. Joskaan vanhemmat ei itse myönnä kiusaamista. Terkkuja nuorten mielenterveystiimistä.

Omienkin lasten kohdalla tämä on tuttu kuvio: kaksi poikaa kiusasi omaani ekaluokalla. Otin molempien vanhempiin yhteyttä yhdessä keskustelemiseksi (myös kuullakseni tarinan toisen puolen). Toisen vanhempi ähkäisi että "eikö nuo osaa jo selvittää ite", hänen mielestään kyseessä ei ollut kiusaaminen vaan riitä. Toisen äiti selvästi pöyristyi (ehkä liikaakin) lapsensa tekosista, jutteli lapsensa kanssa, kävivät ovella pyytämässä anteeksi. Kaksi vuotta myöhemmin, arvaa kumman kanssa lapseni on kaveri edelleen ja kumpi tunnetaan luokan vanhempien keskuudessa sinä lapsena jota ei saada kuriin ja jonka seuraa ei toivota omalle lapselle?

Lukemisen ymmärtäminen. Samoin että kiusaamiseen pitää puuttua. Yleisellä taholla puhuin liiallisesta hyysäämisestä.

Ja minä viittasin ensimmäiseen lauseeseesi ja siihen että usein sitä hokevat vanhemmat eivät suostu näkemään oman lapsensa toimintaa kiusaamisena vaan riitoina ja sosiaalisten taitojen harjoitteluna (johon ei tarvita aikuisten tukea).

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua[/quote]

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.[/quote]

No laitetaan se kiusaaja sinne "pienryhmään" eli vanhalta nimeltä tarkkikselle.[/quote]

Pienryhmät eivät ole nykypäivää, tuettuun oppimisympäristöön on vaikea päästä. Inkluusio.