Treffipalstat eivät kiinnosta. Mistä kumppani?
Eli mistä ja miten olette löytäneet hyvän vakituisen kumppanin reaalimaailman puolella? Kannustavia esimerkkejä olisi kiva kuulla. Tiedän: työ, kaveripiiri, baarit, harrastukset jne. Mutta siis ihania rakastumistarinoita voisi lueskella sadepäivän ratoksi.
Kommentit (29)
Töissä. Saman katon alla, mutta eri aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt jokaiselta vastaantulijalta jonka haluat kumppaniksesi, "haluatko olla kumppanini?" Rohkeasti vaan, kyllä joku joskus sanoo kyllä, tai edes ehkä, voit sitten viedä elokuviin jos suostuu. Näin minä löysin minun kumppanini.
Kiitos tarinasta ja kiva kun onnisti! Tuollainen lähestyminen ei ole kyllä minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Töissä. Saman katon alla, mutta eri aloilla.
Eri työyhteisössä siis?
Entiseltä työpaikalta. Tutustuimme kun olimme samassa työpaikassa ja sitten jatkoimme yhteydenpitoa. Vapaa-ajalla näkeminen työn ulkopuolella auttoi tutustumaan ja myöhemmin aloittamaan seurustelun.
Mieti, onko entisissä työpaikoissa kiinnostavia yksilöitä. Jos otat heihin yhteyttä vaikka muuten vaan, esim. meilitse, vaikka kysyisit vaan kuulumisia aika helposti voisit ehdottaa tapaamista, jos henkilö vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Entiseltä työpaikalta. Tutustuimme kun olimme samassa työpaikassa ja sitten jatkoimme yhteydenpitoa. Vapaa-ajalla näkeminen työn ulkopuolella auttoi tutustumaan ja myöhemmin aloittamaan seurustelun.
Mieti, onko entisissä työpaikoissa kiinnostavia yksilöitä. Jos otat heihin yhteyttä vaikka muuten vaan, esim. meilitse, vaikka kysyisit vaan kuulumisia aika helposti voisit ehdottaa tapaamista, jos henkilö vastaa.
Hyvä idea. Nykyisten työkavereiden kanssa vehtaamiseen on aika korkea kynnys.
2000-luvun alussa netin treffipalstalla tuli mukava ihminen keskustelemaan. Jutut lähti luistamaan ja sovittiin muutaman viikon päästä sokkotreffit. Itsellä oli ollut neljä suhdetta ennen tätä henkilöä ja tämä viides kolahti kovaa. Toiset treffit ei meinanneet päättyä ollenkaan, kolmansilla vietettiin yö yhdessä. Sen vaan tiesi - kaikki oli niin luontevaa, kuin oltaisiin aina tunnettu. Ja se vetovoima. Naimisissa ollaan, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa netin treffipalstalla tuli mukava ihminen keskustelemaan. Jutut lähti luistamaan ja sovittiin muutaman viikon päästä sokkotreffit. Itsellä oli ollut neljä suhdetta ennen tätä henkilöä ja tämä viides kolahti kovaa. Toiset treffit ei meinanneet päättyä ollenkaan, kolmansilla vietettiin yö yhdessä. Sen vaan tiesi - kaikki oli niin luontevaa, kuin oltaisiin aina tunnettu. Ja se vetovoima. Naimisissa ollaan, edelleen.
Ja tämän jutun kerroin siksi, että nykyisiä treffipalstoja ei voi edes verrata tuon ajan treffipalstoihin... -ap
Facebookissa on sinkkuryhmiä. Jokainen järjestää vuorollaan sinkkuiltamia. Ihmiset tuo nyyttäri tyyliin jotain tarjottavaa. Sä tarjoot tilat ja radiosta musiikkia.
Mene hengellisiin tilaisuuksiin, et kumppania sen jälkeen tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mene hengellisiin tilaisuuksiin, et kumppania sen jälkeen tarvitse.
Laastarin hankinta kannattaa aina oli se vuotava haava tai nirhauma.
Vierailija kirjoitti:
Mene hengellisiin tilaisuuksiin, et kumppania sen jälkeen tarvitse.
Ne ovat ihan vihonviimeisiä paikkoja, joihin menisin. Mutta hyvä jos joillekin toimivat.
En ole löytänyt mistään. Sekin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt mistään. Sekin on mahdollista.
Tuntuu välillä jopa ihan todennäköiseltä. Mutta onneksi elämässä on paljon muuta hyvää.
Olen aivan samanlainen, mies, oletan että aloittaja on nainen. Ei sitä kumppania vaan löydy, ei auta Tinder, kun naama on pyöreä babyface. Melkein 5-kymppisellä miehellä se ajaa naiset kauaksi, näin olen kokenut. Yhdessä vaiheessa stressasin asiasta kovasti. Nyt en enää, kun olen tosiasiat hyväksynyt.
Baarista otin miehen mukaani ja siitä se lähti. Pyysin miestä jäämään viikonlopuksi ja mies jäi ja sitten kuukauden päästä sanoin sille että muutetaanko yhteen. Siitä on 13 vuotta.
Nainen ihmettelee kirjoitti:
Baarista otin miehen mukaani ja siitä se lähti. Pyysin miestä jäämään viikonlopuksi ja mies jäi ja sitten kuukauden päästä sanoin sille että muutetaanko yhteen. Siitä on 13 vuotta.
Joskus se on ihanan helppoa! Tai ainakin ennen oli.
Minun työni ja hänen harrastuksensa kohtasivat yhteisen harjoituksen merkeissä. Siitä se sitten lähti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan samanlainen, mies, oletan että aloittaja on nainen. Ei sitä kumppania vaan löydy, ei auta Tinder, kun naama on pyöreä babyface. Melkein 5-kymppisellä miehellä se ajaa naiset kauaksi, näin olen kokenut. Yhdessä vaiheessa stressasin asiasta kovasti. Nyt en enää, kun olen tosiasiat hyväksynyt.
En jaksa uskoa, että pyöreä naama nyt olisi kovin suuri virhe ihmisessä. Itsessäni on paljon pahempia 🙂. Mutta ei se vaan joskus lykästä, syystä tai toisesta.
Kysyt jokaiselta vastaantulijalta jonka haluat kumppaniksesi, "haluatko olla kumppanini?" Rohkeasti vaan, kyllä joku joskus sanoo kyllä, tai edes ehkä, voit sitten viedä elokuviin jos suostuu. Näin minä löysin minun kumppanini.