Lue keskustelun säännöt.
Miten muut epävakaat jaksavat itseään ja mt-ongelmiaan?
17.09.2023 |
Olen niin sekaisin. Ulkoapäin rauhallinen ja osaan elää ulkoapäin suht normaalia elämää.
Sisälläpäin kuohuu. Tavallaan haluan olla pärjäävä, itsenäinen ja yksin. En halua kuormittaa ketään ja yritän vain tässä elämässä selviytyä.
Oikeasti haudon jatkuvaan sitä koska lähden, tekisi mieli vain juoda ja olla ihan mahdoton. Lähteä miehiin ja olla vähät välittämättä mistään. Tekisi mieli elää kuin viimeistä päivää ja turruttaa itsensä pois tärkeilevästä elämästä. Haluaisi vain repäistä ja tehdä mitä huvittaa. Pidän itseni kuitenkin maltillisena ja yritän hoitaa asiat kuten pitää.
Onneksi ei ole lapsia eikä sitä parisuhdetta. Ei edes ystäviä nykyään.
En pysty sitoutumaan mihinkään enkä jaksa tätä elämää.
Olen myös herkkä ja empaattinen. Olen sellainen kiva tyyppi mutta mitään kosketusta minuun ei kuitenkaan lopulta saa. En päästä ketään liian lähelle enää.
Tuuliviiri päässäni, toistuvat masennuskaudet ovat yksi elämäni kehää kiertävä kuvio.
Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että muuttuisin.
Täysin epäonnistunut ihmisenä olemisessa.
Miten muut jaksavat itseään?
Kommentit (68)
Kiitos paljon vastanneille.
Mukava ollut lukea ettei näiden kanssa olla yksin. Nostan itsekin hattua toisille. Ei ole elämä helppoa mutta jospa asiat järjestyvät ja tuntuisi elo vielä paremmalta, sekin olisi paljon.
Hyvää syksyä teille!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyllä hyvä kuvaus ihmisestä miten trauma vaikuttaa koko elämään.
Haluaisin vielä kysyä, että millaista on normaali elämä? Millaista on olla yhteydessä itseensä tai kokea elämän olevan hyvä?
Mitä siis edes tavoittelen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vielä kysyä, että millaista on normaali elämä? Millaista on olla yhteydessä itseensä tai kokea elämän olevan hyvä?
Mitä siis edes tavoittelen?Ap
Se on sinun itsesi näköistä elämää. Ja se mikä on itsesi näköistä, alkaa piirtyä mieleesi. Mietit terapiassa, millaisia arvoja sinulla on, joiden mukaan haluat elää ja millaista rimaa pitää ympärilläsi olevien ihmisten suhteen, millaista kohtelua et aio sietää, mistä asioista pidät, mikä tekee sinut onnelliseksi, mistä saat turvaa jne.
Minulle terapeutti sanoi hyvin, ettei kannata tavoitella "normaalia" elämää vaan itsensä näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on kehittynyt jonkinlainen ulkopuolinen kommentoija, ääni, joka ottaa järjevästi kantaa tunteisiini. Kun maailma tuntuu romahtavan ja tuntuu, että on pakko kuolla, niin yhtäkkiä aivan ajattelamatta sanon ääneen, että "höpö höpö" tai "no ei nyt liioitella kumminkaan". Tai kun olen ilman syytä euforian aallonharjalla, niin tuo kommentoija saattaa sanoa minun suullani, että "no johan se nyt on hyvällä päällä". Ylipäätään ääni saattaa sanoittaa tunteitani ja ottaa kantaa siihen, ovatko ne yhtään realistisessa mittakaavassa.
Ylimääräisten persoonien ja äänten ilmestymisen terveellisyydestä voi varmaan olla monta mieltä, mutta koen, että tämä on helpottanut tunnevuoristoradan käsittämistä. JOKIN osa minussa osaa ajatella myös järjellä ja koettaa palauttaa minua todellisuuteen.
Ehkäpä vastaavan apurin voisi luoda ja herättää ihan tietoisestikin?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kehittynyt jonkinlainen ulkopuolinen kommentoija, ääni, joka ottaa järjevästi kantaa tunteisiini. Kun maailma tuntuu romahtavan ja tuntuu, että on pakko kuolla, niin yhtäkkiä aivan ajattelamatta sanon ääneen, että "höpö höpö" tai "no ei nyt liioitella kumminkaan". Tai kun olen ilman syytä euforian aallonharjalla, niin tuo kommentoija saattaa sanoa minun suullani, että "no johan se nyt on hyvällä päällä". Ylipäätään ääni saattaa sanoittaa tunteitani ja ottaa kantaa siihen, ovatko ne yhtään realistisessa mittakaavassa.
Ylimääräisten persoonien ja äänten ilmestymisen terveellisyydestä voi varmaan olla monta mieltä, mutta koen, että tämä on helpottanut tunnevuoristoradan käsittämistä. JOKIN osa minussa osaa ajatella myös järjellä ja koettaa palauttaa minua todellisuuteen.
Ehkäpä vastaavan apurin voisi luoda ja herättää ihan tietoisestikin?
Tein joskus terapiassa sellaisen harjoitteen, missä kuvailin omien sisäisten äänieni muodostamaa johtoryhmää. Millaisia hahmoja sieltä löytyy? Kuka saa eniten puheenvuoroa? Pitäisikö palkata vielä jotain toisenlaisia tyyppejä lisää? Kenelle pitäisi antaa enemmän tilaa puhua jne.
Traumaterapeuttia on vaikea löytää, mutta vähintään siis sellainen, joka antaa sinulle aktiivisesti työkaluja ja rakentaa tunneyhteyttä päähäsi. Sinulla on vääristynyt kuva itsestäsi, eikä se muutu muuksi, jos vain käyt kertomassa terapeutille, mitä elämässäsi on tapahtunut ja terapeutti kysyy, että miltä se sinusta tuntui. No, eipä juuri miltään, kun pystyt siitä tunteettomasti ja rauhallisesti kertomaan. Ne tunteet on haudattu jonnekin. Eli jos olet tuollaisen terapeutin luona, joka laittaa sinut itse oivaltamaan oman arvosi jne., ei sitä tule tapahtumaan, koska sinä jo "tiedät" arvosi ja sen, miten sinua saa kohdella (järjen tasolla ok, mutta tunnetasolla pidät itseäsi arvottomana).