Onko olemassa narsisteja ilman pahantahtoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Eli kyse on häpeän välttelystä myös sisäisesti? Haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata minkäänlaista häpeän tunnetta?

Koska kyseessä on vakava sairaus, en käyttäisi termiä haluton. Vähän sama kuin masentuneen ryhdistäydyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Eikös hänellä ole silloin diagnoosina traumaperäinen häiriö eikä narsismi? Vaikka käytös olisi narsistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.

Puhuin yllä normaaleista äideistä.

Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.

Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.

Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Eli kyse on häpeän välttelystä myös sisäisesti? Haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata minkäänlaista häpeän tunnetta?

Koska kyseessä on vakava sairaus, en käyttäisi termiä haluton. Vähän sama kuin masentuneen ryhdistäydyttäminen.

Persoonallisuushäiriöitä ei ymmärtääkseni luokitella sairauksiksi, vaan suhteellisen pysyviksi kehityshäiriöiksi (vrt. autismi, ADHD).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luule, että narsisti ei ole omasta mielestään pahantahtoinen. Hän vain pitää itseään oikeutettuna ojentamaan muita ihmisiä.

En kuvailisi ihan noin. Jos lähdetään siitä, että valtaosa diagnosoiduista narsisteista on väkivaltarikollisia, niin on helppo huomata, että pohjimmiltaan narsistin maailmassa on voimassa viidakon laki eli kyllä hän hyväksyy itsessään myös pahantahtoisuuden ja tekee pahaa aivan tietoisesti, koska uhri hänen mielestään ansaitsee rangaistuksen. Lievimmillään se ilmenee ilkeässä, häpäisevässä, sadistisessa huumorissa ja vakavimmillaan fyysisessä väkivallassa, johon narsisti näkee syyn uhrissa.

Narsisti kokee olevansa turvassa, jos häntä pelätään, joten hän arvostaa pahantahtoisuuttaan. Se on hänen maailmassaan hyve eikä pahe. 

Minä ajattelin enemmän vahvasti narsistisia piirteitä omaavaa ihmistä kuin persoonallisuushäiriöistä. Eli sellaista, joihon me kaikki törmäämme. Ne eksät. Jotka eivät tee rikoksia.

Sama

Millä logiikalla jokaisella olisi narsistinen eksä? Ja mitä järkeä on puhua normaaleista piirteistä sanalla narsisti? Eikö voi sitten käyttää sitä ihan oikeaa sanaa vaikka itsekäs, omaneduntavoittelija, epäreilu, alistava, kontrolloiva, uhriutuja, pahansuopa jne. Narsisti-sanalla ihminen keskimäärin alkaa ajatella ihmistä, jolla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vahvat vastaavat piirteet.

Itselläni on kaksi luonne/persoonallisuushäiriöistä eksää, muut normaaleja.

Siksi, että se on lyhyempää kirjoittaa, että eksäni oli narsistinen kuin se, että kirjoitan joka ketjuun tuon litania. Kun kerron eksäni olleen narsistinen, niin kaikki tietää riittävällä tasolla, millainen hän oli.

Ei, em väitä että hän oli narsisti, vaan narstinen. Sekin on aikaavievää kirjoittaa, että hän omasi paljon narsistisia luonteenpiirteitä ja käyttäytymismalleja.

Itse en käytä sanaa narsistinen, kun se on niin epämääräinen. Miksei sanoa kusipää tai jotain kuvaavampaa. Narsistisesta ei tiedä yhtään tasoa eikä tyyliä, jota henkilö edustaa. Tietää, että on ikävämpi kuin tavallinen tallaaja, muttei yhtä paha kuin narsisti, että siltä väliltä mitä tahansa?

En voi sanoa eksästäni, että hän oli kusipää.

Se, miten minä kuvaan eksääni on tämä: hänen pahimmat piirteensä oli pakottaminen, kontrollointi ja dominointi. Jos olin hänen kanssaan samaa mieltä, niin hän oli oikein mukava. Mutta jos en ollut, niin kuvio meni näin: ensin hän pyysi kauniisti, sitten manipuloi, sitten syyllisti (siinä hän oli erityisen ansioitunut), ja lopulta uhkaili.

Ei, en usko, että hän koskaan saisi diagnoosia, mutta jos häntä haluaa kuvata yhdellä sanalla, niin mikä sinun mielestäsi olisi hänelle kuvaava sana ilman, että kirjoitan romaania joka kerta?

Mitä väliä sillä on, saisiko diagnoosia vai ei? Jos se vaikuttaa ankalta, se on ankka. Näin on helpompi ja yksinkertaisempi kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Eli kyse on häpeän välttelystä myös sisäisesti? Haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata minkäänlaista häpeän tunnetta?

Ehdottomasti. Siksi sitä sanotaan ydinhäpeäksi, koko narsistin personaallisuus on rakennettu niin että hänen ei tarvitse sitä koskaan nähdä tai kohdata.

Jos näin käy niin helvetti irtoaa. Kaikki voima ja energia käytetään siihen että se menee takaisin piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Tilanteiden manipulointi, kysyttömyys ottaa vastuuta teoistaan on merkki siitä häpeästä. Kuin lapsi joka ei suostu kuuntelemaan käskyjä tai sitä mitä on tehnyt väärin, nämä kieltävät koko totuuden olemassaolon ja kääntää omat vikansa uhrin syyksi ja kannettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

Juuri tuo jatkuva epävarmuus ja häpeän tunne on ominaista, muilta ihmisiltä haetaan varmistelua kaikkeen. Kaikista suurin tunne on häpeän pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Eikös hänellä ole silloin diagnoosina traumaperäinen häiriö eikä narsismi? Vaikka käytös olisi narsistista.

Epävakaakin on epävakaa, vaikka kyseessä on traumasta pohjautuva häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Mutta vahvasti narsistisia piirteitä omaavia tulee nimenomaan normaaliperheistä.

Olen miettinyt, että voisiko olla niin, että normaaliperhe on auttanut heitä siten, että heillä on vain piirteitä? Jos olisivat syntyneet ongelmaperheeseen, heistä olisi kasvanut diagnosoituja narsisteja?

Minulla on aikuinen poika, joka miettii, onko hän narsisti, koska ei tunne empatiaa ja sanoo omaavansa ison egon. Minulle päin hänessä ei ole muuta narsismia kuin itsekkyys, ei käyttäydy narsistisesti. Olen miettinyt, että olisiko hän perunkestävä narsisti, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maailmaan, mutta meillä onnistui kasvamaan normaalimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Tilanteiden manipulointi, kysyttömyys ottaa vastuuta teoistaan on merkki siitä häpeästä. Kuin lapsi joka ei suostu kuuntelemaan käskyjä tai sitä mitä on tehnyt väärin, nämä kieltävät koko totuuden olemassaolon ja kääntää omat vikansa uhrin syyksi ja kannettavaksi. 

Eli narsistin reaktio häpeän tunteeseen on kuin kolmevuotiaalla. "En se minä ollut!!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

He eivät tunnista itsessään häpeää. He vain suuttuvat ja tunnistavat itsessään vihan. Kun kysyy, miksi suutuit, niin sanovat, että toinen oli niin tyhmä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Teoria on validi. Narsistin teot pohjautuvat häpeän kokemisen estämiselle ja peittelylle. Siksi toinen työnnetään bussin alle, ettei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Näin sivusta tähän.

Eli kyse on häpeän välttelystä myös sisäisesti? Haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata minkäänlaista häpeän tunnetta?

Koska kyseessä on vakava sairaus, en käyttäisi termiä haluton. Vähän sama kuin masentuneen ryhdistäydyttäminen.

Persoonallisuushäiriöitä ei ymmärtääkseni luokitella sairauksiksi, vaan suhteellisen pysyviksi kehityshäiriöiksi (vrt. autismi, ADHD).

Ok, anteeksi epätarkkuus. Mutta voiko sanoa, että autisti on haluton muuttumaan normaaliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?

Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Mutta vahvasti narsistisia piirteitä omaavia tulee nimenomaan normaaliperheistä.

Olen miettinyt, että voisiko olla niin, että normaaliperhe on auttanut heitä siten, että heillä on vain piirteitä? Jos olisivat syntyneet ongelmaperheeseen, heistä olisi kasvanut diagnosoituja narsisteja?

Minulla on aikuinen poika, joka miettii, onko hän narsisti, koska ei tunne empatiaa ja sanoo omaavansa ison egon. Minulle päin hänessä ei ole muuta narsismia kuin itsekkyys, ei käyttäydy narsistisesti. Olen miettinyt, että olisiko hän perunkestävä narsisti, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maailmaan, mutta meillä onnistui kasvamaan normaalimmaksi.

On se mahdollista. Itse muistan lukeneeni, että narsistilla on jollain tietyllä aivojen alueella häikkää. Alitoimintaa vai ylitoimintaa, en muista. Sinun kannattaa omalta osaltasi yrittää ohjata poikasi käytöstä parempaan suuntaan. Jos hän ei ole täysi narsisti, hän luultavasti arvostaa sinua ja mielipiteitäsi, koska olet hänen äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.

Puhuin yllä normaaleista äideistä.

Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.

Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.

Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.

Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.

En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.

Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.

vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.

Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.

Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.

Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.

Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.

Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.

Tuo mitä kuvailet on syyllisyys. Se kohdistuu tekoihin. Häpeä itseen persoonana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.

Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).

Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.

Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.

Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.

Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.

Mutta vahvasti narsistisia piirteitä omaavia tulee nimenomaan normaaliperheistä.

Olen miettinyt, että voisiko olla niin, että normaaliperhe on auttanut heitä siten, että heillä on vain piirteitä? Jos olisivat syntyneet ongelmaperheeseen, heistä olisi kasvanut diagnosoituja narsisteja?

Minulla on aikuinen poika, joka miettii, onko hän narsisti, koska ei tunne empatiaa ja sanoo omaavansa ison egon. Minulle päin hänessä ei ole muuta narsismia kuin itsekkyys, ei käyttäydy narsistisesti. Olen miettinyt, että olisiko hän perunkestävä narsisti, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maailmaan, mutta meillä onnistui kasvamaan normaalimmaksi.

On se mahdollista. Itse muistan lukeneeni, että narsistilla on jollain tietyllä aivojen alueella häikkää. Alitoimintaa vai ylitoimintaa, en muista. Sinun kannattaa omalta osaltasi yrittää ohjata poikasi käytöstä parempaan suuntaan. Jos hän ei ole täysi narsisti, hän luultavasti arvostaa sinua ja mielipiteitäsi, koska olet hänen äitinsä.

Hippokampuksessa voi olla jotain poikkeavaa kuten psykopaateillakin.