Tuntuuko teistä, että ihmiset on yleensä hirveän huonoja keskustelijoita?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaitoon kuuluu toisaalta olla ilmaisematta jyrkkiä mielipiteitä, ja toisaalta väärien mielipiteiden sietokyky. Nykyään ihmiset eivät aina edes ymmärrä, että ilmaisevar jyrkkiä mielipiteitä ilmaistessaan niitä koska "mun oikeus", ja toisaalta eivät kestä vääriä mielipiteitä.

Mitä ihmeen VÄÄRIÄ mielipiteitä?

Hah, siinäpä juuri oiva keskustelukumppani joka jo lähtökohtaisesti kirjoittaa että jonkun mielipide on väärä.

Silloin kun keskustellaan mielipiteistä, ei ole oikeaa ja väärää.

Ei tunnu. Olen tavannut hyviä keskustelijoita.

Olen huomannut ja varsinkin joidenkin iäkkäämpien ystävieni ja sukulaisten kohdalla keskustelu on muuttunut lähinnä siihen että minä kuuntelen heitä ja he puhuvat tauotta itseensä liittyvistä asioista, tapaamiset ei ole kovin vuorovaikutteisia. Eräästä vanhasta ystävästäni on tullut suorastaan raivostuttava kun puhuu ihan kokoajan päälle, jos saan suunvuoron hän jaksaa kuunnlla max 1/2 min ja sitten vaan ryntää puhumaan ehkä samaa asiaa mutta omaa näkemystään, hän ei kysy koskaan minulta mitään lisäkysymyksiä tai kun keskeyttää, niin sano vaikka että "sorry, keskeytin, jatka vaan". Hän jopa korottaa ääntään kun haluaa suunvuoron ja jos minun asia on keslen, jotta pääsee ääneen. Olen usein todella turhautunut hänen seurassaan, hän on tullut hurjan itsekeskeiseksi.

Itse lähinnä koen, että ihmisillä on harvoin mitään kiinnostavaa keskusteltavaa, joten yleensä välttelen keskustelua. En jaksa turhanpäiväistä small talkia tai kuunnella valitusta töistä, rahasta tai sairauksista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tyhjä rumpu kumisee äänekkäimmin.

Kyllä olen huomannut ja on ihana kun muutamien ystävien kanssa jutustelu on tasavertaista, he ovat nokkelaälyisiä ja olemme ns samalla aaltopituudella. Keskustelu sujuu eikä haittaa jos toinen joskus keskeyttääkin vaikka kysyäkseen tai ihmetelläkseen jotain, koska tietää että juttu jatkuu kohta eikä ole fiilistä että kumpikaan puhuisi toisen päälle ja varastaa kokoajan suunvuoroa.

Kerran sanoinkin eräälle vanhalle ystävälleni että ompa kiva pitkästäaikaa jutella ihmisen kanssa jonka kanssa keskustelu on vuorovaikutteista ja kommunikoidaan ns samalla taajuudella.

Eniten vuttaa jos joku vastaa : No just!

Miksi puhua koko ajan? Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, ole hiljaa. Puhe on hopeaa hiljaisuus on kultaa.

Minua ärsyttää se miten itsekeskeisiksi ihmiset ovat muuttuneet, puhutaan koko ajan itsestä tai mieluummin vaikka minulle vieraista ihmisistä, kuin että pystyttäisiin vastavuoroisesti kuuntelemaan joskus. En ymmärrä mitä tapahtunut, kun suu käy koko ajan, kyse 50-70-vuotiaista?

Suomessa? Kyllä. Muualla? Riippuu tosi paljon.

Suomalaiset on ihania, mutta täällä ei ole sellaista samanlaista kulttuuria kuin muualla, että luodaan verkostoja ja oikeasti välitetään muista. Täällä kommunikaatio on pakkopullaa, ja usein töykeää. Juoruilua pidetään ihan hyväksyttävänä tapana tutustua toiseen, siis muiden ihmisten selän takana. Ollaan tosi ilkeitä ihmisille ihan vaan koska se tuntuu luontevalta. Jos itsellä on huono päivä, niin sen sijaan että yrittäisi saada tukea toiselta, niin ihmiset purkaa sitten sitä vatutusta muihin.

Ei ole totuttu, että kaikille ollaan kohteliaita ja ystävällisiä, jos ei ole tosi hyvää syytä naljailla. Sellainen negatiivinen suhtautuminen tuntemattomia kohtaan on normi. Ei sellaisessa ilmapiirissä kukaan jaksa toisilleen jutustella. 

Ovat, keskustelua ja käytöstapoja voitaisiin huolella opettaa vaikkapa jo peruskoulussa, sen sijaan mitä kaikkea muuta turhaa joutavaa paskaa siellä muuten tungetaan lasten pienet aivot täyteen.

Mielestäni ap on luonteeltaan kiero, toksinen. Hän ajattelee joistain ihmisistä negatiivisesti - mutta silti hän toivoo että keskustelu/vuorovaikutus niiden ihmisten kanssa olisi antoisaa. Antoisaa, eli että se loisi lisäarvoa elämään, tuntuisi hyvältä, olisi henkilökohtaisesti merkityksellistä, siinä voisi olla ihan oma itsensä ja viihtyä,...

Minun mielestäni ainoastaan toksinen ihminen toivoo henkilökohtaisesti antoisaa vuorovaikutusta sellaisilta ihmisiltä joista ajattelee pahaa.

Minä pyrin antoisaan vuorovaikutukseen ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa joista en ajattele mitään pahaa.

Ne ihmiset joista minä ajattelen pahaa - heidän kanssaan en ota vuorovaikutusta millään lailla henkilökohtaisesti. Se vuorovaikutus ei luo minun elämääni mitään lisäarvoa. Ne keskustelut koskevat vain esim käytännön asioita, välttämättömiä työasioita,... siinä ei ole mitään henkilökohtaista, ei mitään hyvää, ei mitään hyväntuntuista. Olen vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa joista ajattelen negatiivisesti ainoastaan jos se on välttämätöntä. Niissä vuorovaikutustilanteissa minä en ole oma itseni, en viihdy.

En jaksa enää. Työ asiakaspalvelussa vie kaikki mehut ja tuntuu, että kavereilla on pelkkää diipadaapaa keskusteltavaksi. En jaksa keskustella "syvällisesti" jostain tapetista tai leivonnasta. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Det som idag präglar diskussioner är omedelbara personliga påhopp då generella saker diskuteras. Något har förstört gemene mans perception i den graden att de inte längre klarar av diskussioner på en abstrakt nivå. Allt tas genast personligt och det är viktigt att tycka till. Något som gemene svensks liv har förlöjligats till. En svante har inte längre mycket mera än en åsikt, men det måste den ha om allt. Finland apar efter.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap on luonteeltaan kiero, toksinen. Hän ajattelee joistain ihmisistä negatiivisesti - mutta silti hän toivoo että keskustelu/vuorovaikutus niiden ihmisten kanssa olisi antoisaa. Antoisaa, eli että se loisi lisäarvoa elämään, tuntuisi hyvältä, olisi henkilökohtaisesti merkityksellistä, siinä voisi olla ihan oma itsensä ja viihtyä,...

Minun mielestäni ainoastaan toksinen ihminen toivoo henkilökohtaisesti antoisaa vuorovaikutusta sellaisilta ihmisiltä joista ajattelee pahaa.

Minä pyrin antoisaan vuorovaikutukseen ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa joista en ajattele mitään pahaa.

Ne ihmiset joista minä ajattelen pahaa - heidän kanssaan en ota vuorovaikutusta millään lailla henkilökohtaisesti. Se vuorovaikutus ei luo minun elämääni mitään lisäarvoa. Ne keskustelut koskevat vain esim käytännön asioita, välttämättömiä työasioita,... siinä ei ole mitään henkilökohtaista, ei mitään hyvää, ei mitään hyväntuntuista. Olen vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa joista ajattelen negatiivisesti ainoastaan jos se on välttämätöntä. Niissä vuorovaikutustilanteissa minä en ole oma itseni, en viihdy.

Toksinen? Vad är det för retard som skriver sådant? Kan du inte finska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap on luonteeltaan kiero, toksinen. Hän ajattelee joistain ihmisistä negatiivisesti - mutta silti hän toivoo että keskustelu/vuorovaikutus niiden ihmisten kanssa olisi antoisaa. Antoisaa, eli että se loisi lisäarvoa elämään, tuntuisi hyvältä, olisi henkilökohtaisesti merkityksellistä, siinä voisi olla ihan oma itsensä ja viihtyä,...

Minun mielestäni ainoastaan toksinen ihminen toivoo henkilökohtaisesti antoisaa vuorovaikutusta sellaisilta ihmisiltä joista ajattelee pahaa.

Minä pyrin antoisaan vuorovaikutukseen ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa joista en ajattele mitään pahaa.

Ne ihmiset joista minä ajattelen pahaa - heidän kanssaan en ota vuorovaikutusta millään lailla henkilökohtaisesti. Se vuorovaikutus ei luo minun elämääni mitään lisäarvoa. Ne keskustelut koskevat vain esim käytännön asioita, välttämättömiä työasioita,... siinä ei ole mitään henkilökohtaista, ei mitään hyvää, ei mitään hyväntuntuista. Olen vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa joista ajattelen negatiivisesti ainoastaan jos se on välttämätöntä. Niissä vuorovaikutustilanteissa minä en ole oma itseni, en viihdy.

Toksinen? Vad är det för retard som skriver sådant? Kan du inte finska?

"Kan du inte finska" se kysyy vaikka itse solkottaa tuota valloittajien jonninjoutavaa kieltä. :D

Ei tunnu. Keskustelu on yhteistyötä. Yleensä, jos ihmisestä tuntuu, että yhteistyö kenenkään kanssa ei onnistu toivotulla tavalla, niin silloin vika on itsessä, ei jokaisessa muussa.

Keskustelu on molemminpuolista, kuin pallon heittelyä. Ei niin, että toinen kyselee loputtomasti tai puhuu vain omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu. Keskustelu on yhteistyötä. Yleensä, jos ihmisestä tuntuu, että yhteistyö kenenkään kanssa ei onnistu toivotulla tavalla, niin silloin vika on itsessä, ei jokaisessa muussa.

Monet eivät edes pyri yhteistyöhön vaan yrittävät ainavain tehdä asiat omalla tavallaan. Sitten turhautuvat kun muut eivät mukaudu siihen tapaan. Ne muut ovat sitten mukamas "vaikeita ihmisiä, ei niiden kanssa voi tulla toimeen ollenkaan".