Onko olemassa narsisteja ilman pahantahtoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Marttyyriksi heittäytyviä on kyllä. Sekin on tosin manipulointia.

Kyllä, marttyyrityyppinen narsisti, joka jatkuvasti rikkoo toisten rajoja. Niitä on paljon vanhemmissa naisissa.

Etkö tykännytkään, kun minä niin hyvää hyvyyttäni tulin salaa kotiisi ja siivosin kaikki kaappisi? Kyllä sinä nyt olet törkeän kiittämätön minua kohtaan! Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.

Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.

Kuvailit aika lailla minua. Olen vähän kuin tyhjä kuori ja ripustautunut yhteen ihmiseen jolta koen saavani imettyä jotain mystistä henkistä nektaria. Kuitenkin mitä läheisemmäksi hänet tunnen, sen enemmän halveksun ja olen mm. kavereilleni puhunut pelkkää pahaa hänestä. Hänelle toki esitän mitä parhainta kaveria. Parisuhteeseenkin hän on kanssani halunnut, mutta sanon etten henkisten ongelmieni takia pysty. Tavallaan kai tämä pitääkin paikkansa, vaikka oikeasti en vain pidä häntä tarpeeksi viehättävänä.

Olet narsisti. Hyvä kun et ala parisuhteeseen. Jäät myös kiinni selän takana puhumisesta ja jutut kiertää sinusta miten olet epäluotettava selkäänpuukottaja. Niin se on kaikkien teidän kaltaisten kanssa. 

Kyllä ja muuten eräs seikka myös on, että herkästi näen niitä narsismin merkkejä muissa. Joten olisin varovainen tuossa "teidänlaiset"-kohdassa. Sillä narsistihan itse uskoo olevansa virheetön ihminen, miten siis sinä voit olla varma ettet ole joku narsku harhoissaan.

Hakeudutko helposti toisten samanlaisten seuraan? Miten koet heidät? Uhkana vai liittolaisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Moni toisia narsistiksi haukkuva on itse narsistinen. Jotenkin ihmiset kuvittelee että voivat toisia tylyttää mutta jos joku sanoo heille jotakin takaisin niin otetaan itseensä ja leimataan se sanoja narsistiksi. Kannattaa aina katsoa peiliin mitä sieltä löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Olet asian ytimessä. Kunnon narsisti on aina vähän reppana gradiositeetistaan huolimatta, tai juuri siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden joka on kyllä muuten kiltti ja hyväntahtoinen yleensä, mutta välillä tulee näitä outoja kaasuvalotustilanteita ja kuin tekisi tahallaan asioita joiden olen kertonut tuottavan itselleni ahdostusta. Lisäksi puhunut minusta selkäni takana kaverilleni ja kieltää nämä puhumoset, vaikka ylistelee itseään aivan pirun rehelliseksi ja luotettavaksi.

Narsistit hokevat olevansa juuri sitä mitä he EIVÄT ole. Eli rehellisiä, luotettavia, rakastavia, reiluja. Hah, juuri tasan päinvastoin!

Narsistien kohdalla on tärkeää päästää heidän sanahelinää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sanaan ei voi yhtään luottaa. Totuuden heistä kertovat heidän tekonsa ja miten kohtelevat ihmisiä.

Tämä on kyllä tullut huomattua, oikein mihinkään ei voi luottaa kun mieli muuttuu niin tiuhaan tahtiin. Hän esimerkiksi tuntuu olevan iltaisin aivan eri ihminen eri haluineen, sitten seuraavana päivänä taas peruu kaiken illalla sanomansa. Vähän ärsyttää myös se miten ylistelee meitä ja sielunkumppanuuttamme, vaikka on ollut jo pari tilannetta missä lennän sivuun kun joku uusi ja jännittävä ihminen on putkahtanut eteen.

Osaa kyllä ylistää sielunkumppaniksi ja vaikka miksi niissä kohdissa kun toista pitää koukuttaa. Mutta se on kaikki valetta ja teeskentelyä. Juonittelua sekin, jotta toinen sitten sietäisi kaltoinkohtelua, kontrollointia ja alistamista, kun odottaisi taas niitä huomionosoituksia ja armopaloja arvon narskulta.

Rakkauden suitsutukset, "liian hyvää ollakseen totta", edetään nopeasti naimisiin jne. Se kaikki on teeskentelyä, jota narsku ei lyhytjännitteisenä jaksa kovin pitkään. Sitten tulee oikea luonne esiin eikä mitään hyvää ikinä oikeasti ollutkaan. Se oli vain peliä.

Minä kyllä epäilen että se on niin päin että narsisti uskoo itse kaikki ne alun ihanuudet. Hän on haltioissaan että viimeinkin on löytynyt arvoiseni kumppani. Riippuu siitä miten kynnysmaton naisen on löytänyt että narsistin ruusuisiin kuvitelmiin alkaa tulla säröjä. Koska nyt on ihanteellinen jumalatar löytynyt, narsisti kokee että myös hänen itsensä täytyy olla täydellinen kummpani, se on raskasta ja on kiire sitouttaa kumppani että voi ottaa rennommin.

Riippuu narsistin tiedostamisen asteesta. Joku ei tajua yhtään olevansa narsisti, joku tietää vallan mainiosti.

Tiedostavinkin narsisti on sitä mieltä että ne hänen huonot ominaisuutensa ovat itse asiassa vahvuus. Narsisti ei tiedä paremmasta. Hän ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu eikä hän pysty kuvittelemaan tervettä mieltä.

Juuri näin. Oikea narsisti jopa myöntää ylpeästi olevansa narsisti, koska hän pitää sitäkin jonain taikavoimana. Hän kuvittelee hallitsevansa mielenhäiriötään, vaikka oikeasti hän on sen vankina. Ei hän pysty valitsemaan tai aidosti vaikuttamaan käytökseensä. Se pahuus ja kaltoinkohtelu tulee väkisin läpi.

Hän on hyvin rajoittunut. Ei hän vain kykene rehelliseen itsereflektioon tai empatiaan, koska ne palaset vain puuttuvat päästä. Hänen ajattelunsa, tulkintansa ja toimintansa ovat hyvin jäykkiä ja rajoittuneita. Kaavamaisia. Hän on aidosti hämillään, kun joku on terveen itsetunnon omaava, tasapainoinen ja lämmin. Hänellä ei ole hajuakaan tasapainosta, lämmöstä ja aidosta ilosta ja onnellisuudesta.

Hän tyhjyyttä ja kylmyyttä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella omituinen otsikko. Klassinen narsismi tarkoittaa itseihailua. Narkissos näkee kuvansa veden pinnassa ja rakastuu siihen.

Se ei lähtökohtaisesti ole pahan eikä hyväntahtoista ulkopuolisille.

Onko selfien ottaminen hyvän vaiko pahantahtoista? Vaikea sanoa.

Selfien ottamisen hyvän- tai pahantahtoisuudesta en osaa sanoa. Mutta narsisti kaipaa korostetusti muiden ihailua, joten jatkuva selfieiden jakaminen muiden ihmisten silmille voi liittyä narsismiin.

Kyllä, monet narsistit jakavat selfieitä, jos heillä on joukko tuttavia tykkäilemässä ja kehumassa. Näin narsisti saa tunteen, että hänet hyväksytään ja häntä ihaillaan. Varsinkin huonoa päivää ja pahaa mieltä piristää aina tykkäykset ja kommentit selfieistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Olet asian ytimessä. Kunnon narsisti on aina vähän reppana gradiositeetistaan huolimatta, tai juuri siksi.

Hyvä esimerkki takavuosien vaimonsurmaaja, joka piti oikeudessa fläppitaulusulkeiset aiheesta miksi oli oikeutettua surmata vaimonsa. Tämän kaverin mielentilatutkimuksen tulos oli narsistinen persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luule, että narsisti ei ole omasta mielestään pahantahtoinen. Hän vain pitää itseään oikeutettuna ojentamaan muita ihmisiä.

En kuvailisi ihan noin. Jos lähdetään siitä, että valtaosa diagnosoiduista narsisteista on väkivaltarikollisia, niin on helppo huomata, että pohjimmiltaan narsistin maailmassa on voimassa viidakon laki eli kyllä hän hyväksyy itsessään myös pahantahtoisuuden ja tekee pahaa aivan tietoisesti, koska uhri hänen mielestään ansaitsee rangaistuksen. Lievimmillään se ilmenee ilkeässä, häpäisevässä, sadistisessa huumorissa ja vakavimmillaan fyysisessä väkivallassa, johon narsisti näkee syyn uhrissa.

Narsisti kokee olevansa turvassa, jos häntä pelätään, joten hän arvostaa pahantahtoisuuttaan. Se on hänen maailmassaan hyve eikä pahe. 

Minä ajattelin enemmän vahvasti narsistisia piirteitä omaavaa ihmistä kuin persoonallisuushäiriöistä. Eli sellaista, joihon me kaikki törmäämme. Ne eksät. Jotka eivät tee rikoksia.

Sama

Millä logiikalla jokaisella olisi narsistinen eksä? Ja mitä järkeä on puhua normaaleista piirteistä sanalla narsisti? Eikö voi sitten käyttää sitä ihan oikeaa sanaa vaikka itsekäs, omaneduntavoittelija, epäreilu, alistava, kontrolloiva, uhriutuja, pahansuopa jne. Narsisti-sanalla ihminen keskimäärin alkaa ajatella ihmistä, jolla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vahvat vastaavat piirteet.

Itselläni on kaksi luonne/persoonallisuushäiriöistä eksää, muut normaaleja.

'Narsistinen' on adjektiivi, jolla ei tarkoiteta persoonallisuushäiriöisiä, vaan niitä, joilla ilmenee harvinaisen itsekästä käytöstä. Ehkä sitä käytetään siksi, että 'itsekäs' ei riitä kuvaamaan näitä tyyppejä. Ja jokainenhan on jollain tapaa itsekäs. Narsistinen on monta astetta mulkvistimpi kuin tavallinen ihminen.

Tavallinen ihminen ei ole mulkvisti eli mikä konkreettinen ero on mulkvistilla ja ei-persoonallisuushäiriöisellä narsistisella ihmisellä?

Onko pakollinen tarve valehdella mitä omituisimpia juttuja mahdollisesti narsismin piirre? Kuten vaikka kertoilla tarinoita siitä, kuinka tuli ufojen sieppaamaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Olet asian ytimessä. Kunnon narsisti on aina vähän reppana gradiositeetistaan huolimatta, tai juuri siksi.

Hyvä esimerkki takavuosien vaimonsurmaaja, joka piti oikeudessa fläppitaulusulkeiset aiheesta miksi oli oikeutettua surmata vaimonsa. Tämän kaverin mielentilatutkimuksen tulos oli narsistinen persoonallisuushäiriö.

Jarmo B.?

Vierailija kirjoitti:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-new-resilience/202107/some-…

Hyväntahtoinen narsisti on itsekäs, omaa etua palveleva ja tunnekylmä, muttei aktiivisesti tavoitteellisesti toista satuttava ja kostava.

Tunnistan tuosta itseäni. Läheiseni myös avoimesti antaa kritiikkiä tunnekylmyydestäni, jyräämisestä ja alistavasta käytöksestäni.Osa sanoo ihan suoraan narsistiksi ja psykopaatiksi.  Tarkoitan hyvää, olen hyvin uupunut kaiken suhteen.  Pitkään ajattelin itseäni uhrina, mutta sitten tulin tietoiseksi monista käytösmalleistani ja ymmärrän olevani hyvin toksinen. Teen aktiivisesti töitä sen eteen, että olisin vähemmän osallistuva. 

Vierailija kirjoitti:

Onko pakollinen tarve valehdella mitä omituisimpia juttuja mahdollisesti narsismin piirre? Kuten vaikka kertoilla tarinoita siitä, kuinka tuli ufojen sieppaamaksi?

Patologinen tarve sepitellä tarinoita on näiden tunnusmerkki. Haluavat huomiota ja uhriutumisen paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luule, että narsisti ei ole omasta mielestään pahantahtoinen. Hän vain pitää itseään oikeutettuna ojentamaan muita ihmisiä.

En kuvailisi ihan noin. Jos lähdetään siitä, että valtaosa diagnosoiduista narsisteista on väkivaltarikollisia, niin on helppo huomata, että pohjimmiltaan narsistin maailmassa on voimassa viidakon laki eli kyllä hän hyväksyy itsessään myös pahantahtoisuuden ja tekee pahaa aivan tietoisesti, koska uhri hänen mielestään ansaitsee rangaistuksen. Lievimmillään se ilmenee ilkeässä, häpäisevässä, sadistisessa huumorissa ja vakavimmillaan fyysisessä väkivallassa, johon narsisti näkee syyn uhrissa.

Narsisti kokee olevansa turvassa, jos häntä pelätään, joten hän arvostaa pahantahtoisuuttaan. Se on hänen maailmassaan hyve eikä pahe. 

Minä ajattelin enemmän vahvasti narsistisia piirteitä omaavaa ihmistä kuin persoonallisuushäiriöistä. Eli sellaista, joihon me kaikki törmäämme. Ne eksät. Jotka eivät tee rikoksia.

Sama

Millä logiikalla jokaisella olisi narsistinen eksä? Ja mitä järkeä on puhua normaaleista piirteistä sanalla narsisti? Eikö voi sitten käyttää sitä ihan oikeaa sanaa vaikka itsekäs, omaneduntavoittelija, epäreilu, alistava, kontrolloiva, uhriutuja, pahansuopa jne. Narsisti-sanalla ihminen keskimäärin alkaa ajatella ihmistä, jolla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vahvat vastaavat piirteet.

Itselläni on kaksi luonne/persoonallisuushäiriöistä eksää, muut normaaleja.

'Narsistinen' on adjektiivi, jolla ei tarkoiteta persoonallisuushäiriöisiä, vaan niitä, joilla ilmenee harvinaisen itsekästä käytöstä. Ehkä sitä käytetään siksi, että 'itsekäs' ei riitä kuvaamaan näitä tyyppejä. Ja jokainenhan on jollain tapaa itsekäs. Narsistinen on monta astetta mulkvistimpi kuin tavallinen ihminen.

Tavallinen ihminen ei ole mulkvisti eli mikä konkreettinen ero on mulkvistilla ja ei-persoonallisuushäiriöisellä narsistisella ihmisellä?

Sepä se miljoonan taalan kysymys onkin. Koska inhottavasti käyttäytyviä ihmisiä on yllättävän paljon, eivätkä he kaikki varmaankaan ole narsisteja. Ehkä heillä on mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, tai käytökseen kytkeytyy muita mt-ongelmia, mutta he eivät ole ns parantumattomia narsisteja? Esimerkiksi moni masentunut saattaa käyttäytyä masennusepisodin aikana narsistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakollinen tarve valehdella mitä omituisimpia juttuja mahdollisesti narsismin piirre? Kuten vaikka kertoilla tarinoita siitä, kuinka tuli ufojen sieppaamaksi?

Patologinen valehtelu ei pelkiltään ole sairaus, mutta esiintyy yleensä yhdessä jonkun mielenterveysongelman kanssa. Ufoista puhuva kuulostaa enemmänkin skitsotyyppisestä häiriöstä kärsivältä, mutta kyllä osalla narsisteistakin sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

Kanavalla on hyvää asiaa narsismista.

Täytyy silti sanoa, että narsismitutkani piippaa videoiden tekijän kohdalla. Muita? Uskon, että on ollut suhteessa narsistin kanssa, mutta vaikuttaa itsekin mielestäni narsistilta siksi en tykännyt katsoa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, se pahantahtoisuus heistä nimenomaan tekee narsistin.

Meillä kaikilla on narsistisia piirteitä mutta me muut pystymme esim. empatiaan -> emme ole narsisteja.

Eli teoriassa voisi olla olemassa ihminen joka ei tunne empatiaa, mutta toimii empaattisesti, esim. rangaistuksen pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahantahtoiselle narsistille on nimitys "malignant narcissist", joka siis erottaa heidät muista narsisteista. Mutta jos ei oikein osaa välittää muista, ja oma elämä pyörii lähinnä omien tahtojen, impulssien ja oman hyödyn tavoittelun ympärillä, niin kyllä sitä väistämättäkin tulee silti satutettua muita, vähintään sellaisella laajemmalla, yhteiskunnan tasolla, jollei henkilökohtaisissa suhteissa. En kuitenkaan usko heidän kaikkien tietoisesti toivovan muille pahaa. Se on jo sadismia, ja saattaa viitata ehkä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisiinkin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöthän monesti esiintyvät samaan aikaan samassa henkilössä, eli jos on yksi näistä persoonallisuushäiriöistä, niin monesti löytyy toinenkin. Ei tosin aina. Mutta niin, itse en mustavalkoisesti näe kaikkia narsisteja tahallisesti pahantahtoisina, mutta kylläkin kykenemättöminä aidosti luoda tunnesuhteita muihin sellaisella syvällisellä tasolla, joka vaatisi eron tekemistä itsen ja toisen välillä.

Itse olen irtaantunut hiljattain yhdestä narsistista, ja alun vihan ja surun jälkeen olen alkanut nähdä hänet jotenkin tyhmänä. Siis älyllisesti vajaana, vaikka periaatteessa kyseessä on normaaliälyinen ihminen. Tämä johtuu siitä, että hän toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen (ja narsistina tietysti uhriutuu ja tekee omasta "epäonnestaan" hirveän haloon).

Hän ei ota mitään vastuuta elämästään tai siitä, mitä hän aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille, koska hän on niin keskittynyt omaan uhristatukseensa. Luontaisesti tunnen sääliä ja myötätuntoa, koska en tykkää nähdä kenenkään kärsivän. Mutta yritän pitää pään kylmänä ja olla toimimatta tämän ihmisen tukipilarina, etten tipahda uudelleen siihen ansaan. Mutta joo, en pidä häntä suoranaisesti pahana, vaan pikemminkin yksinkertaisena.

Hän on älyllisesti aikuinen, mutta tunne-elämältään lapsi. Et varmaan odota nelivuotiaalta kauheasti vastuuta ja omatoimista itsensä kehittämistä. Hän on jäänyt lapsen tasolle ja siitä edelleen kehittyminen vaatisi suuria ponnistuksia tietoista työtä itsensä kanssa.

Ei eskarilainen kysy, miten vahemmman päivä töissä on mennyt. Hän keskittyy siihen, että hänen elämänsä rullaa ja palvelu pelaa.

Minunkin eksä on todella fiksu, mutta toisaalta eksynyt lapsi, joka yrittää takertua jokaisen vastaantulijan takinliepeeseen apua saadakseen.

Totta. Kiitos hyvästä ja selkeästä selityksestä. Tiedostan, että eksäni on lapsellinen, mutta jotenkin nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että oma hoivaamisen tarpeeni liittyy hyvin vahvasti siihen, miksi alunperinkään vedimme toisiamme puoleensa.

Jos et ole jo uudessa hyvässä suhteessa, tutustu esim. Narsisti vs Minä -kanavaan, että saat oman haavoittuvuutesi kuntoon ennen uutta suhdetta.

Todella vaikea sammuttaa hoivaviettiään narsistia kohtaan, koska hänen sisällään on se hätääntynyt lapsi, joka ei pärjää yksin.

En ole uudessa suhteessa enkä uskalla sellaiseen lähteä ennen kuin olen käsitellyt edellisen suhteen tuomat taakat ja koonnut itsetuntoni palaset takaisin kohdalleen. Ja varmasti on hyvä myös miettiä syvemmin omaa käytöstä, kuten sanoit. Että mistä kumpuaa tarve hoivata aikuisia "lapsia".