LOKAkuiset viikkoon 36

[b]Määitten[/b] tuntemukset kuulostaa kyllä tutuilta, eilen illalla oli taas tälläinen ei niin mukava olo. Henki ei meinaa kulkea missään asennossa ja hankalaa on. :D On miusta silti tosi ihanaa olla raskaana ja tiedän että tulen tätä massua taas kaipaamaan kunhan se tuosta sitten häviää.



Vähiin alkaa kyllä viikot lokakuisilta käydä, jotenkin tuntuu että kaikki on tosi paljon pidemmällä, vaikka itsellä kuun puolessa välissä la. No toivottavasti loppukuisetkin aktivoituu kirjoittelemaan, niin ei tarvi täällä yksin kärvistellä.



Tänään ajattelin tuossa siivoilla ja oonkin jo saanu pari kaappia ja vaatehuoneen jonkunlaiseen kuosiin. Lisäksi pesin vähän noita kestovaippoja. Nyt pitäisi lähteä suihkuun ja tekemään jotain ruokaakin.



AngelEyes ja masukki 34+3

tässä kun netissä olin niin päätin tännekkin jotain taas kirjoitella vaihteeksi.



Masentaa ja itkunen olo koko ajan, ei vaan jaksais enää tätä oloa ja koko ajan tuskailen mielessäni että miten ihmeessä kestän vielä kuusi viikkoa ainakin. Yön aikana ilmeisesti hb oli romahtanu ja aamulla kamala olo kun nousi ylös, hirveen painava tunne vatsassa, henkeä ahdistaa entisestään ja vähänväliä pitää pysähtyä ja nojata kun silmissä mustenee, eikä tähän auta mikään. :( ehkä siitäkin tää itkunen olo, kun ei jaksais hoitaa kaikkea yksin täällä kotona, enkä jaksais tai edes uskalla miehelle nipottaa sitä vähää aikaa minkä ehtii kotona olla. Tiedän et mun pitäis levätä enemmän varsinkin silloin kun esikoinen on päiväkodissa mut kun en osaa, enkä pysty makaamaan edes. Enkä osaa jättää mitään kotihommia myöhemmäksi, vaan kaikki pitää saada heti kuntoon. Pelottaa jo että miten kestän sit kun vauva syntyy, siis miten kestän elää sit sotkun keskellä kun en ehdi siivoomaan samalla tavalla, eikä täällä kukaan muukaan mitään tee ja mä kun stressaan kaikkea niin kauheesti. No onneks miehellä alkaa loma 18pvä tätä kuuta ja ainakin toivottavasti saa pidettyä jouluun asti lomaa, kun oikeesti ei olla vietetty edes yhtä viikonloppua kokonaan yhdessä moneen kuukauteen, ehkä joskus talvella viimeks.



tulipa taas purettua pahaa mieltä.. toivon että tää mielentila muuttuis iloisemmaks vähitellen.



äitytkkäinen 34+1

Imetyksestä on ollut puhetta. Itsellä takana 2 hyvin mennyttä imetystä, niin se asia ei ressaa. Tosin ensimmäisen kanssa jouduin käyttämään rintakumeja pari ekaa kuukautta ja ne oli hankalat. (niiden käyttö voi muuten vähentää maidon eritystä.) toinen taas osasi heti ottaa kiinni ja imeä oikein. Molempia imetin vähän reilu vuoden ja niin luulisin tämänkin tulokkaan kanssa, jos kaikki menee hyvin. Vähän sitä suihkutissi-ongelmaa on ollut, mutta kyllä senmkin kanssa pärjää, olen antanut vaan yhdestä rinnasta kerrallaan jne.



Maha on jotenkin ahistavan ylhäällä ja aika suuri. Kuitenkin joitakin viikkoja pitää vielä jaksaa, lapsenkin takia on parempi, ettei vielä syntyis. Ei kyllä oikein ole mitään merkkiäkään sinne päin, rv32+0 kohdunsuu kiinni ja 3,5 cm. Pieniä supistuksia tulee päivittäin, mutta ei sellaisia, että tarviis olla oikeasti huolestunut.



Mulla oli muutaman viikon kauhee ressi siivouksesta ja kodin kunnosta, nyt olen palannut normaalimmaksi, ajattelen että asiat tärkeysjärjestykseen. Jos ei jaksa, on parempi levätä ja tehdä sitten. Joka päivä kun tekee jonkin verran, voi tuntea ittensä ahkeraksi. ;)



Jaksamista kaikille loppuaikaan, sitä tarvii kyllä. Ja huumorintajua, joka itellä on aina välillä totaalisen hukassa.



Tiitti rv 33+6

Rupesinpa mäkin kirjoittelemaan kuulumisia vaikka huomenna jo uusi viikko. Täällä supistelee melkolailla ja menkkakipuja kans aika paljon. Kohdunkaula oli lyhentynyt ja oli jäljellä reilut 2cm, mut niin mulla on aikaisemminkin lyhentynyt ja silti molemmat yliaikaisia joten en huolestu. Nyt vaan on sit se streptokokkibakteeri ja en sit tiedä et liittyykö se näihin mun supisteluihin. No lääkärineuvola ens viikolla. Mulla iso maha todennäköisesti viimeistä kertaa ja yrittänyt olen nauttia tästä, mut vaikeeta se on kun joutuu 1v3kk perässä olemaan joka melko temperamenttista sorttia.. Lisäksi molemmat olleet flunsassa niin ollut vähän raskasta.



Yöt menee ihan ok tyynyjen kanssa, mitä nuo vanhemmat herättelee ja viereen tuleevat. Sukupuolesta sen verran et kolmatta poikaahan meille on kovasti ultrassa esitelty, on käyty 4D:kin. Viimeksi oli napanuora aivan jalkojen välissä niin ei nähnyt mitään, mut tuskin on kikkelit minnekään hävinneet :) Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tyttöä salaa toivonut aika kovastikin, mutta nyt tuntuu aivan oikealta että tulee meille 3. poika. Sormustesti näyttää edelleen mahan päältä tyttöä, näyttänyt koko ajan ja ranteen päältä näyttää 2 poikaa ja tyttö. Kauhein reaktio meidän kolmannen pojan tuloon oli kun yhdelle tutulle kerroin niin sen naama meni aivan mutrulle ja sanoi et voi ei, mulla on tuttu jolla 3 poikaa.. Mä sanoin et niin mullakin useampikin tuttu, hyvin ovat pärjänneet. En ymmärrä miten joku voi tuolleen sanoa kun toinen ison mahan kans kertoo odottavansa poikaa. Ei näitä lapsia voi tilata, tulee just ne jotka pitääkin ja toisille ei tule millään vaikka kuinka haluis. Ihmiset on ajattelemattomia, pitää jättää tollaset kommentit omaan arvoonsa.



Mulla on imetykset menneet hyvin, vanhinta imetin 11kk ja toista 9kk, lopetin rv 10 tai jotain. Esikoinen olis jättänyt rinnan jo aiemmin, oli enenmmän äidin juttu jatkaa :) Muistin vaan miten kipeet ja isot noi rinnat on sit kun maito nousee. Suihkun jälkeen ei voi kuivata kunnolla kun sattuu ja ovat aivan järjettömän kokoiset kunnes muuttuvat tyhjiksi ajokoiran korviksi :) Ja nekään ei ole kivat. Musta tuntuu et mitä suuremmat rinnat kun ekaa imettää niin sen roikkuvimmiksi menevät varsinkin jos laihtuu paljon. Mulla on tullut kiloja ekassa 18 ja tokassa 16 ja nyt ainakin se 16 on tulossa. Sit olen laihtunut tosi nopeeta alle odotusta edeltävän painon ja olen muutenkin hoikka. Toivottavasti kilot lähtee nytkin yhtä nopeeta, vaikka tiedän et kengrupussi on vaikee saada kiinteeksi kun on kolme poikaa sitä venyttänyt:)



Mut tämmöstä täällä, pitäis varmaan alkaa katteleen pieniä vaatteita jo valmiiks pestäviksi ja niitähän kahden pojan jäljiltä löytyy! Jospa olotila tästä kohentuisi ja jaksais vielä nämä pari kuukautta.



Tähti2 32+2