Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
18-vuotias tytär ei vastaa viesteihin
15.09.2023 |
Tyttäreni muutti keväällä omilleen. Yhteydenpito on vähäistä ja yksipuolista: tytär vastaa vain käytännön kysymyksiin, ei esim. vastaa yhtään mitään jos kysyn kuulumisia.
Taustalla on etäiset / huonot välit teini-iässä. Tyttärellä on ollut masennusta ja ahdistusta, niiden taustalla myöhään diagnosoitu autismin kirjo ja sosiaalisten suhteiden haasteet. Tytär syyttää ongelmistaan vanhempia ja kokee paljon katkeruutta kaikenlaisista menneistä asioista, jotka tavisten mittapuulla olivat normaaliin perhe-elämään kuuluvia tilanteita, mutta Tytär kokenut vahvasti negatiivisiksi.
Mietin, miten minun pitäisi ja kannattaisi äitinä toimia - pitää yhteyttä vaikka yksipuolisesti (jotta ovi pysyisi auki, jos tytär myöhemmin haluaa olla yhteydessä) vai antaa hänelle rauha ja vähentää itsekin yhteydenpito minimiin?
Normaalitilanteessa juttelisin tytön kanssa. Hän ei kuitenkaan halua keskustella, joten ei onnistu. Kirjeet on myös kokeiltu, ei vastaa niihinkään.
iten minun äitinä kannattaa
Kommentit (25)
Kyllä kannattaa jaksaa jatkaa, vaikka hieman tyrkyttäen. Hän elää vaikeaa ikää ja ymmärtää myöhemmin paremmin mutta nyt jos menee välit liian kylmiksi, eivät palaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten usein viestittelet? Omat vanhempani lähettivät viestin ehkä kerran viikkoon tai kahteen. Se oli ok.
Älä tenttaa mitä tyttärelle kuuluu.
Ahdistaisi keskustella tai kirjoittaa kirjeitä oman etäisen äitini kanssa, olisi ahdistanut vielä enemmän tuossa iässä. Sen sijaan joku kevyempi ja hauskempi silta olisi helpompi juttu. Joku yhteinen hauska tekeminen hänen ehdoillaan tai kivat lahjat ja lämmin ruoka opiskelijalle viestisivät että äiti rakastaa vaikka on känkkäränkkäikä menossa.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että eräs mies himoitsee tyttäreni kiviaikaa...
Ap
??? Tämä ei ollut ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäinen opiskelemaan muuttanut poika. Välit ovat hyvät ja käydessään kotona juttelee kivasti mutta yhteydenpito puhelimella on vähäistä. Joskus unohtaa vastata. Joskus laittaa vaan " hengissä" kun kyselen onko kaikki ok.
Tuntuuhan se kurjalta jos itse laittaa kuulumisia ja toinen ei reagoi. Olen kuitenkin päättänyt sinnikkäästi laittaa jotain.
Vastaamattomuus voi johtua myös masennuksesta. Älä missään nimessä jätä yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotias elää itsekästä ikää ja hänet saa houkuteltua kotiin kun antaa aina kunnon taskurahat käteen sekä lihapadat kiehumaan kotikäynnillä
Omasta kokemuksesta molempina osapuolina, ei kirjeitä, tosi ahdistavaa viestintää kirjoitella kirjeitä. Jotain kevyttä viestiä silloin tällöin, kunnioittaen sen lapsen omaa tilaa ja omia päätöksiä. Silti pitäisin yhteyttä, että tietää että välität ja että voi ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu. En lähtisi kuitenkaan menneitä puimaan enkä niistä mitään tilittämään, sellaiset asialliset ja kevyet välit voi olla tuossa vaiheessa kaikkein helpoimmat molempien kannalta. Ja just vaikka joku kevyt kahvillakäynti silloin tällöin, siellä jutella ihan nitä näitä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä lapsi rauhaan. Ahdistelet hänet aivan pilalle. Hän on täysi-ikäinen eikä mikään laki pakota häntä vastaamaan viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Hups, jäi loppuun muutama ylimääräinen sana...
Niin, koska kopioit vanhan trollauksesi, kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nuo tilanteet olivat?
On ollut vaikka mitä. Esimerkiksi nyt vaikka, että tyttö on joutunut valitsemaan, että meneekö mummille vai jääkö kotiin, kun vain toinen vanhemmista oli menossa. Lapset sitten saivat valita lähtevätkö mukaan ja tytölle tämä jäi mieleen traumaattisena, kun ei osannut päättää. Tai on kielletty jokin meno, mihin olisi lapsen mielestä voinut mennä ja aikuisten arvioiden mukaan ei. Tai on kehuttu väärää asiaa koulutyössä, kun ihan toinen asia oli tytön mielestä se oleellinen. Tai vaadittu liikaa, kun on pitänyt siivota oma huone viikoittain, tai maksettu liian pientä viikkorahaa. Siis perusjuttuja, joista varmasti moni lapsi nurisisi, mutta tällä tytöllä tuntuvat jääneen pahasti kaihertamaan.
Oma tulkintani on, että tytöllä on ollut hankala ja ikävä olla koko pienen ikänsä enimmäkseen kaverisuhteiden hankaluuksien vuoksi, mutta hän on etsinyt pahalle ololle milloin mitäkin selityksiä. Elämä on ollut enimmäkseen kodin piirissä, joten sieltä ne selityksetkin on haettu. Asioita on käsitelty mm. perhetyön kanssa ja objektiivisesti ne ovat varsin peruskauraa, mutta tytölle ilmeisen ikäviä.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein viestittelet? Omat vanhempani lähettivät viestin ehkä kerran viikkoon tai kahteen. Se oli ok.
Älä tenttaa mitä tyttärelle kuuluu.
Joo, noin kerran viikkoon tai kahteen laitan minäkin. Ja yritän muotoilla viestit niin, ettei niissä olisi suoria kysymyksiä eli eivät velvoita vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nuo tilanteet olivat?
On ollut vaikka mitä. Esimerkiksi nyt vaikka, että tyttö on joutunut valitsemaan, että meneekö mummille vai jääkö kotiin, kun vain toinen vanhemmista oli menossa. Lapset sitten saivat valita lähtevätkö mukaan ja tytölle tämä jäi mieleen traumaattisena, kun ei osannut päättää. Tai on kielletty jokin meno, mihin olisi lapsen mielestä voinut mennä ja aikuisten arvioiden mukaan ei. Tai on kehuttu väärää asiaa koulutyössä, kun ihan toinen asia oli tytön mielestä se oleellinen. Tai vaadittu liikaa, kun on pitänyt siivota oma huone viikoittain, tai maksettu liian pientä viikkorahaa. Siis perusjuttuja, joista varmasti moni lapsi nurisisi, mutta tällä tytöllä tuntuvat jääneen pahasti kaihertamaan.
Oma tulkintani on, että tytöllä on ollut hankala ja ikävä olla koko pienen ikänsä enimmäkseen kaverisuhteiden hankaluuksien vuoksi, mutta hän on etsinyt pahalle ololle milloin mitäkin selityksiä. Elämä on ollut enimmäkseen kodin piirissä, joten sieltä ne selityksetkin on haettu. Asioita on käsitelty mm. perhetyön kanssa ja objektiivisesti ne ovat varsin peruskauraa, mutta tytölle ilmeisen ikäviä.
Hän tarvitsee nyt teidät vanhemmat syntipukeiksi, koittakaa kestää. Ymmärtää kun on vanhempi ja kypsempi.
Ihan normaalia. Ei minullakaan ole juuri tietoa omien elämästä ikävuosina 15-20. Muuttivat siis heti peruskoulun jälkeen kun lähtivät muualle opiskelemaan. Mutta nyt välit kunnossa ja viestejä lentää suuntaan jos toiseen sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein viestittelet? Omat vanhempani lähettivät viestin ehkä kerran viikkoon tai kahteen. Se oli ok.
Älä tenttaa mitä tyttärelle kuuluu.
Tässä on hyvä viestittelyväli! Tai ehkä jopa vieläkin harvemmin. Liian moni vanhempi "sydän syrjällään" tenttaa kuulumisia harva se päivä, mikä vain etäännyttää itsenäistyvää nuorta entisestään. Pahinta on kaikenlainen "haloo, miksi et vastaa??" -spämmi, jos luettuun viestiin ei olekaan heti vastattu. Se herättää nuoressa sekä ärsytystä että syyllisyyttä, mikä on omiaan senkun vain nostamaan vastauskynnystä.
Joku toinen postaaja oli myös oikeilla jäljillä sen kanssa, että harva nuori kieltäytyy rahasta, lahjoista, tai ilmaisesta ruoasta. Mutta silloinkin vanhempien on paras olla tyytyväinen siitä, että tuolla tavalla saa säilytettyä edes jonkinlaisen yhteyden omaan vauhdilla itsenäistyvään lapseen, eikä ajatella äidin lihapatojen ääreen tuloa vain mahdollisuutena tentata niitä kuulumisia kasvotusten. Mikäli lapsen ja vanhemman välit ovat "korjattavissa", alkaa nuori kertomaan niitä kuulumisiaan ajan kanssa, yleensä vähän aikuistuttuaan. TAI jouduttuaan ongelmiin - siinä vaiheessa ns. itsenäistyminen yleensä jää taka-alalle, jos nuori tarvitsee *oikeasti* apua vanhemmiltaan. Radiohiljaisuutta voikin pitää siinä mielessä hyvänä merkkinä, että silloin tietää, ettei nuori ole ainakaan kovin vakavissa ongelmissa.
Tuossa iässä mulla meni tosi huonosti, mutta ei ne äidin tenttausviestit siinä vaiheessa auttaneet mitään, jätin vastaamatta koska olisi ahdistanut esittää että menee hyvin. Ei se nuori välttämättä kapinoi, se saattaa pitää kulisseja pystyssä.
Se, että nuori on jostain hyvin katkera vanhemmilleen ja äidillä on kuva että arkielämä ollut ihan tavallista ja katkeroituminen tapahtunut jostain pikkujutuista kielii joko todella erikoisesta nuoresta tai väärinymmärryksistä ja siitä, että nuori on jo kotona asuessaan pitänyt kulisseja pystyssä.
En tiedä mitä tuossa vaiheessa voi enää tehdä, ei paljoa. Katso ainakin sen verran perään, että se nuori ei killu missään itsetuhoisuuden partaalla.
Minäkään en kannata kirjeitä tai keskusteluja, vaan jotain normaalia, kevyttä, kotoista ja lämmintä. Parhaimmillaan hauskaa ja iloista.
Alue: Aihe vapaa
Hups, jäi loppuun muutama ylimääräinen sana...