Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Uhmaa, kun joutuu olemaan niin paljon poissa kotoa. Kyllä tuon ikäinen jo tajuaa, että hänet hätistellään kotoota pois.
Siis makaat itse päivät kotona mutta kolmevuotiaan pitäisi olla monta päivää viikossa varhaiskasvatuksessa?
Jotain apua toki olisi hyvä saada, koska koet uupumusta.
Varhaiskasvatuksen entisenä työntekijänä en näe sitä kaikkein parhaana apuna, mutta jos ei muuta ole saatavilla niin eihän sitten muutakaan voi. Ennemin se kuin jokin epätoivoinen tilanne kotona.
Onkohan matalan kynnyksen kotiapua enää saatavilla ? Siitä voisi olla tilanteeseen apua. Entä oletko neuvolassa puhunut asiasta ?
Mun lapsilla on tuo 2,5 vuoden ikäero. Isompi kävi kerhossa, muuten oli kotona.
Välillä oli pakko palkata ulkoiluapua, koska nuoremmalla on astma ja häntä ei voinut viedä pakkasella ulos.
Oli todella raskasta välillä, mutta nyt kun nämä on 21 ja 19, väitän, että heistä hioutui todella läheisiä nimneomaan tuon tiiviin yhteisen varhaislapsuuden ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään vie lastani varhaiskasvatukseen, jos olen itse kotona. Ainoastaan eskari-ikäinen oli eskarissa, koska sitä pidettiin "pakollisena". Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan. Kaikki kolme ovat olleet mukana arjessa ja pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta kaikki, minä mukaan lukien, olemme olleet onnellisia tyytyväisiä elämäämme.
Varhaiskasvatus on lasta itseään varten eikä varhaiskasvatuksen tarve ole riippuvaista vanhempien työssäkäynnistä. Koska varhaiskasvatusta tarjotaan paikassa jota kutsutaan "päiväkodiksi" mieltää moni vieläkin sen päivähoidoksi mitä se ei siis ole ollut enää aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään vie lastani varhaiskasvatukseen, jos olen itse kotona. Ainoastaan eskari-ikäinen oli eskarissa, koska sitä pidettiin "pakollisena". Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan. Kaikki kolme ovat olleet mukana arjessa ja pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta kaikki, minä mukaan lukien, olemme olleet onnellisia tyytyväisiä elämäämme.
Varhaiskasvatus on lasta itseään varten eikä varhaiskasvatuksen tarve ole riippuvaista vanhempien työssäkäynnistä. Koska varhaiskasvatusta tarjotaan paikassa jota kutsutaan "päiväkodiksi" mieltää moni vieläkin sen päivähoidoksi mitä se ei siis ole ollut enää aikoihin.
Jopa varhaiskasvattajat itse puhuvat aika usein hoidosta. Mikä on ristiriitaista, kun ei heidän ammattinimikkeensä kuitenkaan ole päivähoitaja.
Jos oma jaksaminen on kortilla, on tärkeää kuunnella tätä oloa. Jos mies pärjää 3-vuotiaan kanssa paremmin, tulisiko hänen jäädä kotiin kunhan vauva on tarpeeksi iso?
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös kasvatusmenetelmistä. Varhaiskasvatusyksiköissä on siirrytty positiivisen kasvatuksen käyttöön, minkä ansioista lasten huomiohakuista rajattomuutta on saatu merkittävästi vähennettyä verrattuna entiseen. Monissa perheissä sen sijaan on käytössä perinteinen kurikasvatus.
Onkohan nyt näin? Olettamuksia, jotka eivät taida perustua mihinkään?
Meillä esikoinen oli 3 päivää viikossa, mutta oli jo viisivuotias, eli tilanne oli erilainen kuin teillä. Tykkäsin tuosta rytmistä, oli kivasti erilaisia päiviä.
Ehdotaisin, että jatkatte samaan tahtiin. Päiväkotipäivien lisääminen voisi vain pahentaa uhmaa. Esikoisen ottaminen kotiin saattaisi helpottaa uhmaa ja mustasukkaisuutta, tai sitten ei, ja sitten olisi tosi rankkaa. Se väsyneenä vauvan kanssa kotoilu on joskus hyvin kaukana idyllistä mitä täälläkin nyt innolla maalaillaan.
Teidän vauva on vielä pieni, elätte vielä murrosvaihetta kaikki. Eli tilanne voi helpottaa ihan vain ajan kanssa. Kerro esikoiselle paljon ja usein, kuinka rakas hän on sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään vie lastani varhaiskasvatukseen, jos olen itse kotona. Ainoastaan eskari-ikäinen oli eskarissa, koska sitä pidettiin "pakollisena". Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan. Kaikki kolme ovat olleet mukana arjessa ja pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta kaikki, minä mukaan lukien, olemme olleet onnellisia tyytyväisiä elämäämme.
Varhaiskasvatus on lasta itseään varten eikä varhaiskasvatuksen tarve ole riippuvaista vanhempien työssäkäynnistä. Koska varhaiskasvatusta tarjotaan paikassa jota kutsutaan "päiväkodiksi" mieltää moni vieläkin sen päivähoidoksi mitä se ei siis ole ollut enää aikoihin.
Näinhän vanhemmat haluavat ajatella, että pienellä lapsella on jotenkin paremmat oltavat suuressa ja meluisassa ryhmässä kuin kotona äidin ja vauvan kanssa. Lapsen etuahan siinä vain ajatellaan...
Tuollainen ihmisluonto on, halutaan päästä itse helpolla, viettää omaa aikaa ja nukkua pitkään. Ihan ymmärrettävä tarve. Mutta onko se suositeltavaa sen pikkuisen taaperon kannalta (3-vuotias on tosi pieni)...
Kyllä se varhaiskasvatus usein on ihan pelkkää hoitoa. Välillä "sammutellaan vain suurempia tulipaloja", kun hoitajia on liian vähän ja lapsia liian paljon. Siellä sitten yksi aikuinen istuu ryhmän kanssa aamupiirillä. Jollakin ja jollakin toisellakin on kakat vaipassa, mutta kukaan ei ehdi vaihtaa, koska ryhmän kanssa on siellä aamupiirillä vain yksi aikuinen, joka ei voi jättää lapsiryhmää keskenään. Varhaiskasvatusta vai hoitoa? Kumpaakaan?
Päiväkodin varhaiskasvattajat ovat ylityöllistettyjä pienipalkkaisia.
Virikelapset kuormittavat entisestään kuormittunutta varhaiskasvatusta/hoitoa
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihmisluonto on, halutaan päästä itse helpolla, viettää omaa aikaa ja nukkua pitkään. Ihan ymmärrettävä tarve. Mutta onko se suositeltavaa sen pikkuisen taaperon kannalta (3-vuotias on tosi pieni)...
Niin. Ja jos 3-vuotias on päiväkodissa vanhempien työn takia, niin se on kaikille ihan ok, koska asuntolaina ja lomamatkat on totta kai oikeita syitä (keskimäärin kyse on elintasosta, ei nälkäkuolemasta). Mutta auta armias jos äiti ei jaksa venyä päivästä ja viikosta toiseen yöheräilyjen, vauvan jatkuvan tarpeen ja isompien lasten jatkuvien tarpeiden kanssa, niin johan alkaa syyllistäminen. Sitten esikoinen suorastaan kituu siellä päiväkodissa.
Sellainenkin on ihmisluonto!
Julmia kommentteja täällä. Kyllä se niin on, että lapset ja perheet ovat erilaisia. Kukaan ei voi ulkoapäin tietää toisen perhetilannetta ja jaksamista. Esim on huomattavasti helpompaa hoitaa lapset kotona, jos tukiverkkoja on paljon ja lapset voi laittaa hoitoon mummolaan tms. useamman kerran viikossa. Kyllä tukiverkottomat on paljon huonommammassa asemassa. Jos ei jaksa, parempi nostaa hiukan varhaiskasvatuksen määrää kuin uupua totaalisesti.
Täällä myös lapset 2.5 vuoden ikäerolla ja esikoinen jatkoi tutussa päiväkodissa toiseksi alimmalla portaalla vauvan synnyttyä. Meillä syinä mm. totaali tukiverkottomuus, vauvan 24/7 hoitoa vaativa sairaus, puolison vuorotyö. Ihan neuvolasta suositeltiin tekemään näin.
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihmisluonto on, halutaan päästä itse helpolla, viettää omaa aikaa ja nukkua pitkään. Ihan ymmärrettävä tarve. Mutta onko se suositeltavaa sen pikkuisen taaperon kannalta (3-vuotias on tosi pieni)...
Niin. Ja jos 3-vuotias on päiväkodissa vanhempien työn takia, niin se on kaikille ihan ok, koska asuntolaina ja lomamatkat on totta kai oikeita syitä (keskimäärin kyse on elintasosta, ei nälkäkuolemasta). Mutta auta armias jos äiti ei jaksa venyä päivästä ja viikosta toiseen yöheräilyjen, vauvan jatkuvan tarpeen ja isompien lasten jatkuvien tarpeiden kanssa, niin johan alkaa syyllistäminen. Sitten esikoinen suorastaan kituu siellä päiväkodissa.
Sellainenkin on ihmisluonto!
Ap itse sanoo haluavansa lisää luksuspäiviä, jolloin voi vaikka hoitaa asioita, nukkua pitkään ja rentoutua. Kun ei jaksa edes kahta päivää viikossa esikoisen kanssa. Vaikka itsekin olen mukavuudenhaluinen, niin nyt on jo pakko sanoa että mitä pullamössöä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
En tietenkään vie lastani varhaiskasvatukseen, jos olen itse kotona. Ainoastaan eskari-ikäinen oli eskarissa, koska sitä pidettiin "pakollisena". Rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan. Kaikki kolme ovat olleet mukana arjessa ja pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta kaikki, minä mukaan lukien, olemme olleet onnellisia tyytyväisiä elämäämme.