Lapsen toinen vanhempi kuoli ja lapsen synttärit viikonloppuna

Mitä tähän pitäisi sitten sanoa ja suhtautua?🤷 Eihän lapsi edes osaa surra eikä tiedä mitä kuolema on. Turhaan avauduit.

Miksi kukaan kirjoittaisi tänne oikeista ongelmista, kun saa vain kuraa niskaansa ventovierailta ihmisiltä? Eikö näistä asioista puhuta oman lähipiirin kanssa, vai eikö ihmisillä enää ole ystäviä? Ei täältä mitään oikeaa vertaistukea saa, pelkkää paskaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Miksi lapsi ei ole surun murtama? Onko hän minkä ikäinen ja ymmärtääkö lopullisuuden?

Lapsi ei todennäköisesti ymmärrä mitä on tapahtunut. Sellaista voi sattua silloin kun kohtaa niin suuren surun ettei pysty käsittelemään sitä.

Se on aivojen tapa suojata itseään. Niin voi käydä myös aikuiselle.

Jos synttärit järjestää, niin silloin ottaa sen riskin että lapsi saattaa romahtaa kesken juhlien. Kannattaa miettiä haluaako sellaista ohjelmanumeroa jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pidätte jos lapsi itse haluaa.

Ei synttäreitä voi siirtää, jos ne nyt kerran on.

Typerää se ois juhlia menneitä synttäreitä 2 kk myöhässä.

Ei se joulukaan peruunnu vaikka joku siinä kuolisi. Parempi vaan saadakin positiivista ympärille.

Joo, ei peruuntunut joulu sinäkään vuonna kun isäni kuoli kesken joulunvieton. Hän oli nuori ja terve mies, jolla ilman mitään ennakkovaroituksia sydän pysähtyi. Se vaan lakkasi toimimasta.

Minulta se perui joulut kokonaan moneksi vuodeksi. Ei sille oikein mitään voinut, että jo vuoden ensimmäiset joululaulut toivat mieleen isän kuoleman. Joulunajat ovat sen jälkeen olleet surullisia. Ovat sitä vieläkin, vaikka olen jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on alakouluikäinen ja tapasi toista vanhempaansa yleensä pari kertaa kuukuaudessa. Kun kerroin asiasta niin ensin vähän itki, mutta sitten varmisti heti että synttärit ainakin pidetään.

No tietysti pidätte lapsen synttärit. Ette puhu asiasta sen enempää, nyt . Myöhemmin käsittelette asian, ihan asia asiana. Tutuille lasten vanhemmille voit erukäteen kilauttaa ja kertoa , ettei asiasta nyt käsiteltäisi siellä synttäreille tulevien lastenkaan kanssa sen enempää..

Itse oli 19v , jo opiskelemassa satojen km päässä kotoa , kun isäni kuoli sydäriin. Oli minulle ihan normaali asia, kun sain tiedon. Koti ja vanhemmat oli täysin perushyviä vanhempia, ei se siitä johtunut. Ajattelin ,kuoleman normaalina asiana ja ajattelen edelleen 50 vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Juttelisin asiasta vähän enemmän lapsen kanssa. Yrittäisin päästä selville, miltä tuntuu ja miksi synttärit tässä hetkessä tärkeät.

Minulle läheinen sukulainen (äitini sisko) kuoli juuri ennen 10-vuotissynttäreitäni. Pidin kiinni siitä, että synttärit pidetään, vaikka äitini ja isäni eivät olisi halunneet. Itselläni syy oli yksinkertaisesti se, että hävetti perua juhlia. Juhlissa ei ollut mukava olla.

Tuosta on nyt yli 30 vuotta, ja koen vieläkin huonoa omatuntoa siitä, että äitini joutui jaksamaan lastenjuhlat oman surunsa keskellä. Harmittaa, että "pakotin" pitämään juhlat.

Jos olisimme tuolloin jutelleet asiasta enemmän, olisin ehkä uskaltanut siirtää juhlat (en edes tajunnut sitä vaihtoehtoa vaan ajattelin, että vaihtoehtoina on joko perua luvatut juhlat tai pitää ne). Tai ehkä olisi käynyt niin, että äitini olisi muuttanut mieltään ja ollutkin juhlien kannalla, jolloin en kantaisi huonoa omatuntoa jääräpäisyydestäni. Tältä pohjalta kannustan juttelemaan lisää lapsen kanssa.

Oma tilanteesi oli vähän eri kun eihän sun vanhempi kuollut ja sitten vaadit juhlia ja siitä koet huonoa omaatuntoa.

Nyt lapsen isä on kuollut ja jos hän haluaa silti juhlat minusta on kovin julmaa ne häneltä evätä.

Tietenkin pidät ne juhlat hänelle.

Miksi hänen syntymäpäivien pitäisi sun takia siirtyä tai peruuntua. Pahempi se minustakin olisi kuten monista muistakin täälä näköjään.

Hän kaipaa nyt vain tukea ja rakkautta.

Sitä ei olisi juhlien peruuttaminen vaan se voisi jäädä kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.

Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.

Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.

Synttäreille on aika myöhemmin.

Alapeukkuja satelee, mutta olen samaa mieltä. Enkä ole edes todellakaan mieltä että kenenkään, saatikka lasten, pitäisi surupuvussa istua pimeässä huoneessa itkien ja miettien menetystä. Jokainen selviytyy tavallaan, ja useimmat meistä tarvitsevat muutakin ajateltavaa jotta elämästä ei tule pelkkää epätoivoa. Itsekin menetin läheiseni hiljattain, ja melkoista vuoristorataa se oli, yritin jatkuvasti keksiä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa jotten tulisi hulluksi. Ehdottomasti lasta pitää auttaa keksimään kaikenlaista mikä antaa elämäniloa.

Mutta on ihan eri asia keksiä kaikenlaista tekemistä mistä tulee hyvä mieli ja pitää JUHLAT muutama päivä läheisen kuoleman jälkeen. Miten hemmetissä voi olla (peukutusten perusteella) vähemmistömielipide, että juhlia voisi siirtää edes viikolla tai parilla? Olisiko se viikon tai parin viive lapselle sitten suurempi tragedia kuin vanhemman kuolema?

Jos nyt sivuutetaan kokonaan se, että tuntuu tosi oudolta pitää iloisia lastenkekkereitä kun läheinen on tuskin vielä kylmennyt, niin miettikää edes miten vaivaannuttavat juhlat sellaiset on, joissa ei tiedä onko sopivaa hymyillä ja nauraa ja pitäisikö mukana tuoda synttärilahjan lisäksi myös suruadressi.

Eiköhän ne juhlat ole suunniteltu, sovittu ja järjestettykin jo etukäteen ennen tämän lapsen toisen vanhemman kuolemaa. Ei niitä synttärijuhliajärjestetä nyt vartavasten siitä syystä järjestetä että lapsen toinen vanhempi kuoli ja halutaan iloita.

Synttärit on lapsen elämässä vuoden kohokohta. Lapset eivät sure samoin kuin aikuiset, ja lapselle voi olla hyvinkin tärkeää pitää ne synttärit joka tapauksessa, niiden peruminen voisi jopa pahentaa asiaa, kun on ns. kaksi asiaa mitä surra.

Kuuntelisin lasta ja pitäisin ne synttärit jos sitä toivoo, enkä itse ainakaan kertoisi tästä asiasta vieraille. Lapsi ei todennäköisesti asiaa edes ajattele juhlien aikana, etenkään, jos toinen vanhempi ei ollut arjessa läsnä vaan tapasi satunnaisesti. Surutyön voi sitten hoitaa muuna ajankohtana, ja se on lasten maailmassa ihan ok.

No, pidättekö?

Kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on alakouluikäinen ja tapasi toista vanhempaansa yleensä pari kertaa kuukuaudessa. Kun kerroin asiasta niin ensin vähän itki, mutta sitten varmisti heti että synttärit ainakin pidetään.

Noin etäisen vanhemman kuolema vertautuu etäisen isovanhemman kuolemaan.

Ei mitään syytä siirtää synttäreitä.

Ja vaikka lapsi surisikin, synttärithän vaan auttaisivat hahmottamaan sen, että elämä jatkuu ja siinä on edelleen hyviäkin asioita, vaikka yksi tärkeä onkin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Juttelisin asiasta vähän enemmän lapsen kanssa. Yrittäisin päästä selville, miltä tuntuu ja miksi synttärit tässä hetkessä tärkeät.

Minulle läheinen sukulainen (äitini sisko) kuoli juuri ennen 10-vuotissynttäreitäni. Pidin kiinni siitä, että synttärit pidetään, vaikka äitini ja isäni eivät olisi halunneet. Itselläni syy oli yksinkertaisesti se, että hävetti perua juhlia. Juhlissa ei ollut mukava olla.

Tuosta on nyt yli 30 vuotta, ja koen vieläkin huonoa omatuntoa siitä, että äitini joutui jaksamaan lastenjuhlat oman surunsa keskellä. Harmittaa, että "pakotin" pitämään juhlat.

Jos olisimme tuolloin jutelleet asiasta enemmän, olisin ehkä uskaltanut siirtää juhlat (en edes tajunnut sitä vaihtoehtoa vaan ajattelin, että vaihtoehtoina on joko perua luvatut juhlat tai pitää ne). Tai ehkä olisi käynyt niin, että äitini olisi muuttanut mieltään ja ollutkin juhlien kannalla, jolloin en kantaisi huonoa omatuntoa jääräpäisyydestäni. Tältä pohjalta kannustan juttelemaan lisää lapsen kanssa.

Minun isäni äiti kuoli 22.12. Emme peruuttaneet joulua, vaan vietimme ihan tavalliseen tapaan. Saimme kaikki siitä suurta lohtua.

Tosi outoa ajatella, että jonkun kuolema olisi syy perua aikaisemmin suunniteltuja mukavia asioita. Elämän on kuitenkin tarkoitus jatkua.

Varsinkin jos kyseessä on lapsen kaverisynttäri. Niillehän ei tarvitse kuolemantapauksesta edes kertoa, joten vierailla ei ole mitään ongelmaa siinä, että saako nauraa ja pitääkö tuoda addressi -kuten joku tuossa jo oli huolissaan.

Hautajaisissakin muuten saa nauraa ja yleensä nauretaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Miksi lapsi ei ole surun murtama? Onko hän minkä ikäinen ja ymmärtääkö lopullisuuden?

Lapsi ei todennäköisesti ymmärrä mitä on tapahtunut. Sellaista voi sattua silloin kun kohtaa niin suuren surun ettei pysty käsittelemään sitä.

Se on aivojen tapa suojata itseään. Niin voi käydä myös aikuiselle.

Jos synttärit järjestää, niin silloin ottaa sen riskin että lapsi saattaa romahtaa kesken juhlien. Kannattaa miettiä haluaako sellaista ohjelmanumeroa jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen.

Lapsi tuskin romahtaa, jos etäinen viikonloppuvanhempi on kuollut. Eihän ne romahda siitäkään, että isovanhemmat kuolee.

Muutenkin lapsi elää hetkessä, eikä vanhempaansa edes muista juhlien aikana.

Anteeksi nyt, mutta millaisia lapset nykyään oikein ovat jos eivät enää kiinny isovanhempiin tai "viikonloppuvanhempiin"?

Mitä hittoa, oikeasti??

Itse näin isääni lapsena kerran kuukaudessa, ja hän oli silti minulle äärettömän rakas. On edelleen.

Tätä palstaa lukiessa tulee mieleen että elää jossain vaihtoehtotodellisuudessa nykyään. Lapset eivät kuulemma ymmärrä oikein mitään, heiltä ei voi odottaa mitään kunnollista käytöstä, eikä alakouluikäisillä eikä oikein teineilläkään ole mitään normaaleja tunteita, eivät kiinny eivätkä ikävöi ketään, kaikki on poissa mielestä sillä sekunnilla kun ovat poissa silmistä. En tiedä milloin normaalin tunne-elämän sitten oletetaan kehittyvän. Ilmeisesti sormennäpäytyksellä sitten kun lapsi täyttää 18?

Ehdottomasti voi pitää synttärit jos lapsi itse haluaa.

Muuten lapselle tulee tunne hän on tehnyt jotain väärää. Synttärit on lapsille todella tärkeät ei aikuisille.

Ei lapsi ajattele asiaa siten. Kun pikkusiskoni äiti kuoli, tämä sanoi asiasta kuullessaan "no höh". Sitten ehkä kymmenen sekuntia myöhemmin "voidaanko me nyt kuitenkin mennä sinne puistoon?". Lapsi elää hetkessä, varsinkin pieni lapsi.

Tämä on myös hyvä huomio, että lapselle se synttärien peruminen saattaa näyttää ja tuntua rangaistukselta.