Lue keskustelun säännöt.
Miten muut epävakaat jaksavat itseään ja mt-ongelmiaan?
17.09.2023 |
Olen niin sekaisin. Ulkoapäin rauhallinen ja osaan elää ulkoapäin suht normaalia elämää.
Sisälläpäin kuohuu. Tavallaan haluan olla pärjäävä, itsenäinen ja yksin. En halua kuormittaa ketään ja yritän vain tässä elämässä selviytyä.
Oikeasti haudon jatkuvaan sitä koska lähden, tekisi mieli vain juoda ja olla ihan mahdoton. Lähteä miehiin ja olla vähät välittämättä mistään. Tekisi mieli elää kuin viimeistä päivää ja turruttaa itsensä pois tärkeilevästä elämästä. Haluaisi vain repäistä ja tehdä mitä huvittaa. Pidän itseni kuitenkin maltillisena ja yritän hoitaa asiat kuten pitää.
Onneksi ei ole lapsia eikä sitä parisuhdetta. Ei edes ystäviä nykyään.
En pysty sitoutumaan mihinkään enkä jaksa tätä elämää.
Olen myös herkkä ja empaattinen. Olen sellainen kiva tyyppi mutta mitään kosketusta minuun ei kuitenkaan lopulta saa. En päästä ketään liian lähelle enää.
Tuuliviiri päässäni, toistuvat masennuskaudet ovat yksi elämäni kehää kiertävä kuvio.
Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että muuttuisin.
Täysin epäonnistunut ihmisenä olemisessa.
Miten muut jaksavat itseään?
Kommentit (68)
Käytkö psyk osastolla usein? Kylvätkö riitaa ystävien välillä. Harrastatko viiltelyä tms? Jos et sulla on asiat ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kestän vähän paremmin. Kulissit aika vankasti yllä.
Nyt on parempi kausi meneillään. Keväällä olin itsemurhan partaalla. Välillä koen olevani oma itseni ja välillä taas olen ihan hukassa. Minulla on onneksi hoitokontakti ja kavereita. Lapsikin on, mutten olisi tehnyt sitä jos olisin tiennyt, että sairastun näin pahasti. Miehestä erosin, mutta ollaan edelleen ystäviä ja asutaan saman katon alla. En pärjäisi yksin sillä voimavarani ovat hyvin vähäiset. Mulla kolme diagnoosia.
En kyllä halua samalla tavalla käyttäytyä holtittomasti kuten sinä, mutta välillä käyn kuilun pohjalla ja se on aivan kamalaa. Kukaan ei pysty näkemään sitä miten huonosti yleensä voin.
Vierailija kirjoitti:
Välillä kestän vähän paremmin. Kulissit aika vankasti yllä.
Nyt on parempi kausi meneillään. Keväällä olin itsemurhan partaalla. Välillä koen olevani oma itseni ja välillä taas olen ihan hukassa. Minulla on onneksi hoitokontakti ja kavereita. Lapsikin on, mutten olisi tehnyt sitä jos olisin tiennyt, että sairastun näin pahasti. Miehestä erosin, mutta ollaan edelleen ystäviä ja asutaan saman katon alla. En pärjäisi yksin sillä voimavarani ovat hyvin vähäiset. Mulla kolme diagnoosia.
En kyllä halua samalla tavalla käyttäytyä holtittomasti kuten sinä, mutta välillä käyn kuilun pohjalla ja se on aivan kamalaa. Kukaan ei pysty näkemään sitä miten huonosti yleensä voin.
Jatkan: minun suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat keskittymiskyvyttömyys, en opi/muista mitään uutta, tilanne tajuttomuus, väsymys ja aloitekyvyttömyys.
Onko teille joku ammattilainen tehnyt epävakaan dg:n? Nämä kuulostavat enemmän kaksisuuntaiselta
Vierailija kirjoitti:
Käytkö psyk osastolla usein? Kylvätkö riitaa ystävien välillä. Harrastatko viiltelyä tms? Jos et sulla on asiat ihan hyvin.
En ole koskaan ollut osastolla. Juttelemassa olen käynyt joskus. On ollut myös useampi sairasloma masennuksen/uupumuksen vuoksi tässä kymmenen vuoden sisällä.
En kylvä riitaa. En ole koskaan ollut sellainen. Pelkään konflikteja. En halua pahaa toisille. Olen ollut liiankin kiltti mutta sitten suuttunut ja ladannut suorat sanat ja myöhemmin katunut.
Olen ollut ihmissuhteissa liian pitkään ja liikaa ymmärtänyt. Sitten vain lähtenyt ykskaks, joka on saanut minut vaikuttamaan epävakaalta.
Välillä pahoitellut jälkeenpäin.
En viiltele. Joskus teininä joka oli typerää. Olen kuitenkin muutaman vakavan masennuksen aikana yrittänyt lähteä omin avuin mutta en ole läheisiä sillä kuormittanut. Ehkä maininnut mutta en mitään draamaa ole jaksanut siitä tehdä.
Olen vähän sellainen tyyppi joka pyytelee itseään abteeksi mutta samalla tarvittaessa pitää puoliaan jos mennään liikaa rajojen yli, yleensä liian myöhään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teille joku ammattilainen tehnyt epävakaan dg:n? Nämä kuulostavat enemmän kaksisuuntaiselta
Ei ole minulle mitään muuta diagnooseja tehty paitsi masennus.
En usko olevani kaksisuuntainen. Masennuslääkkeet eivät koskaan ole laukaissut maniaa.
En myöskään ole sellainen että en yhtään pystyisi kontrolloimaan käytöstäni. Omaan kyllä hyvät käytöstavat, en nakuile enkä ole puheissani mitenkään outo irl.
Olen vain sisäisesti vähän hukassa. Toisaalta voi olla että valehtelen itselleni ja ehkä olenkin bipo..
Ap
Käypä muutamaan kertaa psykiatrilla, et kuulosta epävakaalta lainkaan. Jtn muuta elämänhallinnan vaikeutta, joskus pelkkä syyn löytyminen voi helpottaa oireita. Ja saisit adekvaatteja työkaluja käsitellä tunnetilojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat mun exältä Ap. Onneksi et ole parisuhteessa. Toi tuuliviirin tempoilu moodien mukana tuhoaa läheiset ihmisetkin.
Kiitos Tommi ja Mikki materiaalin suoltamisesta. Saatte edelleen jatkaa runkkaamista. Juu, liitän tänkin rikosilmoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille joku ammattilainen tehnyt epävakaan dg:n? Nämä kuulostavat enemmän kaksisuuntaiselta
Ei ole minulle mitään muuta diagnooseja tehty paitsi masennus.
En usko olevani kaksisuuntainen. Masennuslääkkeet eivät koskaan ole laukaissut maniaa.
En myöskään ole sellainen että en yhtään pystyisi kontrolloimaan käytöstäni. Omaan kyllä hyvät käytöstavat, en nakuile enkä ole puheissani mitenkään outo irl.
Olen vain sisäisesti vähän hukassa. Toisaalta voi olla että valehtelen itselleni ja ehkä olenkin bipo..Ap
Onko kyseessä bipolaaritauti, jos masennuslääkkeet olisivat maanisen käytöksen laukaisseet?
En jaksakaan. Ulkoisesti näytän normaalilta tosin vaihtelevasti vuorovaikutuksessa olen silmiinpistävän ujo/vetäytyvä tai sitten erittäin ulospäinsuuntautunut ja rohkea. Minä olen parisuhteessa, mutta silti koen vahvoja ajatuksia siitä että joisin tai menisin myös miehiin. Sekoilisin vaikka iän puolesta olenkin jo niin aikuinen. Koen itseni kypsymättömäksi myöskin. En enää haasta riitaa ystävien kanssa, nykyäään yritän olla kuormittamatta ketään muutankuin itseä ja hoitotahoa. Haaveilen itsemurhasta usein. Lapsia ei ole koska siirtäisin tämän eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat mun exältä Ap. Onneksi et ole parisuhteessa. Toi tuuliviirin tempoilu moodien mukana tuhoaa läheiset ihmisetkin.
Aivan, onneksi en ole.
Parisuhteet otan vakavasti. En koskaan pettäisi ja haluan olla ihmiselle hyvä. Kova halu rakastaa.
Teen liikaa asioita, siivoan, huolehdin, kehun, hieron, haluan olla hyvä. Kuuntelen ja ymmärrän.
Sen sijaan sain vastaan haukkumista ja fyysisiä iskuja.
Niin. En osaa suhteita.
Onneksi olen sinkku.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kestän vähän paremmin. Kulissit aika vankasti yllä.
Nyt on parempi kausi meneillään. Keväällä olin itsemurhan partaalla. Välillä koen olevani oma itseni ja välillä taas olen ihan hukassa. Minulla on onneksi hoitokontakti ja kavereita. Lapsikin on, mutten olisi tehnyt sitä jos olisin tiennyt, että sairastun näin pahasti. Miehestä erosin, mutta ollaan edelleen ystäviä ja asutaan saman katon alla. En pärjäisi yksin sillä voimavarani ovat hyvin vähäiset. Mulla kolme diagnoosia.
En kyllä halua samalla tavalla käyttäytyä holtittomasti kuten sinä, mutta välillä käyn kuilun pohjalla ja se on aivan kamalaa. Kukaan ei pysty näkemään sitä miten huonosti yleensä voin.
Jatkan: minun suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat keskittymiskyvyttömyys, en opi/muista mitään uutta, tilanne tajuttomuus, väsymys ja aloitekyvyttömyys.
Joskus naisten kohdalla neuropsykiatrisia oireita aluksi diagnosoidaan virheellisesti epävakaaksi vaikka oikeasti pohjalla on ADHD tai asperger tai näiden yhdistelmä. Naiset on tosi alidiagnosoituja. Enemmän kuvailemasi kuulostaa dopamiinivajaukselta mihin sitten yrität hakea apua dopamiinia nostattavista asioista.
Hyvä tuo psykiatriaika. Terapiaa toivoisin sulle tarjottava. Monenlaista painolastia sulla vaikuttaa olevan. Terapia on kallista , raskastakin ajoittain, mutta hyvin onnistuneen terapian avulla pääset tasapainoon ja omaat valmiuksia pärjätä elämän heitellessä.
Epävakaita haukutaan kaikkialla. Pahimpia sosiopaattirikollisiakaan ei isketä sanan säilällä tänä päivänä kuten meitä. Epävakaat ovat vapaata riistaa jopa ammattilaisille.
Sitten kun menet Wikipediaan lukemaan psykologisesta kivusta, löydät sieltä oman kappaleensa epävakaille. :( Jatkuva tyhjyyden tunne, puuttuva identiteetti jne. tekevät tuhoa ihmismielelle...itsemurhaprosentti 10%, korkeampi kuin millään muulla vastaavalla ryhmällä.
Myös se edesmennyt kirjailija oli epävakaa, eipä saanut apua.
Oman elämäni pidän väkisin vakaana, mutta aina kun luulen menneeni vähän eteenpäin asioissa, tapahtuu jotain joka rikkoo illuusion pikaisesti. Esim. yöllä näin unia liittyen puolison pettämiseen, ja olen ollut sekaisin ja itkuinen koko päivän (siis unessa puoliso petti minua, ei toistepäin). Luulin olevani jo, näin 20 vuoden jälkeen, pikkuhiljaa tarpeeksi varma siitä että mies ei ole hylkäämässä minua...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat mun exältä Ap. Onneksi et ole parisuhteessa. Toi tuuliviirin tempoilu moodien mukana tuhoaa läheiset ihmisetkin.
Luuletko, että kukaan huvikseen tempoilee?
Jos läheisiin sattuu, miltä luulet epävakaasta tuntuvan?
Mekin ollaan ihmisiä, usko tai älä.
Kuulostat vain kovin rikkinäiseltä ihmiseltä, joka ei saanut läheisiltään lämpöä ja turvaa.
Olisiko enneminkin epänormaalia jos et oireilisi tai reagoisi lainkaan kaiken tuon jälkeen?
Oikeasti en myöskään haluaisi juoda enkä etenkään miehiä. Seksi tai miehet oikeasti ällöttävät.
Toisaalta haluaisin. En osaa päättää. Olen lapsellinen ja juureton.
Olen sitten vain yksin. Joskus juon, joskus syön, joskus tsemppaan. Joskus tuhlailen. Sitten taas ryhdistäydyn.
Mikään ei suunnitelma ei pidä. Seuraavasta viikosta en koskaan tiedä. Aina tulee jotain miksi saa taas hävetä itseään.
Työmoraalin kuitenkin omaan ja sen pystyn hoitamaan kunnialliasesti. Muuten elämä onkin sitten yhtä vuoristorataa.
Ap