Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen surullinen esimerkki siitä, että korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa
21.09.2023 |
Nuorille pitäisi opettaa, että kaikella koulutuksella ei ole
samanlaista arvoa työmarkkinoilla.
Valmistuin tänä vuonna filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta.
Opintoihini kului noin seitsemän vuotta, ja näiden vuosien aikana
tein myös joitain pätkiä tutkimus- ja muita töitä. En kantanut suurta
huolta työllistymisestäni, koska ajattelin, että korkea
koulutusasteeni ja monipuolinen, joskin vähän sekalainen,
työkokemukseni takaisivat sen, että saisin ennen pitkää osaamistani
vastaavaa työtä. Nyt, muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen,
ajatukseni ovat kuitenkin alkaneet muuttua.
Suomessa on jo pidemmän aikaa puhuttu työvoimapulasta ja siitä,
että suorittavan työn sijasta tulevaisuuden työmarkkinat painottuvat
asiantuntijatyöhön. Tämän vuoksi on pidetty tärkeänä panostaa
korkeakoulutukseen, ja edellinen hallitus jopa linjasi, että vuoteen
2030 mennessä puolella suomalaisista nuorista olisi
korkeakoulututkinto.
VIIME keväänä julkiseen keskusteluun nousi kuitenkin myös se, että
tohtorien työttömyys on 2000-luvulta lähtien lisääntynyt ja kasvaa
sitä mukaa kuin väitelleitä tulee enemmän. Kaikille akateemisen
tutkinnon suorittaneille ei löydy töitä, ja samalla avoimina oleviin
asiantuntjatöihin on niin kova tunku, että jotkut vähemmän
profiloituneet ja heikommin verkostoituneet hakijat jäävät
väistämättä nuolemaan näppejään.
Olen itse hieman surullinen esimerkki siitä, että suomalaisessa
yhteiskunnassa korkeakoulutus ei enää yksiselitteisesti takaa
työpaikkaa.
Jotkut hakijat jäävät väistämättä nuolemaan
näppejään.
Vanha slogan "koulutus kannattaa aina" joutaa oman kokemukseni
ja myös aiheesta käydyn keskustelun perusteella jo romukoppaan.
Unelmien tavoittelun sijaan nuorille voisi opettaa enemmän
realistista elämänasennetta, ja varsinkin sitä, että kaikella
koulutuksella ei ole samanlaista arvoa työmarkkinoilla.
Humanistinen koulutus on tuonut minulle verrattain laajan
yleissivistyksen, mistä olen osaltani kiitollinen suomalaiselle
koulutusjärjestelmälle, mutta samanaikaisesti näyttää siltä, että
sivistys perinteisessä mielessä on menettänyt merkitystään. Ehkä
sivistys ja lukeneisuus ovat tulevaisuudessa vain harvojen
harrastuksia, joihin voi keskittyä vapaa-ajalla sen jälkeen, kun on
ensin käyty palkkatöissä vaikkapa it-toimistossa tai
vanhustenkeskuksessa. Toivottavasti olen väärässä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen perimmäinen tarkoitus on kouluttaa kriittistä massaa, josta syntyy uusia innovaatioita ja kasvua. Siksi yhteiskunnan kannattaa kouluttaa, vaikka yksilötasolla se ei aina kannattaisi.
Ihan järkevää, mutta on siinäkin massassa laadullista eroa. Esim. sukupuolentutkijoilta ei tule mitään innovaatioita, kun taas vaikkapa fysiikan tai kemian maistereilta voi tullakin. Suomessa on tosin se ongelma, että kun kaikki pääomat on verotettu niin ne innovaatiot ostetaan kasvuvaiheessa ulkomaille.
Olet väärässä ja näkökulmasi on kapea. Sukupuolentutkijat mm. pitävät huolta yhteiskunnassa tasa-arvosta, ja sitä kautta niitä innovaatioitakin pääsee syntymään yhteiskuntaan mahdollisimman laajasti, eikä vain niiltä, jotka pääsevät johtopaikoille ja päättäviin tai muuten hyviin asemiin esim. suhteilla, rahalla tai sukupuolellaan.
Onko sitä tutkittu, että miten tasa-arvoisesti sukupuolentutkijat oikeasti tutkivat noita asioita? Sukupuolimarxismi on politiikkaa ja viitekehys, jossa lähdetään siitä, että miehillä on "valtaa". Vasta Amerikassa kuoli joku suomalaistaustainen sukupuolentutkija ja surkuteltiin sitä, miten vähän huomiota tämä nainen sai. Edes sitä muistoartikkelia ei voitu kirjoittaa ilman, että siinä olisi puhuttu vähättelevästi miesten intiimialueesta.
Olen itse käynyt sukupuolentutkimusta 10op ja tuli vähän sama olo kuin teologiasta; luin houreita ja mielikuvitusta runollisessa muodossa sekä myös jonkin verran historiaa ja sosiologiaa.
Ns. backlash on normaali ilmiö ja vaihe silloin, kun toinen osapuoli on ollut pitkään sorrettuna. Tämä on sukupuolentutkimuksessa ihan tuttu käsite, ja sinäkin sen voisit ymmärtää, jos olisit lukenut aihetta enemmän ja ilman ennakkoluulon silmälasejasi. 10op on todella vähän, ja varsinkin jos opiskelee asenteellisesti ja aihetta vähättelevästi. Minusta sinun kannattaisi tutkailla omia asenteitasi.
Olen itse tutkinut aikoinaan esim. sukupuolista häirintää ja ahdistelua. Meni 30 vuotta, että asia putkahti valtavirtaan "me too" -hengessä. Nyt on normaalia, että tällaista käytöstä ei enää siedetä ja pidetä normaalina. Koen tehneeni myyräntyötä asian eteen yliopistossa, joka on tällaisissa asioissa aina rutkasti valtavirtaa edellä.
Tasa-arvosta kiinnostunut on yleensä kiinnostunut siitä laajemminkin, ja ihmisoikeuksista yleensä. Haluaisitko sinä elää oligarkkiyhteiskunnassa, vastoin tahtoasi hunnutettuna tai tarkkailuyhteiskunnassa?
Jos tietyltä sukupuolelta tai rodulta tms. on historiassa evätty oikeuksia, kuten äänioikeus, oikeus omistaa omaa omaisuuttaan, perustaa yritystä, ajaa autoa tai matkustaa, pukeutua muuta kuin ääritapauksessa esim. burkhaan, opiskella yliopistossa tai ylipäätään, on ollut naispalkkataulukot ja on selvästi köyhempi sukupuoli, ei ole yhtäläisiä verkostoja, joutuu ehkä kokemaan sukupuolista häirintää ja ahdistelua (ja tulla syytetyksi, jopa tuomituksi siitä itse) jne, jne., luulisi olevan selvää, että vallankahvaan ja innovaattoriksi voi olla mutkaisempi, useiden sukupolvienkin matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen perimmäinen tarkoitus on kouluttaa kriittistä massaa, josta syntyy uusia innovaatioita ja kasvua. Siksi yhteiskunnan kannattaa kouluttaa, vaikka yksilötasolla se ei aina kannattaisi.
Ihan järkevää, mutta on siinäkin massassa laadullista eroa. Esim. sukupuolentutkijoilta ei tule mitään innovaatioita, kun taas vaikkapa fysiikan tai kemian maistereilta voi tullakin. Suomessa on tosin se ongelma, että kun kaikki pääomat on verotettu niin ne innovaatiot ostetaan kasvuvaiheessa ulkomaille.
Olet väärässä ja näkökulmasi on kapea. Sukupuolentutkijat mm. pitävät huolta yhteiskunnassa tasa-arvosta, ja sitä kautta niitä innovaatioitakin pääsee syntymään yhteiskuntaan mahdollisimman laajasti, eikä vain niiltä, jotka pääsevät johtopaikoille ja päättäviin tai muuten hyviin asemiin esim. suhteilla, rahalla tai sukupuolellaan.
Onko sitä tutkittu, että miten tasa-arvoisesti sukupuolentutkijat oikeasti tutkivat noita asioita? Sukupuolimarxismi on politiikkaa ja viitekehys, jossa lähdetään siitä, että miehillä on "valtaa". Vasta Amerikassa kuoli joku suomalaistaustainen sukupuolentutkija ja surkuteltiin sitä, miten vähän huomiota tämä nainen sai. Edes sitä muistoartikkelia ei voitu kirjoittaa ilman, että siinä olisi puhuttu vähättelevästi miesten intiimialueesta.
Olen itse käynyt sukupuolentutkimusta 10op ja tuli vähän sama olo kuin teologiasta; luin houreita ja mielikuvitusta runollisessa muodossa sekä myös jonkin verran historiaa ja sosiologiaa.
Ns. backlash on normaali ilmiö ja vaihe silloin, kun toinen osapuoli on ollut pitkään sorrettuna. Tämä on sukupuolentutkimuksessa ihan tuttu käsite, ja sinäkin sen voisit ymmärtää, jos olisit lukenut aihetta enemmän ja ilman ennakkoluulon silmälasejasi. 10op on todella vähän, ja varsinkin jos opiskelee asenteellisesti ja aihetta vähättelevästi. Minusta sinun kannattaisi tutkailla omia asenteitasi.
Olen itse tutkinut aikoinaan esim. sukupuolista häirintää ja ahdistelua. Meni 30 vuotta, että asia putkahti valtavirtaan "me too" -hengessä. Nyt on normaalia, että tällaista käytöstä ei enää siedetä ja pidetä normaalina. Koen tehneeni myyräntyötä asian eteen yliopistossa, joka on tällaisissa asioissa aina rutkasti valtavirtaa edellä.
Tasa-arvosta kiinnostunut on yleensä kiinnostunut siitä laajemminkin, ja ihmisoikeuksista yleensä. Haluaisitko sinä elää oligarkkiyhteiskunnassa, vastoin tahtoasi hunnutettuna tai tarkkailuyhteiskunnassa?
Jos tietyltä sukupuolelta tai rodulta tms. on historiassa evätty oikeuksia, kuten äänioikeus, oikeus omistaa omaa omaisuuttaan, perustaa yritystä, ajaa autoa tai matkustaa, pukeutua muuta kuin ääritapauksessa esim. burkhaan, opiskella yliopistossa tai ylipäätään, on ollut naispalkkataulukot ja on selvästi köyhempi sukupuoli, ei ole yhtäläisiä verkostoja, joutuu ehkä kokemaan sukupuolista häirintää ja ahdistelua (ja tulla syytetyksi, jopa tuomituksi siitä itse) jne, jne., luulisi olevan selvää, että vallankahvaan ja innovaattoriksi voi olla mutkaisempi, useiden sukupolvienkin matka.
Et kyllä yhtään muuttanut käsityksiäni asioista, vaan todella valikoivasti poimit asioita, jotka tukevat tuota ideologiaa.
Pojista 30% maailmalla on ympärileikattu, Ukrainan naiset bilettävät lännessä ja miehet kuolevat siellä. Suomessa on asevelvollisuus ja tytöt voivat käydä hupsuttelemassa armeijassa ja sen jälkeen joku kotka tekee gradun siitä, miten tytöillä pitäisi olla vielä mukavampaa armeijassa (törkeää). Miesten kodittomuus ja itsemurhaluvut ovat aivan omassa luokassaan ja naiset saavat pienemmän tuomion samasta rikoksesta. Lisääntyminen on naisille taattu, vaikka löytyisi mitä persoonallisuushäiriöitä ja oman vauvan tappamisesta on säädetty laki, joka suojelee naispuolista surmaajaa. Naiset voivat myös ruveta poliiseiksi tai merivartijoiksi tai ensihoitajiksi huonommilla tuloksilla kuin miehet, jolloin ihmisten henget ovat vaarassa sen takia, että naiset saisivat näkyvyyttä noissa töissä. 90% hengenvaarallisista urotöistä Pohjois-Amerikassa on miesten tekemiä ja yli 90% työpaikalle kuolleista Suomessa ja ulkomailla on miehiä, sillä miehet tekevät lähes kaikki vaaralliset työt. Tavallinen mies saa seksiä ehkä kerran vuodessa ja nainen runsaasti rahaa pelkistä seksikkäistä kuvista toisin kuin yksikään mies.
En silti ole sukupuolimarxisti, vaan ymmärrän, että osa noista asioista liittyy luontaiseen työnjakoon ja taipumuksiin tavalla, johon ei ole vielä täysin hyviä vastauksia. Toivottavasti tulevaisuudessa uskontojen tyhmyydet kitketään ja robotit voivat tehdä yhä enemmän ihmisten töitä sekä toimia kumppaneina yksinäisille ihmisille. Muutos lähtee aina nuorista miehistä, jotka uskaltavat panna hanttiin ja miehet suunnittelevat nuo robotit ja muun teknologian, joka parantaa kaikkien elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Opojen ja läheisten pitäisi estää estetiikan yms opiskelu. Lähärikoulu kutsuu, niin minullekin kävi.
Eikös tää muuan valtion viraston johtaja ollut opiskellut nimenomaan estetiikka tai jotain sen suuntaista, tosin Ranskassa?
Itsekin olen se maisteri, joka eräänä kauniina päivänä jäi kotiin työttömänä, kun pihasta lähti töihin 5 ammattikoulun käynyttä tai vielä koulussa olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen perimmäinen tarkoitus on kouluttaa kriittistä massaa, josta syntyy uusia innovaatioita ja kasvua. Siksi yhteiskunnan kannattaa kouluttaa, vaikka yksilötasolla se ei aina kannattaisi.
Kuitenkin akateemisesti koulutetulle itselleen pitäisi aina löytyä se koulutusta vastaava työpaikka. Ne muut saavat olla mielellään sitä kriittistä massaa, joka työskentelee päivätyönään "it-toimistolla" tai vanhustentalolla.
Siivoojat siirretään toimistosihteeriksi niin ei siinä tradenomeille enää hommia jää.
Alue: Aihe vapaa
Onko sitä tutkittu, että miten tasa-arvoisesti sukupuolentutkijat oikeasti tutkivat noita asioita? Sukupuolimarxismi on politiikkaa ja viitekehys, jossa lähdetään siitä, että miehillä on "valtaa". Vasta Amerikassa kuoli joku suomalaistaustainen sukupuolentutkija ja surkuteltiin sitä, miten vähän huomiota tämä nainen sai. Edes sitä muistoartikkelia ei voitu kirjoittaa ilman, että siinä olisi puhuttu vähättelevästi miesten intiimialueesta.
Olen itse käynyt sukupuolentutkimusta 10op ja tuli vähän sama olo kuin teologiasta; luin houreita ja mielikuvitusta runollisessa muodossa sekä myös jonkin verran historiaa ja sosiologiaa.