Onko tällainen raivo normaalia?

Jos mies on ollut 20- vuotta samanlainen, en usko että yhtäkkiä tekee sulle mitään, kun ei ole 20 vuoden aikaankaan tehnyt. Mutta jos on muuttunut nyt yhtäkkiä, niin vanhuus tuo sairauksia. Dementia, alzaimer ja muut muistisairaudetta. Vie silloin miehesi lääkäriin ja heti.

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Onko sulla vaikeuksia tehdä eropäätöstä..? Miksi et ole eronnut jo aikoja sitten. Ei siitä ole pakko toiselle kasvokkain sanoa jos pelottaa, lähdet vaan eri asuntoon. Sitten vanhan asunnon myynti tai irtisanominen. Vai miten sen suunnittelisi oikein, ettei tule ongelmia. Miehen pitää myös hakea jo uutta asuntoa ellei jää sinne, auttaisiko hänen sukulainen asunnon saannissa tai etsimisessä.

Sun valitus voi olla ongelma (sori kun sanon), negaat yhtäkkiä, et sano keskustellen ja etukäteen - ei käskyjä muille. Mutta ei se tarkoita että toinen turhautuneena saisi hakata ja riehua - hän on selvästi tuskastunut. Jätä mies rauhaan ja hän sut. Parisuhde ei vain toimi tai tule toimimaan? Vai aiotko pariterapiassa vielä hukata aikasi ja ottaa riskit. Eipä siihen itse ainakaan lähtisi enää, en ottaisi riskejä. Tilanne on vähän toksinen tai sukset ristissä. Jos mies juo alkoholia tai riidat stressanneet, ei homma toimi myöskään. Nuorena riehuu helpommin.

Holhousta napsuu, jos ei ole päästään tervettä samassa taloudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provosoitko miestä jotenkin? vai onko hän aina napsahdellut?

Normaalia väittelyä, riitelyä. En mitenkään provosoi, valitan, kuten esimerkiksi tänään, kodin sotkuisuutta. Pyydän häntä tekemään enemmän. Hän on sitä mieltä, että tekee tarpeeksi ja minun pitää vaan kestää. Ei hänellä ole aikaa enempää kotona siivota. Ja koti on oikeasti läävä; mies on ottanut koiranpennun joka on nyt vilkkaimmassa iässään. Pissii, kakkii, sotkee, tuhoaa paikkoja minkä ehtii. En ole mikään siivousintoilija, mutta täällä ei voi enää liikkua normaalisti. Käskin hänen hoitaa asian.

Ap

Mies on ottanut koiranpennun? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Sepä juuri, kun riidat jää sitten ikäänkuin auki. Mies alkaa vain parin päivän päästä käyttäytyä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. En minä siis halua lisää riidellä, vaan puhua asiat halki.

Erittäin hyviä huomioita sinulla.

Ap

Tuo voi olla kotoa opittu malli. Meidän perheessä oli tuollaista. Ja oman veljen kanssa on ollut tilanne, että hän huusi minulle aivan raivona mitättömän pienestä asiasta (mitä kukaan ei edes uskoisi, jos kertoisin, joten jätän väliin) niin että hänen pienimmät lapset itkivät peloissaan äitinsä sylissä. Hänen vanhin lapsensa pani isäänsä kokonaan välit poikki tuon jälkeen, oli niin järkyttynyt siitä, miten tyyppi voi huutaa siskolleen niin törkeästi. 

Ja seuraavana päivänä oltiin veljen kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tapauksesta ei olla koskaan puhuttu, mitään anteeksipyyntöä en ole saanut enkä edes kaivannut, kun tiedän että meidän lapsuudenperheestä tämä häiriintynyt malli on opittu.

Itse olen vasta vanhemmiten alkanut saada välillä huutoraivokohtauksia. Ja minulla on myös aikuisella iällä (50-vuotiaana) diagnosoitu ADHD. Ennen diagnoosia pidin itseäni ihan rauhallisena ihmisenä, mutta sitten kun huomasin miten liikenteessä hermoilu ja kiroilu loppui lääkkeiden käytön myötä, olen vasta tajunnut miten helposti olen ottanut kierroksia. 

Minulla se raivo purkautuu huutamalla. Tämä voi kuulostaa nyt vääränlaiselta ratkaisulta, mutta auttaisiko ap:n miestä jos hän oppisi kiroilemaan paremmin? Se tarve hakata paikkoja hajalle voisi vähentyä, jos saisi vähän lisää särmää siihen parempaan sanalliseen ilmaisuun. Toki riitatilanteissa tämä on huono, mutta jos kiukuttelee itsekseen kun joku asia menee pieleen, niin kunnollinen kiroilu ei ainakaan aiheuttaisi aineellisia vahinkoja. Niitä kirosanoja voisi huutaa vaikka tyynyynkin. 

Pakko sanoa, että mies voi olla tosi hyvä isä, mutta surkea puoliso. Olisiko väliaikainen asumusero taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Katselin 9 vuotta, eikä kerrassaan edes mitään terapiat auttaneet, yhteen eikä erikseen. Kun minä olin terapiassa että kestäisin miehen raivoamista, tajusin vihdoin, ettei mikään muutu oikeasti.

Mutta erosta.... olet nyt varoittanut häntä, se riittää. Kun oikeasti eroat, älä kerro sitä hänelle, vaan hoida asia salassa mahdollisimman pitkälle, äläkä jää hänen kanssaan kaksin, vaan aina sukulainen mukana. Pelkään todellakin puolestasi.

Nyt minulla on mies, joka ei ikinä huuda, ei edes kiroile. Toivon sinulle rauhallisia vuosia tästä eteenpäin. Voit itse hankkia ne itsellesi. Tsemppiä <3

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Kysytkö tosissasi? Ehkä 20 vuotta tuon miehen kyydissä on vienyt todellisuudentajusi niin täysin, että et enää käsitä, kuinka hengenvaarallista tuollainen raivostuminen on.

Oletko koskaan nähnyt edes elokuvissa kenenkään aikuisen ihmisen raivostuvan samalla tavalla? Mikä elokuva se olikaan?

Ja ei, meillä ei ole kokemuksia tuollaisesta, eräitä harvoja kohtalotovereita lukuun ottamatta. Siitä voit päätellä paljon. Ne joilla kokemusta on, eivät ole enää täällä kirjoittamassa, joilla on. Tai ehkä meedion välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provosoitko miestä jotenkin? vai onko hän aina napsahdellut?

Normaalia väittelyä, riitelyä. En mitenkään provosoi, valitan, kuten esimerkiksi tänään, kodin sotkuisuutta. Pyydän häntä tekemään enemmän. Hän on sitä mieltä, että tekee tarpeeksi ja minun pitää vaan kestää. Ei hänellä ole aikaa enempää kotona siivota. Ja koti on oikeasti läävä; mies on ottanut koiranpennun joka on nyt vilkkaimmassa iässään. Pissii, kakkii, sotkee, tuhoaa paikkoja minkä ehtii. En ole mikään siivousintoilija, mutta täällä ei voi enää liikkua normaalisti. Käskin hänen hoitaa asian.

Ap

Mies on ottanut koiranpennun? Miksi?

Harrastustaan varten. Hänellä on useita koiria. Miksi kysyt? 😅

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että mies voi olla tosi hyvä isä, mutta surkea puoliso. Olisiko väliaikainen asumusero taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto?

Kyllä se taloudellisesti on onneksi mahdollista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysytkö tosissasi? Ehkä 20 vuotta tuon miehen kyydissä on vienyt todellisuudentajusi niin täysin, että et enää käsitä, kuinka hengenvaarallista tuollainen raivostuminen on.

Oletko koskaan nähnyt edes elokuvissa kenenkään aikuisen ihmisen raivostuvan samalla tavalla? Mikä elokuva se olikaan?

Ja ei, meillä ei ole kokemuksia tuollaisesta, eräitä harvoja kohtalotovereita lukuun ottamatta. Siitä voit päätellä paljon. Ne joilla kokemusta on, eivät ole enää täällä kirjoittamassa, joilla on. Tai ehkä meedion välityksellä.

Kysyin minä tosissani. Ei minulla oikein ole kokemusta muusta.. olemme olleet nuoresta asti yhdessä. Molemmat vähän rikkonaisista lähtökohdista.

Ap

Provohan tämä, mutta leikitellään ajatuksella, että ei sitä olisi ollut. Kirjoittaja olisi ollut täysi mu l kkku altistaessaan jonkun muun kuin itsensä kuvailemansa kaltaiselle käytökselle. Lapset - ovat aina kaiken yläpuolella.

Aikuinen leikkii omat leikkinsä niin, kuin parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin 9 vuotta, eikä kerrassaan edes mitään terapiat auttaneet, yhteen eikä erikseen. Kun minä olin terapiassa että kestäisin miehen raivoamista, tajusin vihdoin, ettei mikään muutu oikeasti.

Mutta erosta.... olet nyt varoittanut häntä, se riittää. Kun oikeasti eroat, älä kerro sitä hänelle, vaan hoida asia salassa mahdollisimman pitkälle, äläkä jää hänen kanssaan kaksin, vaan aina sukulainen mukana. Pelkään todellakin puolestasi.

Nyt minulla on mies, joka ei ikinä huuda, ei edes kiroile. Toivon sinulle rauhallisia vuosia tästä eteenpäin. Voit itse hankkia ne itsellesi. Tsemppiä <3

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Olen nainen, joka on kokenut väkivaltaa parisuhteessa, olen nauttinut yksiolosta jo muutaman vuoden, kaipaan välillä ystävyyttä ja läheisyyttä, mutten ole kohdannut ketään sopivaa sitä oikeaa

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä, mutta leikitellään ajatuksella, että ei sitä olisi ollut. Kirjoittaja olisi ollut täysi mu l kkku altistaessaan jonkun muun kuin itsensä kuvailemansa kaltaiselle käytökselle. Lapset - ovat aina kaiken yläpuolella.

Aikuinen leikkii omat leikkinsä niin, kuin parhaaksi näkee.

En oleta, että olet lukenut ketjua;

-mies on aina ollut hyvä isä

-lapsi on jo täysi-ikäinen eikä isä ole hälle edes ääntään korottanut. Nämä raivoamiset tapahtuu kun lapsi ei ole näkemässä. Esimerkiksi autossa tai kun lapsi on koulussa/harrastuksissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Itse olen onnekas ja minulla on oikeasti ihan paras, kiltein, rauhallisin ja fiksuin mies, joka on myös paras ystäväni. Silti ymmärrän hyvin apn tilannetta! Pitkä suhde, ja käytös ei ole alussa ollut tällaista. Lapset, asuntolaina, pitkähköt välit miehen napsahduksissa, muutoksen ja tuntemattoman tulevaisuuden pelko, taloudelliset seikat, tottumus (ehkä jo lapsuudesta opitut mallit?), miten ystävät/sukulaiset suhtautuvat, huono itsetunto... Onhan nuita, ja Ap ei ole syyllinen miehen käytökseen.

Vertauksena se juttu sammakosta, jota hiljalleen keitetään. Se tottuu tilanteeseensa, kun alussa vesi oli ihan kylmää ja sitten vain asteen lämpöisempää, ja taas vain asteen..jne.

Positiivista, että Ap edes nyt miettii näitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin 9 vuotta, eikä kerrassaan edes mitään terapiat auttaneet, yhteen eikä erikseen. Kun minä olin terapiassa että kestäisin miehen raivoamista, tajusin vihdoin, ettei mikään muutu oikeasti.

Mutta erosta.... olet nyt varoittanut häntä, se riittää. Kun oikeasti eroat, älä kerro sitä hänelle, vaan hoida asia salassa mahdollisimman pitkälle, äläkä jää hänen kanssaan kaksin, vaan aina sukulainen mukana. Pelkään todellakin puolestasi.

Nyt minulla on mies, joka ei ikinä huuda, ei edes kiroile. Toivon sinulle rauhallisia vuosia tästä eteenpäin. Voit itse hankkia ne itsellesi. Tsemppiä <3

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Olen nainen, joka on kokenut väkivaltaa parisuhteessa, olen nauttinut yksiolosta jo muutaman vuoden, kaipaan välillä ystävyyttä ja läheisyyttä, mutten ole kohdannut ketään sopivaa sitä oikeaa

Sinulla on terve suhtautuminen kokemuksiisi. Kilteimmästäkin miehestä voi tulla esiin ikäviä ja väkivaltaisia piirteitä, kun on nopeasti muutettu yhteen tai menty naimisiin eli nainen saatu nalkkiin ja pitää häntä kokonaan omanaan.

Hiljaa hyvää tulee niinkuin sanotaan. On viisasta olla varovainen. Toivon täydestä sydämestäni, että löydät juuri sinulle sopivan, rakkaan ja rauhallisen miehen. Kaikkea hyvää elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin 9 vuotta, eikä kerrassaan edes mitään terapiat auttaneet, yhteen eikä erikseen. Kun minä olin terapiassa että kestäisin miehen raivoamista, tajusin vihdoin, ettei mikään muutu oikeasti.

Mutta erosta.... olet nyt varoittanut häntä, se riittää. Kun oikeasti eroat, älä kerro sitä hänelle, vaan hoida asia salassa mahdollisimman pitkälle, äläkä jää hänen kanssaan kaksin, vaan aina sukulainen mukana. Pelkään todellakin puolestasi.

Nyt minulla on mies, joka ei ikinä huuda, ei edes kiroile. Toivon sinulle rauhallisia vuosia tästä eteenpäin. Voit itse hankkia ne itsellesi. Tsemppiä <3

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Ajatteleppas että "väittelee" vielä kymmeniä minuutteja, vaikka raivoa alkaa jo pukata ja valitteleepi, että jo parin päivän jälkeen meinaa riidat unohtua ja elämä palata normaaliksi.

Voi pojjat kun on jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Itse olen onnekas ja minulla on oikeasti ihan paras, kiltein, rauhallisin ja fiksuin mies, joka on myös paras ystäväni. Silti ymmärrän hyvin apn tilannetta! Pitkä suhde, ja käytös ei ole alussa ollut tällaista. Lapset, asuntolaina, pitkähköt välit miehen napsahduksissa, muutoksen ja tuntemattoman tulevaisuuden pelko, taloudelliset seikat, tottumus (ehkä jo lapsuudesta opitut mallit?), miten ystävät/sukulaiset suhtautuvat, huono itsetunto... Onhan nuita, ja Ap ei ole syyllinen miehen käytökseen.

Vertauksena se juttu sammakosta, jota hiljalleen keitetään. Se tottuu tilanteeseensa, kun alussa vesi oli ihan kylmää ja sitten vain asteen lämpöisempää, ja taas vain asteen..jne.

Positiivista, että Ap edes nyt miettii näitä!

Tuo sammakkovertaus oli hyvä. Naisilla vaan pitäisi olla rohkeutta ekan napsahduksen läpi nähdä, etteivät ne yhteen kertaan jää. Miehet raivoissaan tappavat vaimojaan. Ekasta kerrasta ero vaikka olisi mitä lainoja sun muuta meneillään. Niiden selvittämiseen saa apua. Kuollut vaimo ei herää henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Itse olen onnekas ja minulla on oikeasti ihan paras, kiltein, rauhallisin ja fiksuin mies, joka on myös paras ystäväni. Silti ymmärrän hyvin apn tilannetta! Pitkä suhde, ja käytös ei ole alussa ollut tällaista. Lapset, asuntolaina, pitkähköt välit miehen napsahduksissa, muutoksen ja tuntemattoman tulevaisuuden pelko, taloudelliset seikat, tottumus (ehkä jo lapsuudesta opitut mallit?), miten ystävät/sukulaiset suhtautuvat, huono itsetunto... Onhan nuita, ja Ap ei ole syyllinen miehen käytökseen.

Vertauksena se juttu sammakosta, jota hiljalleen keitetään. Se tottuu tilanteeseensa, kun alussa vesi oli ihan kylmää ja sitten vain asteen lämpöisempää, ja taas vain asteen..jne.

Positiivista, että Ap edes nyt miettii näitä!

Ap kirjoittanut jo monta kommenttia, mutta yksikään ei koske asioita, joita ap voisi tehdä, vaan kaikki koskee sitä, mikä miehessä on vialla. Eikä varsinkaan sitä, että ap itse voisi mahdollisesti vaan lopettaa sen "väittelyn" (eli riidan haastamisen).

Ei ap asioita mieti vaan tuli palstalle kerjäämään tukea, että saa syyn ja oikeutuksen jatkaa sitä väit/riitelyä.

Ps. Tuota liittoa ei saa enää korjattua.

Pps. Ap:n seuraava kommentti kertookin kuinka ap onkin tehnyt jo vaikka mitä asioiden korjaamiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Itse olen onnekas ja minulla on oikeasti ihan paras, kiltein, rauhallisin ja fiksuin mies, joka on myös paras ystäväni. Silti ymmärrän hyvin apn tilannetta! Pitkä suhde, ja käytös ei ole alussa ollut tällaista. Lapset, asuntolaina, pitkähköt välit miehen napsahduksissa, muutoksen ja tuntemattoman tulevaisuuden pelko, taloudelliset seikat, tottumus (ehkä jo lapsuudesta opitut mallit?), miten ystävät/sukulaiset suhtautuvat, huono itsetunto... Onhan nuita, ja Ap ei ole syyllinen miehen käytökseen.

Vertauksena se juttu sammakosta, jota hiljalleen keitetään. Se tottuu tilanteeseensa, kun alussa vesi oli ihan kylmää ja sitten vain asteen lämpöisempää, ja taas vain asteen..jne.

Positiivista, että Ap edes nyt miettii näitä!

Tuo sammakkovertaus oli hyvä. Naisilla vaan pitäisi olla rohkeutta ekan napsahduksen läpi nähdä, etteivät ne yhteen kertaan jää. Miehet raivoissaan tappavat vaimojaan. Ekasta kerrasta ero vaikka olisi mitä lainoja sun muuta meneillään. Niiden selvittämiseen saa apua. Kuollut vaimo ei herää henkiin.

Se viimenen sana on kyllä riskin arvoinen!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä opi ymmärtämään naisia, jotka ovat hengenvaarallisessa avioliitossa raivoavan miehen kanssa. Sitten kun pääsevät hänestä eroon on heti uusi mies kierrossa. Haetteko jännitystä elämään, että kuka niistä jatkuvasti vaihtuvista miehistä tekee teille todella pahaa? Mitä vikaa yksin rauhallisesti asumisessa on? Pitääkö olla jatkuvasti jännitystä elämässä odottaa, koska uusi mies napsahtaa? Minulle riittäisi yksi huono kokemus ja luottamus kaksin kotona olemiseen jonkun miehen kanssa ei tulisi kuuloonkaan. Minulla onkin itsesuojeluvaisto.

Itse olen onnekas ja minulla on oikeasti ihan paras, kiltein, rauhallisin ja fiksuin mies, joka on myös paras ystäväni. Silti ymmärrän hyvin apn tilannetta! Pitkä suhde, ja käytös ei ole alussa ollut tällaista. Lapset, asuntolaina, pitkähköt välit miehen napsahduksissa, muutoksen ja tuntemattoman tulevaisuuden pelko, taloudelliset seikat, tottumus (ehkä jo lapsuudesta opitut mallit?), miten ystävät/sukulaiset suhtautuvat, huono itsetunto... Onhan nuita, ja Ap ei ole syyllinen miehen käytökseen.

Vertauksena se juttu sammakosta, jota hiljalleen keitetään. Se tottuu tilanteeseensa, kun alussa vesi oli ihan kylmää ja sitten vain asteen lämpöisempää, ja taas vain asteen..jne.

Positiivista, että Ap edes nyt miettii näitä!

Tuo sammakkovertaus oli hyvä. Naisilla vaan pitäisi olla rohkeutta ekan napsahduksen läpi nähdä, etteivät ne yhteen kertaan jää. Miehet raivoissaan tappavat vaimojaan. Ekasta kerrasta ero vaikka olisi mitä lainoja sun muuta meneillään. Niiden selvittämiseen saa apua. Kuollut vaimo ei herää henkiin.

Ja hyvä ettei jää. Teidän hirviömäinen kieli on vaarallisempi ase kuin terävinkään veitsi mutta sillä suoritetusta teurastuksesta ette saa rangaistusta. Ellei miehellä napsahda yli jolloin saatte mitä kerjäsittekin ja vielä enemmän!