Lue keskustelun säännöt.
Miten muut epävakaat jaksavat itseään ja mt-ongelmiaan?
17.09.2023 |
Olen niin sekaisin. Ulkoapäin rauhallinen ja osaan elää ulkoapäin suht normaalia elämää.
Sisälläpäin kuohuu. Tavallaan haluan olla pärjäävä, itsenäinen ja yksin. En halua kuormittaa ketään ja yritän vain tässä elämässä selviytyä.
Oikeasti haudon jatkuvaan sitä koska lähden, tekisi mieli vain juoda ja olla ihan mahdoton. Lähteä miehiin ja olla vähät välittämättä mistään. Tekisi mieli elää kuin viimeistä päivää ja turruttaa itsensä pois tärkeilevästä elämästä. Haluaisi vain repäistä ja tehdä mitä huvittaa. Pidän itseni kuitenkin maltillisena ja yritän hoitaa asiat kuten pitää.
Onneksi ei ole lapsia eikä sitä parisuhdetta. Ei edes ystäviä nykyään.
En pysty sitoutumaan mihinkään enkä jaksa tätä elämää.
Olen myös herkkä ja empaattinen. Olen sellainen kiva tyyppi mutta mitään kosketusta minuun ei kuitenkaan lopulta saa. En päästä ketään liian lähelle enää.
Tuuliviiri päässäni, toistuvat masennuskaudet ovat yksi elämäni kehää kiertävä kuvio.
Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että muuttuisin.
Täysin epäonnistunut ihmisenä olemisessa.
Miten muut jaksavat itseään?
Kommentit (68)
Minulla on kokemusta, että olen käynyt muutamia masennuskausia läpi ihan sieltä parikymppisestä asti. Siis, olen ollut töissä ja opiskellut kyllä ja on 2 pidempää parisuhdetta.
Olen joutunut ihan opettelemaan tunnejuttuja, että ne pulpahtelevat esim. stressaavissa tilanteissa kuten ryhmätöissä. Itselläni mielialat vaihtelevat ja saatan alkaa itkemään. Yhdestä pienestä reaktiosta tulee isompi ongelma kuten esim. Opettaja oli töykeä ja minulle tuli hylkäämisen kokemus ja yhtäkkiä mieleeni vyöryivät kaikki negatiiviset kokemukset, jotka eivät edes liittyneet aiheeseen. Luojan kiitos oli etäopetusta. En pystynyt tekemään sen jälkeen vaadittua koetta. Aloin kovasti itkemään kotona. Sitten hain kaupasta kaljaa (pe), mitä ei olisi kannattanut tehdä, mutta olotilani oli todella huono. Seuraavana päivänä palautin tehtävät.
En ole vähään aikaan käynyt lääkärissä. En tiedä, uskallanko tilittää asioita opiskelijahuollossa. Tiedän hoitopolun ja tiedän, että mt-ongelmien hoito on huonoa, mutta nämä ovat myös opeteltavissa olevia asioita ja näistä on mahdollista parantua. Täytyy antaa itselleen aikaa ja armoa.
Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin joo, ihminen kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, mutta itse koen, että joudun tukemaan muita enemmän kuin itse jaksan ja sen takia olen hissukseen kotona.
Ja välttelen baareja, koska siellä käy ihmisiä, joilla on tosi paljon ongelmia ja imen huonoa meininkiä itseeni. Lisäksi ihmiset haastavat päissään riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitamattomalta traumalta tuo kuulostaa enemmän kuin miltään muulta, johon hdistyy sukupolvien yli jatkunut hoitamaton traumaketju, nimimerkillä kokemusta on. PTSD oireilee samoin kuin mitä ap kuvailet täällä. Se, ettei osaa vetää rajoja, kunnes keittää yli, on myös normaali traumaoire ns. kilteille, jotka on alistettu kilteiksi, ja jotka ovat joutuneet lapsena aikuisen rooliin kasvattamaan sekä itseään, että vanhempiaan.
Suosittelen luettavaksi lyhyttä ja helppolukuista kirjaa Juha Klaavulta; Lapsuuden kehityksellinen trauma. Löytyy myös podcastina yksi jakso, mutta se on enemmän ammatillisesti suuntautunut. Silti kiva kuunneltavaksi: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=85e870843e7b…
Myös Bessel van del Kolkin kirja Jäljet kehossa on erinomainen luettava.
Silmänliiketerapiaa voi kokeilla. Youtubesta löytyy ensihätään muutamia videoita.
Se, kehen se rakkkaus pitäisi löytää on omaan itseen oman itsen sisältä.
Traumasi vuoksi olet ulkoistanut sen ja kuvittelet, että se pitää löytää jostakin toisesta ihmisestä. Se ei vaan mene niin tai on ainakin äärimmäisen todennäköistä. Toki korjaavat kokemukset sinänsä ovat hyviä, mutta kun usein niistäkin tulee vain lisää rikkovia kokemuksia. Epävakaan tarve on pohjaton kaivo, kukaan ei pysty sitä kaivoa täyttämään.
Kirjoitin kerran omaan muistikirjaani:
Muista keskittyä itseen! Rakasta itseäsi, älä epätoivoista kohdetta!
Sitten, kun olet löytänyt sen terveen rakkauden itseesi, et enää janoa rakkautta tai hyväksyntää seksin kautta. Silloin ne voivat tulla, jos ovat tullakseen, mutta et ryhdy kuin tietyn riman ylittäviin suhteisiin, et enää mihinkään virityksiin tai toisten pelastamisoperaatioihin.
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapiaa tarvitsisit. Yritä nyt aloittaa työnteko edes yksin, kun osaat itsereflektoida ja olet fiksu.
Ja tietoisesti lopeta se toisten pelastaminen. Et saanut äitiäsi pelastettua, etkä ole saanut ketään muutakaan. AINOA, kenet voit pelastaa, on sinä itse ja sen suosittelen tekemään.
Lisäksi tietoisesti lopeta se self trashing seksin saralla. Minuakin on seksuaalisesti hyväksikäytetty (ei yhtä pahasti kuin sinua) ja siihen liittyy kaikenlaista sellaista, että ajoittain haluaisi esineellistää itse itseään tai toimia jotenkin seksuaalisesti itseään vahingoittavalla tavalla. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä siitä, jos vaan pystyy, koska se kaivaa kuoppaa syvemmäksi.
Kiitos. Kyllä minä terapiaan menen heti kun pääsen.
Olen lopettanut sen, siksi olen yksin. Puhun vain menneestä elämästäni. Nyt olen vain jossain välitilassa missä en ole menossa oikein mihinkään.
Yritän elää normaalisti ja päästä avun piiriin.
En treffaile, en hae seksiä tai muutakaan.
Ennen kyllä tein virheitä itseni kannalta.
En vain ymmärtänyt miten epätoivonen olen ollut.
Eikä minun lapsuuden seksuaaliset kokemukset ole kovin pahoja mutta ehkä jotenkin vaikuttaneet kuitenkin.
Muistan että joskus näin painajaisia joissa huusin ääneen lapsena että pliis älä riisu mun vaatteita pois ja kiljuin, olin aivan hädässä. Äiti huolestui tuosta mutta siitä ei koskaan puhuttu.
Isoisäni meni liian pitkälle ja osa muistoista on hämäriä mutta ahdistavia.
On siellä kaikkea muutakin joista en kehtaa puhua, ehkä siellä terapiassa sitten.
On vähän kaikkea epänormaalia ollut. On elänyt sellaisen oudon ilmiön keskellä. Alkoholistien ja rajattomien ihmisten kanssa. Kuitenkin ymmärrän, että vanhemmatkin olivat vain rikki mutta yrittivät parhaansa tavallaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapiaa tarvitsisit. Yritä nyt aloittaa työnteko edes yksin, kun osaat itsereflektoida ja olet fiksu.
Ja tietoisesti lopeta se toisten pelastaminen. Et saanut äitiäsi pelastettua, etkä ole saanut ketään muutakaan. AINOA, kenet voit pelastaa, on sinä itse ja sen suosittelen tekemään.
Lisäksi tietoisesti lopeta se self trashing seksin saralla. Minuakin on seksuaalisesti hyväksikäytetty (ei yhtä pahasti kuin sinua) ja siihen liittyy kaikenlaista sellaista, että ajoittain haluaisi esineellistää itse itseään tai toimia jotenkin seksuaalisesti itseään vahingoittavalla tavalla. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä siitä, jos vaan pystyy, koska se kaivaa kuoppaa syvemmäksi.
Sivusta: kirjoitin aiemmin ja piti googlettaa self trashing termi. Minua on kans käytetty seksuaalisesti hyväksi (olin kännissä) ja se kummittelee taustalla välillä. Esineellistän itseni ajatuksen tasolla. En harrasta nykyään tosin seksiä ollenkaan, mutta se johtuu muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapiaa tarvitsisit. Yritä nyt aloittaa työnteko edes yksin, kun osaat itsereflektoida ja olet fiksu.
Ja tietoisesti lopeta se toisten pelastaminen. Et saanut äitiäsi pelastettua, etkä ole saanut ketään muutakaan. AINOA, kenet voit pelastaa, on sinä itse ja sen suosittelen tekemään.
Lisäksi tietoisesti lopeta se self trashing seksin saralla. Minuakin on seksuaalisesti hyväksikäytetty (ei yhtä pahasti kuin sinua) ja siihen liittyy kaikenlaista sellaista, että ajoittain haluaisi esineellistää itse itseään tai toimia jotenkin seksuaalisesti itseään vahingoittavalla tavalla. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä siitä, jos vaan pystyy, koska se kaivaa kuoppaa syvemmäksi.
Sivusta: kirjoitin aiemmin ja piti googlettaa self trashing termi. Minua on kans käytetty seksuaalisesti hyväksi (olin kännissä) ja se kummittelee taustalla välillä. Esineellistän itseni ajatuksen tasolla. En harrasta nykyään tosin seksiä ollenkaan, mutta se johtuu muista syistä.
Käsittääkseni myös se, kun seksuaalista väkivaltaa kokeneet voimaantuvat ja perustavat only fans -tilin, jossa paljastelevat itseään, on yksi self trashingin muoto. Hakeutuminen seksisuhteisiin, jossa esineellistää itsensä. Seksi vieraiden kanssa. Seksi vieraiden kanssa niin, että on pakko olla päihtynyt voidakseen harrastaa sitä. Sellaisten tekojen tekeminen, joita ei oikeasti syvällä sisimmässään haluaisi. Kokee, että on ansainnut sen pahan tai haluaa saada hyväksyntää ja halutuksitulemisen kokemusta toiselta.
Joku joskus kirjoitti, että hänen tavoitteensa oli olla hyvä pano, paras. Ei ole terveellä pohjalla silloin systeemit. Toki sitä voi haluta ja yrittää olla, ihan terveestikin, mutta tajunnette eron.
Ap, etsi youtubesta Tim Fletcherin kanava. Sieltä olen ainakin itse saanut valtavan määrän tietoa omasta traumakäytöksestäni ja malleista, joista tulisi opetella pois. Todella kattava tietomäärä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapiaa tarvitsisit. Yritä nyt aloittaa työnteko edes yksin, kun osaat itsereflektoida ja olet fiksu.
Ja tietoisesti lopeta se toisten pelastaminen. Et saanut äitiäsi pelastettua, etkä ole saanut ketään muutakaan. AINOA, kenet voit pelastaa, on sinä itse ja sen suosittelen tekemään.
Lisäksi tietoisesti lopeta se self trashing seksin saralla. Minuakin on seksuaalisesti hyväksikäytetty (ei yhtä pahasti kuin sinua) ja siihen liittyy kaikenlaista sellaista, että ajoittain haluaisi esineellistää itse itseään tai toimia jotenkin seksuaalisesti itseään vahingoittavalla tavalla. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä siitä, jos vaan pystyy, koska se kaivaa kuoppaa syvemmäksi.
Sivusta: kirjoitin aiemmin ja piti googlettaa self trashing termi. Minua on kans käytetty seksuaalisesti hyväksi (olin kännissä) ja se kummittelee taustalla välillä. Esineellistän itseni ajatuksen tasolla. En harrasta nykyään tosin seksiä ollenkaan, mutta se johtuu muista syistä.
Olen pahoillani. Nuo asiat ovat todella inhottavia.
Toivon, että sinäkin vapaudut vielä kokemuksista.
Kuitenkin kun kerroit tuosta niin hävettää kertoa, että itse olen ollut altistunut 15-vuotiaasta saakka usein seksuaaliselle kaltoinkohtelulle.
Ei vain lapsuuden vaan se jatkui myös lapsesta teini-ikään ja siitä vielä myöhemmälle iälle.
Aloin juomaan nuorena (ajattelin sen olevan normaalia) ja liikuin oudoissa porukoissa.
Siellä oli useita vanhempia miehiä, jotka käyttivät minua hyväkseen humalassa. En pitänyt siitä lainkaam mutta luulin että minun pitää olla sellainen ja suostua kaikkeen.
Hain hyväksyntää väärin tavoin.
Ensimmäinen parisuhde alkoi sillä, että se vanhempi mies painosti minua seksiin, en suostunut mutta lopulta teki sen kuitenkin. Hävetti niin paljon ja sitten sitouduin häneen. Sitten oli väkivaltainen.
En puhunut kenellekkään. Tuo mies yllytti minut myös vahingoittamaan itseäni. Sitten tulin myös raskaaksi ja tein abortin alaikäisenä. Samaan aikaan äitini joi ja käyttäytyi holtittomasti.
Jouduin muuttamaan alaikäisenä omaan kotiin, oli tuo väkivaltainen mies, abortti, rahavaikeudet ja hän petti jatkuvaan.
Sitten tuli myös oikeudenkäynti jossa äidin miesystävä oli syyllisenä, olin siellä todistajana kun käytti väkivaltaa.
Se oli kamalaa aikaa se nuoruus.
Pääsin kaikesta pois ja tein valtavasti töitä elämäni eteen.
Kunnes sitten tuli vielä yksi suhde jossa minua kohdeltiin väkivaltaisesti.
Sen jälkeen en ole enää voinut hyvin. Se on pakottanut minut tarkastelemaan elämääni ja joskus olen todella epätoivoinen.
Mutta selviän kyllä. Elämä on vain ollut todella outoa ja raskasta. Olen elänyt väärää elämää. Siltä se tuntuu. Tavallaan olen siihen nähden aika hyvässä asemassa mutta silti aivan häpeissäni kaikesta.
Ap
Ei sinun tarvitse hävetä. Häpeä kuuluu noille kaikille tekijöille.
Sinä olet vielä nuori, pääset elämään omannäköistäsi elämää, kun saat hahmotettua minkä arvoinen olet (kaiken hyvän! eikä minkään pahan, alistamisen, väkivallan tai hyväksikäytön) ja pidät sitä ohjenuoranasi ja suojelet itse itseäsi! Älä päästä ihmisiä liian lähelle liian helposti ennen kuin saat rakennettua terveet raja-aidat, ei muuria, ei aitaamatonta pihaa, vaan terveet, oikealla kohdalla olevat, riittävät muttei liian järeät aidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaita haukutaan kaikkialla. Pahimpia sosiopaattirikollisiakaan ei isketä sanan säilällä tänä päivänä kuten meitä. Epävakaat ovat vapaata riistaa jopa ammattilaisille.
Sitten kun menet Wikipediaan lukemaan psykologisesta kivusta, löydät sieltä oman kappaleensa epävakaille. :( Jatkuva tyhjyyden tunne, puuttuva identiteetti jne. tekevät tuhoa ihmismielelle...itsemurhaprosentti 10%, korkeampi kuin millään muulla vastaavalla ryhmällä.
Myös se edesmennyt kirjailija oli epävakaa, eipä saanut apua.
Oman elämäni pidän väkisin vakaana, mutta aina kun luulen menneeni vähän eteenpäin asioissa, tapahtuu jotain joka rikkoo illuusion pikaisesti. Esim. yöllä näin unia liittyen puolison pettämiseen, ja olen ollut sekaisin ja itkuinen koko päivän (siis unessa puoliso petti minua, ei toistepäin). Luulin olevani jo, näin 20 vuoden jälkeen, pikkuhiljaa tarpeeksi varma siitä että mies ei ole hylkäämässä minua...
Ei mua ole kyllä epävakaudesta kukaan leimannut (psykiatrit, hoitajat, nykyään terapeutti.) Olen nähnyt sellaista vain tällä palstalla. Ei tämä elämä mitään helppoa ole, mutta varsinkin raitistumisen myötä muuttunut paljon paremmaksi. Vielä pitäisi yrittää opetella luottamaan ihmisiin, terveitä rajoja ym. Tällä hetkellä on eristäytyminen liikaa selviytymiskeinona. Mikään ei triggeröi kun on yksin.
Olen traumataustainen ja mietin välillä, olenko epävakaa vai vaan traumatisoitunut. Luotatteko te alussakaan noihin ihmisiin vai onko se epävarmuus läsnä aina ja kaikkialla, jos on tärkeä ihmissuhde tai suhde, jota pitäisi syventää? Itse luotan ihmisiin ja se ensimmäinen epävakaa oireilu voi tulla vasta kymmenen vuoden kuluttua eli en varmaankaan ole epävakaa vaan triggeröidyn tietyistä tapahtumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuokin varhaisnuoruuden tapahtumat ovat itselleni sellaisia joita en haluaisi muistella. Ne ovat asioita joita en haluaisi edes ajatella olevan tapahtuneita vaan ovat täysin irrallisia kokemuksia todellisuudesta tai minusta itsestäni. On sellainen olo, että tuolloin minussa ei edes ollut ketään paikalla eikä tuo ollut edes minä. Aivan kuin en itse olisi edes kokenut noita asioita vaan muistan ne asioina jotka tapahtuivat jollekin toiselle osalle minussa, jota ei enää ole olemassakaan.
Tulin tavallaan järkeeni noiden kokemuksien jälkeen, rakensin elämäni ja menin eteenpäin mutta silti kannan niitä mukana kuin joku toinen olisi ne kokenut mutta nykyinen minä on tarinankertojana.
Olen täysin irrallistanut itseni noista vaikka tiedän, että ne tapahtui sille samalle ihmiselle joka istuu tässä ja kirjoittaa nyt.
Ap
Eikä minulla myöskään ole oikein tunneyhteyttä noihin asioihin. En tunne mitään kun ajattelen niitä aikoja. Muistan miltä se tuntui mutta nykyään voin kertoa ne asiat kuin ne olisi tapahtunut jollekin muulle.
Mitään todellista tunneyhteyttä ei ole tuohon aikaan. Pelkästään muistot jotka eivät juuri imartele vaan ovat epätodellisia ja sellainen että miten ihmeessä olin tuossa kaikessa. Että mikä minua vaivasi ja mitä ihmettä tapahtui, hävettää vain.
Oli vain pakko mennä eteenpäin ja rakentaa elämänsä uusiksi. Lähdin kuvioista ja jätin tuon taaksepäin.
Kunnes jälleen monta vuotta myöhemmin jouduin väkivallan kierteeseen ja helvettiin.
Se oli kova kolaus. Se tuntui siltä, että enempää en pysty. Että yritin jo kaikkeni mutta silti elämä rankaisee.
Se sai luottamukseni itseeni katoamaan ja tässä selvitellään itseni kanssa että mikä hitto minä edes olen ja miten tästä eteenpäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en myöskään haluaisi juoda enkä etenkään miehiä. Seksi tai miehet oikeasti ällöttävät.
Toisaalta haluaisin. En osaa päättää. Olen lapsellinen ja juureton.
Olen sitten vain yksin. Joskus juon, joskus syön, joskus tsemppaan. Joskus tuhlailen. Sitten taas ryhdistäydyn.
Mikään ei suunnitelma ei pidä. Seuraavasta viikosta en koskaan tiedä. Aina tulee jotain miksi saa taas hävetä itseään.
Työmoraalin kuitenkin omaan ja sen pystyn hoitamaan kunnialliasesti. Muuten elämä onkin sitten yhtä vuoristorataa.Ap
Tätä palstaa lukiessa on pakko todeta, että ilmeisesti iso osa mt-potilaista mellastaa täällä. Niin sekoja juttuja nuo peruspersupervot kirjoittelevat.
Huonosti jaksoin. Onneksi sain avun terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikä minulla myöskään ole oikein tunneyhteyttä noihin asioihin. En tunne mitään kun ajattelen niitä aikoja. Muistan miltä se tuntui mutta nykyään voin kertoa ne asiat kuin ne olisi tapahtunut jollekin muulle.
Mitään todellista tunneyhteyttä ei ole tuohon aikaan. Pelkästään muistot jotka eivät juuri imartele vaan ovat epätodellisia ja sellainen että miten ihmeessä olin tuossa kaikessa. Että mikä minua vaivasi ja mitä ihmettä tapahtui, hävettää vain.
Oli vain pakko mennä eteenpäin ja rakentaa elämänsä uusiksi. Lähdin kuvioista ja jätin tuon taaksepäin.
Kunnes jälleen monta vuotta myöhemmin jouduin väkivallan kierteeseen ja helvettiin.
Se oli kova kolaus. Se tuntui siltä, että enempää en pysty. Että yritin jo kaikkeni mutta silti elämä rankaisee.
Se sai luottamukseni itseeni katoamaan ja tässä selvitellään itseni kanssa että mikä hitto minä edes olen ja miten tästä eteenpäin.
Ap
Kyllä se itseluottamus vielä tulee sieltä! Älä anna periksi, lepää tarvittava aika ja kerää voimia uutta elämää varten. Tarvitset ehkä masennuslääkitystä terapian lisäksi?
Minä myös olen rakentamassa tunneyhteyttä kokemuksiini, ei ole helppoa. Siis haluaisin tuntea ne tunteet, jotka olen siirtänyt syrjään, mutta ei se niin vain käy. Toisaalta trauma-aivoissa voi olla yhteyskatkoksia aivosillassa, jolloin tapahtumat ja tunne eivät liity toisiinsa. Minäkin pystyn puhumaan asioistani kuten kauppalistasta ja minusta se on ihan verrannollista jonkun hyvään lapsuuteen. Järjellä tiedän, ettei niin ole ja että se kaikki on jättänyt minuun jälkiä, joita nyt olisi pakko paikkailla, että elämä sujuisi.
Ala sinä itsellesi siksi huoltajaksi, jota sinulla ei koskaan ollut. Olet hyvä huolenpitäjä. Monesta epätoivoisesta kohteesta olet pitänyt hyvää huolta. Nyt kohdista se turva, hellyys ja hoiva omaan itseesi, tiedät mitä tehdä, osaat olla rinnalla ja tukea ja lohduttaa. Ja kognitiivisesti tiedät, miltä sinusta pitäisi tuntua, koska peilaat niitä toisiin. Jos näkisit toisen vastaavassa tilanteessa, tietäisit kyllä miten lohduttaa. Et käskisi ryhdistäytymään ja sanoisi, että oma vika. Sinä olet itsekin sen kaiken arvoinen ja lupa kokea samoin kuin muut.
Jos ei noista kokemuksista traumatisoidu niin ei mistään.
Ymmärrätkö ap, että olet vakavasti traumatisoitunut?
Hatun nosto kuitenkin, että olet työelämässä.
Terapiaa ehdottomasti tarvitset, mitä nopeammin sen parempi.
Tsemppiä paljon.
Ap, ole sitten tarkka terapeutin valinnassa, että terapeutilla on jotain traumaosaamista ja käsitys siitä, että osaa tarpeeksi suoraan sanoa sinulle asioita, eikä jätä sinua pohtimaan niitä itseksesi ja tekemään omia oivalluksia. Se ei ole sinulle oikeanlaista terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ole sitten tarkka terapeutin valinnassa, että terapeutilla on jotain traumaosaamista ja käsitys siitä, että osaa tarpeeksi suoraan sanoa sinulle asioita, eikä jätä sinua pohtimaan niitä itseksesi ja tekemään omia oivalluksia. Se ei ole sinulle oikeanlaista terapiaa.
Selvä. Eli traumoista tietävä ainakin.
Toivottavasti löydän hyvän.
Ap
Se on tässä vielä ristiriitaista, että vaikka haluan olla yksin niin silti minulla olisi vahva tarve löytää syvä yhteys toiseen ihmiseen.
Haluaisin rakastaa ja olla rakastettu, enemmän kuin mitään muuta. Tavallaan en uskalla ottaa sitä riskiä ja pelkään, että koen valtavan kivuliaan hylkäämiskokemuksen uudestaan mutta samalla toivoisin, että tapaisin ihmisen, jonka kanssa natsaisi ja minua joku rakastaisi sellaisena kun olen.
Aikaisemmin olen epätoivoisena hakenut rakkautta sieltä mistä en ole sitä saanut. Olen ollut liian vietävissä.
Nykyään olisi siunaus, jos jonkun löytäisi mutta ymmärrän myös, että minun pitäisi lähtökohtaisesti ensin arvostaa itseäni.
Elastisen ja Johanna Kurkelan - loppuun asti biisi olisi yks unelmatilanne. Että löytyisi joku vaikeuksien jälkeen joka perustuisi aidosti rakkauteen.
Kamalan siirappista tekstiä mutta niin. Sellainen olisi "salainen" unelmani. Sellaista mitä en ole kokenut vielä.
Onneksi olen vielä aika nuori, ehkä elämä yllättää.
28v.
Ap