Onko sadistiset piirteet psykiatreilla ennemmin sääntö kuin poikkeus?

Sääntö. Työpaikkaa ei saa, jos ei ole sopivanpätevä.

On, ja minulla kokemusta näistä siviilissä. Jonkinlaista narsismin ja sadismin sekoitusta, joka on todella kuvottavaa.

Kyllä.

Kyllä se taitaa olla enemmän sääntö, kuin poikkeus. En ole tainnut tavata juuri yhtään sellaista psykiatria, joka ei olisi ainakin "piilosadisti", potilaista alentava, tai omaan määräysvaltaansa alistava. Suurin osa heistä ajattelee kohtaamistaan potilaista sairaus ja diagnoosikeskeisesti, syventymättä lainkaan oireista ja ongelmista kärsivän taustalla oleviin syihin. Oireita hoidetaan, tai ainakin hoidettiin takavuosina lähinnä vain lääkkeillä. Potilas sai vain laskun ja lääkemääräykset mukaansa. Mitään psykososiaalista tukea ja apua ei sen enempää annettu, eikä tarjottu. Etenkin julkisella puolella toimittiin näin.

Yhden poikkeuksen ( nuorempi mieslääkäri) kerran tapasin. Mutta saattoi olla niinkin, että hänenkin kohdallaan kenties erehdyin pahasti.

Tämä on ainoa lääketieteen ala, jossa aivan vapaasti voi ihmistä alistaa ja manipuloida - kohdella lähes miten tahansa ilman minkään valtakunnan vastuunkantoa. Ja sen huomaa millaiset ihmiset valitsevat psykiatrian erikoistumisalakseen. Ainuttakaan normaalia en ole kohdannut, ovat aivan yhtä ikäviä/pimeitä kotioloissaan ja tuttavapiirissään.

Hoitsu

Missä muussa ammattikunnassa on tavanomaista, ja vaiettua, että lepositeissä olleet potilaat ovat kuolleet omaan oksennukseensa, enempää en aihetta avaa kyllä, en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ainoa lääketieteen ala, jossa aivan vapaasti voi ihmistä alistaa ja manipuloida - kohdella lähes miten tahansa ilman minkään valtakunnan vastuunkantoa. Ja sen huomaa millaiset ihmiset valitsevat psykiatrian erikoistumisalakseen. Ainuttakaan normaalia en ole kohdannut, ovat aivan yhtä ikäviä/pimeitä kotioloissaan ja tuttavapiirissään.

Hoitsu

Ja nöyryyttää. Päätetään yhtäkkiä että sä et muuten sit enää rauhottavia saa. Ja seuraavaksi kysyy: aiotko ostaa niitä kadulta?

Eivät ole.

Ennen kuin kävin terapian joka auttoi tapasin vuosien aikana yhteensä n. 50 psykiatria. Suurimmasta osasta aika järkyttävät kokemukset, muutamia loistavia ollut. Se voi olla aika sairastakin se kohtelu suljettujen ovien takana, eikä kukaan ei ole todistamassa.

No poikkeus. Oon ollut vain mukavilla psykiatreilla. Voi vaikuttaa, että otan aina tukihenkilön mukaani. Silloin ei lääkärit pompi silmille, suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ainoa lääketieteen ala, jossa aivan vapaasti voi ihmistä alistaa ja manipuloida - kohdella lähes miten tahansa ilman minkään valtakunnan vastuunkantoa. Ja sen huomaa millaiset ihmiset valitsevat psykiatrian erikoistumisalakseen. Ainuttakaan normaalia en ole kohdannut, ovat aivan yhtä ikäviä/pimeitä kotioloissaan ja tuttavapiirissään.

Hoitsu

Ja nöyryyttää. Päätetään yhtäkkiä että sä et muuten sit enää rauhottavia saa. Ja seuraavaksi kysyy: aiotko ostaa niitä kadulta?

Tämä on se syy, miksi ajoin rauhoittavat alas vaikka olisin niitä tarvinnut. Sanoin sen ihmettelevälle psykiatrillekin; en halua että käytette minuun manipulointia, tai saatte libidopohjaista nautintoa käyttämällä riippuvuuksia hyödyksenne tuottaaksenne kärsimystä. Tässä lääketieteen haarassa ei ole mitään normaalia, se on itsessään verhottua väkivaltaa ja rääkkäystä. Hoitotulokset ovat lähes nollaa viimeisiltä vuosikymmeniltä. On käsittämätöntä ettei tätä lakkauteta.

Vierailija kirjoitti:

No poikkeus. Oon ollut vain mukavilla psykiatreilla. Voi vaikuttaa, että otan aina tukihenkilön mukaani. Silloin ei lääkärit pompi silmille, suosittelen.

Minä nauhoitan kaikki käynnit - se on täysin laillista. Myös salaa laukussa.

Ei tuntemillani psykiatreilla, mutta en ole toisaalta koskaan ollut yhdenkään potilaana. Ei kun nyt tuli mieleen yksi alan professori, joka tosiaan on kiero ja manipuloiva.

Pariin psykologiin olen taloudellisessa mielessä törmännyt, ja molemmat olivat epärehellisiä pummeja. Kuinkas sattuikin.

Niinhän sitä sanotaan, että ala vetää puoleensa ihmisiä jotka ratkovat omia ongelmiaan. Joillain on sitten vissiin pahempia kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla enemmän sääntö, kuin poikkeus. En ole tainnut tavata juuri yhtään sellaista psykiatria, joka ei olisi ainakin "piilosadisti", potilaista alentava, tai omaan määräysvaltaansa alistava. Suurin osa heistä ajattelee kohtaamistaan potilaista sairaus ja diagnoosikeskeisesti, syventymättä lainkaan oireista ja ongelmista kärsivän taustalla oleviin syihin. Oireita hoidetaan, tai ainakin hoidettiin takavuosina lähinnä vain lääkkeillä. Potilas sai vain laskun ja lääkemääräykset mukaansa. Mitään psykososiaalista tukea ja apua ei sen enempää annettu, eikä tarjottu. Etenkin julkisella puolella toimittiin näin.

Yhden poikkeuksen ( nuorempi mieslääkäri) kerran tapasin. Mutta saattoi olla niinkin, että hänenkin kohdallaan kenties erehdyin pahasti.

Toisaalta eikö se juuri ole psykiatrin tehtävä, tehdä diagnooseja ja kirjoittaa reseptit? Psykologi yleensä hoitaa terapiapuolen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin kävin terapian joka auttoi tapasin vuosien aikana yhteensä n. 50 psykiatria. Suurimmasta osasta aika järkyttävät kokemukset, muutamia loistavia ollut. Se voi olla aika sairastakin se kohtelu suljettujen ovien takana, eikä kukaan ei ole todistamassa.

Ai niin tähän on lisättävä se kun yksi viimeisimmistä psykiatreista sanoi mm. että et sinä tule terapiaan pääsemään ja se fyysinen sairaus mikä mulla oli diagnosoitu jo vuosia sitten, väitti psykosomaattiseksi oireiluksi ja kirjoitti sen siis lausuntoonkin. Tästä vuosi ja aloitin traumaterapian, lähetteen sain myöhemmin myös sisätautipolille jossa sairauden hoito alkoi lopulta rullata. Olen niin monet itkut noiden sekopäiden takia kyllä itkenyt, mutta en prkl vaan luovuttanut koskaan :D Jossain vaiheessa vaan otin sen asenteen että tää katotaan muuten loppuun asti. Mutta ymmärrän ettei kaikki jaksa, ja niiden puolesta tuntuu pahalta. Ihan mielelläni alkaisin vaikka jonkin mt-kuntoutujan tukihenkilöksi ja asianajajaksi itseasiassa. En olisi itse ikinä selviytynyt ilman yhden läheisen tukea.

Nämä samaiset puoskarit ovat ei-niinkään-kauan -aikaa - sitten tehneet sadistinaamat peruslukemilla, muina psykopaatteina lobotoimioita ihmisille - täysin tiedostaen mitä tuleman pitää. Että kyllä, nykyisin samaa asiaa toimitetaan neurolepteillä. Tuhotaan kognitiot pysyvästi talossa ja puutarhassa.

Voisiko olla niin, että ihmiset tapaavat yleensä psykiatria silloin, kun ovat ns. heikossa hapessa eikä välttämättä realiteetit ole silloin kohdillaan? Se voi värittää kokemusta, millainen mielikuva psykiatrista jää?

Jos saman psykiatrin tapaisi muussa yhteydessä, silloin kun kaikki on omassa tajunnassa kunnossa, voisi kokemus samasta tyypistä olla aivan toisenlainen.