Lue keskustelun säännöt.
Tutut naiset "ihmettelee" et miten oon vieläkin sinkku, ja sit kun ehdotan näille samoille naisille et lähdetään treffeille, niin eivät lähde. Miksi tällainen käytös?
15.09.2023 |
Kovasti ihmetellään että miksi en ole löytänyt ketään kun olen niin hyvä "catch", mutta sitten saman sanojat eivät silti lämpene lähestymiselleni...Miksi näin, naiset?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Ja sitten heittänyt pois kun kyllästyy?
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät tykkää kaikista, ei se sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin brittien love islandia. Siinä oli hemmetin komea mies, Scott, aattelin että jopas! Nopeasti paljastui, että oli myös melkoisen tylsä. Ihan kohtelias, rehti, mutta huumoria ei niin yhtään. Eli oli juuri sellainen, josta sanoisin että ihme kun on sinkku, vaikka itselle ei natsaisi sitten yhtään.
Olet selvästi hyvä tyyppi, mutta joku piirre ei täsmää siihen, mitä juuri kyseinen nainen arvostaa eniten.
Juu, Scott Van Der Sluis:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Hänet on huomattu Googlen mukaan kaikkialla maailmassa, ja naiset ovat olleet valmiita ostamaan taas lentolippuja tämän täydellisen klassisen prototyypin luokse. Kaikki ihanneominaisuudet löytyvät tummaa sänkipartaa ja leukalinjaa myöten. Jos sinä pidät häntä tylsänä, niin 2 miljardia naista ei pidä, vaan pelkkä ulkonäkö riittää.
Kertokaa minulle vihdoin, mitä miehet tai minä ymmärrämme tässä väärin?
Sitähän juuri sanoin, että varmasti on jollekin oikein haluttu kumppani. Mutta juuri mulle on ihan oikeasti ihanampi mun oma, tavallisemman näköinen mutta nopea ja hauska puoliso. Ja yhtä lailla joku toinen on voinut mun miehelle sanoa, että sinusta tulee jollekin oiva mies, kun itse on kaivannut vaikka terävämmin piirtyviä vatsalihaksia.
2 miljardia naista vetäsit aivan hatusta.
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Kaveriporukassa arvostettu? Eikö yleensä kaveriporukassa kaikki ole toistensa kavereita ja sikäli kaikki ovat arvostettuja? Vai nojaako tämä teoria nyt johonkin yläasteen aikaiseen nokkimisjärjestykseen, jossa luokan pojat muodostavat ryhmän, jossa muutama tyyppi määrää, yksi porukka peesaa, ja loput roikkuvat mukana, vaikka saavat muilta pojilta osakseen vähättelyä? Luulin, että nyt puhuttiin aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Juuri kysyin, kun tuolla kehuttiin jalkapallomaalivahti Scott Van Der Sluisia, jolla on kaikki ihannemiehen ominaisuudet, että mitä ymmärrän tässä väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Nähtävästi mun pitää sanoittaa sulle itsestäänselvyyksiä. Menit sitten Tallinnaan,Prahaan tai Sofiaan tulet törmäämään seinään. Noi naiset ei hoidata sun mt-ongelmia. He hoitaa lompakkoja. Lompakon sanoessa hyvästit oot yhtä yksin mitä nyt. Miten te ette suostu tätä ymmärtämään? Itä-Euroopassa työskentelevät stripparit haistaa kyllä heikon miehen. Osa osaa murtaa "alfoja"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Juuri kysyin, kun tuolla kehuttiin jalkapallomaalivahti Scott Van Der Sluisia, jolla on kaikki ihannemiehen ominaisuudet, että mitä ymmärrän tässä väärin?
Miehen heittämä kehu. Ootko miehiin päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
No millä lailla se kaveriporukan arvostus saa miehen vaikuttamaan seksuaalisesti puoleensavetävältä tai millä lailla se antaa osviittaa siitä, että seksi miehen kanssa olisi hyvää? Minulla ainakin vaikuttaa siihen, haluanko miehen kanssa seksiä vai en, se dynamiikka ja kanssakäyminen, mikä hänen kanssaan on ennen kuin vielä läheskään päästään seksin suuntaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Juuri kysyin, kun tuolla kehuttiin jalkapallomaalivahti Scott Van Der Sluisia, jolla on kaikki ihannemiehen ominaisuudet, että mitä ymmärrän tässä väärin?
Kun ei ole. Ihanneulkonäkö, pitkälti kyllä, mutta iso osa naisista arvostaa ihan muita piirteitä enemmän. Mitä sinä et vaan suostu uskomaan, koska puuttuu niistä pari (tunneäly, kyky kuunnella muita, kyky korjata ajatteluaan todistusaineiston mukana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Juuri kysyin, kun tuolla kehuttiin jalkapallomaalivahti Scott Van Der Sluisia, jolla on kaikki ihannemiehen ominaisuudet, että mitä ymmärrän tässä väärin?
Kun ei ole. Ihanneulkonäkö, pitkälti kyllä, mutta iso osa naisista arvostaa ihan muita piirteitä enemmän. Mitä sinä et vaan suostu uskomaan, koska puuttuu niistä pari (tunneäly, kyky kuunnella muita, kyky korjata ajatteluaan todistusaineiston mukana).
Iso osa naisista arvostaa muita piirteitä enemmän? Miten tämä pitäisi näkyä oikeassa elämässä, missä kauniit naiset pariutuvat juuri tuota miestyyppiä lähellä olevien miesten kanssa ja rumat rumien. Tarkoitatko, että iso osa vähän vaatimattomamman näköisistä naisista arvostaa miehissä muita piirteitä enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kaveruus miehen kanssa on miljoona kertaa arvokkaampi juttu kuin joku kämänen pariutumisyritys. Tosin miehet ei välttämättä aina ymmärrä tätä. Koska iso osa miehistä on semmoisia että "he eivät voi pitää naista kaverina"
Voihan olla hyvinkin kaveri, jos nainen ei viehätä. Jos nainen viehättää, niin ainakaan kaveruus naisen kanssa ei ole platoninen.
Erikoine väite. - Kyllä minä (edellä kirjoittanut noin 40 vuotais mies) koen ja tunnen, että monikin naispuolinen kaverini tai ystäväni on viehättävä osa jopa hyvinkin viehättävä. Mutta ei minulla ole halua tai yritystä pakottaa tai yritää painostaa heitä kanssani parisuhteeseen tai pyrkiä aloittamaab heidän kanssaan jotain epämääräsiempää viritelmää tai säätöä tyyliin friends with benefits tms.
Sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on parempi jatkaa mahd kavreina tai ystävinä ja tai ylipäätään minä tahansa muuna kuin edetä yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta, niin en minä myöskään halua piinata itseäni ajatuksilla siitä, että kumpa hän muuttasi mielensä ja valitsisi ja päättäsi toisin.
Ei yritän kunnioittaa ja arvostaa hänen rajojaan ja hänen valintojaan. En väitä se tai tämä olisi aina ollut helppoa mutta toisaalta ellen pysty ja kykene siihen, niin todennäköisesti saan sanoa hyvästit mahd. kavereuudellekin, ystävyydest puhumattakaan. - Vai kuka haluaa kaveriski tai ystäväkseen sellaisen, jolla on taka-ajatuksia tai sellaisia suunnitelmia tosien kanssa, joihin toinen ei ole valmis tai haluaks?
- En itsekään innostu tai ole innostunut mistään friends with benefits tyyppisistä suhteesta. Sellaine varmasti voi joillain toimia mutta itse en halua yhdenkään ihmissuhteeni olevan mikään epämääräinen viritelmä tai säätö, jota tällainen suhde mielikuvissani lähinnä on.
Tiedän myös, että on parisuhteita, jotka ovat voineet saada alkunsa kaveruudesta tai ystävyydestä. Mutta niin se ei voi alkaa, ellei molemmat todella halua sitä.
Joo, luin edellisen viestisi ja en viitsinyt edes reagoida. Niin feminiininen ja naiset jalustalle nostava se oli.
Kiitos kun viitsit kuitenkin kommentoida. - Halusin vain sanoa, että en ymmärrä lainkaan miksei mies ja naine voisi olla vain ja ainoastaan kavereita ja ystäviä tai muutoin hyvin läheisiä, vaikkeivat eläisi ja olisi parisuhteessa: tai haluaisi suhteen olevan jokin epämääräinen säätö, jota se omasta mielestäni olisi jos heidän välillä on säännöllisesti tai epäämäräisin aikavälein seksiä.
Mitä sinä koet menettäväsi jos yrittäisit käyttäytyä ja toimia niin, että muilla olisi vierelläsi luontevaa ja mutkatonta olla?
Etkö sanonut ensimmäisessä viestissäsi olevasi sinkku? Ja ilmeisesti aina ollut? Miksei sinun vierelläsi ole ketään, jos kanssasi on luontevaa ja mutkatonta olla?
Jos osaisin tuohon vastata, niin ehkä en olsikaan sinkku. - Tiedostan, että sinkkuuteni on varmasti vaikuttanut ja vaikuttaa aika paljon mm se ellä olen aina ollut hyvin itsenäinen; varmasti myös hieman itsepäinen ja kenties jossainmäärin itseriittoinenkin. Sensijaan en ole mitenkään eritysien intro tai eksovertti ja tai uskovainen (/ muun aatteen tai ismin omaavam joka estäisi esiaviollsiet suhteet).
Minulla on vai vähän asioita ja seikkoja joissa olisin kokenut tai tuntenut, että minun olsi jokin pakko tai erityinen syy saada elää ja olla parisuhteessa.
Tietysti tylsää sanoa näin. Siis ikäänkuin toinen olsi jokin tarvekalu, jonka tulisi nimenomaisesti tehdä tai mahdollistaa minulle jotain. -No. Totta siinä mielessä, että jotain erityistä ja omanlaista lisäarvoa häne olsi tuotava elämääni. Tarkoitan sitä, että en ole halukas asettumaan ja olemaan ja elämään parisuhteessa vain siksi, että voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Toisessa täytyisi olla, sitä jotain jollain tavoin, jotain hyvin erityistä.
En ole koskaan käyttänyt aikaani erityisesti vain siihen että löytäisin tai kohtaisin itselleni kumppanin. Elämäni varrella tulleet kaveruudet ja ystävyydet (jne) ovat kaikki tulleet enemmän ja vähemmän, voiko sanoa sattuman kautta.
En siis kenties vain ole kohdannut häntä, joka kanssa olisi ollut luontevaa ja mutkatonta edetä parisuheeseen asti.
Ihastunut varmasti olen ja joitain kertoja ehkä saattanut hiveven jo rakatuakin mutta se, että meistä olsi tullut pari, niin ei kuitenkaan ole asia, jonka vain minä olsin voinut päättää; tai antanut toosien päättää, jos tai kun en ole itse kokenut tai tuntenut samoin
Olen itse antanut pakkeja mutta myös minulle on annettu pakit. Olen hyvilläni siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut ns. ghostata tai kukaan ei ole ghostannut minua.
Tiedän senkin, että osalle meistä (niin naisista kuin miehistä) tapa sanoa tai esittää pyyntö siitä, että emmekö voisi olla kavereita ita ystäviä jatkossa on vain korulause; ehkä se on joilleikin vain kauniimpi tapa hyvästellä. Mutta osan heistä joiden kanssa olen treffaillut tai tapaillut tilanne on saattanut edetä siihen että nyt eiaikoja myöhemmin voin sanoa, että olemme kavereita tai jopa ystäviä.
Toki osa naisista, jotka on kavereitani tai ystäviäni on tullut tai "jäänyt" kaverikseni niin, että alun alkaenkin olemme tutustuneeta ja "löytäneet" tosiemme muuta kautta, eikä välillämme ole ole koskaan ollut mitään sellaista, josta ehkä vosi luonnehtia poluksi, jolla olsimme selvittäneet voisimmeko olla yhdessä muutakin vaan olemme alusta asti olleet "vain"kavereita, jota on aluksi saattanut yhdistää yhteinen projekti tai työ (aiemmin opsikelu ympäristö) ja tai harrastus kuvio/ tapahtuma mutta myöhemmin olemme saattaneet löytää tosiemme soittelemasta ja kyselemästä kuulumisia tai olemassa jossain muussa tapahtumassa kavereina. -Joinain noista kerroista varmasti jollain toisella olisi saattanut syttyä se romanttinen tai muu vahvempi kipinä ja liekki, joka olsi saattanut johtaa aikaa myöten parisuhteeseen.
Minulle ei ole niin käynyt. -Kyllä se toki on joskus harmittanut vaikka toisaalta on ja on ollut ioinen, että on ollut kaveri tai ystävä jonka kanssa on voinut kokea ja nädä mitä nyt ikinä näin vaikka olsihan se varmasti erilaista, jos saman olisi voinut jakaa sen yden ja eritysien kanssa.
Osa naisista on voinut olla alkuaan kaverini kaveri johon olen tutustunut ja aikaa myöten hänestä on tullut minunkin kaveri ja hän on jäänyt elämääni minunkin kaverina riippumatta siitä, että onko hän enää mahd. lainkaan kaveri hänen kanssaan, jonka kautta häneen alkuaan tutustuin.
Lyhyesti: ketään ei ole kolahtanut suhun niin että olisit lähtenyt häntä oikeasti tavoittelemaan.
Sillon on paras olla kaveina ja ilota hyvästä kaverista.
Mutta miksei kukaan nainen ole ottanut tehtäväkseen iskeä tuota miestä??
Katso viesti numero 76.
Miten me saataisiin taottua sulle järkeä päähän? Kun selvästi sun oma mielenterveyskin horjuu ja huojuu roihuavan läheis-/seksiriippuvuuden pyörteissä.
Juuri kysyin, kun tuolla kehuttiin jalkapallomaalivahti Scott Van Der Sluisia, jolla on kaikki ihannemiehen ominaisuudet, että mitä ymmärrän tässä väärin?
Kun ei ole. Ihanneulkonäkö, pitkälti kyllä, mutta iso osa naisista arvostaa ihan muita piirteitä enemmän. Mitä sinä et vaan suostu uskomaan, koska puuttuu niistä pari (tunneäly, kyky kuunnella muita, kyky korjata ajatteluaan todistusaineiston mukana).
Iso osa naisista arvostaa muita piirteitä enemmän? Miten tämä pitäisi näkyä oikeassa elämässä, missä kauniit naiset pariutuvat juuri tuota miestyyppiä lähellä olevien miesten kanssa ja rumat rumien. Tarkoitatko, että iso osa vähän vaatimattomamman näköisistä naisista arvostaa miehissä muita piirteitä enemmän?
Mistä nyt oikeastaan pauhaat? Jos sulle on tärkeää saada edustuskelpoinen vanha strippari, niin ihmeessä otat. Et selvästikään kykene puhtaaseen rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap keskittyä tässä siihen positiiviseen asiaan, eli siihen että sinut tuntevat naispuoliset ystävät kokevat että olet jollekin hyvä "saalis" parisuhteeseen?
Kysy heiltä mielummin olisiko heillä tuttuja tai tutun tuttuja, joille voisivat sinut esitellä?
Sehän olisi paljon pahempi tilanne että ystäväsi ymmärtäisivät ihan täysin miksi olet sinkku..
N30
Kaikista pahinta maailmassa ovat nuo naisten järjestämät naisen ystävien kanssa olevat sokkodeitit. Niistä näkee selvästi sen, miten eri tavalla naiset ajattelevat kauniista naisesta, kuin miehet.
Ex-naisystävä yritti parittaa minut tupakoivan naisen kanssa. Ei olisi kuulemma pitänyt yhtään haitata. Jännästi kun tämä ex alkoi seurustelemaan tupakoivan miehen kanssa, tupakointi olikin vastenmielinen tapa, ja hän teki kaikkensa saadakseen kaverin lopettamaan tupakanpolton. 🤔
Ehkä hänellä ei ollut mitään taikaseinää, josta reväistä juuri sun toiveitten mukaisia misuja. Hän luultavasti vain kysyi joltain mielestään kivalta naiselta, joka sattui olemaan sinkku, eikä miettinyt sen kummemmin sinun puolestasi, mitä ominaisuuksia tällä saa tai ei saa olla. Sokkotreffit eivät velvoita mihinkään ja on täysin ok niiden jälkeen päättää, ettei halua tavata uudestaan.
Ei olisi tarvinnut edes yrittää. Vaikka periaatteessa olisi hienoa tutustua johonkuhun tuttujen kautta, niin eipä sellainen ole koskaan mihinkään johtanut. Exän tekemänä toi jopa vähän loukkasi minua.
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Sulla ei ole käynyt mielessä että naisiin ehkä vetoaa kyseisessä miehessä ne samat asiat joiden takia hän on kaveriporukassa suosittu, ei niinkään se sosiaalinen status itsessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi leuattomille palsta-uleille, jotka kadehtivat laatikkoleukamiehiä (jollaisen satuolennon ovat itse keksineet): Menkää ihmeessä plastiikkakirurgille teettämään itsellenne jykevä leuka. Sitten näette, kuinka taivas avautuu, kun lähdette valloittamaan maailmaa (ja naisia) laatikkoleuan kanssa. Oih onnea!
Tai sitten ei... Säälittävä leuaton uli-vässykkä on säälittävä leuaton uli-vässykkä tekoleuan kanssakin, ja ulisee keskustelupalstoilla jälleen kerran niin virheellistä johtopäätöstään, kuinka NAISILLE EI ENÄÄ KELPAA EDES LAATIKKOLEUKA! Eikä edelleenkään tajua, että vika saattaakin olla jossain ihan muussa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen useamman miehen, jotka mun mielestä on ihan hyviä catchejä jollekin naiselle, mutta ei mulle, koska en tunne seksuaalista vetoa niitä kohtaan.
Niinpä tietysti : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Kaveriporukassa arvostettu? Eikö yleensä kaveriporukassa kaikki ole toistensa kavereita ja sikäli kaikki ovat arvostettuja? Vai nojaako tämä teoria nyt johonkin yläasteen aikaiseen nokkimisjärjestykseen, jossa luokan pojat muodostavat ryhmän, jossa muutama tyyppi määrää, yksi porukka peesaa, ja loput roikkuvat mukana, vaikka saavat muilta pojilta osakseen vähättelyä? Luulin, että nyt puhuttiin aikuisista.
Kyllä kaikissa ryhmissä on hierarkiansa, se tietysti aina olen niin selvää. Mut jos henkilö on ns. ulkoisesti ok mutta jollain tasolla "reppana" niin naiset usein aistii sen siitä miten ryhmän dynamiikka toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet klassinen betamies. Tuntemasi kaverinaiset säälivät sinua ja siksi antavat ymmärtää että kelpaisit monelle naiselle. Totuus tulee ilmi kun pyydtä heitä treffeille.
Talk is cheap. Kouluttaudu, tee lujasti töitä ja säästä rahaa niin joku nainen sinut huolii 35 vuotiaana kun on ensin hurvitellut riittävästi oikeasti kiinnostavien miesten kanssa. Sinä kelpaat kyllä aikanaan tarjoamaan juoksut juosseelle naiselle hyvän elintason.
Niin että onnenonkija otetaan kuitenkin, josta tykätään valittaa. Läheisriippuvuus?
Vaihtoehdot ovat joko nöyrtyminen onnenonkijan puolisoksi vähän vamhempana tai ikisinkkuus. Taitaapi olla että eniten naiset halveksivat kenellekään kelpaamattomia joten betamiehelle on järkevä vaihtoehto kunniansa nieleminen ja itselleen uskottelu että kelpaisi jonkin muun kuin rahansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Sulla ei ole käynyt mielessä että naisiin ehkä vetoaa kyseisessä miehessä ne samat asiat joiden takia hän on kaveriporukassa suosittu, ei niinkään se sosiaalinen status itsessään?
Tietysti miellyttävä ulkonäkö vetoaa yleensä kaikkiin sukupuoliin tai hyvät keskustelutaidot. Mut ei sitä ihan noin voi kääntää kuitenkaan. Jääkiekkoiljat ovat hyvä esimerkki, ei tarvitse olla NHL-pelaaja, niin naiset tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.
Sulla ei ole käynyt mielessä että naisiin ehkä vetoaa kyseisessä miehessä ne samat asiat joiden takia hän on kaveriporukassa suosittu, ei niinkään se sosiaalinen status itsessään?
Yleensä miehet arvostavat toisissa miehissä ihan eri piirteitä kuin naiset. Miehet arvostavat toisissa miehissä sinnikkyyttä, luonteenlujuutta, pitkäjänteisyyttä ja sisukkuutta.
Useimmille naisille merkitsevin tekijä miehen kinnostavuudessa on miehen sosiaalinen status. Jos naiset vaikka aistivat että kun mies on kaveriporukassa ja hän on tässä porukassa arvostettu, niin saanti on usein varmaa.