Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
21.09.2023 |
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
Olen eri, mutta minulla on 20-vuotias esikoinen, eikä muuten ollut tuollaista enää. Koin paineita vanhemmuudesta ja mummot asuivat kaukana. Pidin kuitenkin tärkeänä kantaa itse päävastuun lapsestani. Hän jäi kotiin 4-vuotiaana toisen lapsen syntyessä ja kävi kunnan varhaiskasvatuskerhossa 3 päivänä viikossa. Eikä ulkoillut silloinkaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
Olen eri, mutta minulla on 20-vuotias esikoinen, eikä muuten ollut tuollaista enää. Koin paineita vanhemmuudesta ja mummot asuivat kaukana. Pidin kuitenkin tärkeänä kantaa itse päävastuun lapsestani. Hän jäi kotiin 4-vuotiaana toisen lapsen syntyessä ja kävi kunnan varhaiskasvatuskerhossa 3 päivänä viikossa. Eikä ulkoillut silloinkaan yksin.
Se, että sinä olet kokenut paineita vanhemmuudesta 20 vuotta sitten ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat tuolloin kokeneet. Kyllä lastenhoito on ottanut melkoisen harppauksen tuossa ajassa. Tuolloin ei tiedetty juuri mitään esim kiintymyssuhteista tai positiivisesta kasvatuksesta.
Meillä on ollut molemmat isommat päivähoidossa 3pv/vk ollessani kotona vauvan kanssa ja varmasti oon monen mielestä huono äiti, joka vaan pesii vauvan kanssa ja lykkää sitten yhteiskunnalle kun rupeaa uudesta haaveilemaan. Selitykseni tähän toimintaan:
Esikoinen vähän arempi tapaus, alle kolme kun keskimmäinen syntyi. En halunnut, että lapselta viedään tuttu päiväkotiarki kun vauva tulee ja ajattelen, että ikätovereiden seura auttaa arkuuteen vs se, ettei totu ikäisiinsä ja päiväkodin tapoihin jo pienenä, vaan pääsee kavereiden seuraan esim 5-vuotiaana ja silloin alkaa totuttelu ryhmässä toimimiseen. Hyvin lapsella kavereita, koulussa pärjää. Korona-ajan oli kotona, ja silloin askareltiin, käytiin leikkikentillä kaikki päivät ja oltiin vapaita ulkoisista aikatauluista. Oli ihanaa ja rankkaa aikaa, mutta oma kupla ei kestä ikuisesti.
Keskimmäinen reilu kolmevuotias vauvan syntyessä, energinen tapaus joka kaipaa seuraa. En taaskaan halunnut riistää lapselta kavereita ja tuttua päiväkotia, koska vauva syntyi.
En ymmärrä miksi tätä kauhistellaan. Onhan se yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä, päivähoidon kuormittamista, lusmuilua jne, naapurissa asuu samankaltainen perhe jonka esikoinen oli kotihoidossa eskariin asti ja sopeutumisvaikeuksia, ihme määräilyä muita lapsia kohtaan. Itse pääsin päiväkotiin vuotta ennen eskaria, olin ujo, ulkopuolinen, hämmentynyt säännöistä joihin en sopeutunut. Lapsilleni haluan parempaa, eikä hirveästi harmita jos se on yhteiskunnalta pois.
Esikoisesi uhma menee ohi aikanaan. Vauva kasvaa. Haittaako, jos vauva heräisi aamulla aikaisemmin? Nukkuisi vaunuissa kun ulkoilette? Lapsen kotipäivät voi ahdistaa äitiä, jos pitää päiväkotipäiviä "vapaa"päivinään. Tuntuu, että monet vanhemmat ajattelevat tärkeimpänä omaa suhdettaan lapseensa ja tärkeä se onkin, mutta sisarussuhde on pidempiaikainen. Kuulostaa hölmöltä mutta ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon. Jätä vauva välillä vähemmälle huomiolle ja laita esikoinen hetkeksi etusijalle, ettei mustasukkaisuus pitkity. Esikoisen ja seuraavien lasten vauva-aika ei voi olla samanlaista, vauva tarvitsee paljon mutta on myös sopeutuva perheen rytmeihin ja tapoihin. Muutaman kuukauden päästä susta tuntuu varmasti tosi erilaiselta. Koita keksiä kotipäiviin jotain, mistä te kaikki pidätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
Olen eri, mutta minulla on 20-vuotias esikoinen, eikä muuten ollut tuollaista enää. Koin paineita vanhemmuudesta ja mummot asuivat kaukana. Pidin kuitenkin tärkeänä kantaa itse päävastuun lapsestani. Hän jäi kotiin 4-vuotiaana toisen lapsen syntyessä ja kävi kunnan varhaiskasvatuskerhossa 3 päivänä viikossa. Eikä ulkoillut silloinkaan yksin.
Se, että sinä olet kokenut paineita vanhemmuudesta 20 vuotta sitten ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat tuolloin kokeneet. Kyllä lastenhoito on ottanut melkoisen harppauksen tuossa ajassa. Tuolloin ei tiedetty juuri mitään esim kiintymyssuhteista tai positiivisesta kasvatuksesta.
Mun lapset on 21 ja 19 ja ihan olivat tuttuja juttuja jo 20 vuotta sitten.
Samaten tunnekasvatus.
Minun lapsuudessani ne olisivat olleet täysin hepreaa. Edelleenkään äitini ei osaa sanoa yhtä ainutta positiivista kommenttia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
Olen eri, mutta minulla on 20-vuotias esikoinen, eikä muuten ollut tuollaista enää. Koin paineita vanhemmuudesta ja mummot asuivat kaukana. Pidin kuitenkin tärkeänä kantaa itse päävastuun lapsestani. Hän jäi kotiin 4-vuotiaana toisen lapsen syntyessä ja kävi kunnan varhaiskasvatuskerhossa 3 päivänä viikossa. Eikä ulkoillut silloinkaan yksin.
Se, että sinä olet kokenut paineita vanhemmuudesta 20 vuotta sitten ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat tuolloin kokeneet. Kyllä lastenhoito on ottanut melkoisen harppauksen tuossa ajassa. Tuolloin ei tiedetty juuri mitään esim kiintymyssuhteista tai positiivisesta kasvatuksesta.
Itse asiassa kyllä tiedettiin kiintymyssuhteista paljonkin. Jäähyt oli kyllä vielä käytössä, mutta positiivisuutta pidettiin tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ja 2-vuotias olivat kotona, esikoinen oli päivähoidossa muutaman aamupäivän jotta kontaktit ikätovereihin säilyivät.
Näkee vastauksista, että nämä negatiiviset vastaukset tulevat ihmisiltä, jotka ovat hoitaneet lapsiaan joskus +10 vuotta sitten eli nykymenosta ei ole mitään käsitystä. Jos ap kysyt samaa facebookin vauva-ryhmissä, on vastaanotto täysin erilainen. Täällä nykyisten teinien vanhemmat kiillottelee jälkikäteen sädekehiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihmisluonto on, halutaan päästä itse helpolla, viettää omaa aikaa ja nukkua pitkään. Ihan ymmärrettävä tarve. Mutta onko se suositeltavaa sen pikkuisen taaperon kannalta (3-vuotias on tosi pieni)...
Niin. Ja jos 3-vuotias on päiväkodissa vanhempien työn takia, niin se on kaikille ihan ok, koska asuntolaina ja lomamatkat on totta kai oikeita syitä (keskimäärin kyse on elintasosta, ei nälkäkuolemasta). Mutta auta armias jos äiti ei jaksa venyä päivästä ja viikosta toiseen yöheräilyjen, vauvan jatkuvan tarpeen ja isompien lasten jatkuvien tarpeiden kanssa, niin johan alkaa syyllistäminen. Sitten esikoinen suorastaan kituu siellä päiväkodissa.
Sellainenkin on ihmisluonto!
Ap itse sanoo haluavansa lisää luksuspäiviä, jolloin voi vaikka hoitaa asioita, nukkua pitkään ja rentoutua. Kun ei jaksa edes kahta päivää viikossa esikoisen kanssa. Vaikka itsekin olen mukavuudenhaluinen, niin nyt on jo pakko sanoa että mitä pullamössöä.
Esikoinen on kuitenkin vain kolme päivää hoidossa, haetaan jo päiväunien jälkeen.
Omani oli tuon ikäisenä joka päivä 7-8 h päivähoidossa. Me vanhemmat olimme töissä.
Hän aloitti 2-vuotiaana.
Ajatteletko näin: Miksi ihmeessä hankin lapsen kun en jaksa sen kanssa olla?
Ajatteletko: Miksi mieheni, lapsen isä, ei jäänyt kotiin? Miksi hän hankki lapsen, vaikka tunki sen muiden hoidettavaksi?
Vai ajatteletko, että sehän on ihan eri asia? Miksi?
Mun 3v oli kans kotona. 2 pv viikossa 3h kerho, joka suoraan sanottuna kuormitti kaikkia enemmän kuin auttoi. Olisi ollut paljon viisaampaa laittaa päiväkotiin osa-aikaisesti! Olin aivan loppu kun vauva valvotti yöt ja isompi päivät, joma terveyskin alkoi reistailla, sanomattakin selvää etten ollut myöskään hyvä äiti. Vauva jäi aika vähälle huomiolle kun päivät meni hyvin pitkälti kolmevuotiaan ehdoilla...
Minusta nuo ap:n lapsen päivät ja viikot kuulostaa hyville, tai en ainakaan paljon pidentäisi. Mutta mitkä päivät lapsi on päiväkodissa? Olisiko helpompi jos kotipäivät olisi vaikka alkuviikosta, niin että lapsi ois vielä viikonloppurytmissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko miettineet, miksi ei kyseenalaisteta samanlailla työttömän, opiskelevan tai osa-aikatyötä tekevän vanhemman lapsen päivähoitotarvetta? Yhtälailla monesti heidänkin lapset on monesti täyttäpäivää hoidossa. Miksi se on aina vanhempainvapaalla oleva vanhempi, joka saa kuraa niskaansa, jos lapsi on hoidossa.
Ranskassa surutta viedään 2,5-vuotiaasta lähtien lapset "leikkikouluun" päiväksi, vaikka äiti olisi kotona. Kukaan ei paheksu. Syntyvyys on siellä Euroopan korkeinta. Löysätkää pipoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa surutta viedään 2,5-vuotiaasta lähtien lapset "leikkikouluun" päiväksi, vaikka äiti olisi kotona. Kukaan ei paheksu. Syntyvyys on siellä Euroopan korkeinta. Löysätkää pipoa.
Se vastaa käytännössä suomalaista kirkon kerhoa. Ei kestä koko päivää. On koulumainen kerho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa surutta viedään 2,5-vuotiaasta lähtien lapset "leikkikouluun" päiväksi, vaikka äiti olisi kotona. Kukaan ei paheksu. Syntyvyys on siellä Euroopan korkeinta. Löysätkää pipoa.
Se vastaa käytännössä suomalaista kirkon kerhoa. Ei kestä koko päivää. On koulumainen kerho.
Höpsis. Kestävät useimmiten klo 8.30-16.30. Yksi päivä viikossa voi olla lyhennetty ja kunta voi valita, tarjoaako tätä leikkikoulua neljänä vai viitenä päivänä viikossa. Ei todellakaan vastaa mitään seurakunnan kerhoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Kiintymyssuhteen muodostaminen tärkeää vauvalla. Kolmevuotias taas hyötyy jo leikkiseurasta.
Omassa tuttavapiirissä useimpien vanhempien lasten hoitoaikaa ei ole lyhennetty jos ovat olleet jo aiemmin täyttä päiväkotipäivää. Tätä havaintoa vasten aika torjuvia kommentteja täällä ja useimmilla molemmat lapset kotona. No, ei kaikilla mene näin, jos teidän jaksamista lisäisi se että vanhempi lapsi olisi joka päivä hoidossa ja vähän nykyistä pidempiä aikoja niin miksipä ei? Kolmevuotias kaipaa jo niin paljon aktiviteetteja että ei siinä ohessa mitään vauvaa kaikki niin huoletta hoida. Paremmin jaksat iltapäivät ja illat panostaa molempiin lapsiin kun edes aamu ja päivä menee rauhallisemmissa tunnelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä useimpien vanhempien lasten hoitoaikaa ei ole lyhennetty jos ovat olleet jo aiemmin täyttä päiväkotipäivää. Tätä havaintoa vasten aika torjuvia kommentteja täällä ja useimmilla molemmat lapset kotona. No, ei kaikilla mene näin, jos teidän jaksamista lisäisi se että vanhempi lapsi olisi joka päivä hoidossa ja vähän nykyistä pidempiä aikoja niin miksipä ei? Kolmevuotias kaipaa jo niin paljon aktiviteetteja että ei siinä ohessa mitään vauvaa kaikki niin huoletta hoida. Paremmin jaksat iltapäivät ja illat panostaa molempiin lapsiin kun edes aamu ja päivä menee rauhallisemmissa tunnelmissa.
Mitkä iltapäivät jos lapsi on kokopäivähoidossa?
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.