Oletko aina että tarjotut avut ongelmiisi eivät auta sinua koska olet jollain perustavalla tavalla erilainen?

Kirjolaiset ovat pahoja, eivät halua mitään mikä maksaa tai mistä on vaivaa. Kaikki huomio ja erityiskohtelu kelpaa vain. Heitä on kuunneltava. Valehtelevat ja jauhavat paskaa sekä dramatisoivat elämäänsä ja ongelmiansa. Siinä ovat oikeassa ettei heitä kukaan pysty auttamaan.

Siinä se taas nähtiin. Ovat oikeassakin aina, ehdottomia sadisteja.

Vierailija kirjoitti:

Kirjolaiset ovat pahoja, eivät halua mitään mikä maksaa tai mistä on vaivaa. Kaikki huomio ja erityiskohtelu kelpaa vain. Heitä on kuunneltava. Valehtelevat ja jauhavat paskaa sekä dramatisoivat elämäänsä ja ongelmiansa. Siinä ovat oikeassa ettei heitä kukaan pysty auttamaan.

Pahoja 😀. Heh, mä kyllä pyrin aina mahdollisimman suureen hyvyyteen, empatiaan, ymmärrykseen, rakkauteen ja auttamiseen toisia kohtaan.

Ja pyrin välttämään yli kaiken kenenkään vahingoittamista (ihan yli lajirajojen).

Oletan, että sulla on jotain henkilökohtaista traumaa, joka aiheuttaa ton sun reaktion. Tollanen paha olo, mitä kannat sisälläsi, ei tee hyvää sulle itsellesi.

Onko tämä siis joku autismikirjoon kohdistuva vihaketju taas vaihteeks?

No ennemminkin toisinpäin, särkylääkkeestä otan lasten annoksen tai pienemmän, kahvia juon tosi harvoin kun oon superherkkä kofeiinille (usein yksi pieni kuppi on liikaa) jne.

N30+

Se johstuu siis siitä, että haluan ennemmin märehtiä tässä tilanteessani.

Moni "apu" on tehty valtiosysteemeihin tarkoitetuksi, eli jotkut vain ohjelmoivat uudelleen ihmiset työntekoon sopivaksi (raha), kaikilla ei ole parantaminen ensimmäisenä mielessä. Ja terapeuttien pitäisi olla myös hereillä, mitä on tekemässä, jos joku menee sinne hätääntyneenä. Onko riittävän pätevä antamaan avun eli helpotuksen henkisesti, ettei jatka traumaa. Osaan auttaa aika. Kaikki eivät sovi kylmään systeemiin, koska ovat ihmisiä, eivät robotteja. Kehitystä ei tapahdu, jos kuvitellaan että yksilöissä on aina se vika, että systeemi on täydellinen.

Kuuntelen neuvoja. Aina en ole jaksanut ohjeistusta, jos se oli takomista.

On se vaan kovaa ap myöntää, että olet keskiverto

Olin ennen tuollainen. Sitten tajusin että mulla on aivan hirveät estot päällä, siis kun pitäisi pystyä kertomaan jostain lapsuuden jutuista niin on vaikea kertoa REHELLISESTI miten paljon joku juttu on mua satuttanut. Tai omista nuoruuden hölmöilyistä rehellisesti kertominen. Meinaan mennä aivan lukkoon. Esim. siksi koska en luota, en usko että mua uskotaan kun kerron vaikeista asioista.

Toinen juttu on se että tajusin että olen vaan ihan superherkkä ihminen, se on temperamentissa eikä sitä saa millään terapoimisella pois eikä tarvitsekaan saada. Lakkasin yrittömästä taistella vastaan, semmoista hyväksyntää siis (work on progress.) Nyt käyn siis toista kertaa elämässäni terapiassa ja on rankkaa mutta luulen että nyt voin jopa terapiasta hyötyäkin. Mutta keskusteluterapian lisäksi esim. liikunta on ihan yhtä tärkeä asia siinä että saan pidettyä pään kasassa. Kehossa ne traumat on kuten sanotaan.

Spessuope