Lue keskustelun säännöt.
HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus
Kommentit (500)
Samalla henkisellä tasolla kuulostaa joltain chakroissa kehittymisen henkisyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Mä taas en silleen kiinnitä huomiota, paitsi jos joku on erityisen hyvännäköinen ja puoleensavetävä. Ne kyllä pistää silmään aina. Muihin suhtaudun neutraalisti, ennen kuin tulevat iskemään minua tai osoittavat muuten kiinnostusta. Jos mies ei ole mielestäni hyvännäköinen, koen hänet rumaksi ja vastenmieliseksi, vaikka aiemmin suhtautuminen olisi ollut neutraali. Se kokemus vastenmielisyydestä tulee juuri siitä, että seksuaalista kiinnostusta osoittaa minua kohtaan ihminen, jota en itse koe seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Jos tyyppi ei koskaan olisi esittänyt treffipyyntöä, hän olisi jäänyt sille neutraalille tasolle enkä olisi arvioinut hänen ulkonäköään samalla tavalla.
Ymmärrän mitä rumuudella tarkoitetetaan, itse koen sen kiinnostavaksi. Melkein kaikki ovat tavallisia, siksi ns. rumuus on paljon (tuhansia kertoja) kiinnostavampaa. En näkisi periaatteellista estettä sille, että rakastuisin erittäin rumaan mieheen, mutta hänen pitäisi olla jollain tapaa poikkeuksellinen ja superälykäs. Tosin niin ei ole milloinkaan tapahtunut enkä rakastu tai ihastu helposti.
Ilmiö mitä tuossa kuvaat on tuttu sitä kautta, että muutaman kerran joku mies, jota olen pitänyt ystävänä onkin rakastunut minuun. Tästä olen suuttunut, koska minun on pitänyt ajatella häntä seksuaalisessa mielessä, mikä on ällöttävää. Siinä yhteydessä olen kokenut tuon ko. miehen vastenmielisen rumaksi, vaikka hän olisi ollut ihan normaalin näköinen. Johtunee pettymyksestä, jonka hän on aiheuttanut.
Koen joskus jotkut ihmiset todella vastenmielisiksi ja kylmäävän epämiellyttäviksi. He taas ovat olleet ulkonäöltään aivan normaaleja, mutta heistä on huokunut jotain hyvin epämiellyttävää. Voi liittyä kokemuksiini tai taustaani (muistuttavat jotain tuntemaani ihmistä, josta huonoja kokemuksia) tai intuitioon, joka varoittaa vaarasta. En ole jäänyt ottamaan selvää kummastako on kyse.
Kyllä, juuri tästä samasta ilmiöstä on kyse. Vaikkapa joku asiakkaani, jota olen ehkä pitänyt jopa ihan symppiksenä persoonana, muuttuu välittömästi ällöttäväksi kun heittää treffikutsun tai huomaan kiinnostuksen jollain muulla tavalla. En näe itse sitä ihmistä seksuaalisesti, enkä halua nähdäkään, pelkkä ajatus iljettää.
Jos itse olen seksuaalisesti kiinnostunut miehestä, hän saa tehdä melkein mitä vain, olla vaikka millainen kusipää, ja siltikään mitkään mitkään hänen ehdotuksensa eivät herätä ällötystä.
Juuri noin ihmiset ajautuvat huonoihin, vahingoittaviin ja jopa väkivaltaisiin suhteisiin.
Tiedän. Uskon että iso osa tuollaisiin suhteisiin päätyneistä on tiennyt itsekin ettei kannattaisi, mutta jokin niissä silti vetää puoleensa, sanoisinko että haluavat jopa sitä. Been there.
Kyllä mä ainakin olen päätynyt epävakaisiin suhteisiin sellaisten tyyppien kanssa, joista tiesi jo ennalta satavarmasti että heistä koituu vielä ongelmia. Mutta kun nämä tyypit olivat niin pirun hyvännäköisiä, karismaattisia ja jollakin oudolla tavalla aivan hypnoottisen kiinnostavia.
Kuulostaa kyllä varsin kehittymättömältä tunne-elämältä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Mä taas en silleen kiinnitä huomiota, paitsi jos joku on erityisen hyvännäköinen ja puoleensavetävä. Ne kyllä pistää silmään aina. Muihin suhtaudun neutraalisti, ennen kuin tulevat iskemään minua tai osoittavat muuten kiinnostusta. Jos mies ei ole mielestäni hyvännäköinen, koen hänet rumaksi ja vastenmieliseksi, vaikka aiemmin suhtautuminen olisi ollut neutraali. Se kokemus vastenmielisyydestä tulee juuri siitä, että seksuaalista kiinnostusta osoittaa minua kohtaan ihminen, jota en itse koe seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Jos tyyppi ei koskaan olisi esittänyt treffipyyntöä, hän olisi jäänyt sille neutraalille tasolle enkä olisi arvioinut hänen ulkonäköään samalla tavalla.
Ymmärrän mitä rumuudella tarkoitetetaan, itse koen sen kiinnostavaksi. Melkein kaikki ovat tavallisia, siksi ns. rumuus on paljon (tuhansia kertoja) kiinnostavampaa. En näkisi periaatteellista estettä sille, että rakastuisin erittäin rumaan mieheen, mutta hänen pitäisi olla jollain tapaa poikkeuksellinen ja superälykäs. Tosin niin ei ole milloinkaan tapahtunut enkä rakastu tai ihastu helposti.
Ilmiö mitä tuossa kuvaat on tuttu sitä kautta, että muutaman kerran joku mies, jota olen pitänyt ystävänä onkin rakastunut minuun. Tästä olen suuttunut, koska minun on pitänyt ajatella häntä seksuaalisessa mielessä, mikä on ällöttävää. Siinä yhteydessä olen kokenut tuon ko. miehen vastenmielisen rumaksi, vaikka hän olisi ollut ihan normaalin näköinen. Johtunee pettymyksestä, jonka hän on aiheuttanut.
Koen joskus jotkut ihmiset todella vastenmielisiksi ja kylmäävän epämiellyttäviksi. He taas ovat olleet ulkonäöltään aivan normaaleja, mutta heistä on huokunut jotain hyvin epämiellyttävää. Voi liittyä kokemuksiini tai taustaani (muistuttavat jotain tuntemaani ihmistä, josta huonoja kokemuksia) tai intuitioon, joka varoittaa vaarasta. En ole jäänyt ottamaan selvää kummastako on kyse.
En oikein ymmärrä tätä reaktiota. Ymmärtäisin jos olisit surullinen koska ystävyys vääjäämättä loppuu. Mutta en ymmärrä että suutut kun ystävämies paljastuukin seksuaaliseksi olennoksi jollaiseksi sinun olisi aikuisena ihmisenä pitänyt hänet ymmärtää jo alusta alkaen.
Olin vihainen, koska hän tuhosi ystävyyden olemalla typerä, vaikka luulin häntä tosi fiksuksi :D Mun mies muuten kysyi minulta ihan samaa asiaa. Ei hänkään tajunnut miksi kiukustuin niin helvetisti tuosta.
Ei hän ollut typerä. Hän tunsi normaaleja tunteita joita ihmiselle voi tulla ihan riippumatta siitä haluaako hän niitä vai ei. Ei ihastuminen ole mikään järjellinen päätös eikä mikään tietoinen loukkaus sinua kohtaan.
Toisen normaaleista tunteista suuttuminen on minusta hyvin kummallista ja myös vähän lapsellista.
Hän oli typerä eikä hillinnyt itseään, koska piti kyllä olla selvää, etteivät tunteet tule saamaan vastakaikua. Kaiken huipuksi hän syytti teostaan vaimoaan, joka oli minusta ala-arvoista ja suutuin siitä vielä enemmän.
Yleensä, kun ystävillä tai ihmisillä on aivan eri tilannekuva, niin ystävyys ei voi enää jatkua. Petyin häneen raskaasti ja toivottavasti hänkin minuun sitten loppujen lopuksi, että pääsi ihastuksestaan eroon. Happy end.
Mitä tulee toisen tunteista suuttumiseen, niin se taitaa olla melko arkinen ilmiö. Meissä elävät jatkuvasti monet ikäkaudet, osa tunteista on hyvin lapsellisia ja mustavalkoisia, jos vaikka kokee jonkun itselleen tärkeän asian tai periaatteen uhatuksi.
Kyllä mutta sen voi silti tajuta aika typeräksi ja itsekeskeiseksi tavaksi reagoida.
Tunteet ovat pohjimmiltaan biologiaan perustuvia reaktioita, joilla on tärkeä viesti. Monilla ihmisillä ei ole hyvää yhteyttä tunteisiinsa, he järkeilevät nekin asiat kuntoon, jotka ovat pilalla lopullisesti. Tunteiden pohjalta ei kuitenkaan pitäisi loukata toista tahallisesti enkä tehnytkään niin. Se oli jo tarpeeksi loukkaavaa, että sanoin hyvin selvällä suomen kielellä, että meillä ei ole eikä koskaan voisi olla mitään sellaista välillämme. Ja että tämä ystävyys on nyt taputeltu.
Mutta silti sinusta mies oli typerä kun ihastui sinuun ja hänen olisi pitänyt ymmärtää olla ihastumatta?
Tunteiden tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen ovat kaksi eri asiaa. Eli minä kiukustuin, mutta toimin silti asiallisesti hänen suuntaansa. Hän ihastui, hänen olisi pitänyt käyttää järkeään ja pidättäytyä tekemästä mitään noin typerää, koska älliä kiistatta oli, ei vain tähän asiaan asti riittänyt.
On olemassa ihmisiä, jotka heittävät jatkuvasti tunteensa toistensa niskoille. Näin ei toimi fiksu ihminen kuin korkeintaan parisuhteessaan ja väliaikaisesti, hetkittäin. Eli katson että minun ongelmani ei ole se, jos hän on minuun rakastunut.
Se oli typerää minun silmiini myöskin, että rakastuminen oli mielestäni vain heidän parisuhteensa toimimattomuuden heijastusta. Ei sillä ollut paljoakaan minun kanssani tekemistä. Tämäkin aiheutti pettymystä eli ystävyys ei ollut millään lailla aitoa, ei varmaan kummankaan taholta (vaimoakin olin pitänyt ystävänäni).
Käytännössä siis hänen olisi pitänyt lopettaa ystävyytenne kertomatta syytä ja sinä olisit jäänyt ihmettelemään että mitä sille ystävyydelle oikein kävi? Se nimittäin ei ole mikään vaihtoehto että mies olisi vain kätkenyt tunteensa ja jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sellainen ystävyys ei vain toimi jossa toinen on ihastunut ja toinen ei.
Olisi hän voinut olla rehellinenkin, ja todeta että nyt alan kiinnostua väärällä tavalla, ja ehdottanut että pidetään välimatkaa. Tai vaan hiljalleen antanut kiireeseen tai vastaavaan vedoten ystävyyden hiipua.
Se, että esittää ystävää kun oikeasti on ihan muut mielessä, on aina iso pettymys ja lopettaa sen ystävyyden.
Tuo olisi se rationaalinen tapa mutta kuten itsekin omasta suuttumuksestasi huomasit, tunteet eivät ole rationaalisia ja ihminen ei reagoi järjellä vaan tunteella. Se että vaadit miestä olemaan "järkevä" merkitsisi samalla sitä että sinunkin pitäisi pystyä olemaan ihan samalla tavalla "järkevä" ja peittämään suuttumuksesi ja ärtymyksesi täysin. Mutta jos sinä et siihen pysty niin älä vaadi muilta se enempää.
Millä tavalla minun olisi pitänyt tähän sinun mielestäsi suhtautua, jotta olisin mielestäsi ollut reilu ja järkevä? Se on totta, että toimin tunteella ja erittäin suoraviivaisesti ja ajattelin miten pääsen tästä nyt nopeasti pois. Toimin korrektisti, mutta melko tylysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Ettei nyt vaan kyseessä olisi silkka itsepetos. Ajatusvääristymäsi on hyvin tavallinen, voisi melkein sanoa sen olevan melkein jokaisella, vaikka on pelkkää harhaa. Vaimosi valitsi tasoisena kumppanin, mutta sinä pidät häntä tyhmänä. Se kertoo kaiken sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei persulimies kellekään kelpaakaan, eikä muukaan äärioikealla vouhottava. Näkemyserot on isoja nykysuomessa naisten ja miesten välillä.
Oma mieheni on enimmäkseen oikealla, kuten minäkin. Meillä on kuitenkin muutamassa asiassa vasemmalle kallistuvat arvot, mm. vähäosaisista huolehtiminen.
Monelle tuntuu olevan mahdottomuus asettua muiden asemaan, sukupuolesta riippumatta.
Tästäkin oli juuri tutkimus, että persuja äänestänyttä ei puolet kelpuuta parisuhteeseen. Eikä ihme.
Tutkimus? Nettikysely ei ole todellakaan tutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Mä taas en silleen kiinnitä huomiota, paitsi jos joku on erityisen hyvännäköinen ja puoleensavetävä. Ne kyllä pistää silmään aina. Muihin suhtaudun neutraalisti, ennen kuin tulevat iskemään minua tai osoittavat muuten kiinnostusta. Jos mies ei ole mielestäni hyvännäköinen, koen hänet rumaksi ja vastenmieliseksi, vaikka aiemmin suhtautuminen olisi ollut neutraali. Se kokemus vastenmielisyydestä tulee juuri siitä, että seksuaalista kiinnostusta osoittaa minua kohtaan ihminen, jota en itse koe seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Jos tyyppi ei koskaan olisi esittänyt treffipyyntöä, hän olisi jäänyt sille neutraalille tasolle enkä olisi arvioinut hänen ulkonäköään samalla tavalla.
Ymmärrän mitä rumuudella tarkoitetetaan, itse koen sen kiinnostavaksi. Melkein kaikki ovat tavallisia, siksi ns. rumuus on paljon (tuhansia kertoja) kiinnostavampaa. En näkisi periaatteellista estettä sille, että rakastuisin erittäin rumaan mieheen, mutta hänen pitäisi olla jollain tapaa poikkeuksellinen ja superälykäs. Tosin niin ei ole milloinkaan tapahtunut enkä rakastu tai ihastu helposti.
Ilmiö mitä tuossa kuvaat on tuttu sitä kautta, että muutaman kerran joku mies, jota olen pitänyt ystävänä onkin rakastunut minuun. Tästä olen suuttunut, koska minun on pitänyt ajatella häntä seksuaalisessa mielessä, mikä on ällöttävää. Siinä yhteydessä olen kokenut tuon ko. miehen vastenmielisen rumaksi, vaikka hän olisi ollut ihan normaalin näköinen. Johtunee pettymyksestä, jonka hän on aiheuttanut.
Koen joskus jotkut ihmiset todella vastenmielisiksi ja kylmäävän epämiellyttäviksi. He taas ovat olleet ulkonäöltään aivan normaaleja, mutta heistä on huokunut jotain hyvin epämiellyttävää. Voi liittyä kokemuksiini tai taustaani (muistuttavat jotain tuntemaani ihmistä, josta huonoja kokemuksia) tai intuitioon, joka varoittaa vaarasta. En ole jäänyt ottamaan selvää kummastako on kyse.
En oikein ymmärrä tätä reaktiota. Ymmärtäisin jos olisit surullinen koska ystävyys vääjäämättä loppuu. Mutta en ymmärrä että suutut kun ystävämies paljastuukin seksuaaliseksi olennoksi jollaiseksi sinun olisi aikuisena ihmisenä pitänyt hänet ymmärtää jo alusta alkaen.
Olin vihainen, koska hän tuhosi ystävyyden olemalla typerä, vaikka luulin häntä tosi fiksuksi :D Mun mies muuten kysyi minulta ihan samaa asiaa. Ei hänkään tajunnut miksi kiukustuin niin helvetisti tuosta.
Ei hän ollut typerä. Hän tunsi normaaleja tunteita joita ihmiselle voi tulla ihan riippumatta siitä haluaako hän niitä vai ei. Ei ihastuminen ole mikään järjellinen päätös eikä mikään tietoinen loukkaus sinua kohtaan.
Toisen normaaleista tunteista suuttuminen on minusta hyvin kummallista ja myös vähän lapsellista.
Hän oli typerä eikä hillinnyt itseään, koska piti kyllä olla selvää, etteivät tunteet tule saamaan vastakaikua. Kaiken huipuksi hän syytti teostaan vaimoaan, joka oli minusta ala-arvoista ja suutuin siitä vielä enemmän.
Yleensä, kun ystävillä tai ihmisillä on aivan eri tilannekuva, niin ystävyys ei voi enää jatkua. Petyin häneen raskaasti ja toivottavasti hänkin minuun sitten loppujen lopuksi, että pääsi ihastuksestaan eroon. Happy end.
Mitä tulee toisen tunteista suuttumiseen, niin se taitaa olla melko arkinen ilmiö. Meissä elävät jatkuvasti monet ikäkaudet, osa tunteista on hyvin lapsellisia ja mustavalkoisia, jos vaikka kokee jonkun itselleen tärkeän asian tai periaatteen uhatuksi.
Kyllä mutta sen voi silti tajuta aika typeräksi ja itsekeskeiseksi tavaksi reagoida.
Tunteet ovat pohjimmiltaan biologiaan perustuvia reaktioita, joilla on tärkeä viesti. Monilla ihmisillä ei ole hyvää yhteyttä tunteisiinsa, he järkeilevät nekin asiat kuntoon, jotka ovat pilalla lopullisesti. Tunteiden pohjalta ei kuitenkaan pitäisi loukata toista tahallisesti enkä tehnytkään niin. Se oli jo tarpeeksi loukkaavaa, että sanoin hyvin selvällä suomen kielellä, että meillä ei ole eikä koskaan voisi olla mitään sellaista välillämme. Ja että tämä ystävyys on nyt taputeltu.
Mutta silti sinusta mies oli typerä kun ihastui sinuun ja hänen olisi pitänyt ymmärtää olla ihastumatta?
Tunteiden tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen ovat kaksi eri asiaa. Eli minä kiukustuin, mutta toimin silti asiallisesti hänen suuntaansa. Hän ihastui, hänen olisi pitänyt käyttää järkeään ja pidättäytyä tekemästä mitään noin typerää, koska älliä kiistatta oli, ei vain tähän asiaan asti riittänyt.
On olemassa ihmisiä, jotka heittävät jatkuvasti tunteensa toistensa niskoille. Näin ei toimi fiksu ihminen kuin korkeintaan parisuhteessaan ja väliaikaisesti, hetkittäin. Eli katson että minun ongelmani ei ole se, jos hän on minuun rakastunut.
Se oli typerää minun silmiini myöskin, että rakastuminen oli mielestäni vain heidän parisuhteensa toimimattomuuden heijastusta. Ei sillä ollut paljoakaan minun kanssani tekemistä. Tämäkin aiheutti pettymystä eli ystävyys ei ollut millään lailla aitoa, ei varmaan kummankaan taholta (vaimoakin olin pitänyt ystävänäni).
Käytännössä siis hänen olisi pitänyt lopettaa ystävyytenne kertomatta syytä ja sinä olisit jäänyt ihmettelemään että mitä sille ystävyydelle oikein kävi? Se nimittäin ei ole mikään vaihtoehto että mies olisi vain kätkenyt tunteensa ja jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sellainen ystävyys ei vain toimi jossa toinen on ihastunut ja toinen ei.
Olisi hän voinut olla rehellinenkin, ja todeta että nyt alan kiinnostua väärällä tavalla, ja ehdottanut että pidetään välimatkaa. Tai vaan hiljalleen antanut kiireeseen tai vastaavaan vedoten ystävyyden hiipua.
Se, että esittää ystävää kun oikeasti on ihan muut mielessä, on aina iso pettymys ja lopettaa sen ystävyyden.
Tuo olisi se rationaalinen tapa mutta kuten itsekin omasta suuttumuksestasi huomasit, tunteet eivät ole rationaalisia ja ihminen ei reagoi järjellä vaan tunteella. Se että vaadit miestä olemaan "järkevä" merkitsisi samalla sitä että sinunkin pitäisi pystyä olemaan ihan samalla tavalla "järkevä" ja peittämään suuttumuksesi ja ärtymyksesi täysin. Mutta jos sinä et siihen pysty niin älä vaadi muilta se enempää.
Millä tavalla minun olisi pitänyt tähän sinun mielestäsi suhtautua, jotta olisin mielestäsi ollut reilu ja järkevä? Se on totta, että toimin tunteella ja erittäin suoraviivaisesti ja ajattelin miten pääsen tästä nyt nopeasti pois. Toimin korrektisti, mutta melko tylysti.
Voivat muutkin esittää näkemyksensä kuin hän, jolta kysyin. Olisihan siinä ollut varmasti monia mahdollisuuksia ratkaista tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin katsotaan että ulkonäkö ylittää riman ja sitten katsotaan ne henkiset puolet. Ei se ole rakettitiedettä.
http://www.ciaomodels.com/wp-content/uploads/2020/01/1-david-bo-main-bo…
Saat naiselta paljon anteeksi.
Missä päin Suomea asut, jos ympärilläsi on tuon näköisiä ihmisiä? Minä olen asunut niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa enkä ole törmännyt livenä tuollaisiin. En edes yökerhoissa (en käy Seduloissa). Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka iso osa kavereistasi, naapureistasi, työkavereistasi ym ovat tuollaisia, joten kerrothan?
Ei miehen tarvitse olla tarkasti tuon näköinen. Riittää, että mies pääasiassa on lähellä tuon miehen ominaisuuksia. Esimerkiksi: jos teet prismatestin, niin havaitset todennäköisesti aika pian, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa ja rumat rumien. Huomaat myös tarkasti katsoessasi sen, että kauniiden naisten miehillä on lähes tulkoon samat ominaisuudet: hiukset ovat aina varmasti päässä, kroppa on lihaksikas ja hoikka, pituutta on yli 183 cm ja vaatteet ovat yksinkertaiset sekä tyylikkäät.
Ei monikaan näytä kuvan miesmallilta, mutta on jollain tasolla lähellä sitä. Ja ne, jotka eivät ole, niin naiset eivät juuri osoita kiinnostusta tällaiseen mieheen. Eli, jos yksikin ominaisuus on eri tavalla, kuin tuolla kuvan miesesimerkillä.
Suomessa ei ole yhtäkään edes lähelle tuon näköistä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin katsotaan että ulkonäkö ylittää riman ja sitten katsotaan ne henkiset puolet. Ei se ole rakettitiedettä.
http://www.ciaomodels.com/wp-content/uploads/2020/01/1-david-bo-main-bo…
Saat naiselta paljon anteeksi.
Missä päin Suomea asut, jos ympärilläsi on tuon näköisiä ihmisiä? Minä olen asunut niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa enkä ole törmännyt livenä tuollaisiin. En edes yökerhoissa (en käy Seduloissa). Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka iso osa kavereistasi, naapureistasi, työkavereistasi ym ovat tuollaisia, joten kerrothan?
Ei miehen tarvitse olla tarkasti tuon näköinen. Riittää, että mies pääasiassa on lähellä tuon miehen ominaisuuksia. Esimerkiksi: jos teet prismatestin, niin havaitset todennäköisesti aika pian, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa ja rumat rumien. Huomaat myös tarkasti katsoessasi sen, että kauniiden naisten miehillä on lähes tulkoon samat ominaisuudet: hiukset ovat aina varmasti päässä, kroppa on lihaksikas ja hoikka, pituutta on yli 183 cm ja vaatteet ovat yksinkertaiset sekä tyylikkäät.
Ei monikaan näytä kuvan miesmallilta, mutta on jollain tasolla lähellä sitä. Ja ne, jotka eivät ole, niin naiset eivät juuri osoita kiinnostusta tällaiseen mieheen. Eli, jos yksikin ominaisuus on eri tavalla, kuin tuolla kuvan miesesimerkillä.
Suomessa ei ole yhtäkään edes lähelle tuon näköistä miestä.
Älä nyt höpöjä puhu.
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa kauan itseään tyhmempää katsella tai vaihtoehtoisesti paljon älykkäämpää, jonka seurassa tuntee itsensä tyhmäksi? Sama juttu absolutistin ja juopan kohdalla.
Sänkyyn kelpaa kuka vaan, mutta puolisoksi halutaan terävä nainen
Saahan sitä haluta terävää puolisoa mutta saako sellaisen jos on itse pölvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Mutta onko se suppea. Kysyntä on asia, jota miehet ilmeisesti aika aktiivisesti ajattelevat naisia miettiessään. Onko minulla mahdollisuus tuohon naiseen? Paljonko on kilpailijoita? Kaikki tämäntyyppiset asiat ovat hyvin selkeitä evoluutiobiologian näkökulmasta ja myös miehisestä näkökulmasta noin muuten.
Mitä vähemmän miehen tarvitsee miettiä kysyntää, sitä enemmän hänellä itsellään on kysyntää, jolloin hänestä tulee ikään kuin naisen kaltainen reaktioissaan ja käyttäytymisessään. Tämä oli 12121212:n oivallus useampi vuosi sitten ja mielestäni se on suorastaan nerokas ja silmiä avaava. Tunnistin heti, että noin se on, luultavasti tuo oli 12121212:n oma oivallus. Siihen aikaan täällä oli muitakin eteviä ja älykkäitä mieskeskusteluijoita, joilla oli todella hyviä pointteja. Toinen mieleenjäänyt oli se, että tasot ovat ikäänkuin läpinäkyviä kerroksia emmekä pariudu oman tasomme alapuolelle. Katselemme sinne ylös mieluummin (hypergamia).
Ei pariutuminen yleensä noin toimi. Ei ole mitään jonoa naisen luokse jossa voitaisiin katsoa että montako kilpailijaa milloinkin on samoilla apajilla. Tai ehkä on jos puhutaan jostain promillesta kaikkein suosituimpia naisia.
Mutta muuten pariutuminen on useimmiten kahden ihminen välinen kohtaaminen jossa katsotaan että voiko tästä tulla jotain ja jos ei niin jatketaan matkaa. Se ei ole taviksilla valinta monen tarjokkaan välillä. Ja silloin ratkaisevaa on usein se että joku kohdataan oikeassa elämäntilanteessa jossa ollaan jotenkin avoimina suhteen mahdollisuuteen. Kyse on siis paljolti myös sattumasta. Samat kaksi ihmistä vähän eri aikaan eivät päätyisi yhteen mutta oikealla hetkellä kyllä.
Kuka edes jaksaa ja kaipaa miljoonaa ehdokasta? En itse halua miehiä, vaan miehen. En miesten katseita tai huomiota, vain yhden miehen.
En jaksa katsella jokaista vastaantulevaa miestä, on kyllä tylsää sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
No onneksi meitä on moneksi.
Itselläni on rakas ja arvostamani puoliso, joka varmaan monen silmissä on "ruma" tai ainakin hänellä on monia ei-viehättävänä pidettyjä piirteitä. Toki hän pitää itsensä siistinä ja myös hankkii jopa uusia vaatteita...Ai niin, mutta olen myös katsonut peiliin, ja näen itseni ihan realistisin silmin....
Mahtaako tämä olla joku sukupolvikysymys? Vaiko sukupuoli?
Mutta omassa tuttavapiirissä ainakin naiset (40-50v) kyllä varmasti ovat kovin yksimielisiä siitä että joku george clooney on hurmaava mies - mutta eivät tuon näköistä itselleen haluaisi tai haaveilisi. Parisuhteessa parempi on ihan toinen tyyppi.
Mutta onko niin, että miehet noin keskimäärin (nykyään?) katsovat sitä porukan kuuminta babeä, mielellään jotain Sara Chafakia, ja jos/kun he eivät häntä saa raahattua kotiluolaansa niin "kaikki naiset ovat pinnallisia pskiaisia"?
Joku mies voi olla ulkoisesti tosi komea, mutta silti ei välttämättä viehätä siinä mielessä. Eli ei miesten tarvitse olla mitään malleja, kuten ei naistenkaan.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla viehättävä/puoleensavetävä. Ei ihmisiä voi arvioida kouluarvosanoilla, koska niin monenlaiset, keskenään erilaiset ovat viehättäviä. Jokaisella on oma makunsa, ja maut voivat erota tosi paljon toisistaan.
Esimerkiksi ystäväni mielestä komea mies ei ole minun tyyppiäni ja päinvastoin. Eli ei ihmisiä voi vertailla keskenään, kun mieltymyksiä on ihmisillä niin erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tästä syystä täälläkin ulisee tasoteorioitaan henkisesti a5 vuotiaiksi jääneet miehet. he jäävät yksin koska jopa 12 vuotiaat tytöt ovat heitä fiksumpia ja henkisesti kypsempiä.
Ja ylipainoiset ei löydä vertaistaan ihraa kumppanista. 😔
Niin, suomalaiset miehet ovat Finnriskin tutkimuksen mukaan naisia yleisimmin ylipainoisia. 😔 Yli 70% nimittäin...
Niistä miehistä pitää olla iso osa sinkkuina koska kauppakeskuksessa ainakin tekee sellaisen huomion, että ihan tolkuttoman lihavienkin naisten vieressä on paljon pienempi normaalivartaloinen mies ja hoikan naisen kanssa ei koskaan lihavaa miestä. Pullukka pullukka parejakin on melko harvassa.
Sinä sitten katsot jotenkin tosi erikoisella seulalla ihmisiä tai et kiinnitä miesten ylipainoon yhtä paljon huomiota kuin naisten. Kyllä ihan tuttavapiirissä on useita pareja joissa miehellä on elintasokumpu ja nainen hoikka. On myös toisin päin, mut yleisintä on että pariskunta on suht "samaa tasoa" painonkin suhteen. Koska siihen usein liittyy just ne arvot ja elintavatkin, sohvapotut viihtyy paremmin toisen sohvapotun kuin sporttipirkon/penan kanssa ja toisin päin.
Kyllå yleensä kauniilla naisilla on komea mies. Mies on vähintään sellainen 178-180cm, jäntevän hoikka tai harteikkaan lihaksikas(ei mikään bodattu). Klassisen komeat kasvonpiirteet ja pitää huolta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin/sain nuoren, kauniin ja hyvin kiltin miehen. Älylliset keskustelut hoidan ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa kauan itseään tyhmempää katsella tai vaihtoehtoisesti paljon älykkäämpää, jonka seurassa tuntee itsensä tyhmäksi? Sama juttu absolutistin ja juopan kohdalla.
Sänkyyn kelpaa kuka vaan, mutta puolisoksi halutaan terävä nainen
Miten joku nyt jaksaa itseään lihavampaa katsella, huonommin pukeutuvaa tai muuten vaan erilaista? Varmastikaan ei toimi älykkö / tyhmä yhdistelmä, mutta eivät kaikki nyt ihan tasapäisiäkään ole parisuhteissa. Saati jokaisella osa-alueella. Kaikkien ei tarvitse olla niin älykkäitä, jos on muuten paljon hyviä ominaisuuksia. Silloin ei haittaa jos toinen ei ole yhtä fiksu kuin itse. Ei ole pakko olla samanlainen. Riittää, että on jotain samanhenkisyyttä ja lähekkäiset arvot.
Moni ei myöskään ymmärrä, että on olemassa erilaisia älykkyyksiä.
Minä esim olen korkeakoulutettu akateeminen "kirjaälykäs", nopea oppimaan kympin tyttö.
Minun mies on lukihöiriöinen ja lopetti koulun peruskouluun mutta on intohimoinen sarjayrittäjä ja ymmärtää älyttömän taitavasti miten raha "toimii". Hän on myös erittäin hyvä hahmottamaan asioita kolmiulotteisesti ja taitava käsistään. Ja uskaltaa ottaa riskejä.Molemmat meistä ollaan aika lailla uuvatteja tunneälyssä :/
Aikoinaan kriteerini tulevalle kumppanille oli, että hänen on oltava älykkäämpi kuin minä. Nuoruudessani "rakastuin" kauniisiin ja komeihin, mutta pitkää parisuhdetta en kaivannut.
Myöhemmin löysin huippuälykkään miehen, josta kyllä vuosien saatossa on paljastunut tomppelimaisia piirteitä lähinnä arkisissa asioissa. Toisaalta itse loistan konkreettisimmissa ja arkisemmissa asioissa, joten täydennämme hyvin toisiamme.
Vääriä valintoja voi tehdä useitakin, jos lähtee huonosti menemään tai on liian sinisilmäinen tai suvaitsevainen.
Noinhan sen pitäisi olla.
Otsikkohan oli :" Ihminen haluaa itsensä kaltaisen kumppanin Samanlaiset juomatottumukset ja älykkyys kantavat pitkälle, kertoo laaja tutkimus".
Suoranaisesti ei vielä todennettu, että kaikki saavat samanlaisen kumppanin. Mikä olikaan otanta tutkimuksessa, kun kaikkia pariskuntia ei voi tutkia? Satunnaisotannalla realistisempi kuva kun taas jos kutsuttu haastatteluun "pitkiä kestäviä parisuhteita", joissa jo tutkimusjoukko edustaa tiettyä ryhmää, myös vastaavuuden perusteella todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
Kyllähän sitä ihan hiljenee, kun katsookin peiliin. Tolla tasollako itsekin olen!
Eiköhän se ole kokonaisuus, johon kumppanissani ihastuin. Sopivassa suhteessa puoleensavetävä ulkonäkö, hyvät keskustelutaidot ja äly. Sitten on saanut vuosien myötä tehdä jonkun verran töitä sietääkseen niitä einiinkivoja puolia, kuten epäsuhta vuorokausirytmissä, epäempaattiset riitelytavat. Arvomaailmamme ja älyllinen tasomme ovat kuitenkin pitäneet meidät yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin katsotaan että ulkonäkö ylittää riman ja sitten katsotaan ne henkiset puolet. Ei se ole rakettitiedettä.
http://www.ciaomodels.com/wp-content/uploads/2020/01/1-david-bo-main-bo…
Saat naiselta paljon anteeksi.
Missä päin Suomea asut, jos ympärilläsi on tuon näköisiä ihmisiä? Minä olen asunut niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa enkä ole törmännyt livenä tuollaisiin. En edes yökerhoissa (en käy Seduloissa). Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka iso osa kavereistasi, naapureistasi, työkavereistasi ym ovat tuollaisia, joten kerrothan?
Ei miehen tarvitse olla tarkasti tuon näköinen. Riittää, että mies pääasiassa on lähellä tuon miehen ominaisuuksia. Esimerkiksi: jos teet prismatestin, niin havaitset todennäköisesti aika pian, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa ja rumat rumien. Huomaat myös tarkasti katsoessasi sen, että kauniiden naisten miehillä on lähes tulkoon samat ominaisuudet: hiukset ovat aina varmasti päässä, kroppa on lihaksikas ja hoikka, pituutta on yli 183 cm ja vaatteet ovat yksinkertaiset sekä tyylikkäät.
Ei monikaan näytä kuvan miesmallilta, mutta on jollain tasolla lähellä sitä. Ja ne, jotka eivät ole, niin naiset eivät juuri osoita kiinnostusta tällaiseen mieheen. Eli, jos yksikin ominaisuus on eri tavalla, kuin tuolla kuvan miesesimerkillä.
Kävin tänään S-marketissa. En nähnyt yhtään rumaa ihmistä. Enkä miesmalleja muistuttavia.
Ei miehen tarvitse olla tarkasti tuon näköinen. Riittää, että mies pääasiassa on lähellä tuon miehen ominaisuuksia. Esimerkiksi: jos teet prismatestin, niin havaitset todennäköisesti aika pian, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa ja rumat rumien. Huomaat myös tarkasti katsoessasi sen, että kauniiden naisten miehillä on lähes tulkoon samat ominaisuudet: hiukset ovat aina varmasti päässä, kroppa on lihaksikas ja hoikka, pituutta on yli 183 cm ja vaatteet ovat yksinkertaiset sekä tyylikkäät.
Ei monikaan näytä kuvan miesmallilta, mutta on jollain tasolla lähellä sitä. Ja ne, jotka eivät ole, niin naiset eivät juuri osoita kiinnostusta tällaiseen mieheen. Eli, jos yksikin ominaisuus on eri tavalla, kuin tuolla kuvan miesesimerkillä.