Jättäisitkö isänne hautajaisiin menemättä, kun ei ole koskaan ollut läheisiä välejä?
Kommentit (32)
Todennäköisesti jättäisin.
Olin lapsena biologisen isän hautajaisissa vaikka tämä ei oikeastaan millään tavalla ollut läsnä elämässäni. Ihan se ja sama olinko siellä vai en.
Jättäisin. Ei se kuolema mitään muuta.
Ymmärrän jos jotkut ei mene hautajaisiin. Minä taidan jättää menemättä myös eräisiin hautajaisiin, sitten aikanaan. Jokainen tekee omat päätökset hautajaisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen luuseri, mutta menin isäni hautajaisiin, vaikka hän käytännössä hylkäsi minut pikkutyttönä.
Kun isä kuoli, sain tavallaan tilaisuuden sen puolen sukuun ja siksi menin hautajaisiinkin.
Luuseri et ole, vaan lojaali ihminen. 👍
Miksi hylkääjälle pitäisi olla lojaali? Saa olla, mutta ei tarvitse.
Miksi kaltoinkohtelijalle pitäisi olla lojaali? Tai rikolliselle?
Eipä sinne pakko ole mennä, jos siltä tuntuu.
Eikä kukaan arkusta käsin enää harmia tuota.
Kirjoittaja ilmaisi, että sai tilaisuuden tutustua isän puolen sukuun. Onhan sekin mahdollista, että saa vastauksia siihen, miksi elämä meni niinkuin meni.
Vierailija kirjoitti:
Marin jätti.
Mutta hänpä onkin lääkärinä amerikkalaisessa yliopistossa.
En mennyt. Mulle ei edes kerrottu sen hautajaisista, enkä tiedä minne se on haudattu. En tosin olisi mennyt, vaikka olisi kerrottu, en myöskään haudalle. Äijä häipyi mun elämästä jo kun olin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Marin jätti.
Sanna on fiksu mimmi.
Ehkä hautajaiset eivät kaivanneet häntä.
Ystäväni tuntee muutamia näyttelijöitä ha yksikin menee juhliin ns takavasemmalta.
Helposti hän huomaa olevansa tilaisuuden kiintopiste, vaikka hän on vain vieras
Sannan isä oli alkoholisti ja vain Sanna voi kertoa heidän olemattomasta suhteestaan
Menisin paikalle. Jonkinmoiseksi päätepisteeksi asialle, oli välit millaiset hyvänsä.
Ilmaisia ruokailuja ei näin persujen hallituskaudella kannata jättää väliin. Tulee vielä nälkä ennen seuraavia vaaleja.
Mun tädin mies ei ollut nähnyt isäänsä sitten varhaislapsuuden eli jotain 60 vuoteen ja kun biologinen isä sitten kuoli iäkkäänä, meni hän isänsä hautajaisiin omien aikuisten lastensa kanssa.
Nimenomaan menisin ja tekisin itseni näkyväksi
Olen kouluttautunut ja fiksu ja ihan kiva
Isäni yritti salata minut ja se ei enää käy. Olen olemassa ja osaan ottaa tilaa. Että mummojen ja muiden tätien on aika tietää musta
Olen ainoa lapsi kuitenkin
Menisin, vaikka erosivat, kun olin lapsi ja välit ei oo kummoiset.