Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko olemassa narsisteja ilman pahantahtoisuutta?
17.09.2023 |
Siis jotka muuten täyttävät narsismin tunnusmerkit mutta eivät manipuloi, juonittele ja halua kostaa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Hah, sinä käyttäydyt kuten narsistinen eksäni. Hän tuli eron jälkeen linjoja pitkin, kun en toiminut lasten kanssa samoin kuin hän. Minä kuulemma tuhoan lapseni, mutta en vain sitä itse tajua. Hän oli keskustellut jonkun psykologinkin kanssa asiasta, että ihminen ei aina tiedä itsekään tuhoavansa omia lapsiaan.
Juu, aivan tarpeetonta syyllistämistä: sinä-et-vain-tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.
En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.
Äideissä on narsisteja, epävakaita, asosiaalisia, psykopaatteja, alkkiksia, narkkareita, ped*fiileja, sadisteja, tunnekylmiä jne. Suomessa syntyy vuosittain 600-3000 alkoholin vaurioittamaa lasta.
Pitäisikö kaikki äidit nähdä hyväntahtoisina neitsytmarioina, vaikka olisi itse paholainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.
Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.
Mutta vahvasti narsistisia piirteitä omaavia tulee nimenomaan normaaliperheistä.
Olen miettinyt, että voisiko olla niin, että normaaliperhe on auttanut heitä siten, että heillä on vain piirteitä? Jos olisivat syntyneet ongelmaperheeseen, heistä olisi kasvanut diagnosoituja narsisteja?
Minulla on aikuinen poika, joka miettii, onko hän narsisti, koska ei tunne empatiaa ja sanoo omaavansa ison egon. Minulle päin hänessä ei ole muuta narsismia kuin itsekkyys, ei käyttäydy narsistisesti. Olen miettinyt, että olisiko hän perunkestävä narsisti, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maailmaan, mutta meillä onnistui kasvamaan normaalimmaksi.
On se mahdollista. Itse muistan lukeneeni, että narsistilla on jollain tietyllä aivojen alueella häikkää. Alitoimintaa vai ylitoimintaa, en muista. Sinun kannattaa omalta osaltasi yrittää ohjata poikasi käytöstä parempaan suuntaan. Jos hän ei ole täysi narsisti, hän luultavasti arvostaa sinua ja mielipiteitäsi, koska olet hänen äitinsä.
Hippokampuksessa voi olla jotain poikkeavaa kuten psykopaateillakin.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, esiintyykö narsisteilla muita todennäköisemmin jotain sairauksia. Se voisi antaa viitteitä perinnöllisyyden merkityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Tuo mitä kuvailet on syyllisyys. Se kohdistuu tekoihin. Häpeä itseen persoonana.
Okei 👍😅 On se välillä hankalaa tämän suomenkielen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Harvemmin narsisteja tulee normaaliperheistä, koska kyseessä on traumaperäinen kehityshäiriö. Oma, oletettavasti narsisti (tai muu luonnehäiriö), eksä oli melko tavallisesta perheestä, mutta raiskattu perheen ulkopuolisen toimesta alle 10-vuotiaana eikä ollut saanut vanhemmilta tukea tai terapiaa.
Kaikki ei näy ulospäin. Ja kyllä lapset samassakin perheessä elävät eri todellisuuksia.
Mutta vahvasti narsistisia piirteitä omaavia tulee nimenomaan normaaliperheistä.
Olen miettinyt, että voisiko olla niin, että normaaliperhe on auttanut heitä siten, että heillä on vain piirteitä? Jos olisivat syntyneet ongelmaperheeseen, heistä olisi kasvanut diagnosoituja narsisteja?
Minulla on aikuinen poika, joka miettii, onko hän narsisti, koska ei tunne empatiaa ja sanoo omaavansa ison egon. Minulle päin hänessä ei ole muuta narsismia kuin itsekkyys, ei käyttäydy narsistisesti. Olen miettinyt, että olisiko hän perunkestävä narsisti, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen maailmaan, mutta meillä onnistui kasvamaan normaalimmaksi.
On se mahdollista. Itse muistan lukeneeni, että narsistilla on jollain tietyllä aivojen alueella häikkää. Alitoimintaa vai ylitoimintaa, en muista. Sinun kannattaa omalta osaltasi yrittää ohjata poikasi käytöstä parempaan suuntaan. Jos hän ei ole täysi narsisti, hän luultavasti arvostaa sinua ja mielipiteitäsi, koska olet hänen äitinsä.
Hippokampuksessa voi olla jotain poikkeavaa kuten psykopaateillakin.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, esiintyykö narsisteilla muita todennäköisemmin jotain sairauksia. Se voisi antaa viitteitä perinnöllisyyden merkityksestä.
Addiktioja, esim.alkoholismi. Myös todennäköisemmin tupakoivat. Extreme harrastuksia, joissa vaaraelementti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Ei. He vain kätkevät sen hyvin kuten Orpo ja muut. Yleensäkin kokoomuslaiset. Tälle joukolle on oma paremmuus ainut ratkaiseva tekijä ja omat sairaat tarpeensa hallita muita. heillä on tarve alistaa muut
ja tuntea paremmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Seuraamalla lapsen reaktioita omaan käytökseesi. Saatko aikaan toivottua tulosta. Jollain lapsella pitää vetää yhdestä narusta, toisella toisesta, jotta pääsee samaan lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Seuraamalla lapsen reaktioita omaan käytökseesi. Saatko aikaan toivottua tulosta. Jollain lapsella pitää vetää yhdestä narusta, toisella toisesta, jotta pääsee samaan lopputulokseen.
Mitä jos sitä omaa lastaan ei vain ymmärrä? On vetänyt kaikista tietämistä naruista, mutta mikään ei vain toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat kyllä niin täynnä itseään, että muut eivät ajatuksiin mahdu. Heidän kanssaan voi vaikka lopettaa pitkänkin seurustelusuhteen ihan vain sillä, ettei enää ota yhteyttä. He eivät muista missään suhteessa olleensakaan. Kostoajatukset voivat kyllä liittyä sellaisiin, jotka oikeasti ovat heitä jotenkin vahingoittaneet tai huijanneet. Joku kainalossa roikkuja on ollut vain kiva bonus, muttei mikään menetys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Niinhän se on. Nämä on sellaisia asioita, joita ei tavallinen ihminen automaattisesti osaa, vaan pitäisi tuntea kehityspsykologiaa. Ja vaikka olisi tietoa kehityksestä, poikkeavuuksia, temperamentista, ei ihminen välttämättä osaa viedä sitä tietoa kasvatukseen käytännön tasolla.
Olisi hyvä, jos koulussa opetettaisiin enemmän psykologiaa. Se ei ole mikään kaiken parantava ratkaisu, mutta ehkä useammalla ihmisellä heräisi mielenkiinto tutkia näitä asioita syvällisemmin. Monet ajattelevat, että lapset jotenkin itsestään kasvavat normaaleiksi ja pärjääviksi ihmisiksi, kun vaan pitää huolta perusjutuista, kuten syömisestä ja lukemaan opettelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat kyllä niin täynnä itseään, että muut eivät ajatuksiin mahdu. Heidän kanssaan voi vaikka lopettaa pitkänkin seurustelusuhteen ihan vain sillä, ettei enää ota yhteyttä. He eivät muista missään suhteessa olleensakaan. Kostoajatukset voivat kyllä liittyä sellaisiin, jotka oikeasti ovat heitä jotenkin vahingoittaneet tai huijanneet. Joku kainalossa roikkuja on ollut vain kiva bonus, muttei mikään menetys.
Tutun kuuloista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.
En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.
Äideissä on narsisteja, epävakaita, asosiaalisia, psykopaatteja, alkkiksia, narkkareita, ped*fiileja, sadisteja, tunnekylmiä jne. Suomessa syntyy vuosittain 600-3000 alkoholin vaurioittamaa lasta.
Pitäisikö kaikki äidit nähdä hyväntahtoisina neitsytmarioina, vaikka olisi itse paholainen?
Totta kai äideissä on kaikkea. Olen kokoajan puhunut normaaleista äideistä. Normaali äiti ei ple paholainen eikä alkkis eikä omaa mitään persoonallisuushäiriötä.
Onko narsisti normaali ? Miksi pitää jänkätä normaaleista ihmisistä, kun puhutaan epänormaaleista ihmisistä?
Tuossa puhuttiin siitä, miksi perheissä on usein vain yksi narsistinen lapsi, ja muut eivät sitä ole.
Se tarkoittaa, että äiti on normaali, eikä itse persoonallisuushäiriöinen tai tunnekylmä.
Eikä tarkoita. Kaikki eivät sairastu narsismiin, vaikka heitä kidutettaisiin joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Seuraamalla lapsen reaktioita omaan käytökseesi. Saatko aikaan toivottua tulosta. Jollain lapsella pitää vetää yhdestä narusta, toisella toisesta, jotta pääsee samaan lopputulokseen.
Mitä jos sitä omaa lastaan ei vain ymmärrä? On vetänyt kaikista tietämistä naruista, mutta mikään ei vain toimi.
Menisin ehkä lapsen kanssa psykologille. Jos hän osaisi avata lapsen sisäistä tunnemaailmaa ja antaa työkaluja kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Kuvailit aika lailla minua. Olen vähän kuin tyhjä kuori ja ripustautunut yhteen ihmiseen jolta koen saavani imettyä jotain mystistä henkistä nektaria. Kuitenkin mitä läheisemmäksi hänet tunnen, sen enemmän halveksun ja olen mm. kavereilleni puhunut pelkkää pahaa hänestä. Hänelle toki esitän mitä parhainta kaveria. Parisuhteeseenkin hän on kanssani halunnut, mutta sanon etten henkisten ongelmieni takia pysty. Tavallaan kai tämä pitääkin paikkansa, vaikka oikeasti en vain pidä häntä tarpeeksi viehättävänä.
Olet narsisti. Hyvä kun et ala parisuhteeseen. Jäät myös kiinni selän takana puhumisesta ja jutut kiertää sinusta miten olet epäluotettava selkäänpuukottaja. Niin se on kaikkien teidän kaltaisten kanssa.
Kyllä ja muuten eräs seikka myös on, että herkästi näen niitä narsismin merkkejä muissa. Joten olisin varovainen tuossa "teidänlaiset"-kohdassa. Sillä narsistihan itse uskoo olevansa virheetön ihminen, miten siis sinä voit olla varma ettet ole joku narsku harhoissaan.
"teidänlaisilla" viittaan narsismin tyyppiin joka harrastaa tätä mustamaalaamista ja valheiden levittämistä. Kaikki narsistit ei sitä tee, se on vain eräät narsismin tyypit missä tätä käytöstä on.
Valheita en kylläkään ole levitellyt, vaan kertomani asiat toisesta on olleet tosia. Esimerkiksi tehnyt tai sanonut jotain typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuus pohjautuu huonoon itsetuntoon joka kumpuaa ydinhäpeästä. Kasvun kriittisissä vaiheissa lapsi ei ole saanut vastavuoroisuutta tai empatiaa vaan käytöstä joka on synnyttänyt hänessä noloutta ja häpeää. Lapsen katseeseen ei ole vastattu, hänelle on naurettu tai häntä on vähätelty.
Siksi turvallinen empatia on ainut keino saavuttaa narsistin minuuden ja minäkuvan eheyttämistä. Tunnen hyvin vahvasti narsistisen henkilön joka todella huonoon tilaan joutuessaan sai minulta kaiken tuen ja ymmärryksen, tästä alkoi pieni kehitys hänen persoonassaan. Tutustuin aiheeseen ja empatia on terapeutillekin keino kommunikoida narsistin kanssa.
vaikeaahan se on. mielenkiintoista että narsistin on pakko saada tietää uudesta ihmisestä jotain mihin verrata itseään jotta pääsee tämän ihmisen yläpuolelle. Se on ihan pakonomaista ja mielenkiintoista miten narsisti sen jälkeen estää kaiken tiedon joka voisi horjuttaa tätä asetelmaa. Hän selittää jonkun ihmisen itsensä alapuolelle sekä itselleen että muille.
Narsistit ovat mielenkiintoisia ihmisiä.
Jos narsismi kumpuaa lapsuudessa koetusta häpeästä, niin miten on mahdollista että he eivät koe aikuisina minkäänlaista häpeää? Teoria kuulostaa aika ontuvalta.
Eivät tunne häpeää? Anteeksi nyt vain mutta kokeilpa saattaa narsisti naurunalaiseksi niin saat tietää mitä on helvetti. He eivät siedä itsessään mitään millä häpäisevät muita, ja vertailevat itseään koko ajan muihin, ja jos ovat alapuolella niin tekevät kaikkensa kokeakseen olevan yläpuolella.
Jos he kokevat vaikka rikkaan miehen olemassa olon tärkeäksi ja seuraan astelee nainen joka on rikkaamman miehen kanssa ja tämä lausahtaa viattomasti että ettehän te nyt niin rikkaita ole, niin narsistin häpeä köyhyyden pelosta ja tunteesta räjähtää.
Niin, mietin lähinnä että eivät koe häpeää omasta käytöksestään. Siihen yleensä viitataan kun puhutaan häpeästä. Sinun esimerkkiä voi joku myös ajatella häpeänä, mutta itse kuvailisin tuota ennemminkin alemmuudentunteeksi. Häpeä tarkoittaa perinteisesti sitä, että tietää tehneensä väärin ja häpeää itseään sen seurauksena.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisiko sellainen todella alkeellinen lapsen nolostumisen tunne sitten oikea määritelmä?
Ja voihan olla että jollekin nämä tunteet ovat lapsena vahvempia kuin vaikka sisaruksilleen, ja vanhempien pitäisi osata tukea tällaisen lapsen itsetuntoa eri tavalla kuin toisen sisaruksen. Tähän yhdistetään jonkinlaista voimakkaampaa ylpeydentuntoa ja ehkä kykyjä, joilla saa pikavoittoja ja hyvää oloa väärin ilman empatiakehitystä (voittaa mutta ei huomioi miltä häviäjästä tuntuu) jne ja huono lapsuus, niin kaipa yhdestä lapsesta voi tulla narsisti ja toisesta ei
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.
Yksilöllisten haasteiden huomioimiseen liittyy paljon haasteita. Miten voi päästä sisään toisen kokemukseen itsestä ja mitä hän kulloinkin tarvitsee? Etenkin jos hän on vielä pieni lapsi eikä osaa kertoa asioistaan itse.
Empatiasta: sitä voi opetella, koko elämän ajan.
Seuraamalla lapsen reaktioita omaan käytökseesi. Saatko aikaan toivottua tulosta. Jollain lapsella pitää vetää yhdestä narusta, toisella toisesta, jotta pääsee samaan lopputulokseen.
Mitä jos sitä omaa lastaan ei vain ymmärrä? On vetänyt kaikista tietämistä naruista, mutta mikään ei vain toimi.
Asiantuntijalle selvittämään, onko vikaa lapsessa vai kasvatusmenetelmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.
En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.
Äideissä on narsisteja, epävakaita, asosiaalisia, psykopaatteja, alkkiksia, narkkareita, ped*fiileja, sadisteja, tunnekylmiä jne. Suomessa syntyy vuosittain 600-3000 alkoholin vaurioittamaa lasta.
Pitäisikö kaikki äidit nähdä hyväntahtoisina neitsytmarioina, vaikka olisi itse paholainen?
Totta kai äideissä on kaikkea. Olen kokoajan puhunut normaaleista äideistä. Normaali äiti ei ple paholainen eikä alkkis eikä omaa mitään persoonallisuushäiriötä.
Onko narsisti normaali ? Miksi pitää jänkätä normaaleista ihmisistä, kun puhutaan epänormaaleista ihmisistä?
Tuossa puhuttiin siitä, miksi perheissä on usein vain yksi narsistinen lapsi, ja muut eivät sitä ole.
Se tarkoittaa, että äiti on normaali, eikä itse persoonallisuushäiriöinen tai tunnekylmä.Eikä tarkoita. Kaikki eivät sairastu narsismiin, vaikka heitä kidutettaisiin joka päivä.
Jos on kieroutunut ja toksinen perhe, niin ne kaikki lapset tunnistavat kidutuksen. Kyllä sellaisesta perheestä 80% lapsista on aikuisena vähintään masentuneita, jos ei nyt narsisteja. Ja He tietävät syyn sille.
Mutta jos on normaali ja riittävän tasapainoinen perhe, josta kaikki lapset sanovat aikuisena, että kaikki oli ihan hyvää, niin silti heistä voi joku kasvaa narsistiseksi. Mutta silloin luku on 20 % lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.
En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.
Äideissä on narsisteja, epävakaita, asosiaalisia, psykopaatteja, alkkiksia, narkkareita, ped*fiileja, sadisteja, tunnekylmiä jne. Suomessa syntyy vuosittain 600-3000 alkoholin vaurioittamaa lasta.
Pitäisikö kaikki äidit nähdä hyväntahtoisina neitsytmarioina, vaikka olisi itse paholainen?
Totta kai äideissä on kaikkea. Olen kokoajan puhunut normaaleista äideistä. Normaali äiti ei ple paholainen eikä alkkis eikä omaa mitään persoonallisuushäiriötä.
Onko narsisti normaali ? Miksi pitää jänkätä normaaleista ihmisistä, kun puhutaan epänormaaleista ihmisistä?
Tuossa puhuttiin siitä, miksi perheissä on usein vain yksi narsistinen lapsi, ja muut eivät sitä ole.
Se tarkoittaa, että äiti on normaali, eikä itse persoonallisuushäiriöinen tai tunnekylmä.Eikä tarkoita. Kaikki eivät sairastu narsismiin, vaikka heitä kidutettaisiin joka päivä.
Jos on kieroutunut ja toksinen perhe, niin ne kaikki lapset tunnistavat kidutuksen. Kyllä sellaisesta perheestä 80% lapsista on aikuisena vähintään masentuneita, jos ei nyt narsisteja. Ja He tietävät syyn sille.
Mutta jos on normaali ja riittävän tasapainoinen perhe, josta kaikki lapset sanovat aikuisena, että kaikki oli ihan hyvää, niin silti heistä voi joku kasvaa narsistiseksi. Mutta silloin luku on 20 % lapsista.
Kaipaisin vähän jotain tieteellistä faktaa tämän pohjaksi, koska se sotii kaikkea vastaan. Tiedän perheitä, joissa yksi lapsi on ollut insestin uhri eivätkä muut ole tienneet mitään.
Yleensähän narsistia ei läheskään kaikki tajua narsistiksi, vain uhri. Omaa eksää pidettiin mukavana seuramiehenä ja samoissa tilanteissa hän nurkan takana kävi kiusaamassa minua ja jos reagoin jotenkin, minua pidettiin hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itserakas ihminen. Kaikki muu on muuta, toki moni asia liittyy narsismiin eli itserakkauteen. Egoismi on narsismia myös ja siihen lukeutuu kaikki ehdottomuus, ilkeyskin jne. Narsisteiksi on sanottu ilkeitä itserakkaita ihmisiä. Paha ihminen on narsistinen ja nimensä mukaisesti ei ole hyvä ihminen mutta muistakaa myös että hänkään ei ole jokaisen silmissä paha. Aika suhteellisen laaja aihepiiri. Palatakseni asian ytimeen - narsismi on itserakkautta, ei muuta.
Et ole tutustunut aiheeseen yhtään. Narsisti vihaa itseään ja muita, hän on kyvytön rakastamaan. Hänellä ei myöskään ole mitään kosketusta omaan itseensä, koska autenttisen ydinminän sijalla on tyhjyys. Persoona on jäänyt kehittymättä ja tilalle narsisti on muodostanut valeminän.
Miten narsismi kehittyy? Voiko se olla perinnöllinen ominaisuus? Tunnen yhden narsistin, jolla on tietääkseni ollut ihan normaali lapsuus. Kaikki hänen sisaruksensa ovat melko normaaleja.
Vallitsevan teorian mukaan geneettinen alttius lisättynä epäonnistineeseen erkaantumiseen äidistä (äiti joko liian etäinen tai liian tukahduttava).
Käsittääkseni syntymekanismia ei oikein tiedetä.
Tuo äiti-sidos on sinänsä outo, että yleensä kaikki perheen lapset eivät ole narskuja, siellä on vain yksi. Siis normaaliperheissä. Ja normaaliäiti on johdonmukaisesti suht samantyyppinen kaikille lapsille. Erot etäisyydessä tai läheisyydessä ovat suht lähellä toisiaan. Normaali ihminen kyllä tajuaa, jos on kovin erilainen.
Kyseessä ei ole äiti objektiivisesti vaan subjektiivisesti äidin suhde jokaisen lapsen kanssa on erilainen. Joku on lellari, joku näkymätön, joku ylisuojeltu, joku syntipukki jne.
Puhuin yllä normaaleista äideistä.
Täytyy olla häiriintynyt äiti, jos ei tajua ylisuojelevansa jotain tai tekevänsä syntipukkia.
Tiedän ylisuojelevia äitejä, ja he itse tajuavat syyn toimintaan. Ja kun itse tiedostaa, niin pystyy muuttamaan käytöstään.
Ainoa äiti, jonka voit määritellä normaaliksi, on oma äitisi sinua itseäsi kohtaan, ei edes sisaruksiasi. Muista et todellakaan tiedä mitä tietämättäsi tapahtuu tai jää tapahtumatta. Minunkin äitiäni on pidetty maailman parhaana äitinä, vaikka paljon perustarpeitakin jäi täyttämättä.
Tuo on tarpeetonta äitien syyllistämistä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja jollain tasolla meistä kaikista tulee kotivammaisia, mutta kyllä äideistäkin voi sanoa, että äiti on riittävän hyvä äiti.
En suostu uskomaan, että me äidit olemme niin sokeita omalle käyttäytymiselle, ettemme näe itsessämme epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja normaali ihminen kykenee ottamaan palautetta vastaan muilta.
Äideissä on narsisteja, epävakaita, asosiaalisia, psykopaatteja, alkkiksia, narkkareita, ped*fiileja, sadisteja, tunnekylmiä jne. Suomessa syntyy vuosittain 600-3000 alkoholin vaurioittamaa lasta.
Pitäisikö kaikki äidit nähdä hyväntahtoisina neitsytmarioina, vaikka olisi itse paholainen?
Totta kai äideissä on kaikkea. Olen kokoajan puhunut normaaleista äideistä. Normaali äiti ei ple paholainen eikä alkkis eikä omaa mitään persoonallisuushäiriötä.
Onko narsisti normaali ? Miksi pitää jänkätä normaaleista ihmisistä, kun puhutaan epänormaaleista ihmisistä?
Tuossa puhuttiin siitä, miksi perheissä on usein vain yksi narsistinen lapsi, ja muut eivät sitä ole.
Se tarkoittaa, että äiti on normaali, eikä itse persoonallisuushäiriöinen tai tunnekylmä.Eikä tarkoita. Kaikki eivät sairastu narsismiin, vaikka heitä kidutettaisiin joka päivä.
Jos on kieroutunut ja toksinen perhe, niin ne kaikki lapset tunnistavat kidutuksen. Kyllä sellaisesta perheestä 80% lapsista on aikuisena vähintään masentuneita, jos ei nyt narsisteja. Ja He tietävät syyn sille.
Mutta jos on normaali ja riittävän tasapainoinen perhe, josta kaikki lapset sanovat aikuisena, että kaikki oli ihan hyvää, niin silti heistä voi joku kasvaa narsistiseksi. Mutta silloin luku on 20 % lapsista.
Meillä se on muuten niin päin, että sen narsistin mielestä äidissä ei ole mitään vikaa, mutta toisten mielestä on. Narsistin mielestä ilkeä, katoileva ja orjuuttava alkkisäiti ei ole koskaan tehnyt mitään epäilyttävää. Narsisti oli hänen lempilapsensa, jota ei koskaan vastuutettu mistään.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin todennäköistä. Kaikki syntyvät erilaisen temperamentin kanssa. Voisi ajatella lasten kasvavan enemmän "oikeaan suuntaan", kun jokaisen yksilölliset haasteet otetaan huomioon.