Miehet, ihastutteko koskaan kehenkään naiseen siten, että ette voi lakata ajattelemasta häntä?

Varmaan tuo riippuu ihan ihmisen pakkomielteisyyden asteesta.

Vierailija kirjoitti:

Psykologina voin sanoa, että sinulla on vain huono itsetunto. Ihastuksesi johtuu siitä, että et pohjimmiltasi usko, että ansaitset miestä, joka olisi vapaa. 

Ihastut varattuun, koska haluat valloittaa hänet, sillä se kohentaa hetkellisesti ja valheellisesti itsetuntoasi. Kun hän ihastuu takaisin, peräännyt kuitenkin koska et usko että kukaan haluaa sinua oikeasti etkä halua itse sellaista, joka tyytyy niin "huonoon" vaihtoehtoon kuin sinä. Onko tuttua?

Kehitä itsetuntoasi ja unohda se mies, ei tässä ole hänestä kyse vaan sinusta. 

Sinähän varsinainen psykologi olet kun muutamasta lauseesta jo päättelet ihastuksen johtuvan huonosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologina voin sanoa, että sinulla on vain huono itsetunto. Ihastuksesi johtuu siitä, että et pohjimmiltasi usko, että ansaitset miestä, joka olisi vapaa. 

Ihastut varattuun, koska haluat valloittaa hänet, sillä se kohentaa hetkellisesti ja valheellisesti itsetuntoasi. Kun hän ihastuu takaisin, peräännyt kuitenkin koska et usko että kukaan haluaa sinua oikeasti etkä halua itse sellaista, joka tyytyy niin "huonoon" vaihtoehtoon kuin sinä. Onko tuttua?

Kehitä itsetuntoasi ja unohda se mies, ei tässä ole hänestä kyse vaan sinusta. 

Sinähän varsinainen psykologi olet kun muutamasta lauseesta jo päättelet ihastuksen johtuvan huonosta itsetunnosta.

Kaikenlaista psykoanalyyttistä ja fenomenologista viipottajaa se leipä elättää.

Jep. Olen siinä määrin umpihullaantuneen rakastunut erääseen lumoojanaiseen, ettei elämästä tuumaa tulla mitään:( Ongelma vaan on se, että niin on moni muukin ja kohde tasan tarkkaan tietää vetovoimansa.

M27

upupup

Olen tuon ihmettelevän kommentin laittanut kirjoittaja ja vedän vähän sanojani takaisin. Olen kohdannut kaltaisesi miehen, mutta valitettavasti stalkkaus- ja vainoamistvistillä. Olet henkinen ja ajatteleva ihminen. Siinä tilanteessa te sen naisen kanssa ilmeisesti näitte ja kohtasitte toisenne aidosti. Se on kaunista, kuten henkisyyskin. Tosin henkisyyskin voi mennä jotenkin yli, jonnekin mystisiin sfääreihin. Kaikenlaista ja tuollaistakin kokeneena olen sitä mieltä (vaikka ei kai sitä kukaan kysynyt), että parempi on tietty keskinäinen jalat maassa -hurtti huumori, jolla ammutaan lempeästi alas liiat mystisyydet ja kohtalonomaisuudet. Aikaisemmin mystisen miehen kanssa tulin siihen lopputulokseen, että se kaikki sielunsidosjuttu oli ahdistavaa valhetta ja lopulta sohin sen kiristävä verkon viidakkoveitsellä irti ja pakenin. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua palaamaan siihen suhteeseen. Toivottavasti sinulla menee kauniimmin nämä jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa, että tämän kirjoittaja olisi mies.

Niin ihmeellinen paikka kuin maailma onkin, sinne mahtuu myös minunlaisia rönsyilevän tunteilevasti kirjoittavia miehiä, joille sydän kertoo päätä enemmän asioita. Eri juttu sitten onko se hyvä vai huono asia, sen päättäköön jokainen itse, mutta näin aikuisiällä en enää jaksa hävetä sitä: Haasteita riittää mielen taholla, mutta nuoruuden pahimmat sumussa vaeltamiset ja itsensä etsimiset ovat sentään väistyneet. Tietynlainen ulkopuolisuuden tunne tullee kuitenkin aina kulkemaan varjona perässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon ihmettelevän kommentin laittanut kirjoittaja ja vedän vähän sanojani takaisin. Olen kohdannut kaltaisesi miehen, mutta valitettavasti stalkkaus- ja vainoamistvistillä. Olet henkinen ja ajatteleva ihminen. Siinä tilanteessa te sen naisen kanssa ilmeisesti näitte ja kohtasitte toisenne aidosti. Se on kaunista, kuten henkisyyskin. Tosin henkisyyskin voi mennä jotenkin yli, jonnekin mystisiin sfääreihin. Kaikenlaista ja tuollaistakin kokeneena olen sitä mieltä (vaikka ei kai sitä kukaan kysynyt), että parempi on tietty keskinäinen jalat maassa -hurtti huumori, jolla ammutaan lempeästi alas liiat mystisyydet ja kohtalonomaisuudet. Aikaisemmin mystisen miehen kanssa tulin siihen lopputulokseen, että se kaikki sielunsidosjuttu oli ahdistavaa valhetta ja lopulta sohin sen kiristävä verkon viidakkoveitsellä irti ja pakenin. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua palaamaan siihen suhteeseen. Toivottavasti sinulla menee kauniimmin nämä jutut.

Kiitos kirjoittamastasi tekstistä. Olet aivat oikeassa, että henkisyys ja idealistinen romantiikka voi saada myrkyllisiä ja vahingollisia piirteitä siinä missä pinnallinenkin rakkaus. Monesti on vaikeaa kertoa itselle, missä menee raja todellisen rakkauden ja pelkän itsessä olevan tyhjän tilan täyttämisen välillä. Sydämesi näyttää kokeneen yhden haavoittavimmista valheista, joka siihen voi kohdistua, mutta onneksi näit verkon lävitse. Yhtä lailla kuin toivotat minulle hyvää, toivon sinun sydämellesi mahdollisuutta parantua ja löytää vielä aidosti hyviä tunteita.

Naiset ne aina ihastuu varattuihin miehiin. Miksi eivät ihastu inceleihin. Ainiin. Nainen haluaa vain parasta. Mikään muu ei kelpaa.

Todennäköisemmin enemmänkin miehet rakastuvat (ihastumisesta ei ole kyse) aloittajan kuvaamalla tavalla. Naiset useimmiten vain laskelmoivat tai eivät ainakaan useinkaan ymmärrä, mitä syvä kiintymys tarkoittaa.

Kyllä pääsin huonosta kokemuksesta eteenpäin monella tavalla ainakin ulkoisesti, vaikka sisimpään jäi jälkiä. Löysin myös aidosti hyviä tunteita ja sopivan ihmisen, jonka kanssa olen ollut jo vuosikymmeniä. Hän puuhailee jatkuvasti arjen askareissa ja kuitenkin meillä on hyvä henkinen yhteys, paljon keskustelua, huumoria ja yhteinen arvomaailma ja maailmankatsomus. Jotkin sielunsidostason jutut ovat erittäin kaukana tästä suhteesta, ja hyvä niin. Kavahdan nykyään tuollaista silloinkin jos joku ystävä käyttää sellaista retoriikkaa, että kokee minut sielunsisarekseen. En tiedä liittyykö enää aiheeseen, mutta pidän nykyään kaikkein tärkeimpänä rauhaa ja vältän kaikkia liian stimuloivia henkisiä ja tunnekokemuksia, jotta en vajoaisi johonkin... ehkä sinne mitä kuvailit aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon ihmettelevän kommentin laittanut kirjoittaja ja vedän vähän sanojani takaisin. Olen kohdannut kaltaisesi miehen, mutta valitettavasti stalkkaus- ja vainoamistvistillä. Olet henkinen ja ajatteleva ihminen. Siinä tilanteessa te sen naisen kanssa ilmeisesti näitte ja kohtasitte toisenne aidosti. Se on kaunista, kuten henkisyyskin. Tosin henkisyyskin voi mennä jotenkin yli, jonnekin mystisiin sfääreihin. Kaikenlaista ja tuollaistakin kokeneena olen sitä mieltä (vaikka ei kai sitä kukaan kysynyt), että parempi on tietty keskinäinen jalat maassa -hurtti huumori, jolla ammutaan lempeästi alas liiat mystisyydet ja kohtalonomaisuudet. Aikaisemmin mystisen miehen kanssa tulin siihen lopputulokseen, että se kaikki sielunsidosjuttu oli ahdistavaa valhetta ja lopulta sohin sen kiristävä verkon viidakkoveitsellä irti ja pakenin. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua palaamaan siihen suhteeseen. Toivottavasti sinulla menee kauniimmin nämä jutut.

Kiitos kirjoittamastasi tekstistä. Olet aivat oikeassa, että henkisyys ja idealistinen romantiikka voi saada myrkyllisiä ja vahingollisia piirteitä siinä missä pinnallinenkin rakkaus. Monesti on vaikeaa kertoa itselle, missä menee raja todellisen rakkauden ja pelkän itsessä olevan tyhjän tilan täyttämisen välillä. Sydämesi näyttää kokeneen yhden haavoittavimmista valheista, joka siihen voi kohdistua, mutta onneksi näit verkon lävitse. Yhtä lailla kuin toivotat minulle hyvää, toivon sinun sydämellesi mahdollisuutta parantua ja löytää vielä aidosti hyviä tunteita.

Ohiksena ihan vaan sellanen heitto, että yleensä ne 24/7 ihastukset poistuu mielestä samaa rataa, kun fantasiat saa realistiset raamit. Se, miksi se tyyppi hilluu jatkuvasti mielessä johtuu siitä, että sillä hetkellä tarvitset fantasiaa hänestä, jottei todellisuus olisi liian kovaa.

Olen kyllä joskus ihastunut aika palavasti.

Jopa ihan lähestyinkin tätä kyseistä naista, mutta hän ei todellakaan ollut samalla tavalla kiinnostunut minusta, eli homma ei edennyt mihinkään.

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Psykologina voin sanoa, että sinulla on vain huono itsetunto. Ihastuksesi johtuu siitä, että et pohjimmiltasi usko, että ansaitset miestä, joka olisi vapaa. 

Ihastut varattuun, koska haluat valloittaa hänet, sillä se kohentaa hetkellisesti ja valheellisesti itsetuntoasi. Kun hän ihastuu takaisin, peräännyt kuitenkin koska et usko että kukaan haluaa sinua oikeasti etkä halua itse sellaista, joka tyytyy niin "huonoon" vaihtoehtoon kuin sinä. Onko tuttua?

Kehitä itsetuntoasi ja unohda se mies, ei tässä ole hänestä kyse vaan sinusta. 

Hah hah hah, sallikaa mun nauraa.

Pitäskö psykologin mennä jatkokoulutuksern.

Otetaampa muutama fakta:

- silloin kun ihastuu johonkin ei välttämättä tiedä onko varattu vai sinkku. - Ihastua voi milloin ja missä vaan ja ihan sellaiseenkin jota ei ennalta ajattelisi sattuvan siien sapluunaan joihin ylernsä on ihastunut.

- Se että onko toinen vapaa vai varattu, selviää usein vasta jälkikäteen stalkkauksen jälkeen jolloin on jo myöhäisä.

- kun johonkin ihastuu oikein kunnolla, ei sitä voi lopettaa vain yhtäkkisellä päätöksellä ja järjellä ajateltuna. Ihan sama onko toinen varattu vai ei, ihastuminen jatkuu kunnes se joskus laimenee kun ei saa vastakaikua tai ei vaan näe toista.

- mutta autappa armias jos se varattukin antaa jotain vasyakaikua, pientäkin, niin ihastusta ei saa loppumaan vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto ja todellakin tietäisi että todellakin ansaitsee vapaan miehen ja hyvän parisuhteen.

Nuorena oli enemmän noita vaaleanpunaisia ihastumisia, mutta vanhemmiten ne sitten jäi. Eräs kiinnosti vain sen vuoksi kun sattui olemaan normaalipainoinen, kaunis ja minusta kiinnostunut. Toinen sitten ulkoisesti vähemmän vetävä, mutta palvonta koukutti ja sen vuoksi koin jotain epäterveitä omistushaluja.

Ei ap. miehillä ei tule moisia tunteita. Yksikään mies ikinä missään ei ole vainonnut naista kuvitellen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa, että tämän kirjoittaja olisi mies.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten tapahtui melkeinpä mystiseltä tuntunut kokemus, jossa juuri töihin tullut nainen tuli pyytämään apuani, ja yhtäkkiä molempien päät ja sydämet menivät hetkellisesti sekaisin. Kyseinen nainen oli kuitenkin jo naimisissa, eikä, aivan oikein, halunnut alkaa rikkomaan asioita, enkä itsekään tämän selvittyä alkanut mitenkään tunkemaan väliin, vaikka tukahdutettua paloa oli selvästi molemmin puolin, kaikkien ilmaisujen jäädessä sanattoman kehonkielen asteelle.

Sittemmin hän vaihtoi työpaikkaa, mikä puhtaan rationaalisesti ajateltuna oli hyvä asia. Sydämen roihu ei kuitenkaan ole vieläkään täysin sammunut - eikä tuskin tule koskaan täysin sammumaankaan. Kieltämisen ja tukahduttamisen sijaan (nämä eivät toimi, ei) olen koittanut järkeistää koko asiaa ja tullut johtopäätökseen, että olemme molemmat sa

 

miksi sitä on vaikea uskoa?

Ihastun. En usein, mutta olen joskus ihastunut ja juuri nyt olen tuolla tavalla ihastunut. Hän on mielessä koko ajan. Heti kun herään ja viimeisenä, kun menen nukkumaan. Jopa yöllä, jos herään, niin hän nousee heti mieleeni. Sille ei vain voi mitään.

Onneksi kokemuksesta tiedän, että jossain vaiheessa tämä menee ohi. Muutoin tämä olisi sietämätöntä. Yritän vain nauttia niistä lyhyistä hetkistä hänen kanssaan ja suhtaudun tähän kiitollisena, että saan tällaista tuntea ja että olen niin ihanan naisen kohdannut, vaikka mitään välillämme ei voikaan tapahtua. Ehkä meistä tulee ystäviä, mutta jotain lämpöä välillämme joka tapauksessa on.