Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
21.09.2023 |
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi itse ilmaissut, että haluaisi olla enemmän päiväkodissa?
Mitä sanoo kun kysyt, että tykkääkö enemmän koti- vai päiväkotipäivistä?
Aiemmistakin viesteistä ehkä hoksaa että viihtyy siis tosi hyvin hoidossa.
Tietysti kotipäivissä on myös omat hyvät puolensa, mutta millään tavalla en ole huolissani siitä ettei viihtyisi hoidossa, enemmän päinvastoin huolettaa se, että esikoinen ei saa tarpeeksi virikkeitä minun kanssa kotona ja siksi on turhautunut.Joo hain sitä, että ootko ihan suoraan kysynyt, haluaisiko olla päikyssä enemmän ja kummista päivistä pitää enemmän.
Minusta 3 v on jo sen ikäinen, että voi kysyä mielipidettä.
3 veen vastaus tuohon taitaa vaihdella ihan sen päivän/hetken/minuutin fiiliksen mukaan. Kyllä luotettavamman vastauksen saa siitä millä fiiliksellä lapsi jää hoitoon ja miten puhuu päiväkodista. T. Varhaiskasvattaja
Ehkä mulla oli sitten vain harvinaisen kehittynyt kolmevuotias. :D Kyllä se osasi tuollaisiin kysymyksiin vastata, ihan johdonmukaisesti! Luotin hänen sanaansa ja otin sen huomioon, vaikka tietysti hän ei yksin asioita päättänyt sen ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin niin että vaihtaisin tuon jokapäiväiseksi lyhyeksi päiväksi.
Voi olla lapselle haastavaa vuoroteleen paikalla ja poissa. Veisin aamupiiriin, ulkoiluun ja lounaalle ja hakusin ennen päiväunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi itse ilmaissut, että haluaisi olla enemmän päiväkodissa?
Mitä sanoo kun kysyt, että tykkääkö enemmän koti- vai päiväkotipäivistä?
Aiemmistakin viesteistä ehkä hoksaa että viihtyy siis tosi hyvin hoidossa.
Tietysti kotipäivissä on myös omat hyvät puolensa, mutta millään tavalla en ole huolissani siitä ettei viihtyisi hoidossa, enemmän päinvastoin huolettaa se, että esikoinen ei saa tarpeeksi virikkeitä minun kanssa kotona ja siksi on turhautunut.Joo hain sitä, että ootko ihan suoraan kysynyt, haluaisiko olla päikyssä enemmän ja kummista päivistä pitää enemmän.
Minusta 3 v on jo sen ikäinen, että voi kysyä mielipidettä.
3 veen vastaus tuohon taitaa vaihdella ihan sen päivän/hetken/minuutin fiiliksen mukaan. Kyllä luotettavamman vastauksen saa siitä millä fiiliksellä lapsi jää hoitoon ja miten puhuu päiväkodista. T. Varhaiskasvattaja
No voisi sitten kysellä pidemmällä ajalla satunnaisesti useita kertoja, että onko kivempia kotipäivät vai päikkypäivät. Kyllä luulisi, että sieltä joku trendi ilmestyy. Koska tykkäähän se varmaan enemmän toisesta kuin toisesta.
Joo. Ymmärrän kyllä viestinne, pitää yrittää keksiä jotain ratkaisuja siihen miten saataisiin arki rullaamaan kotona paremmin silloin kun mies on töissä. Välillä se vaan tuntuu niin haastavalta kun on itse ihan poikki vauvan kanssa valvomisen jälkeen ja esikoinen huutaa ja kiljuu vieressä.
Kiitos vastauksista.
-aloittaja-
Vierailija kirjoitti:
Suositus on, että 3v ikäiselle tulisi tarjota kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatus.
Ihmetyttää kuinka ennen lapsista kasvoi täyspäisiä ilman mitään "varhaiskasvatusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ymmärrän kyllä viestinne, pitää yrittää keksiä jotain ratkaisuja siihen miten saataisiin arki rullaamaan kotona paremmin silloin kun mies on töissä. Välillä se vaan tuntuu niin haastavalta kun on itse ihan poikki vauvan kanssa valvomisen jälkeen ja esikoinen huutaa ja kiljuu vieressä.
Kiitos vastauksista.-aloittaja-
Lapsi lukee äitiään eli jos äiti on väsynyt, stressaanrunut jne, se fiilis tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on, että 3v ikäiselle tulisi tarjota kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatus.
Ihmetyttää kuinka ennen lapsista kasvoi täyspäisiä ilman mitään "varhaiskasvatusta".
Ennen nuo isommat lykättiin itsekseen leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotapa kun ne lapset on 15v ja 12v. Sitten on ihanaa.
Tuota mietin minäkin, että miksi se isompi ylipäänsä jatkaa päikyssä, koska varmasti kokee että äiti "heivaa" pois jaloista vauvan edestä ja siksi tekee kotona ollessaan kaikkensa, että saisi huomiota. Ja sitten äiti suunnittelee vievänsä vielä pidemmäksi aikaa pois, ettei opi käyttäytymään vauvan seurassa kunnolla.
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 4kk ja muistan miten neuvolan tätikin ehdotti, että isompi päivähoitoon, vaikka olin kotona vauvan kanssa :O Siis ajatteli asiaa äidin jaksamisen kannalta, mutta entäs lapsen kannalta? Miltä siitä esikoisesta olisi tuntunut, että toinen tulee ja syrjäyttää hänet? Meillä oli kuitenkin se tilanne, ettei isompikaan ollut ollut päivähoidossa ollenkaan kun tulivat niin lyhyellä aikavälillä, että silloin olisi kirjaimellisesti heivattu pois jaloista uuden vauvan tieltä. En pystynyt, molemmat oli kotona ja näin erikseen vaivaa, että tein esikoisen kanssa vauvasta huolimatta kaikki asiat edelleen samassa rytmissä, eli aamu-ulkoilut, lounaat, päiväunet. Vauva sopeutui perheen rytmiin, ei toisinpäin.
Myönnän, ettei ole ollut helppoa kahden noin pienen kanssa, kun MOLEMMILLA oli omat yöheräilynsä ja imetin molempia, mutta ehkä just se että esikoinen sai pitää oman arkensa sellaisena kuin se oli ollutkin, auttoi häntä sopeutumaan vauvaan paremmin.
Nyt kun pienempi on 1,5v ja isompi 2v 10kk, molemmat aloittivat päivähoidon, kun palasin töihin ja ovat siellä kolme päivää viikossa klo 7-15. Yleensä haen puoli kolmen maissa, kun lopetan vähän liukuen työt.
Isompi on se, jolla on enemmän vaikeuksia sopeutua kuin pienemmällä, mutta päivän pituudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan lähinnä sen että vaikka samat rutiinit on kotonakin, niin äiti ei ole läsnä. sitten kun äiti on läsnä, tekee kaikenlaista ilkeyttä kotona saadakseen huomiota. Pienempi ei vielä uhmaa, niin lähinnä roikkuu lahkeessa ja kiipeilee syliin, että osittain ikään liittyvä juttu tuo kiukuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositus on, että 3v ikäiselle tulisi tarjota kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatus.
Ihmetyttää kuinka ennen lapsista kasvoi täyspäisiä ilman mitään "varhaiskasvatusta".
Oli myös aika jolloin lapset eivät olleet perusopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaasi on mustasukkainen äidistänsä.
Kotona on nyt vauva, jonka ympärillä äiti häärää ja puhuu lempeitä sanojaan. Isompi "tajuaa", että hänet lykätään syrjään uuden ihanuuden tieltä.
Vanhempi lapsi kiukuttelee erityisesti äidille, koska hän tuntee tavallaan äidin hylänneen hänet. Isä ei ole hylännyt. Päiväkodin aikuiset eivät ole hylänneet. Paha olo puretaan siis äitiin.
Ja miten saa nopeimmiten äidin huomion pois vauvasta? No tekemällä jotain todella uhmakastatai tuhmaa tietenkin.
Ota ap vanhempi lapsesi kainaloosi ja anna isän hoitaa vauvaa. Lapsesi tarvitsee sinua.
Taitaa isä kaikesta päätellen käydä töissä. Eli ei noin vaan anneta isän hoitaa vauvaa keskellä päivää.
On ihan normaalia, että puoliso käy työssä, eikä ole jatkuvadti vieressä apukäsinä. Kotona vauvan kanssa olevan äidin työ on hoitaa kahta omaa lasta.
Onhan se toisinaan raskasta olla lasten kanssa kotona. Kyllä minä sen tiedän. Minusta se omien lasten hoitamisen raskaus pitää kuitenkin vain kestää. Lapset ovat pieniä vain hetken. Sen tajuaa sitten, kun lapsi on kasvanut. Kestäkää arkea!
Kaikkea ei voi lykätä muiden hoidettavaksi sillä verukkeella, että minä en nyt jaksa. Pitää pinnistellä.lusää. Nyt näkyy jo hyvin päiväkodeissa ja kouluissa, mitä tapahtuu, kun oman lapsen kasvatus halutaan ulkoistaa jollekin muulle osapuolelle. Jos jaksamisen kanssa on ongelmia, ei kannata ainakaan hankkia lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teette nykyisin niinä päivinä, kun esikoinen ei ole päiväkodissa? Mitä teitte esikoisen kanssa päivisin ennen vauvan syntymää? Miksi koet, ettei 3v saisi riittävästi virikkeitä kanssasi kotona?
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin minäkin, että miksi se isompi ylipäänsä jatkaa päikyssä, koska varmasti kokee että äiti "heivaa" pois jaloista vauvan edestä ja siksi tekee kotona ollessaan kaikkensa, että saisi huomiota. Ja sitten äiti suunnittelee vievänsä vielä pidemmäksi aikaa pois, ettei opi käyttäytymään vauvan seurassa kunnolla.
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 4kk ja muistan miten neuvolan tätikin ehdotti, että isompi päivähoitoon, vaikka olin kotona vauvan kanssa :O Siis ajatteli asiaa äidin jaksamisen kannalta, mutta entäs lapsen kannalta? Miltä siitä esikoisesta olisi tuntunut, että toinen tulee ja syrjäyttää hänet? Meillä oli kuitenkin se tilanne, ettei isompikaan ollut ollut päivähoidossa ollenkaan kun tulivat niin lyhyellä aikavälillä, että silloin olisi kirjaimellisesti heivattu pois jaloista uuden vauvan tieltä. En pystynyt, molemmat oli kotona ja näin erikseen vaivaa, että tein esikoisen kanssa vauvasta huolimatta kaikki asiat edelleen samassa rytmissä, eli aamu-ulkoilut, lounaat, päiväunet. Vauva sopeutui perheen rytmiin, ei toisinpäin.
Myönnän, ettei ole ollut helppoa kahden noin pienen kanssa, kun MOLEMMILLA oli omat yöheräilynsä ja imetin molempia, mutta ehkä just se että esikoinen sai pitää oman arkensa sellaisena kuin se oli ollutkin, auttoi häntä sopeutumaan vauvaan paremmin.
Nyt kun pienempi on 1,5v ja isompi 2v 10kk, molemmat aloittivat päivähoidon, kun palasin töihin ja ovat siellä kolme päivää viikossa klo 7-15. Yleensä haen puoli kolmen maissa, kun lopetan vähän liukuen työt.
Isompi on se, jolla on enemmän vaikeuksia sopeutua kuin pienemmällä, mutta päivän pituudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan lähinnä sen että vaikka samat rutiinit on kotonakin, niin äiti ei ole läsnä. sitten kun äiti on läsnä, tekee kaikenlaista ilkeyttä kotona saadakseen huomiota. Pienempi ei vielä uhmaa, niin lähinnä roikkuu lahkeessa ja kiipeilee syliin, että osittain ikään liittyvä juttu tuo kiukuttelu.
3 v on eri asia kuin 1 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin minäkin, että miksi se isompi ylipäänsä jatkaa päikyssä, koska varmasti kokee että äiti "heivaa" pois jaloista vauvan edestä ja siksi tekee kotona ollessaan kaikkensa, että saisi huomiota. Ja sitten äiti suunnittelee vievänsä vielä pidemmäksi aikaa pois, ettei opi käyttäytymään vauvan seurassa kunnolla.
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 4kk ja muistan miten neuvolan tätikin ehdotti, että isompi päivähoitoon, vaikka olin kotona vauvan kanssa :O Siis ajatteli asiaa äidin jaksamisen kannalta, mutta entäs lapsen kannalta? Miltä siitä esikoisesta olisi tuntunut, että toinen tulee ja syrjäyttää hänet? Meillä oli kuitenkin se tilanne, ettei isompikaan ollut ollut päivähoidossa ollenkaan kun tulivat niin lyhyellä aikavälillä, että silloin olisi kirjaimellisesti heivattu pois jaloista uuden vauvan tieltä. En pystynyt, molemmat oli kotona ja näin erikseen vaivaa, että tein esikoisen kanssa vauvasta huolimatta kaikki asiat edelleen samassa rytmissä, eli aamu-ulkoilut, lounaat, päiväunet. Vauva sopeutui perheen rytmiin, ei toisinpäin.
Myönnän, ettei ole ollut helppoa kahden noin pienen kanssa, kun MOLEMMILLA oli omat yöheräilynsä ja imetin molempia, mutta ehkä just se että esikoinen sai pitää oman arkensa sellaisena kuin se oli ollutkin, auttoi häntä sopeutumaan vauvaan paremmin.
Nyt kun pienempi on 1,5v ja isompi 2v 10kk, molemmat aloittivat päivähoidon, kun palasin töihin ja ovat siellä kolme päivää viikossa klo 7-15. Yleensä haen puoli kolmen maissa, kun lopetan vähän liukuen työt.
Isompi on se, jolla on enemmän vaikeuksia sopeutua kuin pienemmällä, mutta päivän pituudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan lähinnä sen että vaikka samat rutiinit on kotonakin, niin äiti ei ole läsnä. sitten kun äiti on läsnä, tekee kaikenlaista ilkeyttä kotona saadakseen huomiota. Pienempi ei vielä uhmaa, niin lähinnä roikkuu lahkeessa ja kiipeilee syliin, että osittain ikään liittyvä juttu tuo kiukuttelu.
Kirjoitit viisaita ajatuksia.
Mä oon varhaiskasvattaja, ja toivotan kovasti tsemppiä ap:lle! Meillä on paljon noita "äiti vauvan kanssa kotona" -lapsia enkä heille toivoisi pidempiä päiviä, mieluummin se lisäpäivä.
Ja kyllä se uhmatuhmailu meilläkin näkyy, toki en voi tietää millaista kotona on, mutta ei se todellakaan hoidossakaan mitään onnea ja autuutta ole :)
Vierailija kirjoitti:
Suositus on, että 3v ikäiselle tulisi tarjota kotikasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatus.
Missä tuollainen suositus on ?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009847122.html
Meillä isommat lapset olivat kotona vauva-ajat, mutta ilmeisen paljon lähes vauvojakin viedään päiväkotiin.
Kyse voi olla myös kasvatusmenetelmistä. Varhaiskasvatusyksiköissä on siirrytty positiivisen kasvatuksen käyttöön, minkä ansioista lasten huomiohakuista rajattomuutta on saatu merkittävästi vähennettyä verrattuna entiseen. Monissa perheissä sen sijaan on käytössä perinteinen kurikasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varhaiskasvattaja, ja toivotan kovasti tsemppiä ap:lle! Meillä on paljon noita "äiti vauvan kanssa kotona" -lapsia enkä heille toivoisi pidempiä päiviä, mieluummin se lisäpäivä.
Ja kyllä se uhmatuhmailu meilläkin näkyy, toki en voi tietää millaista kotona on, mutta ei se todellakaan hoidossakaan mitään onnea ja autuutta ole :)
Niin, ja päiväkodissa on sellaisia hetkiä, jolloin yhdellä hoitajalla voi olla vastuullaan kymmenen kolmevuotiasta hoitajapulan vuoksi, vaikkei sitä vanhemmille tietenkään kerrota. Yksi hoitaa silloin koko joukon uhmat. Siellä kotona sitten äiti häärää kotona kaksin vauvan kanssa ja isompi on saamassa laadukasta varhaiskasvatusta...
Taitaa isä kaikesta päätellen käydä töissä. Eli ei noin vaan anneta isän hoitaa vauvaa keskellä päivää.