Onko aviopuolisolla MITÄÄN oikeuksia avioehdon jälkeen?

Avioehdon osalta katsotaan mitä leskeksi jäänyt on siihen pannut. Eli jos on vaikka hankittu yhteinen mökki molempien rahoilla, leski tietenkin saa "omansa" takaisin.

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Vierailija kirjoitti:

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Et erittele kumman varallisuutta tarkoitat.

Mutta ilman avioehtoa kaikki jaetaan puoliksi riippumatta siitä milloin omaisuus on hankittu. Ainoan poikkeuksen muodostavat mahdolliset edellisen sukupolven testamentissa olleet avio-oikeuden poistorajaukset. Vainajan tyttö saa oman vanhempansa osuuden yhteisestä pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lesken annettava irtaimisto vainajan tytölle yhteisestä asunnosta pois muuttaessaan?

Esim muuttaessaan hoitokotiin.

Kyllä, hallintaoikeus myös irtaimistoon päättyy kun muuttaa pois asunnosta. Huomioitavaa on myös, että lesken asumisoikeutta ei ole mikäli leskellä on kodiksi sopiva muu asunto.

Kyllä mutta sopivalla tarkoitetaan vastaavanlaista ja samalla alueella, eli omakotitalosta ei joudu pois, vaikka omistaisi yksiön naapurikunnassa tai talviasuttavan huvilan 300 km päässä.

Tässä on käytössä tapauskohtainen harkinta, joka riippuu asumistarpeista. Naapurikunnan yksiö voidaan katsoa sopivaksi tai olla katsomatta, tilanteesta riippuen. Mikään automaatio ei ole se, että saa valita jäävänsä vainajan asuntoon.

Jos asunto on yhdessä hankittu eikä nimenomaan vainajan omistuksessa ollut niin kyllä saa melkeinpä automaattisesti jäädä vaikka olisi toinen asunto. 

Mutta saako leski ottaa irtaimiston mukaansa?

Jos siis tulisi lähtö esim hoivakotiin tai ellei varat yksin riitä yhteisen asunnon ylläpitokuluihin?

Perikunta voi joutua maksamaan osan ylläpitokuluista. 

Vierailija kirjoitti:

On oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon lähes poikkeuksetta. Siihen kuuluu mukaan tavanomainen koti-irtaimisto, joten lapsi ei voi tulla hakemaan sohvakalustoa itselleen.

Paitsi jos tytär on jo perinyt osan asunnosta äitinsä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Et erittele kumman varallisuutta tarkoitat.

Mutta ilman avioehtoa kaikki jaetaan puoliksi riippumatta siitä milloin omaisuus on hankittu. Ainoan poikkeuksen muodostavat mahdolliset edellisen sukupolven testamentissa olleet avio-oikeuden poistorajaukset. Vainajan tyttö saa oman vanhempansa osuuden yhteisestä pesästä.

Onko tosiaan näin, ettei ole väliä onko vainajan omaisuus kerrytetty ennen avioliittoa vai avioliiton aikana??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Et erittele kumman varallisuutta tarkoitat.

Mutta ilman avioehtoa kaikki jaetaan puoliksi riippumatta siitä milloin omaisuus on hankittu. Ainoan poikkeuksen muodostavat mahdolliset edellisen sukupolven testamentissa olleet avio-oikeuden poistorajaukset. Vainajan tyttö saa oman vanhempansa osuuden yhteisestä pesästä.

Onko tosiaan näin, ettei ole väliä onko vainajan omaisuus kerrytetty ennen avioliittoa vai avioliiton aikana??

Ei todellakaan ole mitään väliä, ellei kysymys ole hyvin lyhyestä avioliitosta. Miten perusasiat voivat olla näin epäselvät?

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko koko irtaimisto poikkeuksetta leskelle?

Avioehto sanoo että kaikki perittävä omaisuus menee tyttärelle.

Tuollaista avioehtoa ei voi olla olemassa. Avioehdossa ei voi määrätä, että jokin omaisuuserä menee tietylle henkilölle.

Tarkoitatko nyt testamenttia, vaikka puhut avioehdosta? Jaon kannalta on olennainen ero sillä, onko testamentilla määrätty kaikki omaisuus tyttärelle vai onko avioehdolla suljettu kaikki omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle. Edellisessä tapauksessa leski voi saada tasinkoa (jos hän on vainajaa köyhempi), jälkimmäisessä tapauksessa pääsääntöisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon lähes poikkeuksetta. Siihen kuuluu mukaan tavanomainen koti-irtaimisto, joten lapsi ei voi tulla hakemaan sohvakalustoa itselleen.

Paitsi jos tytär on jo perinyt osan asunnosta äitinsä kautta.

Ei vaikuta asiaan. Siltikin on oikeus asua ja pitää irtaimisto hallinnassaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki tavanomainen kodin irtaimisto jää asuntoon lesken asumisoikeuden myötä. Jos asunnossa on esimerkiksi arvotaidetta (ei mitään muutamien satasten sisustustauluja), joka on todisteellisesti vainajan hankkimaa, tai muuta poikkeuksellisen arvokasta omaisuutta ja niiden sijoittelupaikasta on erimielisyyttä, kannattaa hankkia juristi selvittämään asiaa. Täältä saat vain arvauksia.

Myös, jos on erimielisyyttä siitä, mikä on sinun omaisuuttasi, mikä yhteistä ja mikä vainajan, niin kannattaa hommata ammattiapua erotuomariksi, ettei välit mene kokonaan poikki riidellessä. 

Tällaiset arvotaulut ovat todennäköisesti jo avioehdossa määritelty mihin ne kuuluvat.

Tässä tapauksessa oli avioehto täysin poissulkeva, joten ei mitään ole määritelty erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Ei sillä ole mitään merkitystä, onko hankittu tai saatu ennen avioliittoa vai sen aikana. Tässä tapauksessa on avioehto, niin sitten on ihan kaikki menee tytölle ja sillä selvä. Mutta asunto ja koti-irtaimisto vasta sen jälkeen, kun lesken hallintaoikeus päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuten ei ole mitään avioehtoa, niin mitä käy varallisuudelle, joka on hankittu ennen liittoa?

Menisikö se tuolle vainajan tytölle?

Et erittele kumman varallisuutta tarkoitat.

Mutta ilman avioehtoa kaikki jaetaan puoliksi riippumatta siitä milloin omaisuus on hankittu. Ainoan poikkeuksen muodostavat mahdolliset edellisen sukupolven testamentissa olleet avio-oikeuden poistorajaukset. Vainajan tyttö saa oman vanhempansa osuuden yhteisestä pesästä.

Onko tosiaan näin, ettei ole väliä onko vainajan omaisuus kerrytetty ennen avioliittoa vai avioliiton aikana??

Näin tosiaan on. Ei perunkirjoituksessa edes millään tavalla eritellä sitä, milloin omaisuus on saatu. Ei myöskään osituksessa, joka tehdään avioerossa. Vain se merkitsee, kuka on omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon lähes poikkeuksetta. Siihen kuuluu mukaan tavanomainen koti-irtaimisto, joten lapsi ei voi tulla hakemaan sohvakalustoa itselleen.

Paitsi jos tytär on jo perinyt osan asunnosta äitinsä kautta.

Se on eri juttu, jos vainaja on jo jäänyt aikanaan asumaan asuntoon leskenoikeudella. Se ei siirry seuraaville puolisoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lesken annettava irtaimisto vainajan tytölle yhteisestä asunnosta pois muuttaessaan?

Esim muuttaessaan hoitokotiin.

Kyllä, hallintaoikeus myös irtaimistoon päättyy kun muuttaa pois asunnosta. Huomioitavaa on myös, että lesken asumisoikeutta ei ole mikäli leskellä on kodiksi sopiva muu asunto.

Kyllä mutta sopivalla tarkoitetaan vastaavanlaista ja samalla alueella, eli omakotitalosta ei joudu pois, vaikka omistaisi yksiön naapurikunnassa tai talviasuttavan huvilan 300 km päässä.

Tässä on käytössä tapauskohtainen harkinta, joka riippuu asumistarpeista. Naapurikunnan yksiö voidaan katsoa sopivaksi tai olla katsomatta, tilanteesta riippuen. Mikään automaatio ei ole se, että saa valita jäävänsä vainajan asuntoon.

Olet täysin väärässä tuossa asiassa. Siinä ei tehdä tapauskohtaista harkintaa siitä, mikä on lesken asumistarve vaan vain siitä, onko lesken omistava asunto vastaava kuin yhteinen koti. Jos koti on ollut 300 m2 omakotitalo ja leskellä on sijoitusasuntona 60 m2 kerrostaloasunto, ei tehdä mitään harkintaa, riittääkö 60 m2 yhdelle ihmiselle, vaan vain ovatko asunnot vastaavia sijainniltaan, kooltaan ja tasoltaan. Tuossa tapauksessa eivät olisi ja leski saisi jäädä 100 % varmuudella omaan kotiinsa. 

Väärin, harkinta nimenomaan lain mukaan on tapauskohtainen. Periaate on se että asumisen taso ei laske mutta on harhaa kuvitella että pitää olla yhtä iso ja hieno.