Lue keskustelun säännöt.
Miten muut epävakaat jaksavat itseään ja mt-ongelmiaan?
17.09.2023 |
Olen niin sekaisin. Ulkoapäin rauhallinen ja osaan elää ulkoapäin suht normaalia elämää.
Sisälläpäin kuohuu. Tavallaan haluan olla pärjäävä, itsenäinen ja yksin. En halua kuormittaa ketään ja yritän vain tässä elämässä selviytyä.
Oikeasti haudon jatkuvaan sitä koska lähden, tekisi mieli vain juoda ja olla ihan mahdoton. Lähteä miehiin ja olla vähät välittämättä mistään. Tekisi mieli elää kuin viimeistä päivää ja turruttaa itsensä pois tärkeilevästä elämästä. Haluaisi vain repäistä ja tehdä mitä huvittaa. Pidän itseni kuitenkin maltillisena ja yritän hoitaa asiat kuten pitää.
Onneksi ei ole lapsia eikä sitä parisuhdetta. Ei edes ystäviä nykyään.
En pysty sitoutumaan mihinkään enkä jaksa tätä elämää.
Olen myös herkkä ja empaattinen. Olen sellainen kiva tyyppi mutta mitään kosketusta minuun ei kuitenkaan lopulta saa. En päästä ketään liian lähelle enää.
Tuuliviiri päässäni, toistuvat masennuskaudet ovat yksi elämäni kehää kiertävä kuvio.
Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että muuttuisin.
Täysin epäonnistunut ihmisenä olemisessa.
Miten muut jaksavat itseään?
Kommentit (68)
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa saa mt-diagnoosin ja elinikäisen toipilaisuuden niin helposti, että tarvitaan ulkomaalaista työvoimaa elättämään nämä ja hoitamaan Suomen vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö psyk osastolla usein? Kylvätkö riitaa ystävien välillä. Harrastatko viiltelyä tms? Jos et sulla on asiat ihan hyvin.
En ole koskaan ollut osastolla. Juttelemassa olen käynyt joskus. On ollut myös useampi sairasloma masennuksen/uupumuksen vuoksi tässä kymmenen vuoden sisällä.
En kylvä riitaa. En ole koskaan ollut sellainen. Pelkään konflikteja. En halua pahaa toisille. Olen ollut liiankin kiltti mutta sitten suuttunut ja ladannut suorat sanat ja myöhemmin katunut.
Olen ollut ihmissuhteissa liian pitkään ja liikaa ymmärtänyt. Sitten vain lähtenyt ykskaks, joka on saanut minut vaikuttamaan epävakaalta.
Välillä pahoitellut jälkeenpäin.En viiltele. Joskus teininä joka oli typerää. Olen kuitenkin muutaman vakavan masennuksen aikana yrittänyt lähteä omin avuin mutta en ole läheisiä sillä kuormittanut. Ehkä maininnut mutta en mitään draamaa ole jaksanut siitä tehdä.
Olen vähän sellainen tyyppi joka pyytelee itseään abteeksi mutta samalla tarvittaessa pitää puoliaan jos mennään liikaa rajojen yli, yleensä liian myöhään.Ap
Naltreksoni voisi joko auttaa sinua tai sitten vain pahentaa tilannetta, kysy psykiatriltasi. Viiltelyyn ja dissosiaatioon liittyy opioidijärjestelmän häiriöt. Naltreksoni vaikuttaa siihen ja ainakin poistaa alkoholin ja tunnesyömisen tarvetta ja herättelee dissosiaatiosta.
Itselläni vähän samanlaista, mutta toisaalta paljon eri oireita myös. En ole epävakaa, joten ne piirteet puuttuu oireista ja mielenmaisemasta. Traumat, dissosiaatio, toimintakyvyttömyys, irrallisuus tunteista löytyy kyllä ja oman itsen kateissaolo.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Vaikka on sairautta, kelpaa juoda alkoholia päälle, kun muut elättää ja kantaa elämästäsi vastuun? Toivottavasti tämä loppuu oikeistohallituksen aikana ja ihmiset pakotetaan hoitamaan sairauksiaan sekä kuntoutumaan. Juopottelulla ei kukaan kuntoudu mistään vaivasta. Diagnoosi ei välttämättä ole este normaalielämälle, jos ei juo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Vaikka on sairautta, kelpaa juoda alkoholia päälle, kun muut elättää ja kantaa elämästäsi vastuun? Toivottavasti tämä loppuu oikeistohallituksen aikana ja ihmiset pakotetaan hoitamaan sairauksiaan sekä kuntoutumaan. Juopottelulla ei kukaan kuntoudu mistään vaivasta. Diagnoosi ei välttämättä ole este normaalielämälle, jos ei juo.
Ei kannata ehkä tulla vertaistukiketjuun tekemään perättömiä analyyseja ihmisistä, joita et tunne. Okei? Tämä ketju ei koske sinua ja sinun käsittelemättömiä ongelmiasi, jotka kohdistat muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Vaikka on sairautta, kelpaa juoda alkoholia päälle, kun muut elättää ja kantaa elämästäsi vastuun? Toivottavasti tämä loppuu oikeistohallituksen aikana ja ihmiset pakotetaan hoitamaan sairauksiaan sekä kuntoutumaan. Juopottelulla ei kukaan kuntoudu mistään vaivasta. Diagnoosi ei välttämättä ole este normaalielämälle, jos ei juo.
Epävakaus ei ole sairaus. Enkä ole juoppo. Sanoin vaan, että alkoholia kuluu liikaa siihen nähden, mitä itse koen hyväksi. Tämä lause sisältää myös rivien välissä sen, että kehitän itseäni jatkuvasti parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, saatko sinä itse kosketusta syvimpään itseesi? Jos et saa, olisiko terapian paikka? Ihan minimissään rankka määrä self helpiä?
Sinä et saa kosketusta itseesi alkoholilla tai sillä, että joku haluaa sinua seksuaalisesti. Sinun pitäisi ihan rauhassa yksin etsiä se yhteys. Sitten et enää halua tärvellä itseäsi ja elämääsi.
Hyvä kysymys.
Täytyy kysyä nyt, että millaista on kun saa kosketuksen itseensä?
En todellakaan tiedä kuka tai millainen olen.
Paitsi, että olen herkkä. Pidän itseäni empaattisena ihmisenä mutta myös läheisriippuvaisena. Siksi olen itsekseni, hävettää olla tällainen.
Oikeastaan hävettää monikin asia. Koen huijarisyndroomaa. Voin saada hienot arvostelut ja työpaikalla ylennyksiä mutta koen vain huijaavani enkä oikeasti osaa mitään.
Samalla tiedostan, että olen määrätietoinen ja haluan tehdä asiat oikein. Osaan olla luova ja vahva.
Mutta kuitenkin hukassa. En tiedä oikein miten muut minut näkevät. Kuulen usein myönteisiä asioita mutta ajattelen etteivät he oikeasti tunne minua.
Kuulen olevani kaunis ja näen kuvissa kauniin ihmisen mutta ajattelen, että sekin on vain vääristymää tai vain turhaa kehua. Otan ne vastaan mutta en tiedä ovatko he tosissaan.
En tiedä yhtään millainen olen. En seiso itseni takana. Olen vähän hajanainen omakuvani kanssa.
Joskus olin kyllä oikeasti kaunis kun katson niitä kuvia. Mutta en enää mielestäni.
Ei kai tuollakaan merkitystä mutta se pääpointti on etten tiedä yhtään millainen olen ja häpeän itseäni. Jätän elämän elämättä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Vaikka on sairautta, kelpaa juoda alkoholia päälle, kun muut elättää ja kantaa elämästäsi vastuun? Toivottavasti tämä loppuu oikeistohallituksen aikana ja ihmiset pakotetaan hoitamaan sairauksiaan sekä kuntoutumaan. Juopottelulla ei kukaan kuntoudu mistään vaivasta. Diagnoosi ei välttämättä ole este normaalielämälle, jos ei juo.
Ei kannata ehkä tulla vertaistukiketjuun tekemään perättömiä analyyseja ihmisistä, joita et tunne. Okei? Tämä ketju ei koske sinua ja sinun käsittelemättömiä ongelmiasi, jotka kohdistat muihin ihmisiin.
Olen monista terveysongelmista kuntoutunut työtä tekevä ihminen enkä kuvittele, että mikään diagnoosi oikeuttaa terveysongelmaisia juopottelemaan veronmaksajien rahoilla tai omillakaan, jos siitä aiheutuu kuormitusta terveydenhoitojärjestelmälle. Toivottavasti tuollainen loppuu oikeistohallituksen aikana, koska vanhuksille pitää taata ihmisarvoinen vanhuus ja riittävä terveydenhoito. Jos on pakko tinkiä jostain, niin nuorilta päihteitä käyttäviltä eläkeläisiltä voisi vähän ottaa pois ja siirtää vanhuksille.
Niin ja tarkoitukseni ei ole kehua itseäni. Olen vain tosissani etten tiedä että millainen olen.
Tuntuu, että kaikki hyvä mitä olen saanut omalla työlläni on ollut vain tuuria. En siksi pidä itseäni minään enkä oikeasti osaa mitään. Kunhan vain teen ja näyttelen, jotta pärjäisin jotenkin elämässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtelevasti. Onneksi epävakaus on vähentynyt iän myötä. Alkoholia kuluu edelleen liikaa. Mutta kyllä me pärjätään. Monilla on asiat paljon huonommin.
Vaikka on sairautta, kelpaa juoda alkoholia päälle, kun muut elättää ja kantaa elämästäsi vastuun? Toivottavasti tämä loppuu oikeistohallituksen aikana ja ihmiset pakotetaan hoitamaan sairauksiaan sekä kuntoutumaan. Juopottelulla ei kukaan kuntoudu mistään vaivasta. Diagnoosi ei välttämättä ole este normaalielämälle, jos ei juo.
Ei kannata ehkä tulla vertaistukiketjuun tekemään perättömiä analyyseja ihmisistä, joita et tunne. Okei? Tämä ketju ei koske sinua ja sinun käsittelemättömiä ongelmiasi, jotka kohdistat muihin ihmisiin.
Olen monista terveysongelmista kuntoutunut työtä tekevä ihminen enkä kuvittele, että mikään diagnoosi oikeuttaa terveysongelmaisia juopottelemaan veronmaksajien rahoilla tai omillakaan, jos siitä aiheutuu kuormitusta terveydenhoitojärjestelmälle. Toivottavasti tuollainen loppuu oikeistohallituksen aikana, koska vanhuksille pitää taata ihmisarvoinen vanhuus ja riittävä terveydenhoito. Jos on pakko tinkiä jostain, niin nuorilta päihteitä käyttäviltä eläkeläisiltä voisi vähän ottaa pois ja siirtää vanhuksille.
Mene nyt hoitamaan nyt noita omia mt-ongelmiasi ihan omaan ketjuusi. Tässäkin keskustelijat ovat todenneet olevansa työssäkäyviä ihmisiä.
- eri
Miten kukaan jaksaa analysoida itseään noin hel ve tin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa analysoida itseään noin hel ve tin paljon
Sellainen, jolla on analysoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saa mt-diagnoosin ja elinikäisen toipilaisuuden niin helposti, että tarvitaan ulkomaalaista työvoimaa elättämään nämä ja hoitamaan Suomen vanhukset.
Jos yhtään lohduttaa, niin epävakaalla ei pääse eläkkeelle.
Mulla on viisi diagnoosia, eikä yksikään oikeuta edes kuntoutustukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käypä muutamaan kertaa psykiatrilla, et kuulosta epävakaalta lainkaan. Jtn muuta elämänhallinnan vaikeutta, joskus pelkkä syyn löytyminen voi helpottaa oireita. Ja saisit adekvaatteja työkaluja käsitellä tunnetilojasi.
Ai en?
Psykatrille olen kohta menossa. Minulle on niin monta kertaa terapiaa suositeltu kun olen käynyt juttelemassa.
Moni hoitaja on sanonut, että olen hyvä itsereflektoinnissa ja ovat pitäneet minua suht normaalina ihmisenä jolla on vain ollut todella vaikeita kokemuksia elämässä.
Minua on mm lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi, vanhemmat ravasivat baareissa alituiseen ja oli kotona paljon draamaa. Aina joku oli kännissä tai sitten masentuneita.
Minä pidin huolta pienemmistä ja äidistä. Halusin pelastaa hänet mutta ei mikään koskaan muuttunut.
Aikuisena olen usein halunnut olla pelastajan roolissa mutta koskaan en ole onnistunut vaan ovat käyttäneet hyväkseen.
Mitään normaaleja suhteita ei ole montaa ollut.
Siksi olen etäinen nykyään ja yksin. En halua altistua enää siihen mitä joku puoli minussa niin kovin yrittää.
Haluan vain olla yksin, tehdä töitä ja yrittää selvitä.
Ap
Trauma saattaa kummitella. Ne ovat usein ylisukupolvisia ja sukujen "alkoholistigeenien" taustalla monesti myös. Pahaa oloa lääkitään haitallisin keinoin, josta aiheutuu uusia traumoja, mikäli lapsia, niin traumat siirtyvät edelleen seuraavalle sukupolvelle jne.
Kierre olisi hyvä saada poikki, mutta mt-hoito on Suomessa nykyisin ajettu alas.
Lähinnä tarjotaan lääkepurkkia ja sanotaan näkemiin.
Oikeast, se terapeutti hakuun. Täältä et vastausta saa, et ainakaan asiallista.
Eikös päihteet yleensä niitä auta jaksamaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vain kovin rikkinäiseltä ihmiseltä, joka ei saanut läheisiltään lämpöä ja turvaa.
Olisiko enneminkin epänormaalia jos et oireilisi tai reagoisi lainkaan kaiken tuon jälkeen?
Niin, epävakaa kehittyy mm. tuollaisen myötä. Se on terveen mielen keino suojata itseään turvattomissa tilanteissa.
Vähän samankaltaisilla oireilla kävin työterveydessä. Ei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta ADHD-kyselyssä paukkui pojot ADHD:lle. Ja kun olen juttuja lukenut, niin löydän itseni täysin tuosta ADHD-oireistosta, ihan lapsuudesta asti. Diagnoosia en ole saanut, koska työterveyteen sen selvittely ei kuulunut, enkä jaksa yrittää terveysaseman kautta. Joka tapauksessa elämä on välillä melkoista kaaosta ja on vaikea jaksaa omaa sisäistä maailmaa. Hillitsen kaaosta sillä, että yritän olla toimimatta hetken mielijohteesta. Sosiaaliset tilanteet ja työpaineet pahentavat tilaani ja vain harvoin olen työviikon päätteeksi jotain muuta kuin hemmetin väsynyt ja vihainen.
Traumaterapiaa tarvitsisit. Yritä nyt aloittaa työnteko edes yksin, kun osaat itsereflektoida ja olet fiksu.
Ja tietoisesti lopeta se toisten pelastaminen. Et saanut äitiäsi pelastettua, etkä ole saanut ketään muutakaan. AINOA, kenet voit pelastaa, on sinä itse ja sen suosittelen tekemään.
Lisäksi tietoisesti lopeta se self trashing seksin saralla. Minuakin on seksuaalisesti hyväksikäytetty (ei yhtä pahasti kuin sinua) ja siihen liittyy kaikenlaista sellaista, että ajoittain haluaisi esineellistää itse itseään tai toimia jotenkin seksuaalisesti itseään vahingoittavalla tavalla. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä siitä, jos vaan pystyy, koska se kaivaa kuoppaa syvemmäksi.
Kysymys kuuluu, saatko sinä itse kosketusta syvimpään itseesi? Jos et saa, olisiko terapian paikka? Ihan minimissään rankka määrä self helpiä?
Sinä et saa kosketusta itseesi alkoholilla tai sillä, että joku haluaa sinua seksuaalisesti. Sinun pitäisi ihan rauhassa yksin etsiä se yhteys. Sitten et enää halua tärvellä itseäsi ja elämääsi.