Hei oikeesti miten jaatte ruokakulut

kyllä se niin menee, että minä ilmoitan ukolle, kun käteiskassa alkaa tyhjenemään. ukko täyttää sen ensitilassa. minä käyn kaupassa, teen ruuat, ja hoidan kodin muutenkin. ukko tuo rahan pöytään. kotivaimona on niin köykäinen olla, etten ole 26 vuoteen valittanut kertaakaan. edes silloin, kun lapset kasvatin ja mies raatoi pitkää päivää perheen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Pari pakettia sukkahousuja kuittaa miehen 100% suuremmat ruokamenot, moottoripyörän polttoaineet, työlounaat ... ? Sinäkö olet se pihi mies, joka ajattelee noin? Tiedätkö, paljonko tavallisen kaupan kynsilakanpoistoaine maksaa ja kuinka usein sitä ostetaan? Et, etkä tiedä sitäkään, että eivät kaikki naiset kanna krääsää kotiinsa jatkuvasti. Tai ehkä sinä lasket "sisustussäläksi" naisen ostaman patalapun, joka on ruuanlaitossa välttämätön.

Kyllä siinä on ero, ostaako kerran tai kaksi vuodessa tervashampoon hintaan euro ysiviis tai luonnonkosmetiikkaa olevat pienen pienet shampoo- ja hoitoainapurkit, jotka maksaa melkein kakskymppiä siivu ja joita pitää olla useampaa eri sorttia jostain minulle aivan tuntemattomasta syystä. Ja minä, tervashampoon käyttäjä, olen kuitenkin meistä kahdesta se, jolla on selvästi pidemmät hiukset. En silti ala nillittää vaimolleni siitä, että hän ostelee niitä ja muutakin kosmetiikkaa yhteisen tilin rahoilla. Asialla nyt vain ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi väliä.

Maksetaan puoliksi. Mies toki syö enemmän, mutta maksan mielelläni vähän ekstraa siitä että ruoka on aina valmiina pöydässä eikä minun tarvitse kokata ikinä.

Se maksaa joka käy kaupassa. Ei meillä ole koskaan ollut ongelmia tuon kanssa. En jaksaisi sellaista elämää, että kaikki kuitit räknättäisiin ja vekslattaisiin jotain paria euroa.

Kaikki rahat on yhteisiä vaikka ovatkin omilla tileillä.

Mies maksaa perustarvikkeista varmaan enemmän, mutta hän myös syö paljon enemmän. Mä ostan esimerkiksi kasviksia ja juureksia enemmän

Ei olla hyvätuloisia, melkein köyhiä nykyään.

Onneksi ei ole lapsia.

23v yhdessä ja siitä 13v naimisissa.

Meillä rahat ja menot ovat yhteisiä. Tottakai suurituloisempana maksan enemmän, jos menoja on enemmän kuin tuloja... Yhteinen asuntolaina, yhteiset autolainat, yhteinen sähkölasku, vakuutusmaksut, henkivakuutus, ruuat, harrastukset, lemmikit, lasten kulut. Minä hallinnoin tilejä, miehellä on oma tili ja kortti tietenkin sinne, mutta sit säästötili ja lasten tilit jne on vain mun alla.

Ruuat ostan minä, koska miehellä ei ole mitään ymmärrystä siihen (tästä on aikaisemminkin väännetty täällä, hän ei ymmärrä mitä ruoka maksaa ja mitä siitä kannattaa maksaa. Heikentynyt kongnitiivinen toimintakyky, oli nuorena terve ja fiksu).

Meillä on yhteinen tili, jonne tulee kaikki tulot ja josta maksetaan kaikki menot. Eipä ole tarvinnut miettiä kumpi maksaa. Lisäksi joka kuukausi on siirretty sama summa kummankin rahastoon.

Meillä mies maksaa kaikki ruoat. Perheessämme yksi lapsi. Maksaa myös vesi-ja sähkölaskun. Muut talon ja auton kulut menee yhteiseltä tililtä. Minä taas säästän ja maksan isompia kuluja kuten matkat jne.

Jos tulee ero niin mies saa puolet säästöistäni.

Olemme avoliitossa. Olleet jo 17 vuotta.

Kumpikin ostaa omat juttunsa mitä toinen ei syö, niin kuin rahkat, juomat, mässyt jne. Yhteiset ruuat ostetaaan n. puoliksi. Jos ollaan yhtä aikaa kaupassa, jaetaan kummankin koriin. Tai jos toinen käy yksin kaupassa, seuraavalla kerralla huomioidaan, että toinen on ostanut viimeksi enemmän. Kun tähän on vuosien aikana tottunut, menee aika automaattisesti. Kaikki ei mene sentilleen tasan, mutta muutama euro sinne tai tänne.

Meillä on yhteisille kuluille budjetti, sisältää asumisen juoksevat kulut, kodin netin, vkl sanomalehden, teinin mopovakuutuksen ja ruuan/päivittäistavarat. Budjetti maksetaan puoliksi.

Käytännössä minä laitan yhteiselle tilille vähemmän rahaa laskuihin ja maksan ruuat omalta tililtäni (mies ei juurikaan kaupassa käy). On oma asiani pysynkö ruokabudjetissa vai en. Jos mies hakee toisinaan jotain kaupasta, hän maksaa sen ihan itse, ei näiden kanssa säädetä kuin kerran vuodessa, sitä budjettia seuraavalle vuodelle laskettaessa.

Lapsen hankinnat ja harrastukset on sitten jaettu toisella tapaa, huomioiden myös lapsilisän tulo mun tilille.

Meillä toinen maksaa asuntolainan lyhennyksen ja toinen kauppalaskut. On kutakuinkin sama summa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Laitetaan yhteistilille vähintään omat ruokakulut (jos pienet tulot väliaikaisesti vaikka parin kk työttömyyden takia) ja normituloista laitetaan enemmän, yleensä tietty prosentti tulojen mukaan.

Mun ruokakulut on 200 e / kk. Miehellä aika paljon enemmän kun iso ja urheileva mies.

Minä maksan lähes kaiken, koska puoliso on työtön. Meillä on erilaiset ruokavaliot ja jääkaapissa on kummallekin tila "omille" tuotteille, joihin toinen ei koske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin. 

Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99. 

On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.

 - no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään. 

Kumpikin maksaa omat kulunsa.

Ihan tarpeeksi olen sivusta katsonut tuttuja, joiden elintaso on romahtanut eron myötä: yllättäen ei ole varaa niihin yhteisiin menoihin, joiden oikeastaan kai piti olla puolet tarpeellisista menoista eikä ostelemista siksi, että puoliso oikeastaan maksoi ne kokonaan, tulojen suhteessahan kulut jaettiin. Jos minulle tulisi nyt ero, olisi käytössäni oleva rahasumma edelleen täsmälleen sama kuin nyt ja voisin edelleen käyttää rahojani kuten haluan.

Tiedän, että jos rahani ovat loppu ja tarvitsen sairaalamaksuihin apua, niin puoliso ilman muuta auttaa (ja päinvastoin), mutta tavallisessa arjessa olen tasa-arvoinen suomalainen nainen, joka maksaa itse omat kulunsa ja sopeuttaa ostoksensa omiin eikä yhteisiin tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Otatko kassalla eri kuitille sun henkilökohtaiset tuotteet kuten vaikka hiuslakan? Voi jestas miten hankalaa. Sama myös ilmeisesti miehen partahöylän kanssa? Eri kuitille sekin. 

Vai maksat kassalla kaikki samasta, ja sitten räknäät kuitista ja palautat taloustilille sen hiuslakan 4,99. Ja mies palauttaa partateränsä, 4,99. 

On ihmisillä sitten murheet kun ei voi vaan yhdessä ostaa kotiin mitä tarvitaan.

 - no ei, ymmärrän kyllä tarkan taloudenpidon sitten, jos toisella osapuolella on alkoholiongelma tai peliongelma, niin ettei voi luottaa rahankäytössä yhtään. 

Teen usein kaupassa niin, että ostokset jaetaan kahtia ja maksan ne siten, että saan molemmista eri kuitin. Sitten kiikutan kassillisen tavaroita mummille, joka kuitin perusteella palauttaa rahat tililleni. Kassa ei ole vielä koskaan sanonut, että onpa tuollainen hankalaa.

Meillä meni niin, maksoin asumiskulut ja ruokaostokset kun kävin kaupassa, mies maksoi asuntolainan ja ruuat kaupassa käydessään. Yhdessähän sitä elettiin, muusta saattoi olla riitaa vaan ei rahasta. 45 vuotta.

Jaetaan ruokakulut (ja muut) jälkikäteen kuittien perusteella. Yhteiset ruoat puoliksi, omat ruoat maksetaan tietty itse.

Me riidellään aina kassalla siitä kumpi SAA maksaa ja kumpi joutuu pakkaamaan. Molemmat inhoaa ostosten pakkaamista. Kassa ihmettelee aina huuli pyöreänä että yleensä riidellään siitä kumpi JOUTUU maksamaan...

Meillä mies vastaa ruokakuluista ihan kokonaan ja minä puolestani hankin shampoot ja muut hygieniatuotteet. Näin on ollut koko meidän suhteen ajan:D