Lue keskustelun säännöt.
Lapsen toinen vanhempi kuoli ja lapsen synttärit viikonloppuna
14.09.2023 |
Lapsi itse haluaisi edelleen pitää synttärit, mutta epäröin. Kannattaako? Toisaalta tuntuisi kohtuuttomalta peruakaan niitä lapsen synttäreitä mitä on niin paljon odottanut. Tietty ajattelin ottaa yhteyttä vieraisiin etukäteen ja kertoa asiasta ettei kenellekään asia tule uutena tietona sitten synttäreillä.
Kommentit (77)
Lapselle on tärkeää, että arkielämä jatkuu. Synttärit on yksi olennainen osa tuota arkielämän jatkuvuutta (vaikka ovatkin juhlaa eikä arkea).
Kuolema surettaa, mietityttää ja järkyttää lapsenkin mieltä ja turvallisuudentunnetta ja arkielämän jatkuminen kantaa järkytysten yli.
Lapsi ei välttämättä osaa näyttää suruaan heti, eikä välttämättä edes täysin tiedosta tapahtuneen lopullisuutta, vaikka ikä ja kehitystaso riittäisi tiedostamiseen. Vaikka lapsi ei näkyvästi itkisi, niin oman vanhemman kuoleminen mietityttää lasta ja voi aiheuttaa surun, kaipauksen, hämmennyksen, pettymyksen, yksin jäämisen ja hylätyksi tulemisen tunteita. Lasta on autettava käsittelemään tunteitaan ja rohkaistava näyttämään negatiivisiakin tunteita ja toisaalta lasta on kannateltava tilanteen yli ja näytettävä, että tästäkin selvitään ja se tapahtuu arkielämää jatkamalla.
Synttärit kannattaa juhlia. Niiden aikana saa iloita. Ilon jälkeen saa taas surra ja siihenkin voi pehmeästi kannustaa. Molemmat tunteet kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi miten paljon yhteydessä isäänsä? Jos harvakseltaan niin tuskin on kummoisia tuntemuksia asiasta.
Mainitsiko aloittaja kumpi lapsen vanhemmista on kuollut? Minun mielestäni ei.
Tietenkin synttärit voi pitää. Ei elämän tarvitse pysähtyä.
Meillä perheessä isä kuoli ja me mentiin hoploppiin seuraavana päivänä, koska siitä oli sovittu ja lapset sitä odottivat kovasti.
Lapsi ei tunnu surun murtamalta ja kyseessä taitaa olla APnkin ex joten miksi ette pitäisi synttäreitä?
Kuka sanoo että mitä läheisen kuoleman jälkeen pitäisi tehdä? Niin. Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset ja synttärit samaan syssyyn! Tulee halvemmaksi.
Ehdottomasti synttärit jos lapsi niin toivoo. Suru tulee kun sen aika on ja kaikki suree omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi on? Oliko hän tekemisissä menehtyneen vanhempansa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi asperger tai autisti? Itse itkin lapsena lohduttomasti lemmikkihamsterinikin kuolemaa.
Isän kuolema voi olla ihan erilainen käsittää kuin hamsterin kuolema.
Me ollaan jokainen ihan erilaisia kuoleman edessä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa surra tai käsitellä vaikeita asioita -on monta oikeaa tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli isäni hautajaiset ensin ja seuraavalla viikolla lapsen ristiäiset, näin se joskus menee. Jos lapsi haluaa niin pidätte ne synttärit, ei muiden elämä loppunut varsinkaan lapsen. Muutenkin menee hetki tajuta, varsinkin lapsella, kuinka lopullista se kuolema on eikä enää tapaa vanhempaansa.
Minulla meni viikko, että tajusin pikkuveljen kuoleman. Joillekin kerroin ja joillekin en.
Ei tuossa ole yhtä tapaa toimia. Kyllä se jysähtää jossain vaiheessa. Nyt on varmaan defenssi ja asian kieltäminen päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä ihmeessä, kun lapsi niin toivoo.
Tuttavani tuli lapsensa toiveesta yksiin juhliin samana päivänä, kun toinen vanhemmista oli menehtynyt. Lapsi oli niitä kovasti odottanut ja halusi sinne tulla.
Minusta oli oikea uroteko tuolta puolisolta, en voi kuin hattua nostaa. Oli vähällä, etten itse jäänyt juhlista pois, kun olin niin turta ystäväni poismenosta ja täytyy sanoa, etten ole noin kovassa paikassa sitten koskaan ollutkaan. Ystävääni muistettiin lämmöllä tuolla, koska asia piti kuitenkin nostaa tuossa esiin. Sydämeen sattui niin, että tuntui kuin halkeasi. Päässä jyskytti ja piti pidätellä itkua. Pihalla pääsi sitten itku ja voin sanoa, etten todellakaan itke usein, hyvä jos kerran kymmenessä vuodessa.
Hyvä että tunsit ja koit ja toit esiin.
On tämä kasvatus erikoista, kun itkua pitää pidätellä silloin, kun joku läheinen on kuollut- kummallista.
Eikö se nyt ole kaikkein luonnollisimpia asioita itkeä, kuolema. Kyllä surun saa näyttää. Siinä tekee kyllä lapsillekin karhunpalveluksen, jos surunkin peittelee.
Surullista.
Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.
Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.
Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.
Synttäreille on aika myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se exä lapsen synttäreille olisi tullut muutenkaan kunnon kaverisynttärit
Eikä kouluunkaan jätetä menemättä
Suru ei ole sitä että oma elämä lakkaa
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.
Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.
Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.
Synttäreille on aika myöhemmin.
Montako lapsen vanhempaa sulta on kuollut ? ja olivatko läheisesi miten tukena lapsesi ja sun surussa ?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.
Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.
Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.
Synttäreille on aika myöhemmin.
Mitä lapsen pitäisi tehdä vanhempansa kuollessa? Kerro ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.
Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.
Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.
Synttäreille on aika myöhemmin.
Mitä hyötyä siitä olisi että ne lapsen synttärit peruttaisiin? Eiköhän se vanhemman kuolema riitä lapsen pettymykseksi, joten miksi ihmeessä pitäisi vielä rangaista lasta lisää?
Ja tosiaan, mitä sen lapsen ja muun perheen pitäisi sitten tehdä? Istua yksin kotona pimeässä ja pakolla itkeä tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.
Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.
Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.
Synttäreille on aika myöhemmin.
Miksi vanhempansa menettäneeltä lapselta pitäisi perua ja siirtää myöhemmäksi ne synttäritkin? Mitä hyötyä siitä olisi? Eikä kai sitä asiaa mitenkään sivuuteta vaikka ne synttäritkin pidettäisiin ihan ajallaan? Vai luuletko että lapsi unohtaa vanhempansa kuoleman jos ne synttärit pidetään vai mitä?
Totta kai pidetään synttärit jos lapsi itsekin sitä haluaa. Ne synttärit kestää muutaman tunnin, lapsi saa muutamaksi tunniksi jotain muuta ajateltavaa. Mitä niin kamalaa siinä on? Itkeäkö pitäisi 24/7?
Pidä ihmeessä, kun lapsi niin toivoo.
Tuttavani tuli lapsensa toiveesta yksiin juhliin samana päivänä, kun toinen vanhemmista oli menehtynyt. Lapsi oli niitä kovasti odottanut ja halusi sinne tulla.
Minusta oli oikea uroteko tuolta puolisolta, en voi kuin hattua nostaa. Oli vähällä, etten itse jäänyt juhlista pois, kun olin niin turta ystäväni poismenosta ja täytyy sanoa, etten ole noin kovassa paikassa sitten koskaan ollutkaan. Ystävääni muistettiin lämmöllä tuolla, koska asia piti kuitenkin nostaa tuossa esiin. Sydämeen sattui niin, että tuntui kuin halkeasi. Päässä jyskytti ja piti pidätellä itkua. Pihalla pääsi sitten itku ja voin sanoa, etten todellakaan itke usein, hyvä jos kerran kymmenessä vuodessa.