Syntyvyyden kannustamiseksi lapsilisä yli 200 euroon per lapsi

Olet oikeassa OJ. Pelkkä päiväkotimaksu on noin 300 euroa/kk keskituloiseltakin, joten lapsilisä alle 100 euroa on naurettavan pieni nyt.

Se että lapsilisää nostetaan ei kyllä yhtään auta mua tulemaan raskaaksi sen helpommin.

Sen sijaan että esim raudanpuutteen hoitoa julkisella parannettaisiin (esim että rautainfuusioita saisi helpommin) ja lapsettomuus hoitojen taso nostettasiin julkisella samalle tasolle kuin yksityisellä Suomessa on, se voisi oikeasti aiheuttaa sen että tulisin raskaaksi. Ja sekin voisi auttaa ihmisten raskaaksi tuloa, jos lapsettomuus hoidoissa oleville julkisella tehtäisiin esim dutch testi.

Julkisen lapsettomuushoidot on tosi jälkeen jääneet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi vaikuttamaan niin että köyhät, elämänhallintaongelmaiset ja ulkomaalaiset lisääntyy enemmän

Niin lapsistahan ei mitään kuluja tule...

Vaikka lapsilisä olisi 300e kuussa, niin ei riitä, jos täytyy ostaa vaatetta,

maksaa harrastukset, polkupyörä, luistimet ja ihan ruokaankin menee kuule paljon rahaa.

Suomessa on jo nyt tuhansia lapsia joiden vanhemmilla ei ole oikeasti edes heihin varaa ja nyt niitä pitäisi saada lisää? Pitäisiköhän nämä jo olemassa olevat lapset hoitaa ensin? Vanhemmissa on havaittavissa jaksamisvajetta, kaikki vanhemmat eivät itsekään ole päässeet kiinni yhteiskuntaan, ja lisäksi huono-osaisuus periytyy joissain tapauksissa ylisukupolvisesti.

Lastensuojelussa, jne on huutava pula välittävistä aikuisista, jne. Pitäisikö nyt kuintenkin sitä vanhemmuutta tukea eri tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi vaikuttamaan niin että köyhät, elämänhallintaongelmaiset ja ulkomaalaiset lisääntyy enemmän

Niin lapsistahan ei mitään kuluja tule...

Vaikka lapsilisä olisi 300e kuussa, niin ei riitä, jos täytyy ostaa vaatetta,

maksaa harrastukset, polkupyörä, luistimet ja ihan ruokaankin menee kuule paljon rahaa.

Yksinelävä lapsetonko aikuinen ihminen ei tarvitse vaatteita, kenkiä, ruokaa?

Mulle on aivan sama, mitä siitä mukulasta maksetaan. Niin kauan, kun päävastuu ja yhteiskunnan ja työelämän halveksunta sekä mahdolliset pysyvät terveysriskit lapsesta kaatuu naisen niskaan, niin ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä syntyvyttä pitäisi vielä lisätä kun maapallo hukkuu jo valmiiksi ihmisiin ja niiden tuottamaan roskaan?

Vaikka veronmaksajien määrä.vähenee tulevaisuudessa niin ei sillä ole mitään merkitystä kun myös kulut pienenee. Ei tarvita niin paljon kouluja, päiväkoteja ja neuvoloita, lapsilisää tarvitsee maksaa vähemmän ja töitä riittää paremmin kaikille kun ihmisiä on vähemmän. Rahaa riittää ihan hyvin myös vanhuksille. Miksi synnyttää tähän maahan vaan enemmän ja enemmän tuilla eläjiä?

Siksipä tuntuu kovasti kummalliselta, että joidenkin mielestä meidän pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi? Talouselämässä tätä kutsutaan Ponzi-huijaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Hen, mä olen jo 55 eikä yhtään kaduta lapsettomuus, päinvastoin. Ei lapselle voi tunkea vastuuta vanhemman onnellisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Kaikkien ihmisten valinnat ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä, kaikki täällä elävät itselleen.

Ontuvia ovat myös käsitykset siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomat etenkin naiset olisivat ylityöllistettyjä yksinäisiä uraohjuksia, jotka reissaa, harrastaa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Hen, mä olen jo 55 eikä yhtään kaduta lapsettomuus, päinvastoin. Ei lapselle voi tunkea vastuuta vanhemman onnellisuudesta. 

Ja mä 47. Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle ja sitä päivää ei ole tullut, että olisin ollut tähän valmis ja ainut oikea päätös oli jättää lapsi tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

En ole tarkoituksellisesti viivästyttänyt yhtään mitään. Kun tuntee itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen on sinut omien valintojensa kanssa. Olen aina tarvinnut paljon omaa tilaa. Ahdista jo ajatuskin siitä , että joku olisi niin riippuvainen kuin oma lapsi tai edes asuisi samassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

En halua lapsia, koska en omista minkäänlaista äidinvaistoa. Lapsien näkemisestä tulee aina vaan negatiivisia tunteita, ärsytystä ja oksettava olo. Kaverin lapsi alkoi vähän aikaa sitten itkemään lyötyään päänsä, lähdin oikeasti vaan äkkiä peruuttamaan pois lapsen luonta. Hyvä kun en juossut.

Elämässäni ei ole paljon harrastuksia tai menoja, koska en jaksa sellaista elämää. Viihdyn parhaiten kun saan vaan olla. Terveysongelmien takia pelkään, että raskaus veisi työkykyni loppuelämäksi. Minulla on sellaisia vaivoja joiten onnistuneen hoidon raskaus todennäköisesti pilaisi aivan täysin.

Lisäksi suvussani on ollut todella paljon raskauskomplikaatioita ja sairauksia. Olen itse tämän sukupolven lapsista tervein, ja se kertoo jo aika paljon.

Oikeastiko olet sitä mieltä että minun kannattaa tehdä varmuuden vuoksi lapsi, ettei vaan kaduta kymmenen vuoden päästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Hedelmättömyyshoitojen määräkin on laskenut huomattavasti.

Kaikenmaailman Fatimat on näilläkin rahoilla jo liiankin usein maha pystyssä, että ei kiitos penniäkään lisää siihen hankkeeseen. Toki päästään historian kirjoihin muun Euroopan kanssa, kun ollaan ensimmäisiä, jotka rahoittaa oman kolonisaationsa. 🎉

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä syntyvyttä pitäisi vielä lisätä kun maapallo hukkuu jo valmiiksi ihmisiin ja niiden tuottamaan roskaan?

Vaikka veronmaksajien määrä.vähenee tulevaisuudessa niin ei sillä ole mitään merkitystä kun myös kulut pienenee. Ei tarvita niin paljon kouluja, päiväkoteja ja neuvoloita, lapsilisää tarvitsee maksaa vähemmän ja töitä riittää paremmin kaikille kun ihmisiä on vähemmän. Rahaa riittää ihan hyvin myös vanhuksille. Miksi synnyttää tähän maahan vaan enemmän ja enemmän tuilla eläjiä?

Suomen väestön ikärakenne ennen - nykyinen - tuleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan(muiden naisten) painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan(muiden naisten) painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Pitää varoiksi hankkia edes se yksi lapsi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä. Tuosta puuttuu enää se, että on edes joku joka tulee rakastamaan sua aina.

Kun tajusin ettei ole pakko hankkia lapsia, elämässä on tuntunut olevan paljon aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuntuvat oikeasti kiinnostavilta, ehkä lähteä vielä opiskelemaankin jotain. Tuntuu inspiroivalta, että suunnitelmat ovat niin auki. Iso taakka on lähtenyt harteilta.

Ei vaan perheverotus ja lapsivähennys takaisin. Lapsilisät voi lopettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan(muiden naisten) painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Pitää varoiksi hankkia edes se yksi lapsi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä. Tuosta puuttuu enää se, että on edes joku joka tulee rakastamaan sua aina.

Kun tajusin ettei ole pakko hankkia lapsia, elämässä on tuntunut olevan paljon aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuntuvat oikeasti kiinnostavilta, ehkä lähteä vielä opiskelemaankin jotain. Tuntuu inspiroivalta, että suunnitelmat ovat niin auki. Iso taakka on lähtenyt harteilta.

Minustakin nuo oli vähän omituinen lähtökohta lasten hankkimiselle, ihan vaan varoiksi jos sattuisi alkaa kyllästyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lasta, kun en sitä halua.

Yleisin syy: Lapset ja vanhemmuus eivät kerta kaikkiaan houkuta.

Olen seurannut läheltä lapsiperheiden arkea ja on vahvistanut mun ajattelua, että mä en halua sellaista elämää.

Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselle, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Varmasti se pitää paikkansa, mutta entä sitten?

Enemmän varmasti kaduttaisi se, että taipuisin yhteiskunnan painostukseen, hankkisin lapsia ja katuisin sitä.

Toki teet elämälläsi mitä haluat ja ei siinä mitään. Kerron kuitenkin tässä omat kokemukseni, sillä tuttavapiirissäni on suht monta n. 40 vuotiasta naista, jotka ovat epätoivoisia, sillä lasta ei yrityksistä huolimatta tahdo tulla.

Ilmiötä kutsutaan unissakävelyksi lapsettomuuteen. Se johtuu siitä, että on joko tarkoituksella viivästetty lasten hankkimista tai vielä yleisempi syy, eli mieli on vaan jossain vaiheessa muuttunut odottamatta ja täysin yllättäen, että lapsia sittenkin halutaan. Lapsettomuusklinikat on nykyisin täynnä tällaisia pariskuntia - niin mekin. Tosin itse kiitän luojaani, että saatiin edes yksi lapsi. Itse olin pitkään, että voin ihan hyvin elellä lapsia, mutta onneksi, ONNEKSI, mieli muuttui.

Jos haluaa olla oikein "itsekäs", niin minä hankkisin ajoissa yhden lapsen, sillä yhden kanssa pärjää ja on helppoa olla. Sen voi jättää sit siihen (lapsenteon) eikä hankkia enempää, jos se ei ole sun juttu. Mutta jos (ja kun) sitten haluaa isomman perheen, niin on siihenkin sitten mahdollisuus.

Tämä siksi, että kun alkaa ikääntyä, eikä reissaaminen, harrastukset ja työ enää anna samoja fiiliksiä kuin ennen, niin elämästä katoaa helposti merkitys aivan täysin, jos sulla ei ole perhettä ympärillä

Hen, mä olen jo 55 eikä yhtään kaduta lapsettomuus, päinvastoin. Ei lapselle voi tunkea vastuuta vanhemman onnellisuudesta. 

Ja mä 47. Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle ja sitä päivää ei ole tullut, että olisin ollut tähän valmis ja ainut oikea päätös oli jättää lapsi tekemättä.

Höps. Ei ole. Tai no, toki se riippuu lapsesta ja hänen persoonastaan, mutta kyllä niiden kanssa täysijärkiset pärjää.

Ja sinä 55v et tiedä mistä puhut.