Hei oikeesti miten jaatte ruokakulut

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan ruuat. Asun miehen omistamassa asunnossa. Hän on lähes aina työpaikalla, ellei työmatkalla, mutta ei kotona. Itse teen poikkeuksetta aina kotona.

Ostan ruuat, teen myös ja hoidan siivouksen.

En maksa asumisesta mitään

No kyllä on mies tehnyt erinomaisen diilin. Ilmaiset ruuat ja ilmainen kodinhoitaja.

Meillä ei ole yhteistä tiliä mutta kaikki talouden kulut maksetaan kutakuinkin puoliksi. Ollaan laskettu mitä mihinkin suunnilleen menee  kuukaudessa ja jaettu laskut suurinpiirtein tasan.

Esim minä maksan viikon isot ruokaostokset ja asuntolainan, mies yhtiövastikkeen ja muut laskut.  Hyvin toiminut jo 20 vuotta. 

Samassa taloudessa me eletään, samaa elintasoa, eikä olla ikinä laskettu pennilleen menoja. 

Meidän jääkaapissa ja keittiössä on vain yjteisiä ruokia koko perheen käyttöön ilman että niistä tarvitsee kysyä saako ottaa tai syödä.

Lapsena kuulin aivan tarpeeksi: nämä on minun makkarat tai lrikkeet ei teidän. Kuka on syönyt tä.än tai tuon se oli minun.

Mitään en vihaa enempää kuin tuollaista perheen kesken. Seurustelukin loppuu just siihen paikkaan ja en kouluta tai opeta kumppani ehdokasta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän jääkaapissa ja keittiössä on vain yjteisiä ruokia koko perheen käyttöön ilman että niistä tarvitsee kysyä saako ottaa tai syödä.

Lapsena kuulin aivan tarpeeksi: nämä on minun makkarat tai lrikkeet ei teidän. Kuka on syönyt tä.än tai tuon se oli minun.

Mitään en vihaa enempää kuin tuollaista perheen kesken. Seurustelukin loppuu just siihen paikkaan ja en kouluta tai opeta kumppani ehdokasta.

Minä maksan ruuat, mies asuntolainan, muut puoliksi. Ei meillä eritellä kenen ruokaa syöt tai kenen talossa asut. Oo käyny koskaan mielessäkään. Tarjotaan ruokaa vielä teinin nälkäiselle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Yli 30 vuotta on menty sillä, että se maksaa, joka käy kaupassa. Kaiken aikaa on  ollut eri tilit, mutta yhteiset rahat. Vanhanaikaista, totta, mutta me olemme oikeastaan jo aika vanhoja.

Tähän on varmaan jo kommentoitu mutta kuitenkin:

Tämän palstan jutuissa kerrotaan pariskunnista joissa toinen puoliso ei mielellään käy kaupassa. Mutta ruokaa olisi kuitenkin hyvä olla. Sitten jos se toinen osapuoli enimmäkseen käy kaupassa, niin hänkö maksaa ja tämäkö on sitten reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan ruuat. Asun miehen omistamassa asunnossa. Hän on lähes aina työpaikalla, ellei työmatkalla, mutta ei kotona. Itse teen poikkeuksetta aina kotona.

Ostan ruuat, teen myös ja hoidan siivouksen.

En maksa asumisesta mitään

Kannattaa huolehtia, että itsellekin jää jotain omaisuutta. Nyt vaikuttaa siltä, että käyttämäsi eurot huuhdotaan vessanpöntöstä alas samalla kun miehesi maksaa omaa asuntoa.

En siis maksa mitään asumisesta. Hän on omistanut tämän kodin jo vuosikymmeniä ja minä olen asunut täällä reilu vuoden.

Hoidan siivouksen, koska olen joka päivä väh 2 h yksin työajan ulkopuolella ja teen ruuan, koska tykkään tehdä. Minun rahat menevät asuntoon, jonka olen vuokrannut.

Pyrimme käymään kaupassa tekemässä viikon ostokset kerran viikossa vuorotellen. Sen lisäksi mies tekee useammin täydennyksiä. Meillä kaksi lasta.

Joskus nuorena on säästetty kuitit ja jaettu loppusumma puoliksi, kun ei ollut tätä käydään tekemässä vuoroviikoin isot ostokset systeemiä käytössä.

Pitkään tulot oli suunnilleen samat. Nykyään mies tienaa enemmän. Miehellä vielä asuntolainaa, joten ainakin toistaiseksi tämä 50/50 on sopiva käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös käytännössä yhteiset rahat, vaikka erilliset tilit. Pitkään yhdessäeloon kuuluu aikoja, jolloin toinen on käytännössä elättänyt toista, puolin ja toisin.

Meillä tämä puolin ja toisin elättäminen on myös toiminut kohta 30 vuotta, mutta alusta asti meillä on ollut ns. yhteiset ja omat rahat eriteltynä. Aina on kustannusjako tehty niinpäin, että molemmille jää palkkapäivänä sama summa ns. omaa rahaa, loput yhteiselle tai-tilille.

Tietty tämä systeemi olisi epäreilu, jos toinen tienaa aina enemmän. Meillä.on välillä toinen tienannut enemmä, ja välillä taas toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös käytännössä yhteiset rahat, vaikka erilliset tilit. Pitkään yhdessäeloon kuuluu aikoja, jolloin toinen on käytännössä elättänyt toista, puolin ja toisin.

Meillä tämä puolin ja toisin elättäminen on myös toiminut kohta 30 vuotta, mutta alusta asti meillä on ollut ns. yhteiset ja omat rahat eriteltynä. Aina on kustannusjako tehty niinpäin, että molemmille jää palkkapäivänä sama summa ns. omaa rahaa, loput yhteiselle tai-tilille.

Tietty tämä systeemi olisi epäreilu, jos toinen tienaa aina enemmän. Meillä.on välillä toinen tienannut enemmä, ja välillä taas toinen.

Mellä lähtökohtaisesti aikuiset elättävät itse itsensä ja lapsensa. Tehdään se budjetin kautta tasajaolla. Autoja, kännyköitä, vaatteita tms voi sitten kustantaa kumpikin itse mitä haluaa ja kokee järkeväksi. Mitään sentilleen jakoja ei jakseta säätää, olen joskus talvirenkaat ostanut miehen autoon kun se mun päivään sopi paremmin., Talon remonteista on tehty excel ja se taitaa tällä hetkellä olla tonnin tarkkuudella puoliksi.

Jos nyt jompi kumpi jäisi tulottomaksi, niin mietitään sitten kiristetäänkö yhteistä budjettia vai mitä tehdään, kummallakin on kuitenkin säästöjä ja omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin. 

Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99. 

On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.

 - no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään. 

Mä olen eri mutta en osta hygieniatuotteita ruokakaupasta joten helppo pitää ne erillään ruokaostoksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan ruuat. Asun miehen omistamassa asunnossa. Hän on lähes aina työpaikalla, ellei työmatkalla, mutta ei kotona. Itse teen poikkeuksetta aina kotona.

Ostan ruuat, teen myös ja hoidan siivouksen.

En maksa asumisesta mitään

No kyllä on mies tehnyt erinomaisen diilin. Ilmaiset ruuat ja ilmainen kodinhoitaja.

Eikö naisella sitten ole hyvä diili? Sanoi että asuminen ilmaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!

Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.

Lisään tähän vielä, kun kirjoitin etten ole laskenut mitä lapset syö, että meillä käy muidenkin lapsia. Osa on omien lasten kavereita, osa on tukiperhelapsia, kahdesti kuukaudessa. Enkä laske heistäkään mitä kukakin syö. Tai että kuka maksaa ja millä. Jos tukilapsi tulee ilman hanskoja, hänelle käydään sellaiset ostamassa. Jos lähdetään ravintolaan niin kaikki saa tilata, eikä niin että tukilapsi tilaa korkeintaan sen mukaan mitä hänestä maksettu kulukorvaus on.

Mun mielestä ihan kauheaa olisi elää perheessä, jossa minun aiheuttamiani kuluja koko ajan lasketaan. Ja puolison, ja lasten. 

Elämä soljuu paljon kepeämmin eteenpäin näin. 

Voisitko sillai kepeästi soljuen maksaa mun lasten talvihaalarit, jos sillä ei ole merkitystä, kuka maksaa ja kuka joutuu tekemään töitä, jotta saadaan maksettua naapurustonkin lasten ruuat. Epäilen nimittäin vahvasti, että se on sun mies, joka ne ruokkii.

Millähän ihmeen perusteella? Nainenko ei voi tienata samaa kuin mies? Oikeasti, millä ihmeen perusteella? :D 

Ja kyllä, olen joskus ostanut tukilapselle haalaritkin. Kysyin kyllä ensin äidiltään saako joskus jotain ostaa, jos jotain kivaa näkee. Ei kaikkein kalleimpia, mutta äitinsä piti niistä kovasti. 

Tukilapsesta maksetaan pieni korvaus, ja jos ei käydä missään pitkään aikaan, mun mielestä sen korvauksen voi käyttää vaikka lapseen itseensä, vaikka niihin haalareihin. 

En ihan oikeasti ja todella laske euroja. Mihin ne menee, tai keneen. Kunhan tilillä on riittävästi että pärjätään, niin ihan se ja sama.

Näköjään tällainen ajattelu on harvinaista jopa perheen sisällä. Onneksi mun puoliso on samankaltainen, meille tämä systeemi sopii hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin. 

Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99. 

On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.

 - no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään. 

Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.

Eri taloudessa asuville tottakai eri kuitit. Ihan eri asia. Enkä ajatellut että se olisi kassalle hankalaa, ei se hänen työmääräänsä juuri nosta. Hankaluus tulee mun mielestä ostajalle itselleen siinä, kun samassa taloudessa asuvat ottavat eri kuitteja asioista.

Ruokaostokset on kuitenkin niin pieniä rippusia, että mitä väliä. 

Tuskin kaikkea kuitenkaan pystytään jakamaan (sisustus, huonekasvit, lemmikkien kulut, lasten kulut, lämmitys, sähkö, - jos toinen on poissa viikonlopun huomioidaanhan se ettei tarvi osallistua lämmityskuluihin siltä ajalta!, auton käyttö kilometreittäin, lahjat sukulaislapsille, joulukoristeet, kynttilät, lahjat toisilleen - onhan ne eurolleen yhtä suuret, jne...   jos toisen sukulainen kuolee, osallistuuko toinen hautajaiskuluihin kuten kukkalaite, mustat vaatteet, adressi, no ei tietenkään tämän mukaan!)

...niin miksi juuri ruokakulut pitää pilkulleen jakaa? 

Miksi tehdä elämästään hankalampaa?

Kyllä meillä on pystytty jakamaan kaikki kertomasi: sisustuksen maksaa se, joka sisustaa haluaa, huonekasvit ostaa se, joka niitä haluaa hoitaa. lemmikkejä ei ole, lämmitys on mukana vastikkeessa, sähkönkäyttö on helppo jakaa paikallaolon mukaan (hanki muutama pistorasiaan laitettava mittari, saat aika äkkiä selville, miten paljon kukakin sähköä kuluttaa),  molemmilla oma auto, kumpikin ostaa lahjat omille sukulaisilleen, joulukoristeet ja kynttilät ostaa se, joka, niitä haluaa, lahja on lahja eikä tasa-arvon osoitus, kukkalaitteen hautajaisiin maksaa se, jonka sukulaisesta on kyse tai sitten kuolinpesä, vaatteensa ostaa joka tapauksessa kumpikin omista rahoistaan jne.

Listasi osoittaa vain sen, että moni ns. yhteinen asia on oikeastaan vain toisen haluama hankinta: jos joulukoristeet minulle kelpaavat, miksi maksaisin siitä, että mies haluaa tänä jouluna ruusukultaisen koristeet?

Lasten kulut taas on helppo jakaa puoliksi välttämättömyyksien osalta, mutta ne kuudennet helmikoristeiset sormikkaat maksan minä, joka niitä haluan ostella.

Mun mielestä tuossa ei ole mitään helppoa. Kannattaako tuollainen lisätyö?

Onko kulutustottumukset puolisoiden välillä oikeasti niin suuret, tyyliin useita satasia, että kannattaa jakaa ja laskea kaikki? ....Sähkökin?  Voi elämä. Mutta saahan sitä kaiken jakaa jos siihen energiaa riittää. 

Ohi maksajakeskustelun: oikeastiko et seuraa kodinkoneiden tai valaistuksen todellista kulutusta, maksat rauhassa sähkölaskun miettimättä, mistä se syntyy?

En noin tarkkaan seuraa. Meillä on aurinkopaneelit, sähkö on kesällä ilmaista. Meillä on sähköauto, sinne sähkölaskuun uppoaa myös auton käyttökulut siis. 

Kyllä mä kokonaissummaa seurailen, ettei ole yllättävän iso, mutta euron tarkkuudella en. Valaistus tai kodinkoneet, voi hemmetti ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!

Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.

Lisään tähän vielä, kun kirjoitin etten ole laskenut mitä lapset syö, että meillä käy muidenkin lapsia. Osa on omien lasten kavereita, osa on tukiperhelapsia, kahdesti kuukaudessa. Enkä laske heistäkään mitä kukakin syö. Tai että kuka maksaa ja millä. Jos tukilapsi tulee ilman hanskoja, hänelle käydään sellaiset ostamassa. Jos lähdetään ravintolaan niin kaikki saa tilata, eikä niin että tukilapsi tilaa korkeintaan sen mukaan mitä hänestä maksettu kulukorvaus on.

Mun mielestä ihan kauheaa olisi elää perheessä, jossa minun aiheuttamiani kuluja koko ajan lasketaan. Ja puolison, ja lasten. 

Elämä soljuu paljon kepeämmin eteenpäin näin. 

Voisitko sillai kepeästi soljuen maksaa mun lasten talvihaalarit, jos sillä ei ole merkitystä, kuka maksaa ja kuka joutuu tekemään töitä, jotta saadaan maksettua naapurustonkin lasten ruuat. Epäilen nimittäin vahvasti, että se on sun mies, joka ne ruokkii.

Millähän ihmeen perusteella? Nainenko ei voi tienata samaa kuin mies? Oikeasti, millä ihmeen perusteella? :D 

Ja kyllä, olen joskus ostanut tukilapselle haalaritkin. Kysyin kyllä ensin äidiltään saako joskus jotain ostaa, jos jotain kivaa näkee. Ei kaikkein kalleimpia, mutta äitinsä piti niistä kovasti. 

Tukilapsesta maksetaan pieni korvaus, ja jos ei käydä missään pitkään aikaan, mun mielestä sen korvauksen voi käyttää vaikka lapseen itseensä, vaikka niihin haalareihin. 

En ihan oikeasti ja todella laske euroja. Mihin ne menee, tai keneen. Kunhan tilillä on riittävästi että pärjätään, niin ihan se ja sama.

Näköjään tällainen ajattelu on harvinaista jopa perheen sisällä. Onneksi mun puoliso on samankaltainen, meille tämä systeemi sopii hyvin. 

Olettaisin että nuo tarkemmin laskijat on niitä joille ei omalle tilille jää, mutta puolisolle jää. Sitten taas jos molemmilta menee kaikki eikä riitäkään, niin silloinkaan ei viitsitä laskeskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!

Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.

Ajatteletko, että nainen ei voi olla sovinistinen? Kuule juuri sillä tavalla se sovinismi on hengissä pysynyt, että naisetkin ajattelevat, että kotiin ostetut kukkaset ovat naisen ylimääräistä krääsää. Meillä kyllä molemmilla on silmää kodin kauneudelle ja siitä välittää molemmat.

Mutta tosiaan itse asiaan: se maksaa, joka käy kaupassa. Yleensä se on mies, sillä hän käy toimistolla useammin kuin minä, eli edes sen kerran viikossa ja kauppa-asiat hoituu siinä samalla. Jos ollaan yhdessä kaupassa, minä maksan, juuri sen vuoksi, että mies käy joka tapauksessa useammin kaupassa ja siksi maksaakin useammin.

Kumpikin lataa koriin mitä tarvitsee, on se sitten ruokaa, jota toinen ei syö tai ihonhoitotuote, jota toinen ei käytä. Molemmat kyllä käyttää pesuaineita, niin itseensä kuin vaatteisiin, taloon ja astioihinkin. Molemmilla on kyllä lempimerkit, joten sitä laitetaan koriin, mitä itseltä puuttuu. Ei eritellä kassalla, kumpi osti suihkusaippua tällä kertaa.

Sukkahousuista olen ajatellut, että käyttää se mieskin sukkia ja yleensä ne marketista ostaa. Joten tasoissa ollaan siinäkin.

Ja kyllä, mies syö enemmän, määrällisesti. Minä taas syön kalliimmin, keskiverrosti. Joten aika tasan menee. Pyrin kyllä omalla maksuvuorollani maksaa täydentämään mausteet, jne. ihan tasausmielessä.

Luettelin, että mitä itse naisena ostan. Asioita, joita meillä mies ei koskaan osta.

Ostan siis itselleni hiushoitotuotteita, joskus jonkun kukan, ja sisustussälää, ja niitä sukkahousujakin, ja mitä muuta nyt siihen luettelin. 

Ja sinä nimitit minua ja listaani sovinismiksi. Kuka silloin oikeasti on sovinisti? Miksi halvennat noiden tuotteiden ostamista? Pitääkö minun nyt hävetä, että tarvitsen vaikka hiushoitotuotteita, tai tykkään näteistä sisustusjutuista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin ostaa omat ruokansa. Ei ole ollut ongelma viimeiseen 28 vuoteen. Me syömme niin erilaisia ruokia, että mikään muu ei tunnu järkevältä.

Haluisin nähdä erilliset jääkaapit ja kuivakaapit. Jos joitain huvittaa kysymykset ruokalulujen jaosta, niin varsinkin perheissä, jossa enemmän jäsenia ruokakulut voi mennä jopa yli asumiskulujen. Sen takia "se ostaa joka käy kaupassa" ei oikein reilu.

Ei varmaan ainakaan sen mielestä, joka ostaa huomattavasti enemmän. Ellei satu olemaan huomattavasti parempituloinen samalla ja ei haittaa.

Ruokien osto, roudaaminen ja tekeminen on aika iso osa "kotitöistä" lapsiperheessä.

Tervetuloa meille katsomaan, tosin en ymmärrä, miksi jääkaappien pitäisi olla erillisiä. Jos minä en juo appelsiinimehua, niin se voi olla samassa jääkaapissa maitorahkani kanssa ilman, että mies joutuu pelkäämään, että syön ruokiaan.

Miehen kuivakaapissa taitaa olla suolaa, sokeria ja kahvia ekä paketti kaurahiutaleita. Se on  ihan siisti kaappi, ei ole ongelmia senkään esittelyssä.

=D Omat kaapit ja omat hyllyt jääkaapissa =D Onko omat vessapaperit myös? Vai laitetteko ylös monta palaa kumpikin on käyttänyt?

Nauran tälle touhulle. Piheys on sairaus ja jos ei omastaan voi antaa puolisolleen, niin mitä hittoo?

Kämppissuhteelta tuo kuulostaa. Jos on naimisissa, niin avioliittolaki taitaa sanoa että on elatusvelvollinen puolisostaan? No eihän toki kaikki pariskunnat ole naimisissa, mutta noin niinkuin esimerkkinä ajattelutapojen erilaisuudesta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!

Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.

Hei sinä runsaasti välimerkkejä käyttävä nainen. Oman kommenttini pointtina oli että en kokenut reiluna exmiehen oletusta jakaa ruokakulut tasan, koska se tosiaan olisi nostanut omaa ruokabudjettiani usealla satasella kuukaudessa.

Sen verran isoista summista on kyse hoitajan tuloillani, etten purematta niellyt. Eikä erotus tosiaan olisi tasaantunut parilla sukkahousupaketilla eikä vitosten siirtelyllä edestakaisin.

Saat olla tyytyväinen ja elellä kepeästi jos sinun ei tarvitse koskaan miettiä rahojen riittämistä. Toivon kuitenkin ettet suhtautuisi noin väheksyvästi omiin naisellisiin tarpeisiisi ja puhuisi sälästä ja krääsästä yms. Sovinistisesta ajatusmallistahan tuollainen puhe on lähtöisin.

Ne on sälää ja krääsää, koska eivät ole ehdottoman tarpeellisia (kuten vaikka ruoka on). Kiinalassa tehtyä krääsää. 

Yhtälailla mies ostaa itselleen Biltemasta sälää ja krääsää. Joskus jotain tarpeellistakin. - oliko tämäkin sovinismia? Tuleeko mies sorretuksi, jos sanon hänen shoppailevan kaikenlaista sälää?

Vierailija kirjoitti:

Käymme yhdessä kaupassa ja kassalla maksamme kumpikin 50/50. Kassa jakaa summan kahtia. Kortilla hoidamme niin puoliksi menee. Pitkä suhde 30v näin menty.

Eikä jaa.

Ostan ruokakaupasta mitä tarvitsen ja teen ruuat mitä milloinkin, mies maksaa kaikki, itse ei juuri koskaan käy ruokakaupassa. Hyvin sujunut.

Tiedän, ettei saanut olla yhteistä tiliä, mutta spämmään silti: Meillä laitetaan yhteiselle tilille kuukausittain elämiseen tarvittava summa tulojen suhteessa.