Onko olemassa narsisteja ilman pahantahtoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luule, että narsisti ei ole omasta mielestään pahantahtoinen. Hän vain pitää itseään oikeutettuna ojentamaan muita ihmisiä.

En kuvailisi ihan noin. Jos lähdetään siitä, että valtaosa diagnosoiduista narsisteista on väkivaltarikollisia, niin on helppo huomata, että pohjimmiltaan narsistin maailmassa on voimassa viidakon laki eli kyllä hän hyväksyy itsessään myös pahantahtoisuuden ja tekee pahaa aivan tietoisesti, koska uhri hänen mielestään ansaitsee rangaistuksen. Lievimmillään se ilmenee ilkeässä, häpäisevässä, sadistisessa huumorissa ja vakavimmillaan fyysisessä väkivallassa, johon narsisti näkee syyn uhrissa.

Narsisti kokee olevansa turvassa, jos häntä pelätään, joten hän arvostaa pahantahtoisuuttaan. Se on hänen maailmassaan hyve eikä pahe. 

Minä ajattelin enemmän vahvasti narsistisia piirteitä omaavaa ihmistä kuin persoonallisuushäiriöistä. Eli sellaista, joihon me kaikki törmäämme. Ne eksät. Jotka eivät tee rikoksia.

Sama

Millä logiikalla jokaisella olisi narsistinen eksä? Ja mitä järkeä on puhua normaaleista piirteistä sanalla narsisti? Eikö voi sitten käyttää sitä ihan oikeaa sanaa vaikka itsekäs, omaneduntavoittelija, epäreilu, alistava, kontrolloiva, uhriutuja, pahansuopa jne. Narsisti-sanalla ihminen keskimäärin alkaa ajatella ihmistä, jolla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vahvat vastaavat piirteet.

Itselläni on kaksi luonne/persoonallisuushäiriöistä eksää, muut normaaleja.

Siksi, että se on lyhyempää kirjoittaa, että eksäni oli narsistinen kuin se, että kirjoitan joka ketjuun tuon litania. Kun kerron eksäni olleen narsistinen, niin kaikki tietää riittävällä tasolla, millainen hän oli.

Ei, em väitä että hän oli narsisti, vaan narstinen. Sekin on aikaavievää kirjoittaa, että hän omasi paljon narsistisia luonteenpiirteitä ja käyttäytymismalleja.

Itse en käytä sanaa narsistinen, kun se on niin epämääräinen. Miksei sanoa kusipää tai jotain kuvaavampaa. Narsistisesta ei tiedä yhtään tasoa eikä tyyliä, jota henkilö edustaa. Tietää, että on ikävämpi kuin tavallinen tallaaja, muttei yhtä paha kuin narsisti, että siltä väliltä mitä tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Oliko se pieni muutos hänessä pysyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Tää on kyllä jännä. Itse tunnen useita perheitä, joissa vain yhdestä lapsesta on kehittynyt narsisti. Kaikkia on kohdeltu aika tasavertaisesti. Ei välttämättä hyvin, mutta tasavertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka ovat jääneet jotenkin nuorekkaiksi ns ikiteineiksi (pukeutuminen, olemus), ovat yleensä ihan persoonallisuustasolla narsisteja. Kehitys jämähtänyt.

Kuulokkeet korvissa ja lippalakki väärinpäin. Korkeakoulututkintoja voi olla esim kolme, mutta käytös kuin uhmaikäisen. Parisuhteet ei kestä ja muutkin läheiset ihmettelee sitä ristiriitaa, mikä käytöksestä kaiken aikaa välittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-new-resilience/202107/some-…

Hyväntahtoinen narsisti on itsekäs, omaa etua palveleva ja tunnekylmä, muttei aktiivisesti tavoitteellisesti toista satuttava ja kostava.

Tunnistan tuosta itseäni. Läheiseni myös avoimesti antaa kritiikkiä tunnekylmyydestäni, jyräämisestä ja alistavasta käytöksestäni.Osa sanoo ihan suoraan narsistiksi ja psykopaatiksi.  Tarkoitan hyvää, olen hyvin uupunut kaiken suhteen.  Pitkään ajattelin itseäni uhrina, mutta sitten tulin tietoiseksi monista käytösmalleistani ja ymmärrän olevani hyvin toksinen. Teen aktiivisesti töitä sen eteen, että olisin vähemmän osallistuva. 

Oletko löytänyt kanavia:

Raw motivations

Mental healness

Cluster B milkshake

Nameless narcissist

Tim Fletcher

Noissa saattaisi olla sinua kiinnostavia hyödyllisiä asioita.

Kyllä seuraan muutamaa noista. Raw motivationsia suosittelen ja Mental healnessia. Kannattaa vain aina muistaa se, että häiriö on näilläkin moottorina, mutta se on suunnattu hyödyllisellä tavalla. Eli ei kannata ajatella, että narsismista voi parantua. Se on mahdotonta.

Onhan heillä sisäisesti parempi olo, perheet kasassa ja ovat kehittyneet valtavasti ja kasvaneet henkistä ikää vuosia. Narsismi on heillä oletusarvoreaktio, mutta taistelevat sitä vastaan. Vertaa esim lapsi, jonka tekee mieli kopauttaa kaveria lapparilla päähän, mutta onnistuu hillitsemään impulssin. Siitä seuraa onnistumisen tunteita ja itsetunto kasvaa.

Kyllä, mutta en halua antaa kenellekään toivoa siitä, että se oman elämäsi narsisti omaa samaa älyllistä kapasiteettia kuin nämä. Hyvin harvoin narsistit on kovin älykkäitä. Heillä ei ole sosiaalinen älykkyys päässyt kehittymään missään vaiheessa, koska mielellään ympäröivät itsensä samankaltaisilla, poikkeavan- ja antisosiaalisen moraalin omaavilla ihmisillä. Siksi uhritkin haetaan ryhmän ulkopuolelta koska status quo ei järky näillä sen oman normaalinsa suhteen, kun taas ulkopuolisen se ajaa järjiltään.

Sitähän nämä miehetkin toistavat, että älkää olettako ja odottako oman narsistinne muuttuvan. Sen sijaan he antavat narsistille itselleen toivoa siitä, että muutos on mahdollinen saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

En ole uudessa suhteessa enkä uskalla sellaiseen lähteä ennen kuin olen käsitellyt edellisen suhteen tuomat taakat ja koonnut itsetuntoni palaset takaisin kohdalleen. Ja varmasti on hyvä myös miettiä syvemmin omaa käytöstä, kuten sanoit. Että mistä kumpuaa tarve hoivata aikuisia "lapsia".

Läheisriippuvuus. Hoivaamalla pidät ne "kontrollissa" ja hukkaat siinä sivussa oman elämäsi. Syntyy usein päihderiippuvaiseen/narsistin uhriin. Selviytymiskeino.

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Tää on kyllä jännä. Itse tunnen useita perheitä, joissa vain yhdestä lapsesta on kehittynyt narsisti. Kaikkia on kohdeltu aika tasavertaisesti. Ei välttämättä hyvin, mutta tasavertaisesti.

Oman isän perheessä isästä tuli narsisti. Siskosta ei. Saivat molemmat vääränlaisen vanhemmuuden, mutta keskenään erilaisen. Ehkä isällä oli lisäksi geeni tai muu alttius. Minusta ei ole tullut narsistia, äitisuhde oli riittävän hyvä eikä ehkä geeniäkään.

Jos kaikilla tasapuolisen paska niin narsistilla huonot geenit tai tuuri. Narsismi on traumareaktio. Yleisesti ottaen vain kolmasosa trauman kokeneista sairastuu traumaperäiseen häiriöön ja monella sekin menee ohitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

En ole uudessa suhteessa enkä uskalla sellaiseen lähteä ennen kuin olen käsitellyt edellisen suhteen tuomat taakat ja koonnut itsetuntoni palaset takaisin kohdalleen. Ja varmasti on hyvä myös miettiä syvemmin omaa käytöstä, kuten sanoit. Että mistä kumpuaa tarve hoivata aikuisia "lapsia".

Läheisriippuvuus. Hoivaamalla pidät ne "kontrollissa" ja hukkaat siinä sivussa oman elämäsi. Syntyy usein päihderiippuvaiseen/narsistin uhriin. Selviytymiskeino.

Sitähän se taitaa olla.. Olen tainnut ottaa mallia äidistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

En ole uudessa suhteessa enkä uskalla sellaiseen lähteä ennen kuin olen käsitellyt edellisen suhteen tuomat taakat ja koonnut itsetuntoni palaset takaisin kohdalleen. Ja varmasti on hyvä myös miettiä syvemmin omaa käytöstä, kuten sanoit. Että mistä kumpuaa tarve hoivata aikuisia "lapsia".

Läheisriippuvuus. Hoivaamalla pidät ne "kontrollissa" ja hukkaat siinä sivussa oman elämäsi. Syntyy usein päihderiippuvaiseen/narsistin uhriin. Selviytymiskeino.

Voi olla kontrollin sijaan myös toive saada vastahoivaa, kun on ensin palvellut itse toista. Voi olla myös alitajuinen ajatus, ettei kelpaa omana itsenään ilman tekoja toisen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Ei ole. Narsisti voi esittää mukavaa, empaattista ihmistä jonkun aikaa, mutta naamio tippuu hyvin nopeasti kun hänen kanssaan on enemmän tekemisissä. Narsisti tosin on omasta mielestään aina uhri ja kokee oikeudekseen käyttäytyä muita kohtaan mitä kammottavimmilla tavoilla. Narsistin maailmassa syy löytyy aina oman itsen ulkopuolelta.

Kannattaa tiedostaa myös se, että narsisti on aina välillä mukava, mutta se on vain taitavaa esitystä. Tämä siksi ettei se kulloinenkin henkilö eli narsistinen lähde häivy lopullisesti, vaan luulee että onhan tässä jotain hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Tää on kyllä jännä. Itse tunnen useita perheitä, joissa vain yhdestä lapsesta on kehittynyt narsisti. Kaikkia on kohdeltu aika tasavertaisesti. Ei välttämättä hyvin, mutta tasavertaisesti.

Oman isän perheessä isästä tuli narsisti. Siskosta ei. Saivat molemmat vääränlaisen vanhemmuuden, mutta keskenään erilaisen. Ehkä isällä oli lisäksi geeni tai muu alttius. Minusta ei ole tullut narsistia, äitisuhde oli riittävän hyvä eikä ehkä geeniäkään.

Jos kaikilla tasapuolisen paska niin narsistilla huonot geenit tai tuuri. Narsismi on traumareaktio. Yleisesti ottaen vain kolmasosa trauman kokeneista sairastuu traumaperäiseen häiriöön ja monella sekin menee ohitse.

Mitä on tullut seurattua vierestä erään narsistin kehitystä lapsesta aikuiseksi, sanoisin, että kyse on aika vahvasti perinnöllisestä poikkeavuudesta. Tämä ihminen oli jo pikkulapsena sellainen, että hänen reaktionsa ympäröivään maailmaan ja ihmisiin olivat jotenkin poikkeavia. Hän teki tavallisista asioista vahvan negatiivissävytteisiä tulkintoja. Toisinaan vaikutti välinpitämättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luule, että narsisti ei ole omasta mielestään pahantahtoinen. Hän vain pitää itseään oikeutettuna ojentamaan muita ihmisiä.

En kuvailisi ihan noin. Jos lähdetään siitä, että valtaosa diagnosoiduista narsisteista on väkivaltarikollisia, niin on helppo huomata, että pohjimmiltaan narsistin maailmassa on voimassa viidakon laki eli kyllä hän hyväksyy itsessään myös pahantahtoisuuden ja tekee pahaa aivan tietoisesti, koska uhri hänen mielestään ansaitsee rangaistuksen. Lievimmillään se ilmenee ilkeässä, häpäisevässä, sadistisessa huumorissa ja vakavimmillaan fyysisessä väkivallassa, johon narsisti näkee syyn uhrissa.

Narsisti kokee olevansa turvassa, jos häntä pelätään, joten hän arvostaa pahantahtoisuuttaan. Se on hänen maailmassaan hyve eikä pahe. 

Minä ajattelin enemmän vahvasti narsistisia piirteitä omaavaa ihmistä kuin persoonallisuushäiriöistä. Eli sellaista, joihon me kaikki törmäämme. Ne eksät. Jotka eivät tee rikoksia.

Sama

Millä logiikalla jokaisella olisi narsistinen eksä? Ja mitä järkeä on puhua normaaleista piirteistä sanalla narsisti? Eikö voi sitten käyttää sitä ihan oikeaa sanaa vaikka itsekäs, omaneduntavoittelija, epäreilu, alistava, kontrolloiva, uhriutuja, pahansuopa jne. Narsisti-sanalla ihminen keskimäärin alkaa ajatella ihmistä, jolla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vahvat vastaavat piirteet.

Itselläni on kaksi luonne/persoonallisuushäiriöistä eksää, muut normaaleja.

Siksi, että se on lyhyempää kirjoittaa, että eksäni oli narsistinen kuin se, että kirjoitan joka ketjuun tuon litania. Kun kerron eksäni olleen narsistinen, niin kaikki tietää riittävällä tasolla, millainen hän oli.

Ei, em väitä että hän oli narsisti, vaan narstinen. Sekin on aikaavievää kirjoittaa, että hän omasi paljon narsistisia luonteenpiirteitä ja käyttäytymismalleja.

Itse en käytä sanaa narsistinen, kun se on niin epämääräinen. Miksei sanoa kusipää tai jotain kuvaavampaa. Narsistisesta ei tiedä yhtään tasoa eikä tyyliä, jota henkilö edustaa. Tietää, että on ikävämpi kuin tavallinen tallaaja, muttei yhtä paha kuin narsisti, että siltä väliltä mitä tahansa?

En voi sanoa eksästäni, että hän oli kusipää.

Se, miten minä kuvaan eksääni on tämä: hänen pahimmat piirteensä oli pakottaminen, kontrollointi ja dominointi. Jos olin hänen kanssaan samaa mieltä, niin hän oli oikein mukava. Mutta jos en ollut, niin kuvio meni näin: ensin hän pyysi kauniisti, sitten manipuloi, sitten syyllisti (siinä hän oli erityisen ansioitunut), ja lopulta uhkaili.

Ei, en usko, että hän koskaan saisi diagnoosia, mutta jos häntä haluaa kuvata yhdellä sanalla, niin mikä sinun mielestäsi olisi hänelle kuvaava sana ilman, että kirjoitan romaania joka kerta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Oliko se pieni muutos hänessä pysyvä?

Väittäisin näin. Hän on esimerkiksi julkisesti sanonut jotain todella osuvaa eikä edes millään humble brag (jos tunnette ilmaisun) tavalla hienoa persoonastaan, vaan todella noloa, rumaa ja totta. Jotain sellaista mitä kukaan ei helpolla sano, ja ei varsinkaan narsisti itsestään. Asioita joita me muut sanomme narsisteista. Ja hän selkeästi pienissä annoksissa esimerkiksi yrittää ottaa ihmisistä sellaisia lisätietoja, jotka tekevät heistä mahdollisesti etevämpiä, enemmän omaisuutta hallitsevampia (minulle selvisi 5 vuoden jälkeen että hänen hyvä tuttunsa josta puhuu jatkuvasti omistaa ison talon, narsku puhuu omasta isosta talostaan sen ominaisuuksita, kutsuu kylään yms koko ajan mutta tuolla hän ei ollut koskaan edes käynyt tai halunnut puhua koko asiasta. Hänen narratiivi tästä henkilöstä oli alistava ja siihen ei sopinut että narskulle tärkeässä asiassa tämä tuttava oli ehkä jopa hänen yläpuolellaan. Ja he asuvat samalla kylällä!!) sosiaalisesti onnekkaampia (haaveilee ystävistä mutta ei oikein ole pystynyt merkityksellisiin suhteisiin ja selittää tässä parempia itselleen ja muille alentavaan tyyliin.

Hän on myös äärimmäisen älykäs ja monella aidosti positiivisella tavalla tunne-elämältään monipuolinen, se on vaan lapsuudessa hakattu jonnekin aivan maan rakoon. Dissosiointia ja mahtipontisia hetkiä tulee tasaisesti missä hän on todellisuudesta erkaantunut ja yrittää härnätä läheisiään iskemällä vyön alle jne perus narskukamaa. Mutta paljon hyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Eli kyse on häpeän välttelystä myös sisäisesti? Haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata minkäänlaista häpeän tunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.

Puhuin yllä normaaleista äideistä.

Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.

Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.