Kommentteja kanssaihmisistä, joita et kehtaa sanoa ääneen

Siis onko teillä todella aikaa ja energiaa tarkkailla näin paljon kanssaihmisiä kaupungilla? Näin huono itsetunto, että toisten kautta nostatte itseänne ja rakastatte velloa kaikessa negassa ja hakemalla haette negaa kanssaihmisistä. Voi huokaus, en voi käsittää ihmisten tyhmyyttä!!!!

En tietysti voi välttyä näkemästä ihmisiä jos kaupungilla liikun, mutta sen nanosekunnin ajan kun näen jonkun ihmisen tulevan vastaan, en ajattele hänestä mitään muuta kuin että en törmää häneen.

Teillä täytyy olla suppea, pinnallinen ja alhainen mailma

Jos joskus huomaan ajattelevani jotain pahaa jostakin tuntemattomasta ihmisestä, niin pakotan itseni miettimään ja keksimään myös jonkun hyvän asian siitä ihmisestä. 

Ei kiinnosta ihmisten ulkonäkö, niin paljoa että jaksaisin sitä arvostella. Olen aikuinen jo. Lapsena ja teininä sitä ei ollut muuta kuin se ulkonäkö, koska ei ymmärtänyt mistään syvällisemmästä silloin.

Olen koko lapsuuteni ja teiniaikani kuunnellut miten minussa ei ole yhtä ainoaa kohtaa, jota ei joku rumasti ja halventavasti pilkkaisi. Joka ikinen välitunti minua haukuttiin ja painettiin lyttyyn. Kun koulusta "pääsi" kotiin, niin halventaminen ja arvostelu jatkui. Kotona minun kehittyvää kehoani nälvittiin ja pilkattiin todella rumasti ja siten, ettei normaalit ihmiset lapsille sillä tavoin puhu.

En ole itsekään pyhimys. Minulla on autoillessani ja muuten kiireessä liikkuessani rumahkoja kommenttiraitoja päässäni.

"Mene nyt ***** ****** ****** siitä edestä tämän päivän aikana *****"

"Etkö nyt ***** pääse vähän nopeammin siitä *******!"

" ***** hidas ****** mene jo ****"

Kouvolatukka. Naamalävistykset.

Oikeasti yritän refletoida ajatuksiani ja olen olevinani vihervassari punkkihippi, tiedostava ihminen, mutta joskus hyvin hetkellisesti rumia ajatuksia kanssaihmisistä.

Esim. kaupassa joku lihava, ruma pariskunta, jolla on kolme rumaa, huonostikäyttäytyvää lasta ja kaljaa, eineksiä ja sipsejä.  Ikäviä ajatuksia: oliko pakko lisääntyä. Anteeksi. 

Olen mies, enkä voi joskus olla katsomatta naisen tiettyjä kehon muotoja. En tietenkään tuijota. Aika outoa irse asiassa, että tästä pitää niin valtavasti tuntea nykyään häpeää. Aika luonnollista tavallaan.

Et ole paha ihminen se on vain selitys jonka taakse piiloudut. Aivan varmasti olet itsellesi myös yhtä ilkeä kuin muille. Joten sitä kannattaisi työstää, elämästä tulee parempaa kun ei ole tarvetta tuomita.

Tässä tulee todella hyvää settiä jostain 30 sekunnin kohdalla alkaa "v--tu mitä jengiä, turhempia ihmisiä ei ole..."

Ei muitten tartte sopeutua johonki ahtaaseen muottiin minkä minä olen määritellyt mikä miellyttää silmää tai minkälaiset mielipiteet ovat hyviä tai huonoja. Olkoon semmosia ku ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko voinut vähän enemmän meikkiä laittaa?

Yök.

Hyvä pylly.

Ei juma*auta

Sillä lailla.

Haista *aska

Painu *ittuun

Vähän voisi miettiä, mitä päälleen laittaa

Onkohan toi ihminen ihan terve päästään?

Tälläiset lausahdukset tulee mieleen sosiaalisissa kanssakäymisissä. En tietenkään sano niitä ääneen enkä usko ollenkaan, etteikö joku voisi ajatella noin minusta. Onneksi hekään eivät sano ääneen mitä ajattelevat.

Ihan hirveitä kommentteja. Nyt sit mietin jatkossa vieläkin enemmän mitä musta ajatellaan. Ja joo, mustakin mulla on hyvä pylly ja rinnat. Kiitos siitä!

Nuohan ovat satunnaisia ajatuksia. Jos joku minusta noin ajattelisi, ja varmaan ajatteleekin, niin ei voi mitään. Ajatus on ajatus eikä loukkaa toisia niin kauan kuin se pysyy siellä pään sisällä eikä lausuta ääneen.

Koulussa lapsena opetettiin "ajattele ennen kuin puhut ettet puhu mitä ajattelet". On ihan silkkaa tekopyhyyttä väittää ettei koskaan kenellekään muulle tule mieleen ajatuksia ihmisten ulkonäöstä eikä kenenkään tee mieli haistattaa kassajonossa etuilevalle tai sähköpotkulaudalla kaahavalle. Oman käytöksensä voi kuitenkin valita. Totella ajatusta haistattamisesta vai antaa ajatuksen mennä ja käyttäytyä kuin aikuinen?