MTV3: Suomalaisista 35-vuotiaista miehistä 50 prosenttia lapsettomia, naisista 35 prosenttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltäkin meni lapsentekoikä ohi, kun en löytänyt sellaista miestä joka olisi halunnut ja josta olisi ollut isäksi. 4 pidempää parisuhdetta ehti olla, 2:ssa niistä mies ei halunnut lainkaan lapsia, 2 olisi periaatteessa ollut avoimia mahdollisuudelle, toinen tosin ei vielä (ja oli kuitenkin nelikymppinen), ja toisella oli mt- ja päihdeongelmia sen verran ettei lasta voinut siihen sekoiluun harkita. Viimemainittu suhde päättyi minun aloitteestani, muut miesten, 2-4 vuoden päästä tapaamisesta. Löysivät parempia ilmeisesti. 

Harmillista! Itse tiesin aikanaan, että lapsia ei noin vain saada, joten jos mies jahkaili eikä tiennyt haluaako ikinä lapsia, niin sanoin, että eihän tätä suhdetta ole sitten syytä jatkaa. Olen tuonut aina heti esille, että haluan perheen ja lapsia ja jos toinen ei sitä toivo, niin sitten mies on väärä minulle. On uskallettava puhua siitä, mitä haluaa ja toimittava siten kuin mitä elämältään haluaa. Aika on kaikilla rajallista, niin ei kannata jäädä vuosiksi odottamaan muuttuisiko sen toisen mieli. 

Jos ehtii sitoutua, joutuu punnitsemaan kumpi on tärkeämpi, suhde vai mahdollinen lapsi, jota ilman voi silti jäädä.

Niin juuri! Ne on arvovalintoja, mikä on itselle tärkeämpää. Itse luotin huonojenkin kokemusten jälkeen, että löydän kyllä hyvän kumppanin ja toisaalta olisin jäänyt katkeraksi jos olisin vaihtanut perheen tietoisesti perheettömyyteen. Mietin myös, että jos en sopivaa miestä löydä tiettyyn ikään mennessä, niin hankin lapsen vaikka yksin hedelmöityshoitojen avulla ja tämän jälkeenkin, sillä aikaikkuna lasten saamiseen on aika pieni, mutta aikaikkuna sopivan kumppanin löytämiseen on koko elämä. Onnekseni lähdin jokaisesta suhteesta, missä mies jahkaili eikä tiennyt ja löysin miehen, jolle perhe oli tärkeää ja jaoimme muutenkin samat arvot. Lapsista olen kiitollinen joka ikinen päivä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että otetaan naiset pois työelämästä ja laitetaan ne sinne minne kuuluu, eli kotiin ja lapsia tekemään. Näin saadaan kaikki miehet oikeisiin töihin. Yhteiskunta palautuu normaaliksi ajan saatossa, ongelmat vähenee ja voimme taas kukoistaa kansana.

Työnantaja maksaa palkan naisen tilille, koska nainen hoitaa perheen talousasiat. Miehelle voi siirtää taskurahaa. Näin toimien ei tule taloudellista väkivaltaa vaan perhe toimii yhtenä yksikkönä.

Tili on tietenkin yhteinen.

Ei tarvitse olla, koska riittää, että toinen hoitaa raha-asiat. Mihin mies edes rahaa tarvitsee, kun vaimo hoitaa laskut ja maksaa asumisen sekä ruuat?

Näin toimitaan esimerkiksi japanissa, salaryman saa päivittäin taskurahaa vaimoltaan työpaikkaruokailuun. Tätä vastustamaan kehitettiin feminismi.

Kumman feministit edellämainitussa esimerkissä vapauttavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yhteiskunnan pitäisi tukea sitä että lapset saadaan suht nuorena eikä kaikilla tarvitse olla valmiiksi taloa tai vakituista työpaikkaa. Surullista että näin ei ole.

Ei tarvitse olla taloa mutta jos joskus haluaa jonkinlaisen asunnon omistaa niin ennen lasta pitää olla se ensimmäinen laina ja siihen yleensä tarvitsee ensin vakituisen työn. Lainaa alkaa olla vaikea saada siinä vaiheessa kun lapsi mukana.

Toki kaikki ei halua ikinä ostaa omaa asuntoa mutta sen mahdollisuuden menettämistä kannattaa harkita paljon.

Siinä voi miettiä kumpi on tärkeämpää asuntolainalla hankittu koti vai oma perhe ja lapset. Yleensä ne lapset ja läheiset merkitsevät myöhemmin elämässä enemmän kuin hankittu omaisuus varsinkaan kun ne lapset eivät estä myöhemminkään hankkimasta sitä taloa lainarahalla.

Niin totta kai se riippuu ihan siitä mitä yksilö elämässään arvostaa ja mitä siltä haluaa. Joka duunarilla ei ole enää varaa esim ostaa asuntoa kuin siltä missä lapsuutensa ja elämänsä viettänyt. Tätäkin pitää harkita muuttaako lasten kanssa pois tukivetkon läheltä vai asuuko vuokralla siihen asti että ehkä joskus saa lainan. Ne lapset hidastavat hyvin paljon lainan saamista monilla koska pankit laskevat kulut perhekoon mukaan ja moni ei perhettä halua perustaa pieneen asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltäkin meni lapsentekoikä ohi, kun en löytänyt sellaista miestä joka olisi halunnut ja josta olisi ollut isäksi. 4 pidempää parisuhdetta ehti olla, 2:ssa niistä mies ei halunnut lainkaan lapsia, 2 olisi periaatteessa ollut avoimia mahdollisuudelle, toinen tosin ei vielä (ja oli kuitenkin nelikymppinen), ja toisella oli mt- ja päihdeongelmia sen verran ettei lasta voinut siihen sekoiluun harkita. Viimemainittu suhde päättyi minun aloitteestani, muut miesten, 2-4 vuoden päästä tapaamisesta. Löysivät parempia ilmeisesti. 

Harmillista! Itse tiesin aikanaan, että lapsia ei noin vain saada, joten jos mies jahkaili eikä tiennyt haluaako ikinä lapsia, niin sanoin, että eihän tätä suhdetta ole sitten syytä jatkaa. Olen tuonut aina heti esille, että haluan perheen ja lapsia ja jos toinen ei sitä toivo, niin sitten mies on väärä minulle. On uskallettava puhua siitä, mitä haluaa ja toimittava siten kuin mitä elämältään haluaa. Aika on kaikilla rajallista, niin ei kannata jäädä vuosiksi odottamaan muuttuisiko sen toisen mieli. 

Kaikki naiset eivät halua lapsia noin pakkomielteisesti kuin sinä. Moni etsii ensisijaisesti hyvää miestä, ja lapset ovat vain bonusta siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.

Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.

Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.

Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.

Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.

Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?

Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.

Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.

En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.

Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.

Kiinnostavampi joo mutta pöksyt kastelee salikorsto.

Miehethän näitä korstoja ihailee, vai milloin viimeksi on nähty naisille suunnatussa romanttisessa elokuvassa pääroolissa Rambon tai Terminaattorin näköinen baakkelssi? :D

Täysin ymmärrettävää. Lapsiperhe-elämää sivusta seuranneena en pysty käsittämään, että joku haluaisi sellaista elämää vapaaehtoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Effects of Fatherlessness – Teenage Statistics

63% of all youth suicides,

70% of all teen pregnancies,

71% of all adolescent chemical/substance abusers,

80% of all prison inmates, and

90% of all homeless and runaway children, came from single mother homes.

Selkeä syy siis. Miehet on syynä huonosti voiviin lapsiin. 

Ainoa vaan että naiset eroaa paljon enemmän kuin miehet

Vierailija kirjoitti:

Eli renkutuksen siitä, että "miksi joku nainen tekee lapsia eri miehille" voi unohtaa virheellisenä. Tilalle voi ottaa ihmettelyn, "miksi jotkut miehet tekevät lapsia eri naisten kanssa".

Kun nimittäin 50%:lla miehistä on lapsia, ja 75%:lla naisista on lapsia. Miehillä ei ole moraalia?

Sehän on tiedetty ikuisuus, että naiset joutuvat vartioimaan miehen moraalia ja se on täysin kiinni naisesta. Kehno moraali näkyy hyvin rikostilastoissa, joissa miehet yliedustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tutkija sanoi haastattelussa, että näistä vain 10% haluaa olla lapsettomia. Moni täällä huutelee, että ihmiset ei enää halua lapsia mutta nimenomaan kyse ei ole tästä. Monilla on toteutuman lapsihaave ja syitä on monia.

Tuo 10% muuttuu nopeasti 70%:ksi riippuen siitä missä ja miten asiaa mitataan. Jossain rasti ruutuun -kyselyssä on helppo ruksittaa tai jättää ruksittamatta senhetkisen fiiliksen mukaan. Oikeasti sellainen mies, joka ei kolmekymppisenä ole lainkaan aktiivinen perheen perustamisen mahdollistamiseksi, osoittaa käytöksellään että hän ei oikeasti halua lapsia. Jos haluaisi, käytös olisi totta kai sen mukaista.

Itse olen vela, ja minua ärsyttää nämä päättämättömät miehet ihan yhtä paljon kuin lapsia haluavia naisia. Jos menen sellaisen kanssa yhteen, on aina mahdollista että mies muuttaakin myöhemmin mielensä. Keskustelen asiasta aina uuden miehen kanssa treffeillä ollessani ja melko moni kertoo vielä nelikymppisenäkin ettei ole oikeastaan ajatellut asiaa sen kummemmin. "Tulee jos tulee". 

Siis ehkä tosiaan 40% miehistä on lapsettomia "vasten tahtoaan", mutta tässä tapauksessa se "tahto" merkitsee toivetta siitä että lapsiperhe tipahtaisi eteen taivaasta, ilman että miehen tarvitsee tehdä asian eteen mitään.

Tämä. Tunnen 5 yli 30-vuotiasta miestä, jotka puheissaan haluavat vaimon ja lapsia. Yksikään ei liikauta eväänsäkään jotta tavoite toteutuisi. Elämän pääsisältöä ovat pienipalkkainen työ, nettikasinot ja ryyppääminen. Jos poistutaan kotoa, mennään siihen samaan lähipubiin jossa asiakaskunnasta valtaosa on keski-ikäisiä miehiä. Tinderiin ei voi mennä, sehän olisi naurettavaa.

Naisen pitäisi siis jostain tipahtaa eteen ja alkaa synnyttää lapsia miehelle joka hädin tuskin saa oman pienen vuokransa maksettua ja on täysin selvinpäin max. 3 iltaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yhteiskunnan pitäisi tukea sitä että lapset saadaan suht nuorena eikä kaikilla tarvitse olla valmiiksi taloa tai vakituista työpaikkaa. Surullista että näin ei ole.

Ei tarvitse olla taloa mutta jos joskus haluaa jonkinlaisen asunnon omistaa niin ennen lasta pitää olla se ensimmäinen laina ja siihen yleensä tarvitsee ensin vakituisen työn. Lainaa alkaa olla vaikea saada siinä vaiheessa kun lapsi mukana.

Toki kaikki ei halua ikinä ostaa omaa asuntoa mutta sen mahdollisuuden menettämistä kannattaa harkita paljon.

Siinä voi miettiä kumpi on tärkeämpää asuntolainalla hankittu koti vai oma perhe ja lapset. Yleensä ne lapset ja läheiset merkitsevät myöhemmin elämässä enemmän kuin hankittu omaisuus varsinkaan kun ne lapset eivät estä myöhemminkään hankkimasta sitä taloa lainarahalla.

Niin totta kai se riippuu ihan siitä mitä yksilö elämässään arvostaa ja mitä siltä haluaa. Joka duunarilla ei ole enää varaa esim ostaa asuntoa kuin siltä missä lapsuutensa ja elämänsä viettänyt. Tätäkin pitää harkita muuttaako lasten kanssa pois tukivetkon läheltä vai asuuko vuokralla siihen asti että ehkä joskus saa lainan. Ne lapset hidastavat hyvin paljon lainan saamista monilla koska pankit laskevat kulut perhekoon mukaan ja moni ei perhettä halua perustaa pieneen asuntoon.

Jos tietää haluavansa perheen ja lapsia, niin silloin elämässä tehdään myös päätöksiä sen mukaan. Jos halutaan isompi asunto vaikkapa omaksi (tai sama pätee vuorka-asuntoihinkin), niin kannattaa muuttaa pois pääkaupunkiseudulta pienemmille paikkakunnille jos ei rahat riitä tai ei koe pääkaupunkiseutua hyväksi perhe-elämälle. Niitä palveluita kuin löytyy muualtakin. Tukiverkko on toki yksi, mutta monella ei ole tukiverkkoa lähellä vaikka olisikin perhe. Monen vanhemmat asuvat kaukana, ovat sairaita tai kuolleet. Neuvolankin kautta voi saada tarvittaessa hoitoapua tai jos rahaa jää enemmän käteen pääkaupunkiseudun ulkopuolella siihen elämiseen, niin sillä rahalla voi vaikka välillä palkata lapsille hoitajan.

Elämä on valintoja.

Kiltti ja kunnollinen kirjoitti:

Kiltit ja kunnolliset miehet on lapsettomia. Pahis miehet on lapsellisia ja niitä naiset haluaa.

Nyt olet itse lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että otetaan naiset pois työelämästä ja laitetaan ne sinne minne kuuluu, eli kotiin ja lapsia tekemään. Näin saadaan kaikki miehet oikeisiin töihin. Yhteiskunta palautuu normaaliksi ajan saatossa, ongelmat vähenee ja voimme taas kukoistaa kansana.

Työnantaja maksaa palkan naisen tilille, koska nainen hoitaa perheen talousasiat. Miehelle voi siirtää taskurahaa. Näin toimien ei tule taloudellista väkivaltaa vaan perhe toimii yhtenä yksikkönä.

Tili on tietenkin yhteinen.

Ei tarvitse olla, koska riittää, että toinen hoitaa raha-asiat. Mihin mies edes rahaa tarvitsee, kun vaimo hoitaa laskut ja maksaa asumisen sekä ruuat?

Näin toimitaan esimerkiksi japanissa, salaryman saa päivittäin taskurahaa vaimoltaan työpaikkaruokailuun. Tätä vastustamaan kehitettiin feminismi.

Kumman feministit edellämainitussa esimerkissä vapauttavat?

Paitsi noin ei kylläkään toimita Japanissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienempi joukko miehiä selvästi kyntää laajan joukon naisia.

Ehtiihän sitä, vai ehtiikö?

Jalovaara kertoo myös, että ihmisten tiedoissa on keskeisiä puutteita.

Osa ihmisistä on tuskallisen tietoisia iän yhteydestä hedelmällisyyteen tuskastuttavan hyvin, osalla on epärealistisia käsityksiä. Miehillä tämä liittyy esimerkiksi siittiöiden laatuun ja lisäksi puolison valinnan mallit ohjaavat voimakkaasti. Lapsia saaneiden parien keskimääräinen ikäero on kaksi vuotta.

Sellainen, että 40-50 -vuotias mies ajattelee, että "ehtiihän sitä", on hankala. Alle prosentti isäksi ensi kertaa tulleista on yli 45-vuotiaita.

Ööö tasavallan presidentti sai lapsen 70-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Effects of Fatherlessness – Teenage Statistics

63% of all youth suicides,

70% of all teen pregnancies,

71% of all adolescent chemical/substance abusers,

80% of all prison inmates, and

90% of all homeless and runaway children, came from single mother homes.

Selkeä syy siis. Miehet on syynä huonosti voiviin lapsiin. 

Ainoa vaan että naiset eroaa paljon enemmän kuin miehet

Miehissähän se syy on.

Eivät pitäneet naisiaan tyytyväisinä, niin naiset eroavat.

sitten jättävät vielä eron jälkeen lapset kokonaan hoitamatta. 

Miesten vika siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltäkin meni lapsentekoikä ohi, kun en löytänyt sellaista miestä joka olisi halunnut ja josta olisi ollut isäksi. 4 pidempää parisuhdetta ehti olla, 2:ssa niistä mies ei halunnut lainkaan lapsia, 2 olisi periaatteessa ollut avoimia mahdollisuudelle, toinen tosin ei vielä (ja oli kuitenkin nelikymppinen), ja toisella oli mt- ja päihdeongelmia sen verran ettei lasta voinut siihen sekoiluun harkita. Viimemainittu suhde päättyi minun aloitteestani, muut miesten, 2-4 vuoden päästä tapaamisesta. Löysivät parempia ilmeisesti. 

Harmillista! Itse tiesin aikanaan, että lapsia ei noin vain saada, joten jos mies jahkaili eikä tiennyt haluaako ikinä lapsia, niin sanoin, että eihän tätä suhdetta ole sitten syytä jatkaa. Olen tuonut aina heti esille, että haluan perheen ja lapsia ja jos toinen ei sitä toivo, niin sitten mies on väärä minulle. On uskallettava puhua siitä, mitä haluaa ja toimittava siten kuin mitä elämältään haluaa. Aika on kaikilla rajallista, niin ei kannata jäädä vuosiksi odottamaan muuttuisiko sen toisen mieli. 

Kaikki naiset eivät halua lapsia noin pakkomielteisesti kuin sinä. Moni etsii ensisijaisesti hyvää miestä, ja lapset ovat vain bonusta siihen päälle.

Halusin molemmat ja uskoin, että löydän molemmat - miksen löytäisi? Tiesin myös, että hyvää kumppania tai omaa perhettä ei saa jos ei yritä eikä tee asian eteen mitään enkä halunnut elää siten, että ajelehdin vaan olen kokenut itseni aina toimijana - omaan elämääni vaikuttajana.  Ei kyse ole pakkomielteestä vaan siitä, että tietää mitä haluaa elämältään ja sen asettaa sen hetkiseksi päämäräksi ja toimii. Samoin jos joskus haluaa oman talon, niin ei se talo yleensä itsestään tupahda, vaan sitä taloa pitää etsiä ja tai se pitää rakentaa ilman, että kukaan kutsuu sitä pakkomielteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisko tuhkamunaistuneet miehet? Siemenen laatu on jatkuvasti huonontunut. Siimahäntien liikkeissä vaikeuksia.

Itseasiassa suomalaisten miesten sperman laadun heikkeneminen pysähtyi tässä lähivuosina. Ei se vieläkään parasta ole, luovutettu joudutaan tilaamaan muualta, mutta ainakaan se ei enää alaspäin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienempi joukko miehiä selvästi kyntää laajan joukon naisia.

Ehtiihän sitä, vai ehtiikö?

Jalovaara kertoo myös, että ihmisten tiedoissa on keskeisiä puutteita.

Osa ihmisistä on tuskallisen tietoisia iän yhteydestä hedelmällisyyteen tuskastuttavan hyvin, osalla on epärealistisia käsityksiä. Miehillä tämä liittyy esimerkiksi siittiöiden laatuun ja lisäksi puolison valinnan mallit ohjaavat voimakkaasti. Lapsia saaneiden parien keskimääräinen ikäero on kaksi vuotta.

Sellainen, että 40-50 -vuotias mies ajattelee, että "ehtiihän sitä", on hankala. Alle prosentti isäksi ensi kertaa tulleista on yli 45-vuotiaita.

Ööö tasavallan presidentti sai lapsen 70-vuotiaana.

Niinistöllä oli jo kaksi aikuista lasta tuossa vaiheessa, hän ei siis tullut ensi kertaa isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tutkija sanoi haastattelussa, että näistä vain 10% haluaa olla lapsettomia. Moni täällä huutelee, että ihmiset ei enää halua lapsia mutta nimenomaan kyse ei ole tästä. Monilla on toteutuman lapsihaave ja syitä on monia.

Tuo 10% muuttuu nopeasti 70%:ksi riippuen siitä missä ja miten asiaa mitataan. Jossain rasti ruutuun -kyselyssä on helppo ruksittaa tai jättää ruksittamatta senhetkisen fiiliksen mukaan. Oikeasti sellainen mies, joka ei kolmekymppisenä ole lainkaan aktiivinen perheen perustamisen mahdollistamiseksi, osoittaa käytöksellään että hän ei oikeasti halua lapsia. Jos haluaisi, käytös olisi totta kai sen mukaista.

Itse olen vela, ja minua ärsyttää nämä päättämättömät miehet ihan yhtä paljon kuin lapsia haluavia naisia. Jos menen sellaisen kanssa yhteen, on aina mahdollista että mies muuttaakin myöhemmin mielensä. Keskustelen asiasta aina uuden miehen kanssa treffeillä ollessani ja melko moni kertoo vielä nelikymppisenäkin ettei ole oikeastaan ajatellut asiaa sen kummemmin. "Tulee jos tulee". 

Siis ehkä tosiaan 40% miehistä on lapsettomia "vasten tahtoaan", mutta tässä tapauksessa se "tahto" merkitsee toivetta siitä että lapsiperhe tipahtaisi eteen taivaasta, ilman että miehen tarvitsee tehdä asian eteen mitään.

Tämä. Tunnen 5 yli 30-vuotiasta miestä, jotka puheissaan haluavat vaimon ja lapsia. Yksikään ei liikauta eväänsäkään jotta tavoite toteutuisi. Elämän pääsisältöä ovat pienipalkkainen työ, nettikasinot ja ryyppääminen. Jos poistutaan kotoa, mennään siihen samaan lähipubiin jossa asiakaskunnasta valtaosa on keski-ikäisiä miehiä. Tinderiin ei voi mennä, sehän olisi naurettavaa.

Naisen pitäisi siis jostain tipahtaa eteen ja alkaa synnyttää lapsia miehelle joka hädin tuskin saa oman pienen vuokransa maksettua ja on täysin selvinpäin max. 3 iltaa viikossa.

Minäkin ilmoittaisin kyselytutkimuksessa haluavani terveen ja hyväkuntoisen kehon, jos sitä kysyttäisiin. Mutta jos siinä ei lisäksi kysytä kuinka usein harrastan liikuntaa ja miten syön, niin tuloksista ei voi päätellä kuinka tosissani olen ko. halun suhteen.

Tai voin ilmoittaa haluavani suurituloiseksi, samalla kun löhöän päivittäin sohvalla pelaamassa pleikkaa. Onko yhteiskunnan nyt syytä ryhtyä toimiin, jotta minulle saataisiin järjestymään nämä haluamani suuret tulot?

Jokainen tietää vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltäkin meni lapsentekoikä ohi, kun en löytänyt sellaista miestä joka olisi halunnut ja josta olisi ollut isäksi. 4 pidempää parisuhdetta ehti olla, 2:ssa niistä mies ei halunnut lainkaan lapsia, 2 olisi periaatteessa ollut avoimia mahdollisuudelle, toinen tosin ei vielä (ja oli kuitenkin nelikymppinen), ja toisella oli mt- ja päihdeongelmia sen verran ettei lasta voinut siihen sekoiluun harkita. Viimemainittu suhde päättyi minun aloitteestani, muut miesten, 2-4 vuoden päästä tapaamisesta. Löysivät parempia ilmeisesti. 

Harmillista! Itse tiesin aikanaan, että lapsia ei noin vain saada, joten jos mies jahkaili eikä tiennyt haluaako ikinä lapsia, niin sanoin, että eihän tätä suhdetta ole sitten syytä jatkaa. Olen tuonut aina heti esille, että haluan perheen ja lapsia ja jos toinen ei sitä toivo, niin sitten mies on väärä minulle. On uskallettava puhua siitä, mitä haluaa ja toimittava siten kuin mitä elämältään haluaa. Aika on kaikilla rajallista, niin ei kannata jäädä vuosiksi odottamaan muuttuisiko sen toisen mieli. 

Kaikki naiset eivät halua lapsia noin pakkomielteisesti kuin sinä. Moni etsii ensisijaisesti hyvää miestä, ja lapset ovat vain bonusta siihen päälle.

Halusin molemmat ja uskoin, että löydän molemmat - miksen löytäisi? Tiesin myös, että hyvää kumppania tai omaa perhettä ei saa jos ei yritä eikä tee asian eteen mitään enkä halunnut elää siten, että ajelehdin vaan olen kokenut itseni aina toimijana - omaan elämääni vaikuttajana.  Ei kyse ole pakkomielteestä vaan siitä, että tietää mitä haluaa elämältään ja sen asettaa sen hetkiseksi päämäräksi ja toimii. Samoin jos joskus haluaa oman talon, niin ei se talo yleensä itsestään tupahda, vaan sitä taloa pitää etsiä ja tai se pitää rakentaa ilman, että kukaan kutsuu sitä pakkomielteeksi.

Niin, kun tietää täsmälleen, mitä haluaa, niin on helppo olla määrätietoinen. Kaikki vain eivät tiedä täsmälleen, mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tutkija sanoi haastattelussa, että näistä vain 10% haluaa olla lapsettomia. Moni täällä huutelee, että ihmiset ei enää halua lapsia mutta nimenomaan kyse ei ole tästä. Monilla on toteutuman lapsihaave ja syitä on monia.

Tuo 10% muuttuu nopeasti 70%:ksi riippuen siitä missä ja miten asiaa mitataan. Jossain rasti ruutuun -kyselyssä on helppo ruksittaa tai jättää ruksittamatta senhetkisen fiiliksen mukaan. Oikeasti sellainen mies, joka ei kolmekymppisenä ole lainkaan aktiivinen perheen perustamisen mahdollistamiseksi, osoittaa käytöksellään että hän ei oikeasti halua lapsia. Jos haluaisi, käytös olisi totta kai sen mukaista.

Itse olen vela, ja minua ärsyttää nämä päättämättömät miehet ihan yhtä paljon kuin lapsia haluavia naisia. Jos menen sellaisen kanssa yhteen, on aina mahdollista että mies muuttaakin myöhemmin mielensä. Keskustelen asiasta aina uuden miehen kanssa treffeillä ollessani ja melko moni kertoo vielä nelikymppisenäkin ettei ole oikeastaan ajatellut asiaa sen kummemmin. "Tulee jos tulee". 

Siis ehkä tosiaan 40% miehistä on lapsettomia "vasten tahtoaan", mutta tässä tapauksessa se "tahto" merkitsee toivetta siitä että lapsiperhe tipahtaisi eteen taivaasta, ilman että miehen tarvitsee tehdä asian eteen mitään.

Reilu vuosi sitten oli juttua kyselystä joka tehtiin nuorille siitä mitä he kokevat että hidastaa tai estää sen ettei ole lasta.

Naisilla vastaukset pyöri taloudellisen turvan, opeikelun ja työn tulevaisuuden ympärillä. Eli halusivat vakautta ja mahdollisuuden tarjota hyvän elämän lapselle.

Miehillä taas monet vastasi että puutuu nainen. Eli sen vastanneet eivät ole lainkaan käyttäneet aikaa sen miettimiseen mitä se lapsi omassa elämässä oikeasti tarkoittaisi.