Lapsen toinen vanhempi kuoli ja lapsen synttärit viikonloppuna

Tottakai pidätte synttärit. Lapsen elämä jatkuu mahdollisimman normaalina. Saattaa jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa jos synttäritkin siirrettiin.

Ei tarvi siirtää

Mitä nämä jotkut kuvittelee että läheisen menettämisen jälkeen pitäisi tehdä?

Minusta tuntui tosi typerältä kun kaikki hoki siskon kuoleman jälkeen että ei sun tarvi mitään, ei tarvi tehdä mitään eikä tarvi mennä mihinkään. Tuntui niin oudolta ja sietämättömältä vaan istua kotona tekemättä mitään. Halusin jotain muita ajateltavaa ja tein kaikkea sitä mikä tuntui hyvältä, lähinnä normaalia arkea.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.

Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.

Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.

Synttäreille on aika myöhemmin.

Alapeukkuja satelee, mutta olen samaa mieltä. Enkä ole edes todellakaan mieltä että kenenkään, saatikka lasten, pitäisi surupuvussa istua pimeässä huoneessa itkien ja miettien menetystä. Jokainen selviytyy tavallaan, ja useimmat meistä tarvitsevat muutakin ajateltavaa jotta elämästä ei tule pelkkää epätoivoa. Itsekin menetin läheiseni hiljattain, ja melkoista vuoristorataa se oli, yritin jatkuvasti keksiä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa jotten tulisi hulluksi. Ehdottomasti lasta pitää auttaa keksimään kaikenlaista mikä antaa elämäniloa.

Mutta on ihan eri asia keksiä kaikenlaista tekemistä mistä tulee hyvä mieli ja pitää JUHLAT muutama päivä läheisen kuoleman jälkeen. Miten hemmetissä voi olla (peukutusten perusteella) vähemmistömielipide, että juhlia voisi siirtää edes viikolla tai parilla? Olisiko se viikon tai parin viive lapselle sitten suurempi tragedia kuin vanhemman kuolema?

Jos nyt sivuutetaan kokonaan se, että tuntuu tosi oudolta pitää iloisia lastenkekkereitä kun läheinen on tuskin vielä kylmennyt, niin miettikää edes miten vaivaannuttavat juhlat sellaiset on, joissa ei tiedä onko sopivaa hymyillä ja nauraa ja pitäisikö mukana tuoda synttärilahjan lisäksi myös suruadressi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on edelleen elossa, joten miksi pitäisi perua yhtään mitään? 

TV:ssä oli dokumentti Jacqueline Kennedystä ja hänen elämästään presidentin kuoleman  jälkeen. Heidän pikkupojallaan Johnilla oli syntymäpäivä juuri isän kuoleman jälkeen. Syntymäpäivä oli ehkä juuri hautajaispäivä. Lapselle pidettiin kutsut ja hän sai lahjoja. Toki siellä oli avustajia ja lastenhoitajia helpottamassa tilannetta, mutta kai äitikin oli mukana kutsuilla.

Vierailija kirjoitti:

Isä arkussa synttäreille niin kaikki saa jättää hyvästit.

Sopimatonta pilkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapsi miten paljon yhteydessä isäänsä? Jos harvakseltaan niin tuskin on kummoisia tuntemuksia asiasta.

Ap:n mukaan lapsi toivoo syntymäpäiväjuhlia. Neuvoisin pitämään ne.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ollut kunnon suhde tähän vanhempaan, siirtäisin synttäreitä 2-4 viikolla. Sitten on eri asia, jos vanhempi on ollut hyvin etäinen ja lapsi on nähnyt häntä max pari kertaa vuodessa.

Sovittujen tapaamisten siirtäminen on ongelmallista nykyään. Lapsilla ja perheillä on paljon erilaisia menoja, on harrastuksia ja muuta. Kun on sovittu yhdestä ajankohdasta, ei ole varmaa, että kovin moni tulee kutsuille, jos ajankohtaa nyt muutetaan. Kutsuvieraat ovat ehkä jo muuttaneet omia suunnitelmia ensiksi ilmoitetun päivän takia.

Ehdottomasti pidätte jos lapsi itse haluaa.

Ei synttäreitä voi siirtää, jos ne nyt kerran on.

Typerää se ois juhlia menneitä synttäreitä 2 kk myöhässä.

Ei se joulukaan peruunnu vaikka joku siinä kuolisi. Parempi vaan saadakin positiivista ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.

Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.

Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.

Synttäreille on aika myöhemmin.

Alapeukkuja satelee, mutta olen samaa mieltä. Enkä ole edes todellakaan mieltä että kenenkään, saatikka lasten, pitäisi surupuvussa istua pimeässä huoneessa itkien ja miettien menetystä. Jokainen selviytyy tavallaan, ja useimmat meistä tarvitsevat muutakin ajateltavaa jotta elämästä ei tule pelkkää epätoivoa. Itsekin menetin läheiseni hiljattain, ja melkoista vuoristorataa se oli, yritin jatkuvasti keksiä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa jotten tulisi hulluksi. Ehdottomasti lasta pitää auttaa keksimään kaikenlaista mikä antaa elämäniloa.

Mutta on ihan eri asia keksiä kaikenlaista tekemistä mistä tulee hyvä mieli ja pitää JUHLAT muutama päivä läheisen kuoleman jälkeen. Miten hemmetissä voi olla (peukutusten perusteella) vähemmistömielipide, että juhlia voisi siirtää edes viikolla tai parilla? Olisiko se viikon tai parin viive lapselle sitten suurempi tragedia kuin vanhemman kuolema?

Jos nyt sivuutetaan kokonaan se, että tuntuu tosi oudolta pitää iloisia lastenkekkereitä kun läheinen on tuskin vielä kylmennyt, niin miettikää edes miten vaivaannuttavat juhlat sellaiset on, joissa ei tiedä onko sopivaa hymyillä ja nauraa ja pitäisikö mukana tuoda synttärilahjan lisäksi myös suruadressi.

Ei se synttäreiden siirto viikolla parilla muuta yhtään mitään.

Kuollu se henkilö siinäkin kohti on edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä, että vanhemmat ei nykyään kestä lasten pettymystä lainkaan.

Siis, jos lapsen vanhempi on juuri kuollut, niin kyllä mun mielestä synttärit on aika toissijainen juttu ja ihan selvä asia, että ne siirretään myöhäisemmäksi. En edes kehtais päästää ihmisiä juhlimaan meille ja siellä ohimennen mainita, et lapsen isäkin kuoli just, niin ei päässy paikalle.

Pitää ymmärtää, että näin isoa asiaa ei voi sivuuttaa. Eikä pidä sivuuttaa.

Synttäreille on aika myöhemmin.

Alapeukkuja satelee, mutta olen samaa mieltä. Enkä ole edes todellakaan mieltä että kenenkään, saatikka lasten, pitäisi surupuvussa istua pimeässä huoneessa itkien ja miettien menetystä. Jokainen selviytyy tavallaan, ja useimmat meistä tarvitsevat muutakin ajateltavaa jotta elämästä ei tule pelkkää epätoivoa. Itsekin menetin läheiseni hiljattain, ja melkoista vuoristorataa se oli, yritin jatkuvasti keksiä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa jotten tulisi hulluksi. Ehdottomasti lasta pitää auttaa keksimään kaikenlaista mikä antaa elämäniloa.

Mutta on ihan eri asia keksiä kaikenlaista tekemistä mistä tulee hyvä mieli ja pitää JUHLAT muutama päivä läheisen kuoleman jälkeen. Miten hemmetissä voi olla (peukutusten perusteella) vähemmistömielipide, että juhlia voisi siirtää edes viikolla tai parilla? Olisiko se viikon tai parin viive lapselle sitten suurempi tragedia kuin vanhemman kuolema?

Jos nyt sivuutetaan kokonaan se, että tuntuu tosi oudolta pitää iloisia lastenkekkereitä kun läheinen on tuskin vielä kylmennyt, niin miettikää edes miten vaivaannuttavat juhlat sellaiset on, joissa ei tiedä onko sopivaa hymyillä ja nauraa ja pitäisikö mukana tuoda synttärilahjan lisäksi myös suruadressi.

Ei se synttäreiden siirto viikolla parilla muuta yhtään mitään.

Kuollu se henkilö siinäkin kohti on edelleen.

Ja tokihan ne synttärit on varmaan suunnattu lapsen kavereille ja me tuskin on nessujen kanssa siel synttäreillä itkemässä.

Hautajaiset on sitten erikseen, miksi ne pitäisikään sotkea. Ne tuskin osuvat päällekäin tässä eli siitä ei ole kyse.

Olisi vähän eriasia kysyä että perutaanko hautajaiset vai synttärit?

Juttelisin asiasta vähän enemmän lapsen kanssa. Yrittäisin päästä selville, miltä tuntuu ja miksi synttärit tässä hetkessä tärkeät.

Minulle läheinen sukulainen (äitini sisko) kuoli juuri ennen 10-vuotissynttäreitäni. Pidin kiinni siitä, että synttärit pidetään, vaikka äitini ja isäni eivät olisi halunneet. Itselläni syy oli yksinkertaisesti se, että hävetti perua juhlia. Juhlissa ei ollut mukava olla.

Tuosta on nyt yli 30 vuotta, ja koen vieläkin huonoa omatuntoa siitä, että äitini joutui jaksamaan lastenjuhlat oman surunsa keskellä. Harmittaa, että "pakotin" pitämään juhlat.

Jos olisimme tuolloin jutelleet asiasta enemmän, olisin ehkä uskaltanut siirtää juhlat (en edes tajunnut sitä vaihtoehtoa vaan ajattelin, että vaihtoehtoina on joko perua luvatut juhlat tai pitää ne). Tai ehkä olisi käynyt niin, että äitini olisi muuttanut mieltään ja ollutkin juhlien kannalla, jolloin en kantaisi huonoa omatuntoa jääräpäisyydestäni. Tältä pohjalta kannustan juttelemaan lisää lapsen kanssa.

Lapsi saa valita tuon. Älä vie häneltä lisää tässä nyt.

Kun isäni kuoli, kolmen päivän päästä oli työpaikkani pikkujoulut. Peruin tietysti aikeeni mennä, mutta lapseni oli sitä mieltä, että kotona istuminen ja itkeminen riittää nyt. Patisti minut menemään töihin ja sieltä suoraan juhlaan. Ei nyt mikään riehakas tunnelma ollut, mutta seura auttoi. Palasin siis arkeen ja todellakin helpotti oloa ja sain voimia hautajaisten ym järjestelyyn.

Voin antaa sen lapsen näkökulman tähän asiaan. Ehdottomasti pidätte synttärit, jos vain kykenette. Minä olin alakouluikäinen kun isäni kuoli ja olen kiitollinen kaikista niistä "normaaleista" ja kivoista asioista, joita lähipiiri piti yllä kaiken sen surun keskellä. Se jotenkin maadoitti ja sai tunteen, että elämä ei minulla pääty siihen, vaikka aivan murtunut olinkin.

Minä olin lähdössä laivareissulle ystäväni perheen mukaan. Ja isän yllättävä kuolema sattui reilua viikkoa ennen. Meidän perheessä mietittiin silloin kovasti lähdenkö reissulle vai en. Olen todella tyytyväinen, että äitini ja kaverin vanhemmat tulivat siihen tulokseen, että minä menen. Se parin päivän reissu oli siinä tilanteessa todella tarpeen. Ei se surua ja järkytystä tietenkään poista, eikä ole tarkoituskaan. Se kuitenkin antoi minulle tilaa käsitellä asiaa ja auttoi pitämään kiinni omasta elämästä. Suru on pitkä prosessi, eikä sitä voi suorittaa kerralla. Lapsellekin täytyy antaa aikaa käsitellä sitä ja samalla täytyy osoittaa, että elämä jatkuu. Se elämän jatkuminen tuo kaivattua turvallisuuden tunnetta pelottavassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ollut kunnon suhde tähän vanhempaan, siirtäisin synttäreitä 2-4 viikolla. Sitten on eri asia, jos vanhempi on ollut hyvin etäinen ja lapsi on nähnyt häntä max pari kertaa vuodessa.

Sovittujen tapaamisten siirtäminen on ongelmallista nykyään. Lapsilla ja perheillä on paljon erilaisia menoja, on harrastuksia ja muuta. Kun on sovittu yhdestä ajankohdasta, ei ole varmaa, että kovin moni tulee kutsuille, jos ajankohtaa nyt muutetaan. Kutsuvieraat ovat ehkä jo muuttaneet omia suunnitelmia ensiksi ilmoitetun päivän takia.

Ja toinen vanhempi oli niin hölmö, ettei tajunnut ottaa huomioon, miten paljon harmia aiheutuu, jos pitää ryhtyä juhlia siirtämään ja meni kuolemaan ihan väärään aikaan.

Olette te outoja. Normaalia elämää pitää jatkaa, surun antamissa rajoissa. Mutta ei silloin mitään syntymäpäiväjuhlia järjestetä. Tai muutenkaan juhlita. Sen verran vainajan kunnioitusta, että hänet saadaan hautaan ennen kuin ryhdytään ilonpitoon. Kyseessä ei ole edes minkään pikkulapsen synttärit, jolle asia olisi vaikeaa perustella, hänhän on koululainen.

Kuinka läsnäoleva tämä isä oli eläessään? Ei ilmeisesti kovin paljon? Eli synttärit voi ihan hyvin pitää. Lapset prosessoi kuolemaa vähän eri tavalla. Oma lapseni ei isänsä kuolemasta paljon välittänyt, oli silloin 10 v. Isää kun ei paljon näkynyt muutenkaan eikä lapsen elämä tuon vuoksi muuttunut juuri yhtään.

Kuka sanoo miten pitää toimia? Jokainen toimii juuri niinkuin itse haluaa. Itse riehuin lapsen kuoleman jälkeen kaiken yksin kuntoon. Jos niin voi sanoa. Hautajaiset, miljoona paperiasiaa, perunkirjotukset. Mistään mitään tietämättä miten asioita hoidetaan, ei auttanut kuin selvittää.

Kaikki kun oli järjestetty, sain rauhan ja aikaa surra.

No ei kuollut. Miksi kirjoitat tämä samaa pa skaa tänne?

Vierailija kirjoitti:

No ei kuollut. Miksi kirjoitat tämä samaa pa skaa tänne?

Kuoli, on nyt olohuoneessa arkussa ja odottaa sunnuntain hyvästelijöitä.