Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Kaikki on suhteellista. Itseäni ihmetyttää ihmiset, jotka jaksavat käydä vapaaehtoisesti ns. viihteellä tai ylipäänsä paikoissa joissa on paljon porukkaa. Rauhallisuus, riittävä uni ja liikunta ovat itselleni tärkeitä, jotta jaksaa hoitaa työt ja muut asiat.

Varmaan siksi, että nuorena sai bilettää ihan tarpeeks. Nykyään tykkään kyllä viettää iltaa kavereiden kanssa välillä jonkun kotona.

En tarvii ihmisilaumaa siihen, että viihdyn. Minulla ei ole tylsää kotona. EIköhän se ole lähinnä luonnollista, että jossain kohtaa elämää ihminen alkaa viihtyä enemmän kotonaan. 

Matkustaa tykkään, se on ihan kivaa tosin rahaa siihen ei ole kovin usein. Firman bileet on niin nähty, että eipä kiinnosta. Sitä samaa se on joka paikassa.

Minulle riitää kun käyn postilaatikolla ja toisinaan kaupoilla, pian vuoteen en ole poistunut yli 30 km säteelle kotoani. Etäyhteyksillä osallistun kokouksiin ympäri maailmaa ja pyöritän joitain transatlanttisia projekteja, mutta siitä mitä puuhailen harva on perillä. Asuinpaikkakunnallani tuskin kukaan. Ihmisillä on käsitys että pelaan ja surffailen netissä yökaudet. Toki tuo jälkimmäinen pitää paikkansa, koska toimintani nojaa verkkoyhteyksiin.

Miksi en käy viihteellä? Olen absolutisti. En tiedä sitä baarikulttuuria. Mies kourimassa minua ei kuulosta mukavalta.

Miksei pikkujoulut? Sama absolutisti syy ja humalaiset työtoverit herättää myötähäpeää.

Niin sanottuihin tapahtumiin ja matkoihin, ei ole varaa. Haluaisin käydä Lontoossa joku päivä.

Myönnän että minussa on kotihiirin vikaa. Löytynyt viihtyisä asunto haluamaltani alueelta.

N28

Rahattomuus vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en käy, olen akateemisesti koulutettu 49 v. nainen, olisi kyllä varaa mutta ei kiinnosta. Biletykset tuli koettua jo nuorena ja opiskelijana, kyllästyin niihin jo silloin. Vaikka en lasiin syljekään, otan mieluummin mukavammassa ympäristössä ja seurassa kuin jossain liian humalaisia täynnä olevassa baarissa tai mukahauskassa tapahtumassa. 

Matkatkin on vähän nähty jo. Tuli sitä matkusteltua paljonkin noin 10 vuotta valmistumisen jälkeen, kun tuntui että rahaa on. En edes hankkinut omistusasuntoa, vaan asuin pienessä vuokraluukussa, että rahaa jäisi intohimooni matkusteluun, ja myös tietynlaiseen luksuselämään johon kuului esim. hienot ravintolat. Mutta näihin on jo aika kyllästynyt. Sitten kun on vielä nämä ympäristöasiatkin, joiden takia matkustelua olisi hyvä rajoittaa, niin enpä kyllä juuri enää matkustele. Visbyssä tuli tosin käytyä kesällä iäkkään sukulaisen seuraksi, kun hän kovin halusi, mutta ei kielitaidottomana tohtinut yksin lähteä. 

Sitten esim. työpaikan virkistyspäivät yms. on aina olleet syvästi vastenmielisiä. Olen onneksi ammatillisessa asemassa, jossa voin myös suoraan sanoa mielipiteeni niistä ja jättää osallistumatta. Niin tekee kyllä moni muukin meillä, esim. perheelliset aika harvoin valitsee viettää vapaa-aikaansa firman riennoissa. Niissä käy lähinnä nuoret sinkut ja jokunen tuollaisissa tilaisuuksissa erityisesti viihtyvä. 

Se taas että onko ihminen introvertti, voi olla vaikea päätellä nopeasti. Esim. minä olen äärimmäinen introvertti, en ole edes puolisoa enkä lapsia halunnut. Mutta en ole ujo, hiljainen enkä arka, moni varmasti kuvittelee minun olevan ekstrovertti sillä perusteella miten esiinnyn esim. töissä. Introversio tarkoittaa vain sitä, että saa energiaa yksinäisyydessä ja kuluttaa sitä kanssakäymisessä, ei sitä että on jotenkin epäsosiaalinen hissukka.

Mainiota ja samaistuttavaa kerrontaa. Lisäisin vielä oman näkemuykseni. Olen takuulla introvertti. Melko sosiaalinen myös. Sen vuoksi, että introverttina olen sosiaalinen kyllä mutta omilla ehdoillani. Minusta ei ole sellaiseen sosiaalisuuteen jossa vaatimukset tulevat ulkopuolelta. Usein se mitä tarkoitetaan osallistumisella ja aktiivisuudella tarkoittaa ulkopuolelta annettuja vaatimuksia. Tämän vuoksi voi vaikuttaa siltä, että introvertit eivät olisi sosiaalisia.

Eri piirit ehkä? 

Tai sitten on harrastuksia, jotka eivät varsinaisesti vaadi kotoa poistumista.

No hyi joku ihmispaljous. Ajatuskin ahdistaa. Kotona yksin tai perheen kanssa on parasta. Perheeseen kuuluu puoliso, yksi lapsi ja kissa. En tykkää yhtään olla isossa porukassa jossain juhlissa tai muussakaan tapahtumassa.

Minä en juuri käy missään baareissa tai tapahtumissa. Viimeksi kävin laivalla v 2016 mutta sen jälkeen olenkin ollut aina kotosalla.

Kotona minulla ei koskaan ole tylsää, ns. viihteellä on. Nuorempana turrutin sitä tylsyyttä juomalla, mutta jossakin vaiheessa älysin sen täydeksi typeryydeksi. Aloin lähteä kotiin kun tylsyys iski, ja siihen loppui koko viihteellä käyminen.

Minulla on montakin syytä.

Olen sote-alalla töissä, jolloin pitää kaiken aikaa olla sosiaalinen. Työvuorot pitkiä, ks alla.

Kotona eläkkeellä oleva mies = kaikki työpäiväni yksin kotona => halutaan olla keskenämme.

Olen ostanut asuntoni sitä varten, että voin täällä pönöttää aivan niin paljon kuin haluan.

Matkailuun ei ole varaa.  5-kymppisilläni en järkännyt juhlia,  kustansin tyttärelle lapsinensa Haniaan all inclusive viikon  lomalle .

Eikö se ole vaan parempi, että jos ihminen inhoaa kaikkea tuollaista, hän pysytteleekin kotonaan. Pakolla osallistuminen on kiusallista kaikille. Sitä en vaan aina ymmärrä, että miten ihminen on aina niin väsynyt, että koko vapaa-aika menee kotona lepäilyyn. Lääkäriin?

Jotkut ihmiset ovat syystä tai toisesta erakoituneet tai luonne vain on sellainen etteivät halua yksityiselämässään olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Joillakin lapsuuden kokemukset ovat voineet aiheuttaa sen, että pelkäävät olla kontaktissa ulkopuolisten ihmisten kanssa. Jos lapsi joutuu esim. koulukiusauksen tai syrjinnän kohteeksi sillä voi olla elinikäiset vaikutukset ja siksi kiusaamiseen ja syrjintään pitää suhtautua todella vakavasti.

Miksi jotku ihmiset valittavat aina rahattomuutta vaikka omalla päätöksellä käy jatkuvasti tapahtumissa tuhlaamassa rahaa kun ei kykene olemaan menemättä

Minäkin ihmettelin tätä kun ystävät perustivat perheen. Nyt olen itse samanlainen. Tai, nyt kun lapset ovat isompia, haluaisin kyllä järjestää ruokailtoja, mennä ravintolaan, tavata ihmisiä. Kukaan ei vain näytä haluavan tavata minua.

Ihan hirveää kun ei ole ystäviä enää.

Sanoisin nuorille äideille, älkää viilentäkö välejä ystäviin miehen takia. Tavatkaa ystäviä, käykää kylässä. Muuten olette yksin vanhempana.

Itse taas ihmettelen ihmisiä jotka ahdistuvat kotona ja aina pitäisi olla menossa. Olen nuorempana ihan tarpeeksi käynyt ns. viihteellä enkä viihdy pikkujouluissa ja työpaikan riennoissa, arvostan nykyään enemmän omaa aikaa ja rauhaa.

Viihdyn kotona oman perheen kanssa. Kyllä meidänkin perheessä harrastetaan ja käydään lomilla, mutta en huutele sitä somessa. Vaikuttaa vähän siltä että joillakin maailmankuva on vähän vinksahtanut, luulevat että ihminen joka ei päivitä joka naksahdusta someen on melkein kuollut. Päinvastoin, se elämä löytyy ihan muualta.

Vierailija kirjoitti:

No hyi joku ihmispaljous. Ajatuskin ahdistaa. Kotona yksin tai perheen kanssa on parasta. Perheeseen kuuluu puoliso, yksi lapsi ja kissa. En tykkää yhtään olla isossa porukassa jossain juhlissa tai muussakaan tapahtumassa.

Mitäs sitten kun lapsi lähtee kotoa ja kissa kuolee ja puoliso jättää. Yksin olet.

Minä en käy viihteellä, jos sillä tarkoitetaan baareja. Ei vaan kiinnosta. Jos haluan ottaa pari lonkeroa, teen sen yksin tai tutussa kaveriporukassa kotonani.

Matkustaminen on jäänyt koronan jälkeen. Sitä ennen reissasin paljonkin yksin tai kaverin kanssa. Nyt ei huvita jonottaa lentokentällä.

En jaksa. Viihtyisin kyllä konserteissa, teatterissa ym. mutta en vaan jaksa lähteä. Vähän sama kuin jotkut eivät jaksa lähteä salille, jälkeenpäin on tyytyväinen olo, mutta meno sinne liian vaivalloista. 

Ei ole rahaa tarpeeksi.

Jos olisi enemmän rahaa, niin matkustelisin enkä taatusti pönöttäis kotona.

Onneksi vanhemmilla on mökki jossa saa käydä ja käydäänkin.

En pysty esim käymään ulkona syömässä kuin harvoin ja kahviloissa en pysty käymään ku max kerran vuodessa. Elokuvissa ei ole eahaa koskaan käydä. Se on se Raha raha raha.. Tai pikemminkin sen puute.

Baareissa ei kiinnosta käydä koska olen absolutisti.

Töissä käyn osa-aikaisesti, eikä parempaa paikkaa ole nyt saatavilla.