Moi taas. Täällä minä, joka aiemmin tänään kirjoittelin joulun tuovan mukanaan avioeron.

Mies ja lapset kotiutuivat sukuloimisreissusta. Lapset söivät iltapalan ja laitoimme heidät nukkumaan. Olivat tosi urheita ja reippaita. Sen jälkeen mies lähti, menee nyt ensi alkuun asumaan mumminsa taloon, joka on tyhjillään talven. Välimatkaa tulee about 12 km.

Viimeiset sanat, jotka hän sanoi lähtiessään, olivat " en mä tiedä" eli vastaus kysymykseeni miten sä voi tehdä tän?



Muuttokuormassa oli muovikassillinen vaateita, kaksi konvehtirasiaa ja lasten valokuvat. Kyllähän niillä jo alkuun pääsee...



Mä en voi muuta kuin itkeä.