Lue keskustelun säännöt.
Tutut naiset "ihmettelee" et miten oon vieläkin sinkku, ja sit kun ehdotan näille samoille naisille et lähdetään treffeille, niin eivät lähde. Miksi tällainen käytös?
15.09.2023 |
Kovasti ihmetellään että miksi en ole löytänyt ketään kun olen niin hyvä "catch", mutta sitten saman sanojat eivät silti lämpene lähestymiselleni...Miksi näin, naiset?
Kommentit (104)
Pyysitkö näitä naisia treffeille ihan vaan siksi että he sanoivat noin?? Vai olitko itse edes ihastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin sinkkuna kuin tunnetusti huonon miehen kanssa. Turha tuhlata aikaansa treffeihin kun tietää miehen tason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Ihmiset sanovat paljon asioita pelkästä kohteliaisuudesta, ei siksi että oikeasti tarkoittaisivat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sinkkuna kuin tunnetusti huonon miehen kanssa. Turha tuhlata aikaansa treffeihin kun tietää miehen tason.
Paitsi, että kaikista todennäköisimmin valitset lopulta sen huonon miehen, jonka haluaisivat myös kaikki muut naiset. Ja miehen, jonka tiedetään olleen monien naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Se kaveruus on hyvä vain naiselle,miehelle ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot sellainen "kiva mies jollekin muulle" eli sellaiselle ei-pinnalliselle rumis/tavisnaiselle jolla ei ole varaa valita. Siis sellaiselle joka ei ole sellainen ysin tai kympin missikaunotar kuten ne sun naiskaverit luulevat olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Arvelluttaisi mies, joka kirjoittaa sit ( sitten) ja et ( että).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tarpeeksi skarpinoloinen ja hyvännäköinen, että ajattelevat "kyllähän tuolle nyt joku ottaja löytyisi", muttet ole juuri heidän tyyppiään.
Minullakin on kasapäin sinkkututtuja (niin miehiä kuin naisiakin!) jotka ovat oikein kivoja ja kunnollisia - mutta aivan vääriä minulle.
Jos mies olisi hyvännäköinen, niin naiset eivät pystyisi hetkeäkään kaveeraamaan tällaisen miehen kanssa.
"Tarpeeksi hyvännäköinen" on eri asia kuin kaksimetrinen laatikkoleukakyntäjä (tai mitä nyt palstamiehet pitävätkään miesten parhaimmistona). Lisäksi, naiset ovat täysin kykeneväisiä olemaan pelkkiä kavereita hyvännäköistenkin miesten kanssa, mikäli miehessä ei ole juuri muuta hyvää kuin se ulkonäkö. Ja jopa niiden hyvännäköisten JA mukavien kanssa, mikäli arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat eivät käy yksiin. Voitko kuvitella!
En voi kuvitella, kun tätä ei ole tosielämässä nähnyt. Palstalta saa toki lukea kaikenlaista soopaa.
Jospa voit luottaa siihen, että moni muu on nähnyt ja itsekin kokenut. Tosielämä on sitä mitä ihmiset elävät oikeasti, ei se somesatuilu.
T. Nelikymppinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Pyysitkö näitä naisia treffeille ihan vaan siksi että he sanoivat noin?? Vai olitko itse edes ihastunut?
Samaa ajattelin. Useimmat naiset eivät lähde kaverin kanssa treffeille kovin kevyesti edes silloin, kun pientä kiinnostusta olisikin ilmassa. Naisille ystävyys on tärkeä asia, ja se voi mennä pilalle, jos on turhaa säätöä. Kuten joku ketjussa sanoi, nämä naiset tuntevat sinut, joten he tietävät, oletko heidän tyylisensä ja jos et ole, ei kannata edes yrittää. Parisuhde on eri asia kuin ystävyys.
Olen kohtalotoverisi siinä, että samaa sanotaan minulle naisena. Moni jo varattu mies ihmettelee, miten olen vielä sinkkuna. Joskus se oikea ei vain osu kohdalle saman tien. Lisättäköön, että olen sitä sorttia, josta saisi hyvän vaimon (nätti, pitkätukkainen, hymyilevä ja monitaitoinen), mutta välttämättä en kiinnosta niitä, jotka etsivät mieleistään bilepimujen joukosta. Oma kriteerini oli päihteetön, suunnilleen saman ikäinen mies, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen - eipä ole löytynyt vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun te olette tuttuja ja kavereita. Eivät kaverisuhteet yleensä muutu romanttisiksi suhteiksi, koska jos jotakin sellaista jännitettä olisi, niin jotakin olisi tapahtunut jo tutustuessa.
Vierailija kirjoitti:
Naisella on paljon parempi paikka miehen ystävänä kuin puolisona, sillä moni mies kunnioittaa ystäviään mutta ei kunnioita puolisoaan. Joku siinä on, että heti kun nainen on oma niin kunnioitus romahtaa.
Tämä. Sanoin monta kertaa avoliitossa ollessani miehelle, että mulle sopisi paljon mieluummin olla sen kaveri kuin avovaimo. Aina jaksoi hehkuttaa kavereitaan ja kuinka hauskaa oli ollut heidän kanssaan viikonloppuna/mökkireissulla/festareilla/missä tahansa kissanristiäisissä. Minun kanssa sitten mökötti kotona krapulassa ja odotti täysihoitoa. Mihinkään ei halunnut kanssani, mutta jos joku kaveri ehdotti samaa niin heti oli menomonot jalassa. Erohan siitä sitten lopulta tuli.
Et sitten ole sisäistänyt sitä asiaa etteivät he välttämättä halua ystävänäsi ja tuttavanasi seurustella kanssasi? Olet heille ystävä ja tuttava. Et muuta. Yritä uskaltaa astua sen pienen rinkisi ulkopuolelle, ihan omaan maailmaansa jossa voisit vahingossa vaikka löytää sellaisen joka haluaa sinulta muutakin kuin vain pelkkää ystävyyttä tai tuttavuutta.
Vähän sama homma kun naiskaveri koittaa vinkata ystävästään Harrista. Välttämättä Harri ei kuitenkaan sovi tälle sinkulle kaverille. Kyseessä on lähinnä kaunis ajatus.
Viikonloppu tulossa ja kuten aina tiedossa on läpi viikonlopun kestävä narina.
Vierailija kirjoitti:
No kun te olette tuttuja ja kavereita. Eivät kaverisuhteet yleensä muutu romanttisiksi suhteiksi, koska jos jotakin sellaista jännitettä olisi, niin jotakin olisi tapahtunut jo tutustuessa.
Juuri näin. Välillä toki kuullut tarinoita joissa kaveruus muuttunut romanttiseksi, mutta uskon että kyse on yleensä lähinnä tyytymisestä, eli kun ei saa vastakaikua niiltä joita kohtaan kokee välitöntä kipinää ja tajuaa ettei niihin ole mahiksia, katsotaan että tää kaveri on parempi kuin ei mitään.
No se johtuu vain sinusta. Tuntevat sinut. Peiliin katsomisen paikka.