Lue keskustelun säännöt.
Tutut naiset "ihmettelee" et miten oon vieläkin sinkku, ja sit kun ehdotan näille samoille naisille et lähdetään treffeille, niin eivät lähde. Miksi tällainen käytös?
15.09.2023 |
Kovasti ihmetellään että miksi en ole löytänyt ketään kun olen niin hyvä "catch", mutta sitten saman sanojat eivät silti lämpene lähestymiselleni...Miksi näin, naiset?
Kommentit (104)
Mä tunnen useamman miehen, jotka mun mielestä on ihan hyviä catchejä jollekin naiselle, mutta ei mulle, koska en tunne seksuaalista vetoa niitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tarpeeksi skarpinoloinen ja hyvännäköinen, että ajattelevat "kyllähän tuolle nyt joku ottaja löytyisi", muttet ole juuri heidän tyyppiään.
Minullakin on kasapäin sinkkututtuja (niin miehiä kuin naisiakin!) jotka ovat oikein kivoja ja kunnollisia - mutta aivan vääriä minulle.
Jos mies olisi hyvännäköinen, niin naiset eivät pystyisi hetkeäkään kaveeraamaan tällaisen miehen kanssa.
Aivan hyvin pystyy. Kun ei kaikki naiset syty pelkästä ulkonäöstä, eikä kaikki naiset halua suhdetta kenenkään kanssa. Miehille selvästikin vaikea ymmärtää, kun panevat kaikkea liikkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap keskittyä tässä siihen positiiviseen asiaan, eli siihen että sinut tuntevat naispuoliset ystävät kokevat että olet jollekin hyvä "saalis" parisuhteeseen?
Kysy heiltä mielummin olisiko heillä tuttuja tai tutun tuttuja, joille voisivat sinut esitellä?
Sehän olisi paljon pahempi tilanne että ystäväsi ymmärtäisivät ihan täysin miksi olet sinkku..
N30
Kaikista pahinta maailmassa ovat nuo naisten järjestämät naisen ystävien kanssa olevat sokkodeitit. Niistä näkee selvästi sen, miten eri tavalla naiset ajattelevat kauniista naisesta, kuin miehet.
Naiset ehkä katsovat että se naiskaveri on sun kanssa samalla levelillä. Jos et itse ole mikään adonis, miksi sinut pitäisi yrittää parittaa kaunottaren kanssa? Olisit vain jäätävä pettymys hänelle. Samanlaiset keskenään.
Eli ensin salille, rasvaprosentti matalalle, hiukset päähän ja vaatteet yksinkertaisiksi? Olisiko tässä lääke tähän, että olisi vähän parempi mies näille naisille?
Sä oot kaiken avun ulkopuolella
Sinäkö juuri kerroit totuuden, että miksi naiset parittaisivat kauniille naisille keskivertoa miestä, kun tällainen nainen ansaitsee lihaksikkaan tummahiuksisen adoniksen? Mitä ymmärsin väärin?
Et ymmärtänyt mitään väärin. Satun vain tietämään kulissiliitossa elelevän parin. Teillä miehillä on kumma tapa romantisoida rahaliittoja. Useinkaan kyseiset liitot eivät ole erityisen lämpimiä. Seksiä on (jos on)
Yhdessä ollaan (kumpaakin hyödyttävän) tavan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tarpeeksi skarpinoloinen ja hyvännäköinen, että ajattelevat "kyllähän tuolle nyt joku ottaja löytyisi", muttet ole juuri heidän tyyppiään.
Minullakin on kasapäin sinkkututtuja (niin miehiä kuin naisiakin!) jotka ovat oikein kivoja ja kunnollisia - mutta aivan vääriä minulle.
Jos mies olisi hyvännäköinen, niin naiset eivät pystyisi hetkeäkään kaveeraamaan tällaisen miehen kanssa.
Aivan hyvin pystyy. Kun ei kaikki naiset syty pelkästä ulkonäöstä, eikä kaikki naiset halua suhdetta kenenkään kanssa. Miehille selvästikin vaikea ymmärtää, kun panevat kaikkea liikkuvaa.
Sillekin on syynsä miksi mies mielummin velkaantuu korviaan myöten pitääkseen entisen stripparin tyytyväisenä. Herranjumala sitä nyt voida elää yksin tai taviksen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi tunnistaa hyvät ominaisuudet toisessa ilman, että tuntee tätä kohtaan varsinaista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi tunnistaa hyvät ominaisuudet toisessa ilman, että tuntee tätä kohtaan varsinaista vetovoimaa.
Juuri näin. Se vetovoima, kun syntyy ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin brittien love islandia. Siinä oli hemmetin komea mies, Scott, aattelin että jopas! Nopeasti paljastui, että oli myös melkoisen tylsä. Ihan kohtelias, rehti, mutta huumoria ei niin yhtään. Eli oli juuri sellainen, josta sanoisin että ihme kun on sinkku, vaikka itselle ei natsaisi sitten yhtään.
Olet selvästi hyvä tyyppi, mutta joku piirre ei täsmää siihen, mitä juuri kyseinen nainen arvostaa eniten.
et sitte tajunnu muilta kysyä ulos kuin kavereitasi ?
ei varmaan kaverit enää ihmettele miksi oot sinkku..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap keskittyä tässä siihen positiiviseen asiaan, eli siihen että sinut tuntevat naispuoliset ystävät kokevat että olet jollekin hyvä "saalis" parisuhteeseen?
Kysy heiltä mielummin olisiko heillä tuttuja tai tutun tuttuja, joille voisivat sinut esitellä?
Sehän olisi paljon pahempi tilanne että ystäväsi ymmärtäisivät ihan täysin miksi olet sinkku..
N30
Kaikista pahinta maailmassa ovat nuo naisten järjestämät naisen ystävien kanssa olevat sokkodeitit. Niistä näkee selvästi sen, miten eri tavalla naiset ajattelevat kauniista naisesta, kuin miehet.
No jos naiset ovat heteroita, eivät ehkä osaa katsoa sillä lailla. Toisaalta kun itse olen bi, niin kyllä bi- ja lesbonaisillakin hyvin vaihteleva maku sen suhteen on, kuka on hyvännäköinen. Eli kyllä ne sokkotreffejä järkkäävät naiset voivat olla ihan vilpittömiä. Mutta jos omasta kaveripiiristä täytyy sinkuista etsiä, niin harvemmin siellä ihan jokaiseen makuun löytyy sopivia, etenkään sellaisia, jotka ovat halukkaita lähtemään sokkotreffeille. Että ei siinä aina ole kyse siitäkään, että niillä naisilla olisi huono maku tai väärä käsitys, vaan heillä saattaa yksinkertaisesti olla vain rajallinen kaveripiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valehtelevia piruja.
Mitä se sitten on kun meet strippikerholle ottamaan sylitanssi esityksiä ja kuuntelemaan maksua vastaan kauniiden naisten lirkuttelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap keskittyä tässä siihen positiiviseen asiaan, eli siihen että sinut tuntevat naispuoliset ystävät kokevat että olet jollekin hyvä "saalis" parisuhteeseen?
Kysy heiltä mielummin olisiko heillä tuttuja tai tutun tuttuja, joille voisivat sinut esitellä?
Sehän olisi paljon pahempi tilanne että ystäväsi ymmärtäisivät ihan täysin miksi olet sinkku..
N30
Kaikista pahinta maailmassa ovat nuo naisten järjestämät naisen ystävien kanssa olevat sokkodeitit. Niistä näkee selvästi sen, miten eri tavalla naiset ajattelevat kauniista naisesta, kuin miehet.
Ex-naisystävä yritti parittaa minut tupakoivan naisen kanssa. Ei olisi kuulemma pitänyt yhtään haitata. Jännästi kun tämä ex alkoi seurustelemaan tupakoivan miehen kanssa, tupakointi olikin vastenmielinen tapa, ja hän teki kaikkensa saadakseen kaverin lopettamaan tupakanpolton. 🤔
Ehkä hänellä ei ollut mitään taikaseinää, josta reväistä juuri sun toiveitten mukaisia misuja. Hän luultavasti vain kysyi joltain mielestään kivalta naiselta, joka sattui olemaan sinkku, eikä miettinyt sen kummemmin sinun puolestasi, mitä ominaisuuksia tällä saa tai ei saa olla. Sokkotreffit eivät velvoita mihinkään ja on täysin ok niiden jälkeen päättää, ettei halua tavata uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi tunnistaa hyvät ominaisuudet toisessa ilman, että tuntee tätä kohtaan varsinaista vetovoimaa.
Juuri näin. Se vetovoima, kun syntyy ulkonäöstä.
Ehkä tämä pätee sinun kohdallasi. Minun mielestäni vetovoima syntyy useasta eri osasesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi tunnistaa hyvät ominaisuudet toisessa ilman, että tuntee tätä kohtaan varsinaista vetovoimaa.
Juuri näin. Se vetovoima, kun syntyy ulkonäöstä.
Ehkä tämä pätee sinun kohdallasi. Minun mielestäni vetovoima syntyy useasta eri osasesta.
Bingo! Toki mies saa aivan vapaasti hakea idässä sijaitsevilta klinikoilta ties mitä hoitoja. Parantaako muutos mielenterveydellisiä ongelmia? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin brittien love islandia. Siinä oli hemmetin komea mies, Scott, aattelin että jopas! Nopeasti paljastui, että oli myös melkoisen tylsä. Ihan kohtelias, rehti, mutta huumoria ei niin yhtään. Eli oli juuri sellainen, josta sanoisin että ihme kun on sinkku, vaikka itselle ei natsaisi sitten yhtään.
Olet selvästi hyvä tyyppi, mutta joku piirre ei täsmää siihen, mitä juuri kyseinen nainen arvostaa eniten.
Juu, Scott Van Der Sluis:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Hänet on huomattu Googlen mukaan kaikkialla maailmassa, ja naiset ovat olleet valmiita ostamaan taas lentolippuja tämän täydellisen klassisen prototyypin luokse. Kaikki ihanneominaisuudet löytyvät tummaa sänkipartaa ja leukalinjaa myöten. Jos sinä pidät häntä tylsänä, niin 2 miljardia naista ei pidä, vaan pelkkä ulkonäkö riittää.
Kertokaa minulle vihdoin, mitä miehet tai minä ymmärrämme tässä väärin?
En osaa vastata, mutta minä en jaksaisi noiden speksien vuoksi ostaa edes seutulippua Espooseen, saati että jotain lentolippua. Eli enpä osaa sanoa, miksi ihmisiä kiinnostaa. Mutta mitä tuo nyt kertoo meille ihmisten pariutumisesta täällä Suomessa? Jos moni on valmis ostamaan Scottin takia lentolippuja Britteihin (?), niin mitä se kertoo jonkun Tiinan ja Samin seurustelusta Vaasassa? Tai mitä se kertoo vaikka siitä, millaisista miehistä joku 30-vuotias Tiina tykkää? Tai 35-vuotias Mirva tai 40-vuotias Katja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Sinäkö juuri kerroit totuuden, että miksi naiset parittaisivat kauniille naisille keskivertoa miestä, kun tällainen nainen ansaitsee lihaksikkaan tummahiuksisen adoniksen? Mitä ymmärsin väärin?