Vuorotyö ja parisuhde

Ei se sitten tainnut ollakaan ihana suhde. 

Ongelma ei ole pelkästään miehen työajat vaan myös omat lapsesi ja muut ajalliset rajoitteesi.

Elämässä on muutakin kuin mies. Voit esim lastesi kanssa olla, kun äijä duunissa.

Eikö arkisin ehdi yhtään tehdä juttuja ja rentoutua? Meillä taas oltiin yhdessä kokoajan suhteen alussa,kun kumpikin teki vain arkisin päivävuoroja. Nyt puolisokin sanoi, että varmasti pitkän yhdessäolomme salaisuus on,kun minä teen nyt vuorotyötä eikä olla kokoajan yhdessä vapaalla. Mies saanut tänään rentoutua yksin kun minä olen ollut töissä. Ja minä olen huomenna yksin kun mies töissä. On meillä silti aikaa tehdä mitä sitä nyt lasten harrastuksilta ja omilta töitä ehtii ja jaksaa. Lomat nautitaan yhdessä ilman riitoja. Eipä meillä oikeastaan edes riidellä. Kohta 20 vuotta yhdessä. Ja syysloma viikolla koko perhe vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole pelkästään miehen työajat vaan myös omat lapsesi ja muut ajalliset rajoitteesi.

Toki. Mutta maailma myös täynnä ihmisiä, jotka ovat myös viikonloput ja illat vapaalla, kuten minäkin ja joilla on lapset samassa ryhmissä tai ovat lapsettomia jne.

Tuskin alkaisin esim. seurustella miehen kanssa, jolla olisi lapset vaikkapa koko ajan, koska en halua sellaista arkea. 

Minä seurustelin aikoinaan eronneen naisen kanssa, jolla oli kolme pientä lasta ja lasten isä oli lähtenyt töihin ulkomaille. Hän oli siis käytännössä totaaliyksinhuoltaja. 

Hän ei sitten lainkaan ymmärtänyt, että myös minulla on omia menoja ja harrastuksia, enkä tehnyt kaikka hänen aikataulunsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on muutakin kuin mies. Voit esim lastesi kanssa olla, kun äijä duunissa.

Toki teenkin. Mutta lapset ovat isällään joka toisen viikon. Näen toki kavereita, käyn urheilemassa, opiskelen jne. Mutta ei se sitä poista, että olisi kiva myös nähdä kumppania muutenkin kuin joskus ja jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkisin ehdi yhtään tehdä juttuja ja rentoutua? Meillä taas oltiin yhdessä kokoajan suhteen alussa,kun kumpikin teki vain arkisin päivävuoroja. Nyt puolisokin sanoi, että varmasti pitkän yhdessäolomme salaisuus on,kun minä teen nyt vuorotyötä eikä olla kokoajan yhdessä vapaalla. Mies saanut tänään rentoutua yksin kun minä olen ollut töissä. Ja minä olen huomenna yksin kun mies töissä. On meillä silti aikaa tehdä mitä sitä nyt lasten harrastuksilta ja omilta töitä ehtii ja jaksaa. Lomat nautitaan yhdessä ilman riitoja. Eipä meillä oikeastaan edes riidellä. Kohta 20 vuotta yhdessä. Ja syysloma viikolla koko perhe vapaalla.

Hän on myös paljon arkisin iltaisin töissä tai vaihtoehtoisesti menee niin aikaisin aamuun, että illat jää todella lyhyiksi (menee nukkumaan esim. Klo 19). En haluaisi elää lomia odottaen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on muutakin kuin mies. Voit esim lastesi kanssa olla, kun äijä duunissa.

Toki teenkin. Mutta lapset ovat isällään joka toisen viikon. Näen toki kavereita, käyn urheilemassa, opiskelen jne. Mutta ei se sitä poista, että olisi kiva myös nähdä kumppania muutenkin kuin joskus ja jouluna. 

Mulla taas ei vuorotyön takia ole aikaa kavereille. Hekin vuorotöissä. Puolisolle kyllä on aikaa, vaikka tuntuu et sitäkin näkee ohimennen. Sitä se puoliso taas ei ymmärrä, että olen juuri kotiutunut kiireisestä iltavuorosta ja en oikein lämpene vällyjen väliin vaan kaipasin vaikka jalka hierontaa ja unta heti perään. Höh.

Lähes 10 v tehtiin tarkoituksella eri vuoroja, säästettiin lasten hoito maksuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on muutakin kuin mies. Voit esim lastesi kanssa olla, kun äijä duunissa.

Toki teenkin. Mutta lapset ovat isällään joka toisen viikon. Näen toki kavereita, käyn urheilemassa, opiskelen jne. Mutta ei se sitä poista, että olisi kiva myös nähdä kumppania muutenkin kuin joskus ja jouluna. 

Mulla taas ei vuorotyön takia ole aikaa kavereille. Hekin vuorotöissä. Puolisolle kyllä on aikaa, vaikka tuntuu et sitäkin näkee ohimennen. Sitä se puoliso taas ei ymmärrä, että olen juuri kotiutunut kiireisestä iltavuorosta ja en oikein lämpene vällyjen väliin vaan kaipasin vaikka jalka hierontaa ja unta heti perään. Höh.

Olen myös tehnyt joskus vuorotyötä ja muistan tuon olon tuntuu, että tuo vuorotyö tappaa kyllä paljon asioita... 

Joo, hankalin yhteisen ajankäytön suhteen on juuri tuo, että toinen puolisoista tekee vain vuorotyötä. Jos tekisi molemmat, niin sattuisi varmasti enemmän yhteisiä vapaita. Siihen kun pistät vielä yhteisiä lapsia päälle, niin nekin hoidetaan jatkuvasti yksin ja pääsääntöisesti tämän virka-aikaa tekevän toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkisin ehdi yhtään tehdä juttuja ja rentoutua? Meillä taas oltiin yhdessä kokoajan suhteen alussa,kun kumpikin teki vain arkisin päivävuoroja. Nyt puolisokin sanoi, että varmasti pitkän yhdessäolomme salaisuus on,kun minä teen nyt vuorotyötä eikä olla kokoajan yhdessä vapaalla. Mies saanut tänään rentoutua yksin kun minä olen ollut töissä. Ja minä olen huomenna yksin kun mies töissä. On meillä silti aikaa tehdä mitä sitä nyt lasten harrastuksilta ja omilta töitä ehtii ja jaksaa. Lomat nautitaan yhdessä ilman riitoja. Eipä meillä oikeastaan edes riidellä. Kohta 20 vuotta yhdessä. Ja syysloma viikolla koko perhe vapaalla.

Hän on myös paljon arkisin iltaisin töissä tai vaihtoehtoisesti menee niin aikaisin aamuun, että illat jää todella lyhyiksi (menee nukkumaan esim. Klo 19). En haluaisi elää lomia odottaen :(

Eikö sillä ole ikinä arkivapaita?

Jos parisuhde kaatuu vuorotyöhön, niin suhde on todella heikko. Minulle sopii LOISTAVASTI se, että puoliso asuu eri osoitteessa (eri kaupunginosa, eri kaupunki, eri maakunta, eri maa, eri manner). 



Puolison läsnäolon määrä (kuinka usein mies roikkuu kyljessä) ei millään tavalla kuvaa parisuhteen todellista laatua.  pituutta. 



 

Toivon mukaan se mies voi toivoa työvuoroja ja tietyille viikoille sitten sellaiset vuorot, että ehitte paremmin näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Lähes 10 v tehtiin tarkoituksella eri vuoroja, säästettiin lasten hoito maksuissa.

Minäkin tein entisen kumppanini kanssa ja en tajua, miten jaksettiin. Varmaan, kun en ainakaan itse niin paljon tykänny hänestä,  että ois haitannut olla eri aikaan kotona. (En siis sano, että teillä ois näin, meillä oli) 

Vierailija kirjoitti:

Joo, hankalin yhteisen ajankäytön suhteen on juuri tuo, että toinen puolisoista tekee vain vuorotyötä. Jos tekisi molemmat, niin sattuisi varmasti enemmän yhteisiä vapaita. Siihen kun pistät vielä yhteisiä lapsia päälle, niin nekin hoidetaan jatkuvasti yksin ja pääsääntöisesti tämän virka-aikaa tekevän toimesta. 

Voisi ne vuorot silloinkin mennä tosi ristiin ja olla pitkiä aikoja, ettei vapaat osu yhteen. Muistan kun aikanaan tein vuoroa ja kaverit kanssa niin oli kyllä vaikea sopia näkemisiä! 

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde kaatuu vuorotyöhön, niin suhde on todella heikko. Minulle sopii LOISTAVASTI se, että puoliso asuu eri osoitteessa (eri kaupunginosa, eri kaupunki, eri maakunta, eri maa, eri manner). 



Puolison läsnäolon määrä (kuinka usein mies roikkuu kyljessä) ei millään tavalla kuvaa parisuhteen todellista laatua.  pituutta. 



 

No itseasiassa tätä hänelle sanoin, että ois sama kun asuis muualla et silloinkin nähtäisiin varmaan enemmän. Mä kyl kaipaan ainakin tällaisessa suht tuoreessa parisuhteessa läsnäoloa, kaikki ei varmaan kaipaa, mutta mulla on ihan tarpeeksi kavereita keiden kanssa hengata tai soitella. Kaipaan nimenomaan toista siihen arkeen tekemään mun kanssa juttuja, läheisyyttä, seksiä jne. Ja nyt musta tuntuu, etten saa näitä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes 10 v tehtiin tarkoituksella eri vuoroja, säästettiin lasten hoito maksuissa.

Minäkin tein entisen kumppanini kanssa ja en tajua, miten jaksettiin. Varmaan, kun en ainakaan itse niin paljon tykänny hänestä,  että ois haitannut olla eri aikaan kotona. (En siis sano, että teillä ois näin, meillä oli) 

Tuon jälkeen oltu yhdessä vielä yli 20v.  Rahalle oli silloin käyttöä ja nyt on aikaa olla yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, hankalin yhteisen ajankäytön suhteen on juuri tuo, että toinen puolisoista tekee vain vuorotyötä. Jos tekisi molemmat, niin sattuisi varmasti enemmän yhteisiä vapaita. Siihen kun pistät vielä yhteisiä lapsia päälle, niin nekin hoidetaan jatkuvasti yksin ja pääsääntöisesti tämän virka-aikaa tekevän toimesta. 

Ei ainakaan meillä. Esim. kun lapset olivat päivähoidossa,niin arkityössä oleva vei hoitoon kun vuorotyöntekijä tuli yövuorosta kotiin nukkumaan ja herättyään haki lapset hoidosta. Vuorotyöntekijällä arkivapaita,niin sillon lapsillekin oli vapaata päiväkodista. Iltavuoroon mennessä vein sitten hoitoon vasta lounaalle.