Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Totta kai sanoin ja joskus se mies sitten marttyyrina otti taksin(!!!) ja meni hakemaan lapset. Mutta joskus taas se ei vaan mennyt. Kyllä sinne sitten äitinä vaan menee, koska ei lapsille voi kostaa isän pskuutta. Riidat riidellään sitten illalla. Oltiin ihan eron partaalla tuolloin.
Edelleen olen miehelle tietyissä asioissa todella epälojaali, koska en voi antaa anteeksi sitä itsekkyyttä silloin.
Hetkinen? Mitä itsekkyyttä? Miksi sä teit lapsia, jos heidän päiväkodista hakeminen oli sulle noun vaikeaa? Ilmeisesti kostut jotain miehellesi? Mitä? Enpä ole koskaan laskenut mintako kertaa enemmän olen tehnyt jotain perheeni vuoksi kuin mieheni, kysehän on arjen sujuvuudesta eikä työstä tai rahasta. Kuulostaa todella kieroutuneelta elämältä teillä. Jos sä halusit sitä uraasi painaa pää märkänä, kannattiko niitä lapsia tehdä ylipäätään?
Näyttäisi, että ne hakuvuorot oli vaikeita lasten isälle, ei äidille. Rautalangastako pitää vääntää, että yhteiset lapset hoidetaan yhdessä. Jos on sovittu, että toinen hakee ne kahtena iltana viikossa, niin sitten hakee. Ei se äidin työura ole yhtään vähempiarvoisempi, joka joustaa miten nyt sattuu huvittamaan. Ihan samalla tavalla sillä äidillä jää työt kesken. Omassa työpaikassa pienten lasten vanhemmat lähtevät töistä silloin kun lapset pitää hakea. Jos palaveri jää kesken, niin sitten se jää.
Ja jos toinen ei palaveriaan keskeytä niin kiukkuhan auttaa?
Ei vaan se auttaa, että toinen hoitaa vastuunsa kuten on sovittu. Minusta kuulostaa ihan inhimilliseltä, että toisen vastuun väistely kiukuttaa. Vai mikä sinun ratkaisu olisi ollut? Se, että äiti hakee aina lapset, kun isää ei huvita ja hyväksyy asian? Koska äitien nyt vaan kuuluu tehdä niin? Ja sitten kymmenen vuoden jälkeen mies kiukuttelee vaimon pienemmästä palkasta ja huonosta urakehityksestä? Jos haluaa tehdä uraa ja nauttia omasta ajasta niin kannattaa jättää lapset tekemättä kokonaan. Niihin nyt vaan menee paljon aikaa ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruksilla Matilla ja Tepolla oli kummallakin oma viinapullo. Päättivät, että juodaan yhdessä ensin Matin pullo, sitten Tepon pullo. Kun Matin pullo oli juotu, Teppo päätti, että tehdäänkin niin, että kumpikin juo omansa.
Miten ja millä logiikalla tässä on juotu "Matin pullo?" Molemmat osallistuivat haluamallaan tavalla, kumpaakaan ei riistetty eikä kummaltakaan viety mitään. Matilta ja Tepolta otettiin molemmilta työpanos. Toiselta rahana ja toiselta työnä.
Päinvastoinhan näyttäisi moni ajattelevan. Moni täällä kuvittelee, että mies on velkaa naiselle 100 % lastenhoidosta. Missä naisen oma vastuu???
Naisen oma vastuu oli se lasten hoitaminen, ja sen hän myös teki. Miehen vastuu oli jakaa taloudellinen hyötynsä naisen kanssa, mutta nyt hän ei enää haluakaan tehdä niin. Tavallaan ihan sama juttu kuin ilmoittaa, ettei haekaan lapsia tarhasta, vaikka niin sovittiin ja nainen sopi työpalaverinsa kello viisi tähän lupaukseen luottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin
Mun mielestä vapaamatkustajia ja hyväksikäyttäjiä pitääkin kurittaa. Miehillä on aina joku törkeys hihassaan minkä vetää esille.
Mitä olet tehnyt? Mies selvästi epäilee sinua ja haluaa turvata selustansa. Oletko tuhlaileva rahankäyttäjä?
Ja avioehto ei tarkoita sitä että "mies saa kaiken". Suostu vaikka sellaiseen että erotilanteessa sinulle kuuluu esim 30 prosenttia avioliiton aikana karttuneesta omaisuudesta ja että mahdolliset tulevat perinnöt kuuluu kokonaan perinnön saajalle eikä puolisolla ole niihin oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toi, että yhtäkkiä alettiin todella korostamaan omia rahoja, enteili eroa. Kysyttäessä toisen rahatilanteesta, suuttui.
Myöhemmin kävi ilmi, että oli pitänyt kk-palkan samana kuin minun, niin oli perusteltua jakaa kulut puoliksi. Pääomatulot, bonukset yms. piti loppua kohden omana tietonaan tai ohjasi omiin sijoituksiinsa. Aluksi niillä saatettiin ostaa jokin perheen yhteinen lomamatka, sitten sekin loppui.
Ja ongelma oli?
Ai rahojen salailun lisäksi? Että pelattiin selän takana koko ajan omaan pussiin? Ongelma oli se, että omasta palkastani ei jäänyt mitään säästöön, kun osallistuin kaikkiin kuluihin 50-50 vaikka miehen todelliset kulut olivat kymmenkertaiset. Hän kartutti omaa omaisuuttaan koko ajan, minä en. Minä olin myös se, joka jäi vanhempainvapaille, hoitamaan sairaita lapsia, ura sakkasi ja itse asiassa hoidin enemmän lasten pakollisia hankintamenojakin. Meillä oli mukamas rahasta pulaa, paitsi että hänellä ei ollut.
Varmaan arvaatte, että lasten elatusmaksuja laskettaessa hän oli järjestänyt itselleen nollatulos ja vaati minulta elatusmaksuja?
Hänen rahojaanhan ne oli. Miksi ne sulle olisi kuulunut? En tosiaan käsitä tollasta ajattelua. Juu, olisi tosi kiva jos sulla olisi parempi palkka tai jos sulla jäisi siitä kulujen jälkeen enemmän käteen jne., mutta sulla nyt on tollanen palkka, sitäpä olisi voinut miettiä silloin kun alaansa valitsi.
Elarit nyt sit taas oli k.päisyyttä.
Semmonen sosiopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin
Kun se lasten elättäminen kuuluu ihan molemmille. Reilulta kuulostaa myöskin, että se joka tienaa enemmän, maksaa samassa suhteessa enemmän. Jos on yhdessä sovittu, että toinen puolisoista jää kotiin ja tinkii urastaan, niin sitten se toinen on todennäköisesti aina se paremmin tienaava. Vinkkinä sinulle, jos et halua maksaa lasten elättämistä, älä tee niitä. Ja jos se puolison tulotaso on noin tärkeä, valitse se puoliso sitten sen mukaan. Muuten voit katsoa ihan peiliin ja elää omien valintojesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruksilla Matilla ja Tepolla oli kummallakin oma viinapullo. Päättivät, että juodaan yhdessä ensin Matin pullo, sitten Tepon pullo. Kun Matin pullo oli juotu, Teppo päätti, että tehdäänkin niin, että kumpikin juo omansa.
Miten ja millä logiikalla tässä on juotu "Matin pullo?" Molemmat osallistuivat haluamallaan tavalla, kumpaakaan ei riistetty eikä kummaltakaan viety mitään. Matilta ja Tepolta otettiin molemmilta työpanos. Toiselta rahana ja toiselta työnä.
Päinvastoinhan näyttäisi moni ajattelevan. Moni täällä kuvittelee, että mies on velkaa naiselle 100 % lastenhoidosta. Missä naisen oma vastuu???
Naisen oma vastuu oli se lasten hoitaminen, ja sen hän myös teki. Miehen vastuu oli jakaa taloudellinen hyötynsä naisen kanssa, mutta nyt hän ei enää haluakaan tehdä niin. Tavallaan ihan sama juttu kuin ilmoittaa, ettei haekaan lapsia tarhasta, vaikka niin sovittiin ja nainen sopi työpalaverinsa kello viisi tähän lupaukseen luottaen.
Jakoihan hän. Miksi edelleen pitäisi jakaa? Ja jos tulee jokin syy suunnitelmien muuttamisella, ne sit muutetaan eikä nillitetä että sä lupasit ja mä olin kolme vuotta sitten kotona ja nönnönnöö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
On hoitanut silloin, kun se on hänelle sopinut, ei silloin, kun ollut ollut pakko. Jatkossa hänellä lapset menee työn edelle.
Tämä! Meillä mies vei lapset tarhaan joka aamu ja haki periaatteessa kahtena päivänä viikossa. Tarhassa ihailtiin miestä, kun hän niiiiin hienosti teki niiiiiin paljon. Paitsi että ei.
Vieminen oli helppo homma, koska se tehdään aina ennen töiden alkua. Hakeminen taas edellytti, että lähtee töistä aikaisemmin pois. Noh, mies ilmoitti etukäteen, mitkä päivät sopivat hänelle hakupäiviksi, ja oletti että minä ilman muuta hoidan loput päivät. Hän saattoi myös laittaa iltapäivällä minulle viestin, että nyt ei sovikaan hakea, ja oletti ihan kysymättä että sitten minä haen.
Meillä on sama ammatti ja työ.
Mies pystyi siis olemaan ihkupihku joustava työntekijä, jonka ei ikinä tarvinnut jättää mitään väliin perheen takia. Ja minä taas olin se inhottåva nuori äiti, joka vähän väliä lähtee töistä ihan kesken hommien, koska lapset pitää hakea.
Totta kai tämä näkyi palkkakehityksessä. Mies oli silti niiin polleaa ja niiiiin marttyyria, kun omasta mielestään ihan yksin hoiti kaiken lasten viemisen ja hakemisen.
Olisithan sä voinut jättää ne lapset hakemattakin. Tottakai oletus on että toinen vanhempi hoitaa jos itse ei hoida. Sulla oli varmaan suu sanoa että en mä pääse nyt, mene itse?
Se on totta että miestä edelleen nostetaan jalustalle vanhemuudessa, mutta se ole sen yhden miehen vika vaan yhteiskunnan asenne.
Voiko tosiaan omat lapset jättää hakematta, jos töissä on jotain? En ole tiennyt, koska olen lapseton.
Tottakai voi. Sit ne hakee päivystävä lasu. Ihan voit valita itse.
Ja tätä ehdotetaan ihan validina ratkaisuna?
No jos tuo äiti ei halunnut lapsiaan hakea, se oli ihan kuule vaihtoehto muiden joukossa. Olisi heti poistunut riidat siitä kumpi hakee, kun ei olisi kummankaan tarvinnut enää hakea.
Sinäkö siis olet sitä mieltä, että sovituista vastuista saa luistaa, jos on kivekset?
Totta kai minä halusin, että mies hoitaa oman osuutensa lapsivastuista. Ei kukaan halua lähteä yllättäen töistä kesken palaverin, kun toinen vanhempi ilmoittaa ettei aio hoitaa osuuttaan.
Ongelma oli juuri siinä, että mies teki silloin kun hänelle sopi, ei silloin kun sitä tarvittiin. Ja minä tein silloin kun tarvittiin, riippumatta siitä, sopiko se minulle. Siinä on iso ero, jonka merkitystä harvoin ymmärretään täysin.
Olin tosiaan aivan vähällä erota tuolloin, mutta se ei olisi parantanut ainakaan lasten elämää yhtään. Ongelma poistui tietysti ajan kanssa, kun lapset tulivat kouluikään. Silloinkin oli ongelma vahtia, että jos mies oli luvannut tulla ajoissa kotiin ja tehdä lapsille ruoan, tämä oikeasti toteutui.
Sovituista vastuista saa luistaa jos haluaa vaikka siellä alapäässä olisi mitä vaan. Susta nyt tuntui siltä että miehesi huvikseen luisti vastuustaan ja jos se nyt sua kyrsi, olisit luistamut myös.
Juu, voi olla että olet valinnut luistelijamiehen lastesi isäksi, mutta aika typerää katkeroitua sit kun itse on valinnut että sä paikkaat. Varsinkin kun se katkeruus ei ole siitä luistamisesta vaan palkasta ja urasta.
Eihän siitä miehestä voi mitenkään ennen lapsia nähdä, hakeeko se lapset vuorollaan vai ei. Että se siitä itse valitsemisesta.
No kyllä voi. Ja viimeistään siinä kohtaa kun raskauden aikana kysyy että mites me sit arki hoidetaan.
Tiekkö kun minähän kysyin ja mies sanoi hoitavansa puolet ilman muuta. Samoin aina sunnuntaina kun sovittiin viikon haut, niin oli kyllä hoitamassa omansa. Käytännössä sitten kumminkin ilmeni vähän väliä jotain, niin ettei se toteutunut.
Niin jos mies ei itsekään vielä aamulla tiedä pettävänsä lupauksensa, kuinka voit edellyttää, että minä olisin tiennyt tämän jo ennen kuin tulin raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin
Ongelma on se että sulle kelpaa vain perustelut jotka miellyttää sun egoa ja jotka on reiluja vaan sulle, kun olet sairas päästäsi.
Sun jutuista paistaa sun pershäröt läpi niin pahasti että uskaltaisin väittää et sun solipsistisessa maailmassa sä olet ihan hemmetin fiksu ja oikeassa ja muut ihan idi ootteja... vaikka sinä et osaa edes lukea sillä tarkoituksella että ymmärtäisit lukemaasi.
Me muut ei olla ongelma, paitsi ongelman mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
LUISTKO ALOITUSTA? YHDESSÄ oli sovittu asioista. Nyt mies halua OMASTA puolestaan muuttaa sopimusta. Mies se on tässä selkärangaton ja vastuuntunnuton! Ei tässä olla lyömässä 100% laskua jälkikäteen vaan annetaan NAISELLE SAMA MAHDOLLISUUS, kun miehellä on ollut aiemmin. Keskittyä uran luomiseen, kun mies kantaa vuorostaan vastuunsa YHTEISTEN lasten kasvatuksesta. Jos tässä jostain pitäisi yrjötä, niin omaan napaan tuijottavat miehet olisivat ykkössijalla. Kerrotko ne ap:n saamat hyödyt?
Se että sai elää haluamaansa elämää toisen elätettävänä.
Ettekö te täällä hoe, että lapsenhoito tulee olla 50-50? Miksi miehen pitää maksaa siitä palkkaa (jälkikäteen?)
Onko nainen siis joku täysimääräisesti palkattu miehen apulainen eikä tasapuolinen elatusvelvollinen? Miksei naisen osuutta oteta huomioon näissä laskelmissa?
Halvemmaksihan olisi miehelle tullut palkata ulkopuolinen lastenhoitaja, sillä silloin naisella olisi ollut 50 % taloudellinen vastuu.
Nyt hän maksoi kaiken elämisen ja mammat rääkyy, et laita lasku koko perinnöstä (jota ap kaiketi itsekin käytti??) että lastenhoidosta.
Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruksilla Matilla ja Tepolla oli kummallakin oma viinapullo. Päättivät, että juodaan yhdessä ensin Matin pullo, sitten Tepon pullo. Kun Matin pullo oli juotu, Teppo päätti, että tehdäänkin niin, että kumpikin juo omansa.
Miten ja millä logiikalla tässä on juotu "Matin pullo?" Molemmat osallistuivat haluamallaan tavalla, kumpaakaan ei riistetty eikä kummaltakaan viety mitään. Matilta ja Tepolta otettiin molemmilta työpanos. Toiselta rahana ja toiselta työnä.
Päinvastoinhan näyttäisi moni ajattelevan. Moni täällä kuvittelee, että mies on velkaa naiselle 100 % lastenhoidosta. Missä naisen oma vastuu???
Naisen oma vastuu oli se lasten hoitaminen, ja sen hän myös teki. Miehen vastuu oli jakaa taloudellinen hyötynsä naisen kanssa, mutta nyt hän ei enää haluakaan tehdä niin. Tavallaan ihan sama juttu kuin ilmoittaa, ettei haekaan lapsia tarhasta, vaikka niin sovittiin ja nainen sopi työpalaverinsa kello viisi tähän lupaukseen luottaen.
Jakoihan hän. Miksi edelleen pitäisi jakaa? Ja jos tulee jokin syy suunnitelmien muuttamisella, ne sit muutetaan eikä nillitetä että sä lupasit ja mä olin kolme vuotta sitten kotona ja nönnönnöö.
Siksi pitää jakaa, kun se Matin pullo on jo juotu yhdessä, ymmärrätkö? Eli ne kotivuodet vaikuttavat aloittajan palkkaan ja uraan edelleen ja ikuisesti, ainakin eläkekertymän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin
He sopivat yhdessä, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Mies päätti yksin, että nyt tehdään avioehto. Jos he olisivat sopineet, että mies hoitaa puolet lasten hoitovapaasta, tilanne olisi nyt reilu. Tai että kumpikin menee töihin ja mies laittaa urakehityksensä jäihin muutamaksi vuodeksi. Miehellä olisi ollut vaihtoehtoja, mutta hän aikoinaan päätti noin. Miksei mies ehdottanut, että hän maksaa naiselle yksityistä eläkevakuutusta? Vaikka vääntelet asiaa miten päin tahansa, lopputulos on se, että miehen urakehitys johtuu siitä, että hän on saanut keskittyä siihen naisen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin
Ongelma on se että sulle kelpaa vain perustelut jotka miellyttää sun egoa ja jotka on reiluja vaan sulle, kun olet sairas päästäsi.
Sun jutuista paistaa sun pershäröt läpi niin pahasti että uskaltaisin väittää et sun solipsistisessa maailmassa sä olet ihan hemmetin fiksu ja oikeassa ja muut ihan idi ootteja... vaikka sinä et osaa edes lukea sillä tarkoituksella että ymmärtäisit lukemaasi.Me muut ei olla ongelma, paitsi ongelman mielestä.
Amen!
Mikähän siinä onkin et ne joiden päät pelaa kaikista heikoiten on siitä aina eniten ylpeitä ja suuna ja päänä.
Vaatiko introspektio enemmän kun on annettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
LUISTKO ALOITUSTA? YHDESSÄ oli sovittu asioista. Nyt mies halua OMASTA puolestaan muuttaa sopimusta. Mies se on tässä selkärangaton ja vastuuntunnuton! Ei tässä olla lyömässä 100% laskua jälkikäteen vaan annetaan NAISELLE SAMA MAHDOLLISUUS, kun miehellä on ollut aiemmin. Keskittyä uran luomiseen, kun mies kantaa vuorostaan vastuunsa YHTEISTEN lasten kasvatuksesta. Jos tässä jostain pitäisi yrjötä, niin omaan napaan tuijottavat miehet olisivat ykkössijalla. Kerrotko ne ap:n saamat hyödyt?
Se että sai elää haluamaansa elämää toisen elätettävänä.
Ettekö te täällä hoe, että lapsenhoito tulee olla 50-50? Miksi miehen pitää maksaa siitä palkkaa (jälkikäteen?)
Onko nainen siis joku täysimääräisesti palkattu miehen apulainen eikä tasapuolinen elatusvelvollinen? Miksei naisen osuutta oteta huomioon näissä laskelmissa?
Halvemmaksihan olisi miehelle tullut palkata ulkopuolinen lastenhoitaja, sillä silloin naisella olisi ollut 50 % taloudellinen vastuu.
Nyt hän maksoi kaiken elämisen ja mammat rääkyy, et laita lasku koko perinnöstä (jota ap kaiketi itsekin käytti??) että lastenhoidosta.
Sairasta.
Naisen osuus oli hoitaa niitä yhteisiä lapsia, miehen osuus tienata rahaa yhteiseen pottiin. Siinä oli naisen osuus laskelmassa. On se kumma kun naisen työ on edelleen monille nollan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveruksilla Matilla ja Tepolla oli kummallakin oma viinapullo. Päättivät, että juodaan yhdessä ensin Matin pullo, sitten Tepon pullo. Kun Matin pullo oli juotu, Teppo päätti, että tehdäänkin niin, että kumpikin juo omansa.
Miten ja millä logiikalla tässä on juotu "Matin pullo?" Molemmat osallistuivat haluamallaan tavalla, kumpaakaan ei riistetty eikä kummaltakaan viety mitään. Matilta ja Tepolta otettiin molemmilta työpanos. Toiselta rahana ja toiselta työnä.
Päinvastoinhan näyttäisi moni ajattelevan. Moni täällä kuvittelee, että mies on velkaa naiselle 100 % lastenhoidosta. Missä naisen oma vastuu???
Naisen oma vastuu oli se lasten hoitaminen, ja sen hän myös teki. Miehen vastuu oli jakaa taloudellinen hyötynsä naisen kanssa, mutta nyt hän ei enää haluakaan tehdä niin. Tavallaan ihan sama juttu kuin ilmoittaa, ettei haekaan lapsia tarhasta, vaikka niin sovittiin ja nainen sopi työpalaverinsa kello viisi tähän lupaukseen luottaen.
Kyllä, mutta millään logiikalla et voi päästä tulokseen, että nainen voi laittaa miehelle laskun, jossa hänen 100 % työpanos. Kas kun omien lastenhoito kuuluu MYÖS naiselle.
Samoin perintö. Jos se ei ole mennyt 100 % miehelle, sitä ei laskuteta 100 % mieheltä.
Mutta montako sataa olikaan sitä mieltä, että on ok laittaa miehelle lasku tuosta kaikesta...?
Onpa sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
LUISTKO ALOITUSTA? YHDESSÄ oli sovittu asioista. Nyt mies halua OMASTA puolestaan muuttaa sopimusta. Mies se on tässä selkärangaton ja vastuuntunnuton! Ei tässä olla lyömässä 100% laskua jälkikäteen vaan annetaan NAISELLE SAMA MAHDOLLISUUS, kun miehellä on ollut aiemmin. Keskittyä uran luomiseen, kun mies kantaa vuorostaan vastuunsa YHTEISTEN lasten kasvatuksesta. Jos tässä jostain pitäisi yrjötä, niin omaan napaan tuijottavat miehet olisivat ykkössijalla. Kerrotko ne ap:n saamat hyödyt?
Se että sai elää haluamaansa elämää toisen elätettävänä.
Ettekö te täällä hoe, että lapsenhoito tulee olla 50-50? Miksi miehen pitää maksaa siitä palkkaa (jälkikäteen?)
Onko nainen siis joku täysimääräisesti palkattu miehen apulainen eikä tasapuolinen elatusvelvollinen? Miksei naisen osuutta oteta huomioon näissä laskelmissa?
Halvemmaksihan olisi miehelle tullut palkata ulkopuolinen lastenhoitaja, sillä silloin naisella olisi ollut 50 % taloudellinen vastuu.
Nyt hän maksoi kaiken elämisen ja mammat rääkyy, et laita lasku koko perinnöstä (jota ap kaiketi itsekin käytti??) että lastenhoidosta.
Sairasta.
Naisen osuus oli hoitaa niitä yhteisiä lapsia, miehen osuus tienata rahaa yhteiseen pottiin. Siinä oli naisen osuus laskelmassa. On se kumma kun naisen työ on edelleen monille nollan arvoista.
Aivan. Mutta nainen ei voi nyt viedä laskua miehelle, jossa laskuttaa miestä 100 % lastenhoidosta. Mikä tässä on niin hirveän vaikea ymmärtää?
Monella miehellä tuntuu tässä olevan harha, että he kuvittelee, että mies olisi pystynyt keskittymään omaan työuraan tismalleen samalla tavalla olipa nainen töissä tai ei. Heidän mielestään nainen yksin olisi huolehtinut lapsista ja käynyt siinä kokopäivätöissä. Ne päiväkodin aukioloajat rajoittaa hyvin paljon töiden tekemistä, jos viennit ja haut joutuu huolehtimaan yksin. Jos mies olisi hoitanut niistä puolet, niin hupsis, ei hän olisi voinut olla töissä miten haluaa vaan työpäivä olisi pitänyt lopettaa ajoissa. Työmatkat olisi jääneet tekemättä, kun olisi ollut päiväkotikuskaukset ja sairaan lapsen hoitamiset. Kaikki tuo olisi vaikuttanut miehen palkkaan ja uralla etenemiseen.
Alapeukuttakaa vaan, ei kiinnosta. Ette te osaa perustella.
Nyt alan ymmärtämään miksi miehet ovat niin huolissaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Näköjään ilmiö on todellinen.
Otetaan mitä irtisaadaan ja lopulta lyödään laskut perään. Näitä oman elämänsä Helena Koivuja näyttää olevan paljonkin