Siskoni on katkera muistisairaan äidin hoidosta

Ap, kerro, että aiot maksaa siskolle vaikka väkisin. Tuskin palauttaa tilille laitettuja rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Millä tavalla hän vihoittelee? Miksi et muuta lähemmäksi?

Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.

Kotihoito lääkkeet.

Kaiken mahdollisen ulkoistatte.

Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro, että aiot maksaa siskolle vaikka väkisin. Tuskin palauttaa tilille laitettuja rahoja.

Ei ole laillista touhua. Ja mistä hän saisi siskonsa tilinumeron?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sitten oikein mahdat tehdä? Meillä oli sama tilanne, ja siskoni "hoiti sen minkä voi" - eli soitti kerran tai kaksi äitiä hoitaineille sairaanhoitajalle ja lääkärille kysyäkseen jotain yksityiskohtaa hänen hoidostaan (sisko on hoitsu, minä en ole hoitoalalla). Siinä kaikki, vuosien ajalta. Nykyaikana kuitenkin melkein kaiken muun paitsi vierailut voi hoitaa etänä mistä vain. Kaikki tieto ja kommunikaatio on netissä tai puhelinsoiton tai sähköpostin päässä. Silti, "en voi tehdä enempää". Voi ***tu.

Sulla ei taida olla mitään käsitystä, mitä kaikkea iäkkään vanhemman asioiden hoitamiseen sisältyy, eikä haluakaan ottaa selvää voidaksesi AIDOSTI tehdä osasi? Onko sulla esimerkiksi valtuutukset hoitaa äitinne raha-asioita? Oletko selvittänyt palvelu- ja hoiva-asioita? Varaillut lääkäreitä ja kela-takseja?

Sinun tilanteesi on ollut tuo, älä yleistä sitä minun tilanteeseeni. Minä olen selvittänyt laskujen hoitamiset, ajanvaraukset, kotihoidon palvelut, palaveriajat (ja ollut niissä isoimmassa osassa mukana etäyhteydellä), taksit, käynyt siivoamassa äitini asuntoa kun olen paikkakunnalla, tehnyt pihatöitä... muutamia mainitakseni. Eli käytännössä teen ison osan asioista. Mutta koska en asu lähellä en ole se henkilö jolta arjessa ensimmäiseksi soitetaan apua tai joka käyttää siellä lääkärissä. En voi mitään sille, että olen aikoinaan muuttanut ja perustanut perheen muualle. Ap

Kerro siskollesi että luovut perinnöstä koska hän on hoitanut niin paljon äitiänne. Luulisi tämän tiedon lepyttävän.

Siskollasi ei kertomasi perusteella ole mitään syytä olla katkera sinulle. Elämässä ei aina kaikki asiat mene tasan. Et sinä sille mitään voi. Kiitellä ja kehua voit siskoani, sen hän toki ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Millä tavalla hän vihoittelee? Miksi et muuta lähemmäksi?

Minulla on kouluikäiset lapset, työ ja koko elämä täällä. Ei siitä niin vaan oteta ja yhtäkkiä vaan lähdetä. Vihoittelee mm. tiuskimalla, ei vastaa viesteihin, "unohti" lapseni eli kummilapsensa syntymäpäivät, muun muassa. Ap

Voit aivan hyvin muuttaa lähelle äitiäsi ja auttaa hoidossa.

Kaikki muu on selittelyä: niin mutku...kyllähän minäkin mutku...

Vierailija kirjoitti:

Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.

Kotihoito lääkkeet.

Kaiken mahdollisen ulkoistatte.

Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.

Kiitosta olen antanut ja tuonut usein esiin sen että ymmärrän hänen tunteensa. Ei tämä ole millään tavalla helppo osa olla se joka asuu kaukana. Sitä saattaa kuvitella kaukana olevan pääsevän aina helpolla, mutta tämä on oikeasti henkisesti aika raskasta juuri siksi kun ei voi olla sillä tavalla läsnä kun haluaisi. Ap

Olen samassa tilanteessa ja hoidan muistisairasta äitiäni. Inhoan siskoni asennetta, kun hänen mielestään minun "kuuluu" hoitaa äitiä ja itse hän matkustelee ulkomailla, harrastaa kaikenlaista ja suhtautuu ylimielisesti sekä äitiin että minuun. Puhuu ihan häpeilemättä, että sitten kun äiti kuolee, hän haluaa perinnöksi ne helmet ja sen sormuksen.

Pari kertaa vuodessa tulee käymään äidin luona, raahaa äidin ulkoilemaan vaikka kesken päiväunien ja ottaa someen hyveposeerauskuvia, kuinka herttainen tytär auttaa rakasta äitiä.

1. Minkälaista tukea sisko haluaisi sinulta? Kaipaako hän henkistä tukea. Kerrotko aina mitä asioita hoidit. Onko sisko listannut asioita ylös mitä haluaisi.

2. Haluaisiko äiti sinut turvaksi omalle paikkakunnalleen vai lähemmäs sinua asumaan, se on taas vieras paikkakunta hänelle. Entä muiden sukulaisten apu? Tai ystävän.

3. Tarvisiko äiti päivittäin läheisiä, ettei hätäänny, kun ei muista kaikkea. Pärjääkö silti. Vaikka on muuta apua hetkittäin. Missä asuu myöhemmin, onko kodinomainen paikka, ettei laitos. Osa tosin pärjää kotona tai palvelutalossa, jos ei muisti pahene. Onko lääkkeistä hyötyä, mitä haittoja taas. Saako vitamiineja otettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Millä tavalla hän vihoittelee? Miksi et muuta lähemmäksi?

Minulla on kouluikäiset lapset, työ ja koko elämä täällä. Ei siitä niin vaan oteta ja yhtäkkiä vaan lähdetä. Vihoittelee mm. tiuskimalla, ei vastaa viesteihin, "unohti" lapseni eli kummilapsensa syntymäpäivät, muun muassa. Ap

Kylläpä olet naurettavan itsekäs. Toinen raataa yötäpäivää äitinne vuoksi ilman hetkenkään lepoa ja vielä pitäisi olla sinunkin perheesi käytettävissä, ostaa lapsille lahjoja ja vastata viesteihin samalla sekunnilla. Mikään ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa ja hoidan muistisairasta äitiäni. Inhoan siskoni asennetta, kun hänen mielestään minun "kuuluu" hoitaa äitiä ja itse hän matkustelee ulkomailla, harrastaa kaikenlaista ja suhtautuu ylimielisesti sekä äitiin että minuun. Puhuu ihan häpeilemättä, että sitten kun äiti kuolee, hän haluaa perinnöksi ne helmet ja sen sormuksen.

Pari kertaa vuodessa tulee käymään äidin luona, raahaa äidin ulkoilemaan vaikka kesken päiväunien ja ottaa someen hyveposeerauskuvia, kuinka herttainen tytär auttaa rakasta äitiä.

Luepa aikaisempi vastaukseni tältä sivulta. Tilanteessasi ei ole yhtään mitään samaa. Ap.

Siskosi on varmasti väsynyt ja uupunut tilanteeseen, hän ei saa vapaapäiviä äitinne hoitamisesta. Ehkä voisit silloin tällöin viettää koko viikonlopun äitisi kanssa, että siskosi saisi vapaata. Tai pitäisikö lääkärit ja muut menot joskus varata sinun lomasi aikaan jotta voisit hoitaa ne. Voisit alkaa soittaa äidillenne joka päivä, se saattaisi vähentää siskon kokemaa vastuuta ja huolta.

Pitäkää joskus palaveri ja miettikää yhdessä miten hoitaa asiat. Itse näin miten äitini riitaantui sisarensa kanssa vastaavassa tilanteessa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Ehkä hänkin haluaisi olla kauempana, mutta kun ei ole.

Mä ymmärrän hyvin siskoasi. Hänelle on langennut rooli, jota hän ei ole halunnut. Rooli, josta ei pääse rahallakaan eroon. Hän joutuu sumplimaan omia aikataulujaan, jotta voi huolehtia äitinne asioista. Hän ei voi vain lähteä jonnekin ja tulla takaisin sitten, kun häntä huvittaa. Vaikka et mitään vaatimuksia hänelle esittäisikään, niin todennäköisesti hän kokee juuri niin. Siis että juuri hänen on mentävä katsomaan, miksi äidin televisio ei toimi. Ei olisi mikään pakko. Myös sinä voit tilata äidillesi jonkun televisiokorjaajan. Uskoisin siskosi ainakin jollain tavalla tuntevan olevansa nyt  vankina tuossa tilanteessa. Sinä voit mennä ja tulla miten sinua huvittaa, mutta siskosi ei voi. Paitsi jos sanot hänelle, että ei hänenkään tarvitse joka asiaa siellä hoitaa. 

Eihän sen siskonkaan olisi mikään pakko äidin asioita hoitaa. Eikä ap sitä mihinkään pakota. Ihan itse se on homman itselleen ottanut.

Mikään laki tai asetus ei pakota samassa kaupungissa asuvia lapsia hoitamaan muistisairaita vanhempiaan.

Mieheni isoäidillä oli VIISI lasta samassa kaupungissa ja yli 10 lastenlasta. Käytännössä sen luona kävi mieheni isä kerran viikossa ja minun mieheni silloin tällöin. Miehen isä sitten rupesi äitinsä edunvalvojaksikin.

Mutta joo, vaikka ei olisikaan sitä yhtä, joka käy, ei kukaan silti pakota. Jotenkin ne yksinäisetkin vanhukset saadaan hoidettua hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Voitte sopia että siskosi saa 2/3 osaa äitisi perinnöstä mikäli perintöä jää.

On kyllä todella ansainnut sen.  Kotisairaanhoito veloittaa joka minuutista. Hoidan myös 88 v muistisairaan ruuat,  pullat, karkit,siivouksen, lääkkeet , pyykit   ym, ym,. Puhelin soi jatkuvasti, kun äidillä on joku hätä sinne, tänne, tonne.  Täytyy sanoa , että packa homma on. Laitokseen ei toivoakaan päästä. Kotisairaanhoitoa pitää olla ensin 5 kertaa vrk, turvaranneke, tuontiruoka, siivooja, ym ostettu apu.

Vierailija kirjoitti:

Kerro siskollesi että luovut perinnöstä koska hän on hoitanut niin paljon äitiänne. Luulisi tämän tiedon lepyttävän.

Jos ap luopuu perinnöstä, ei se siskolle mene vaan hänen lapsilleen.

Jos jotain merkittävää perittävää on, ap:n ensimmäinen velvollisuus on lapsiaan kohtaan, joten hänen kannattaakin luopua perinnöstä lastensa hyväksi (ettei mene perintöveroja kahteen kertaan samasta omaisuudesta), mutta ei missään nimessä yrittää sumplia kaikkea siskolleen. Millainen ihminen veisi perinnön omilta lapsiltaan vain siksi, että sisko on hääräillyt enemmän?

Sitäpaitsi se vanha äiti voisi ihan vaan MAKSAA sisarelle avusta ja hoivasta, niin ei olisi mitään kitisemistä perinnönjaossa kenelläkään.

Tai voisi maksaa ihan ulkopuoliselle, niin ei tarvitsisi kenenkään leikkiä marttyyriäkään. Jos siis on sen verran omaisuutta, että perinnöstä kannattaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Voit aivan hyvin muuttaa lähelle äitiäsi ja auttaa hoidossa.

Kaikki muu on selittelyä: niin mutku...kyllähän minäkin mutku...

Rakkaus on käytännön tekoja. Äitisi viimeiset vuodet ovat menossa ja sinä et halua asua hänen lähellään. Minun poikaystäväni asuu New Yorkissa ja teemme kaikkemme, että saisimme elää yhdessä mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.

Kotihoito lääkkeet.

Kaiken mahdollisen ulkoistatte.

Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.

Samaa mieltä. Mulla ei ole siskoni kanssa edes mitään etäisyysongelmaa, koska asutaan molemmat vanhempieni napaurissa. Ero on siinmä, että siskollani on niin paljon muuta elämää (esim on puolet viikosta mökillä ja lomilla koko loman), että jos vanhemmilleni tulee silloin jotain, oletusarvo on, että minä huolehdin. Olen ihan tietoisesti vähentänyt huolehtimista ja laittanut vanhempani ostamaan erilaisia palveluita. Juoksen paikalle silloin, jos äiti esimerkiksi kaatuu tai karkaa, mutta jos televisio ei toimi, en mä sinne mene katsomaan, mikä vikana. Siivousfirman palveluunkin sain vihdoin ja viimein vanhempani suostumaan. 

Ikääntyvällä ja erityisesti muistisairaalla avuntarve vain kasvaa ja jos ei halua, että se kaikki konkreettinen apu kaatuu omaan niskaan, on pidettävä omista rajoistaan kiinni.