Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Viihteellä, pikkujouluissa jne on tylsää. Ennemminkin ihmettelen miten niissä riittää kävijöitä, kuka siellä viihtyy?

Minulle tuollaiset viihteelliset menot ovat paljon raskaampia kuin työ, juuri siksi kun en viihdy. Mietin vain, että olisinpa jäänyt kotiin ja milloinhan kehtaan lähteä. Noihin osallistumisesta ei makseta palkkaa, joten vältän viimeiseen asti. Ennemmin istun kotona koneella palstailemassa.

Mistäs ap tiedät varmuudella kenenkään introverttiydestä? Mä voin olla työpaikalla kovinkin sosiaalinen, mutta jättää illanvietot väliin. Illalla ja viikonloppuisin lataan akkujani, että jaksan olla taas sosiaalinen seuraavan viikon töissä.

-sosiaalinen introvertti

Koska se maksaa. Ei sillä etteikö olisi varaa, mutta rahojen kerryttäminen tilille on aina kivempaa ja törsäämisestä tulee vaan morkkis.

En todellakaan viihdy missään missä on humalaisia ja kova meteli.

Arvostan omaa terveyttäni enkä mielelläni valvo myöhään/nuku pitkään.

Kuna haluaa viettää vapaa aikaa työkavereiden kanssa jossain pikkujouluissa kännissä?

No mitä sitten? Eihän se ketään haittaa jos joku "ei käy missään". Muutenkin subjektiivinen näkemys asiasta, ehkä usealle riittää kerran vuodessa lomareissu ja yksi leffakäynti. Itse en tajua näitä "kalenteri täynnä tälle vuodelle'-ihmisiä joila on menoa joka päivälle ja joka viikonlopulle. Uupuisin moisesta. Jospa nyt annetaan jokaisen elää omalla tavallaan eikä ällistellä erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Työpäiväni jälkeen jaksan juuri ja juuri oman perheeni seuraa.

Kaikki ihmistyössä olevat eivät lopulta ole kovinkaan sosiaalisia.

Tämä pätee muhunkin. Käyn kyllä paikoissa, esim juuri tulin Italiasta. Mutta ihmistyö tekee introvertiksi. Minun vapaa-ajan menemiset on vaikkapa metsälenkki, enkä koe mitään tarvetta laittaa metsäkuvia yhteenkään someen. Ihmisuupumus karsiu menemisen tarvetta ja niistä menoista, joissa käyn ei ole mitään tarvetta raportoida kenellekään.

Mä olen luonteeltani aika ujo, pakettien vastaanottaminen on kans hirveää en oikein viihdy jos on liikaa ihmisiä mutta yritän lähteä viihteelle siitä saa rohkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luonteeltani aika ujo, pakettien vastaanottaminen on kans hirveää en oikein viihdy jos on liikaa ihmisiä mutta yritän lähteä viihteelle siitä saa rohkeutta.

Ja hei, kotona saa paremmat bileet eikä tule morkkista ja pää kipeeks örveltäjistä. Saa nauttia ihan rauhassa ilman stressiä.

Mulla on neljä pientä lasta.

Omakotitalon rakennusprojekti loppusuoralla.

Vastuullinen esimiestyö.

YAMK tutkinnon suoritus aikuisopintoina kesken.

Yli tunnin työmatka/suunta.

Se vähä vapaa-aika mitä minulla on, ei todellakaan kuulu baarissa tai pikkujouluissa.

Työkavereita näen ihan riittävästi työaikana.

M40

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan viihdy missään missä on humalaisia ja kova meteli.

Arvostan omaa terveyttäni enkä mielelläni valvo myöhään/nuku pitkään.

Mulla tulee migreeni jos on liian meluista ja jotkut huutaa siansaksaa baareissa. Baareissa käy feikit ja esittävät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolaruoka on harvoin hintansa väärti. Alkoholia en käytä enää, joten baaritkaan ei kiinnosta. Harrastan kyllä liikuntaa joka päivä ja näen kavereitani pari kertaa viikossa lenkillä tms eli käyn kyllä paikoissa, mutta en käytä rahaa.

No tämä! Aikoinaan meillä oli miehen kanssa tapana lähteä treffeille ravintolaan syömään. Illat oli tietysti seuran puolesta mukavia, mutta muutoin odottelua, varsin keskinkertaista ruokaa, taas odottelua, tuputtamista (viini, jälkiruoka).

Kotona saa niin paljon parempaa ruokaa. Sen vaivankin näkee ihan mielellään kun muistaa vaihtoehdon. Eikä kotona ole kiire antaa tilaa seuraavalle.

Pubeista tykkään, jos vaikka iltapäivällä käy yksillä. Ei ole örvellystä eikä tungosta tai meteliä. Riippuu tietysti missä käy. Somepäivityksiä en näistä tee, joten taphtuuko niitä :)

Konsertit kiinnostaisi, mutta Suomessa ei käy ne artistit mitä haluan nähdä.

Luonnossa liikkuminen ei maksa mitään ja luonto järjestää hienoja näytöksiä joka päivä.

Itse olen kyllästynyt ilkeisiin, tungetteleviin ja rasittaviin ihmisiin.

Kroonisesti sairaana haluan olla tekemisissä vain niiden kanssa, joita jaksan. Ja mitkään pikkujouluörveltäjät eivät nyt varsinaisesti ole siinä listan kärjessä.

Mä en käy, olen akateemisesti koulutettu 49 v. nainen, olisi kyllä varaa mutta ei kiinnosta. Biletykset tuli koettua jo nuorena ja opiskelijana, kyllästyin niihin jo silloin. Vaikka en lasiin syljekään, otan mieluummin mukavammassa ympäristössä ja seurassa kuin jossain liian humalaisia täynnä olevassa baarissa tai mukahauskassa tapahtumassa. 

Matkatkin on vähän nähty jo. Tuli sitä matkusteltua paljonkin noin 10 vuotta valmistumisen jälkeen, kun tuntui että rahaa on. En edes hankkinut omistusasuntoa, vaan asuin pienessä vuokraluukussa, että rahaa jäisi intohimooni matkusteluun, ja myös tietynlaiseen luksuselämään johon kuului esim. hienot ravintolat. Mutta näihin on jo aika kyllästynyt. Sitten kun on vielä nämä ympäristöasiatkin, joiden takia matkustelua olisi hyvä rajoittaa, niin enpä kyllä juuri enää matkustele. Visbyssä tuli tosin käytyä kesällä iäkkään sukulaisen seuraksi, kun hän kovin halusi, mutta ei kielitaidottomana tohtinut yksin lähteä. 

Sitten esim. työpaikan virkistyspäivät yms. on aina olleet syvästi vastenmielisiä. Olen onneksi ammatillisessa asemassa, jossa voin myös suoraan sanoa mielipiteeni niistä ja jättää osallistumatta. Niin tekee kyllä moni muukin meillä, esim. perheelliset aika harvoin valitsee viettää vapaa-aikaansa firman riennoissa. Niissä käy lähinnä nuoret sinkut ja jokunen tuollaisissa tilaisuuksissa erityisesti viihtyvä. 

Se taas että onko ihminen introvertti, voi olla vaikea päätellä nopeasti. Esim. minä olen äärimmäinen introvertti, en ole edes puolisoa enkä lapsia halunnut. Mutta en ole ujo, hiljainen enkä arka, moni varmasti kuvittelee minun olevan ekstrovertti sillä perusteella miten esiinnyn esim. töissä. Introversio tarkoittaa vain sitä, että saa energiaa yksinäisyydessä ja kuluttaa sitä kanssakäymisessä, ei sitä että on jotenkin epäsosiaalinen hissukka.

Työpaikkani päiväriennoista kyllä tykkään, esimerkiksi virkistyspäivät. Mutta pikkujouluista en välitä, enkä muistakaan yhteisistä ryyppäjäisistä tai risteilyistä yhteistyökumppaneiden kanssa, joita työpaikassamme on muutaman kerran vuodessa.

Kauniina naisena olen myös jo täydellisen kyllästynyt kun aina illan aikana joku sitten haluaa tehdä lähempää tuttavuutta. Olen onnellisesti parisuhteessa niin helpointa vain jättää menemättä ja säästytään kaikki kiusallisilta tilanteilta. En jaksa enää yhtään minkäänlaisia ylimääräisiä ihmissuhdekommelluksia, en työpaikalla enkä missään muuallakaan.

Matkailusta taas en välitä ollenkaan, ainakaan ulkomaille asti. Se tietää liikaa ihmispaljoudessa lentokentillä yms vellomista.

Minun tekisi nykyään mieli vähän käydä viihteellä, kun olin niin monta vuotta lasten kanssa kotona pääsemättä mihinkään. Pitäisi vain olla sellaisia hyviä esiintyjiä jossakin, pelkkä baariin meno ei innosta.

Mun mies on vähän tuollainen. Ellen minä järjestäisi ja ehdottaisi, ei paljon missään käytäisi. Ulkona syömistä ja yhden ystäväperheen näkemistä hän ehdottaa, mutta tuskin päästäisiin edes kesällä uimarannalle kilometrin päähän ilman mun aloitettani. Eli kyse ei ole edes kuluttamisesta.

Hän perustelee tätä lapsuudellaan, on kotoisin eläintilalta, eivätkä ikinä käyneet vanhempiensa kanssa missään (kai kun piti olla koko ajan navetalla).

Ei kiinnosta.

Koska viihdyn parhaiten kotonani.

En käy viihteellä juurikaan koska se ei enää kiinnosta, nuorena siellä tuli heiluttua. Joskus harvoin käyn kuuntelemassa jotain livemusaa. Bileitä ja illanistujaisia voi pitää kotona sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy.

Töiden pippalot - työakverit on ihan mukavaia, mutta koska asun toisella paikkakunnalla ja työpaikkakunnlla vietän ainaostaan viikot en todellakaan tuhlaa aikaani johonkin työjuttujen pippaloihin jotka useimmiten ovat meillä perjantaisin, minulla on oikeita kavereitakin ja oikea koti muualla. Ja aikaisemmissa työpaikoissa kun joskus noissa pippaloissa kävi, niin varsin tylsää oli.

Leffassa, museossa ja syömässä ulkonakin harvakseltaan, silloin se tuntuukin joltain erilaiselta tekemiseltä. Ulkomailla harvakseltaan, matkustin työni puolesta tosi paljon aiemmin, joten kotona on kiva olla ja tehdä lähimatkailua. Joskus lähden kyllä matkallekin, mutta ei edes joka vuosi. Miksi pitäisi täyttää koko aika jollain menemisellä?