Mitä vanhemmat voivat tehdä, jottei lapsi joutuisi kiusatuksi?

Lapsen rakastaminen ja tukeminen, jolloin lapselle syntyy terve ja ehjä minäkuva. Kotikiusattu on herkästi myös koulukiusattu. Eli lapsi pitää kotonaan saamaansa kohtelua standardina, kaikki on kiinni sinusta ap.

Jos kaikesta huolimatta kiusataan niin puutu asiaan heti ja reippaasti, ei saa jäädä katselemaan. Painetta päätyyn koulun suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsi joutuu joskus kiusatuksi ja kiusaa itse. Se on vuorovaikutuksessa olemista ja sääntöjen opettelua. Se että kiusaaminen on erittäin julmaa tai useinkaan toistuvaa ei ole normaalia.

Kasvatat kiusaajia 🤷🏻

Mun täytyy kyllä sanoa lasten kanssa työskennelleenä että olen samaa mieltä siitä että jokainen kiusaa ja tulee kiusatuksi. Ehkä jotkut aivan äärimmäisen arat lapset pois lukien. Lapsille (eikä aikuisillekaan) ole aina helppoa lukea toisesta milloin vitsi tai hyväntahtoinen kiusoittelu tai oma pahan mielen ilmaus ei menekään perille niin kuin on aiottu, sittenkään vaikka toinen sen ilmaisisi. Esim. kutittaminen, jahtaaminen tai ihastuksella kiusoittelu, tai oman aseman puolustukseksi aiottu uhoaminen, voi jatkua hetken ennen kuin toinen tajuaa että kohteen vastustelu oli vakavissaan. Ajattelen että lapsille pitää opettaa tätä kiusaamisasiaakin käsiteltäessä dialektista ajattelua - jos olet kerran mokannut ja toiminut väärin, se ei tarkoita että sinuun lyödään kiusaajan leima, olet huono, paha ja epäonnistut ihminen. Tällainen mustavalkoinen ajattelu kiusaajalapsista ja uhreista ei edistä millään tavalla sitä että niissä rooleissa oltaisiin mahdollisimman vähän.

Samalla tavalla kun lapset testaa suhteessa vanhempiin millaista käytöstä minulta hyväksytään, he kokeilevat sitä myös suhteessa toisiin lapsiin/nuoriin, miten muut reagoi jos toimin näin tai olen tällainen. Ja silloin pitää tietysti saada se vahva palaute että EI NÄIN eikä pelkkää päänsilitystä. Mutta ei se tee lapsesta The Kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää löytää lapselle ystäviä jo pienestä pitäen..se, että on kavereita ja pidetty auttaa jo vähän suojelemaan, ettei joudu eristyksiin ja yksin. Vanhemmat voi myös miettiä ettei itse käyttäydy niin, että lapsi joutuu kiusatuksi. Kiitos oman juopon isäni itseäni kiusattiin koko lapsuus.. Perus siistiit ja ehjät vaattet/hygienia myös lapselle kuntoon, ettei silmätikkuna ole ainakaan olemuksensa takia.

Nimenomaan näin. Minäkin kyllä syytän kiusaamisestani osittain omia vanhempiani. Alkoholismia, köyhyyttä, isällä paha tapa öykkäröidä kännissä... Laiminlyöntiä, vähättelyä, ei mitään harrastuksia. Käskettiin jopa katsomaan peiliin, kun joskus kerroin, että minua kiusataan.

Todellakin tiedän millainen vanhempi en ole omille lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Varmista, että lapsesi ei tule koskaan kiusaamaan. Puhu hänelle kiusaamisesta, empatiasta ja muiden kohtelusta. Kysele, onko hän ollut päiväkodissa tai koulussa mukava kaikille, eihän hän ole jättänyt ketään leikkien ulkopuolelle tai eihän hän ole nauranut kenellekään. Kerro selkeästi, että sellainen on kiusaamista ja niin ei saa tehdä.

Tähän! Opettakaa jokainen lapsillenne empatiaa, puhukaa miltä tuntuu jos itse joutuisi saman kokemaan, kannustakaa ottamaan leikkeihin ne jotka eivät itse uskalla pyytää tai ovat muuten yksinäisen näköisiä. Pienemmät lapset eivät tätä ymmärrä, heille se pitää opettaa ja mitä nuoremmille vanhemmat aloittavat opettamisen, sen parempi lopputulos

Eipä vanhempi paljoa pysty siihen vaikuttamaan. Se kyllä auttaa, että lapsella on kavereita vähän joka puolella ja jos joku alkaa kiusaamaan, vaihtaa sitten vaan porukkaa. Itse olin pienessä kyläkoulussa ja jouduin kiusatuksi. Lopulta aloin viettää välitunteja vuotta nuorempien kansaa ja siten sain hieman rauhaa ja itsetuntoa kasattua. Vanhempi auttaa parhaiten, kun auttaa lasta olemaan sosiaalinen ja kannustaa tekemään miten itsestä tuntuu parhaalta ja unohtamaan ryhmäpaineet yms turhat asiat.

Opettamalla lapselle kaveritaitoja, tunnetaitoja ja kasvattamalla terveen, vahvan itsetunnon.

[/quote]

Oma ohjenuorani on aina elämässä ollut, että kohtele muita, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Hyvin on toiminut, ja sen olen lapsillenikin opastanut.[/quote]

Voit kohdella toista vaikka kuinka hyvin tai suhtautua nyt edes ihan tavallisesti, mutta ei ole mikään automaattinen tae, että vastavuoroisuus pelaisi. Tuolla notkuu lisääntyvässä määrin porukkaa, joilta puuttuu empatia ja omatunto. Ne viis veisaa sun kohteluista.

Ensi käydään lasten kanssa pienestä asti lapsiporukoissa. Tutustutetaan toisiin lapsiin. Kerrotaan lapselle että kaikkien kaveri pitää olla, ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Näytetään omaa mallia. Eikä mennä valitsemaan lapselle kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ensi käydään lasten kanssa pienestä asti lapsiporukoissa. Tutustutetaan toisiin lapsiin. Kerrotaan lapselle että kaikkien kaveri pitää olla, ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Näytetään omaa mallia. Eikä mennä valitsemaan lapselle kavereita.

Eikä sanota koskaan lapselle, että "tuo ei ole meille tervetullu" tai "tuon kanssa et ole", varsinkaan jos lapsi itse haluaa olla jonkun kaveri. Jos kaverin kanssa sattuu ja tapahtuu, tapaukset käydään läpi, miksi se oli väärin tehty. Lapsi kyllä itse jättää kaverin jossain välissä pois kuvioista, kun kyllästyy draamaan ja ongelmiin. Harva lapsi on läpeensä paha, ja heidän kauttaan pystyy asioista puhumaan omankin lapsen kanssa ja siten kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Mielenkiintoinen kysymys. Filosofinen pohdiskelu ei kuulu vahvuuksiini, joten kerron miten tulee toimia jo ennen kuin lapsi päätyy somevideon hakatuksi päätähdeksi.

Yhteiskunnasta ei ole apua. Ottamalla yhteyttä viranomaisiin tai kiusaajan vanhempiin teet vain itsestäsi ykkösepäilyn, jos päätät myöhemmin ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Ehdottomasti tehokkain tapa on lähettää pari isokokoista kaveria (jatkossa torpedoa) pitämään kiusaajan isälle puhuttelu aiheesta Me tiedämme missä te asutte. Ison koon ohella venäläinen tai virolainen korostus puheessa auttaa viestin perillemenoa. Vaihtoehtoisesti liiviasuun pukeutumlnen ja moottoripyörällä liikkuminen alleviivaavat asian vakavuutta. Jos toinen puhuttelu jostain syystä on tarpeen, torpedojen varustusta täydennetään pesäpallomailaila.

Toiseksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamaan kiusaajaa. Asennevammojen ohella nuorten rikollisenalkujen ymmärrys on usein rajallinen, joten pelkkä puhuttelu ei riitä, vaan opetustavoitteen saavuttamiseksi on käytettävä jonkin verran fyysistä väkivaltaa. Toisaalta nuoren ihmisen vammat paranevat yleensä nopeasti.

Kolmanneksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamasn kiusaajan äitiä / neitimäistä isää. Nämä yleensä kuvittelevat viranomaisten pystyvän suojelemaan heitä ja heidän kullanmurujaan. Tämä väärinkäsitys pakottaa torpedot suojaamaan toimintansa tavallistakin huolellisemmin, mikä saattaa monimutkaistaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi käydään lasten kanssa pienestä asti lapsiporukoissa. Tutustutetaan toisiin lapsiin. Kerrotaan lapselle että kaikkien kaveri pitää olla, ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Näytetään omaa mallia. Eikä mennä valitsemaan lapselle kavereita.

Eikä sanota koskaan lapselle, että "tuo ei ole meille tervetullu" tai "tuon kanssa et ole", varsinkaan jos lapsi itse haluaa olla jonkun kaveri. Jos kaverin kanssa sattuu ja tapahtuu, tapaukset käydään läpi, miksi se oli väärin tehty. Lapsi kyllä itse jättää kaverin jossain välissä pois kuvioista, kun kyllästyy draamaan ja ongelmiin. Harva lapsi on läpeensä paha, ja heidän kauttaan pystyy asioista puhumaan omankin lapsen kanssa ja siten kasvattamaan.

Kyllä minä olen joutunut kieltämään tiettyjen lasten kyläilyt meillä jos aikuinen ei ole kotona, ja esimerkiksi pyöräilemään voi mennä niiden kavereiden kanssa joiden oletan edes etäisesti noudattavan liikennesääntöjä - ei sen, joka toistuvista koulun ja sivullisten aikuisten puuttumisesta huolimatta pyöräilee ilman kypärää keskellä autotietä koska se on jotenkin kai coolia. Ekaluokkalaisiata kyse. Kyse ei ole siitä että lapset olisi pahoja, vaan siitä et minun pitää pitää oma hitusen impulsiivisuuteen taipuva lapseni kohtuullisen turvassa. Muut lapset eivät ole vastuussa hänen teoistaan, mutta minun vanhempana pitää vähän arvioida millaisiin tilanteisiin hänet asetan, missä hän on todennäköisesti kypsä toimimaan järkevästi. Ja kun tiedän että tietyssä seurassa tyhmien ideoiden todennäköisyys (myös omalla lapsellani) on kohonnut, siinä seurassa voi olla vain riittävän valvonnan kera. Yleensä ei sitten olla, kun ko. kaverit ei pidä siitä valvonnasta. Esim. yksi lähti meiltä kun ei saanut tulla YouTube-videoita puhelimestaan katsoen ruokapöytään.

En sano lapselle että nämä ja kaverit on huono ja tai pahoja, vaan saat sanoa että teillä on niin lennokkaat ideat että X voi tulla kun olen tullut töistä, tai että entä jos tänään kysyisit vaihteeksi jotain toista kun kolme viimeistä kertaa tulit Y:n luota pahoilla mielin kun sulle oli puhuttu ikävästi.

Toisaalta lasta pitää tukea myös tunnistamaan ja asettamaa omia rajojaan, eikä vain olettaa että hän automaattisesti itse sen osaa. Mun lapsellani on ollut tän (päiväkodin ja koulun) "kaikkien kanssa pitää olla kaveri" mantran vuoksi vaikeutta ja syyllisyyttä sanoa ei, kun ovelta tulee kysymään kaveri jonka kanssa yhdessäolo on usein kiusaamista. Olen sanonut että saa sanoa ettei pääse, vaikka se toista harmittaisikin, ei ole velvollisuutta mennä. Siellä päiväkodissa ja koulussa toki ollaan kaikille asiallisia ja reiluja, mutta vapaa-ajan seuransa saa valita itse.

Yrittää saada lapselle kavereita jo pienestä lähtien, eli laittaa lapsi kerhoihin, harrastuksiin ja antaa lapsen mennä kavereiden kanssa ja kavereiden luo. Lapsena jo alakoulussa luodaan yleensä ne elinikäiset ystävyyssuhteet. Opetetaan lapselle käytöstavat, avointa ja ennakkoluulotonta mieltä, että ei saa kiusata ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, vaikkei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ja kaikki otetaan mukaan leikkeihin, eikä ketään jätetä yksin. Esimerkin ihmisiin suhtautumisesta lapsi saa myös omilta vanhemmiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mielestäni vanhemmat sekaantuu liikaa lasten kaveriasioihin. Kyllä lapsi kaverinsa löytää ja osaa itse sopia riitansa. Lapselle tietenkin kannattaa opettaa käytöstapoja ja toisen huomioimista, tarvittaessa puuttua lapsen huonoon käytökseen. Mutta muuten siinä on turha mennä järjestelemään ja hössöttämään.

Lapsen luonteet on erilaisia, toiset reippampia toiset ujompia. Mutta jos jonkun hitaammin tutustuvan lapsen kaverien saannistä tehdään ongelmaa, tai siitä että lapsi viihtyy liikaa iltaisin kotona, niin on erikoista. Siitä on ennemminkin haittaa lapselle, kun ruvetaan pohtimaan lapsen ujoutta tai jotain.

Ei kukaan lapsi umpiossa elä. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista kaveria tapaa löytyä. Kaikki harrastukset eivät myöskään maksa. Ennen pihat oli täynnä lapsia ja siellä leikittiin keskenään, pahantekoon aikuiset lähinnä puuttuivat. Nykyään on näin vähemmän, lisäksi lapsia kuskataan joka paikkaan. Sitten ihmetellään, että miksi lapsi ei osaa tehdä yksin mitään, hankkia niitä

kavereitakaan.

Toki kiusaamiseen on hyvä puuttua. Kaikki kiusaa jollain lailla, ja kaikki joutuvat jollain lailla kiusatuksi. Oli se sitten satunnaista tönimistä, naureskelua tai jotain. Näihinkin on toki hyvä kiinnittää huomiota esim. opettajien kouluissa. Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin erityisesti on puututtava silloin. Mutta vaikea tähän nyt on sanoa kauheasti mitään, kun ei tiedetä ketä ja minkä ikäistä kiusataan ja millä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Oma ohjenuorani on aina elämässä ollut, että kohtele muita, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Hyvin on toiminut, ja sen olen lapsillenikin opastanut.

Voit kohdella toista vaikka kuinka hyvin tai suhtautua nyt edes ihan tavallisesti, mutta ei ole mikään automaattinen tae, että vastavuoroisuus pelaisi. Tuolla notkuu lisääntyvässä määrin porukkaa, joilta puuttuu empatia ja omatunto. Ne viis veisaa sun kohteluista.

Ainakin voin olla tyytyväinen, ettei omat lapseni notku tommosissa porukoissa. Sekin on kasvatuksen tulosta 👍🏻

Ei oikein mitenkään. Kiusaaja kyllä keksii kiusaamisen aiheen.

Väkivalta on aliarvostettu ongemanratksisukeino kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys. Filosofinen pohdiskelu ei kuulu vahvuuksiini, joten kerron miten tulee toimia jo ennen kuin lapsi päätyy somevideon hakatuksi päätähdeksi.

Yhteiskunnasta ei ole apua. Ottamalla yhteyttä viranomaisiin tai kiusaajan vanhempiin teet vain itsestäsi ykkösepäilyn, jos päätät myöhemmin ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Ehdottomasti tehokkain tapa on lähettää pari isokokoista kaveria (jatkossa torpedoa) pitämään kiusaajan isälle puhuttelu aiheesta Me tiedämme missä te asutte. Ison koon ohella venäläinen tai virolainen korostus puheessa auttaa viestin perillemenoa. Vaihtoehtoisesti liiviasuun pukeutumlnen ja moottoripyörällä liikkuminen alleviivaavat asian vakavuutta. Jos toinen puhuttelu jostain syystä on tarpeen, torpedojen varustusta täydennetään pesäpallomailaila.

Toiseksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamaan kiusaajaa. Asennevammojen ohella nuorten rikollisenalkujen ymmärrys on usein rajallinen, joten pelkkä puhuttelu ei riitä, vaan opetustavoitteen saavuttamiseksi on käytettävä jonkin verran fyysistä väkivaltaa. Toisaalta nuoren ihmisen vammat paranevat yleensä nopeasti.

Kolmanneksi tehokkain tapa on lähettää torpedot jututtamasn kiusaajan äitiä / neitimäistä isää. Nämä yleensä kuvittelevat viranomaisten pystyvän suojelemaan heitä ja heidän kullanmurujaan. Tämä väärinkäsitys pakottaa torpedot suojaamaan toimintansa tavallistakin huolellisemmin, mikä saattaa monimutkaistaa toimintaa.

Tällä tavoin juurikin tuot uusia kiusaajia koulumaailmaan ja muuallekin. Onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee selväksi kiusaajien vanhemmille, että kiusaamisen on loputtava. Tee valituksia valvoville viranomaisille, joissa vaadit tutkimaan, onko koulun rehtori ryhtynyt riittäviin toimiin.

Ja jos mikään muu ei auta, niin muuta toiselle puolelle Suomea. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lasten mielenterveys.

Eipä sun neuvostasi apua ole, jos niihin vanhempiin ei saa yhteyttä. Itse olin yhteydessä opettajiin, rehtoriin ja kuraattoriin. Rehtorin ns.apu-neuvo oli, että lapsemme voisi olla välitunnit luokassa!! Miksi?? Näin moraalipohjalta aatellen, eikö ois reilumpaa, että se kiusaaja JOUTUISI olemaan välitunnit luokassa? Tosin tämä kiusaaja oli niin kipeä tapaus, että opettajatkin toivat ilmi inhonsa häntä kohtaan, mutta tänä päivänä koulu ja sen henkilökunta on täysin hampaaton tommosia tapauksia hoitaakseen.

Erästä vastaavanlaista tapausta pääsin seuraamaan aika läheltä. Tämän kiusaajan isä oli jatkuvasti kouluun yhteydessä puhelimitse sekä käymällä paikan päällä. Hänen ulosantinsa oli tyyliin: "S@@t@n@n hu0r@, minun lapseni ei ole tehnyt mitään. Te vainoatte perhettämme syyttä".

Tämä kiusaaja lopulta joko muutti tai siirrettiin toiseen kouluun. Se ei ratkennut minulle, että kumpi tapahtui, mutta koko luokka eli pelon vallassa lähes puolitoista vuotta. Opettaja jäi sairauslomalle ja tekee vieläkin vain puolta työaikaa. Tapauksesta on kohta jo kolme vuotta.

Miks koulu odotti noin kauan??? Kiusaaja pitää saada heti vaihtamaan koulua

Mitä luulet, miten avosylin kaupungin toinen koulu ottaa tällaisen oppilaan vastaan? Ei sitä niin vaan laiteta toiseen kouluun, ellei sitten lapsi siirry johonkin pienryhmään tms mitä ei omassa koulussa ole.

Vierailija kirjoitti:

Opettamalla lapselle kaveritaitoja, tunnetaitoja ja kasvattamalla terveen, vahvan itsetunnon.

Kasvatatko tässä kiusaajaa?

Vai luulutko, että kaikki nuo kaunìit asiat estävät kiusattavaksi joutumisem?