Hei oikeesti miten jaatte ruokakulut

Se maksaa, joka käy kaupassa eli minä. Toiselle tilille tulee kaikki laskut maksettavaksi, paitsi mun jotkut esim. lääkärilaskut. Tilit on kuitenkin molemmat molempien nimissä, joten mitä väliä.

Yhteinen taloustili, jolta maksetaan asuminen, ruoka ja yhteinen auto. Ei erotella ruokakuluja, vaikka on erilaiset ruokavaliot, koska ei ole tarvetta käyttää aikaa lillukanvarsiin.

Omia ravintolalounaita tai jos haen toimistolla ollessani itselleni eväitä, en tietenkään maksa yhteiseltä tililtä. Tai matkoilla syömiäni ruokia tai viiniä, jonka ostan vain itselleni.

Tietenkin se joka tienaa enemmän myöskin maksaa kuluista isomman osan.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin se joka tienaa enemmän myöskin maksaa kuluista isomman osan.

Paitsi jos se on nainen.

Puoliksi maksettiin. Taloustilille siirrettiin saman verran rahaa.

Olemme kolme henkinen avioliitossa oleva perhe.

Minä maksan ruokamenot, sillä minä ne ateriat suunnittelen ja päätän mitä syödään meillä. Ja minä sen ruuan kaupasta ostan

Maksan myös oman jo ikivanhan autoni vakuutukset js bensat, se on pelkkä työssä-ja kaupassakäynti auto.

Samoin maksan tietenkin oman henkivakuutukseni js muut hlökohtaiset menot sekä,vesilaskun ja omat paperi- ja digilehteni.

Myös lapsen päivähoitomaksu menee tililtäni

Asuntolainaa lyhenämme molemmat, suhteteuttenia netto tuloihimme.

Mies maksaa kotivakuutuksen, kiinteistöveron, metsän palo-ym. vakuutukset. Sähkön.

Lumityöt, jotka, ostetaan naapurilta.

Tietokoneet, suuret kodinkone hankinnat: ruohonleikkurin, pesukoneet sun muut, jotka joudutaan uusimaan. Samoin omat autokulunsa ja vakuutuksensa.

Ostaa myös lapselle leluja, kelkkoja, pulkkia.

On jopa ostanut pikkupojallemme jo nappulankengät valmiiksi, hassua.

Miehellä on huomattavasti korkeampi palkka, kuin itselläni, ja näin sovittiin, jo yhteenmuuttettaessa, aikoinaan.

Mutta meillä ei olla mitään, parikympin euron pihistelijöitä. Ei etenkään kun ulkona syödään ja matkoilla ollaan.

Olemme ns, keskituoloinen perhe. Rahaa ei todellakaan riitä tuhlattavaksi.

Mutta järkevällä talouden pidolla, voimme elää suht.koht, hyvää elämää, vaikka asuntolaina onkin vielä rasitteena useita vuosia.

Yhteiselle taloustilille molemmat laittaa 70% palkasta. Sieltä maksetaan ruoka, asuminen, jne.

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Voi hyvänen aika! Hirveää elämää tuommoinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Se maksaa joka käy kaupassa eli yleensä minä. Maksan yleensä myös lasten harrastukset, vaatteet ym. Mies maksaa sähköt, vedet, vakuutukset ym. Ravintolassa maksan ehkä joka kolmas-neljäs kerta. Olen huomattavasti pienituloisempi, näin jää molemmilla ihan hyvin säästöön.

Te ootte kun mun siskon perhe, ne jakoi viiden sentin tarkkuudella kuluja, saatana jatkuvaa laskemista. Kukaan ei enää halua niitä yhteisiin reissuihin, viikonloppuihin, kyläileen jne. Sitä saakelin laskemista ei viitsi kuunnella. Huh, suku ei halua niitä nähdä, kaveripiirimme on aika paljon yhteinen, kukaan meistä ei niitä halua nähdä.

Kuolisin nauruun jos joku pariskunta alkaisi kaupan kansalla määkimään kassalle, että jaa lasku kahtia. Hulluja te olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Meillä on yhteinen taloustili, jolta ostetaan ruoat ja muut yhteiset tarvikkeet. En tietenkään maksa sieltä omia hiustuotteitani, kynsilakanpoistoaineita, sisustusjuttuja, käsityötarvikkeita tms. Eikä mies omia harrastusvälineitään.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset ruokakulut ja siivoustarvikkeet, wc-paperit yms.

Hirveää elämään, huh, huh!

Mies maksaa kaikki ruoat ja ja muutkin laskut. Hänellä 5 kertaa parempi palkka ja näin haluaa toimia. Mäkin kyllä ostan välillä jotain extraa miehelle tai kotiin. Mutta minimipalkalla ei paljon törsätä. Miehen mielestä itsestäänselvää että hän maksaa. Näin on menty 8 vuotta eikä ikinä ole tullut sanomista. Ja kysyy AINA tarvitsenko rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Yli 30 vuotta on menty sillä, että se maksaa, joka käy kaupassa. Kaiken aikaa on  ollut eri tilit, mutta yhteiset rahat. Vanhanaikaista, totta, mutta me olemme oikeastaan jo aika vanhoja.

oikia vanhanajan tapa

Vierailija kirjoitti:

Se maksaa, joka käy kaupassa eli minä. Toiselle tilille tulee kaikki laskut maksettavaksi, paitsi mun jotkut esim. lääkärilaskut. Tilit on kuitenkin molemmat molempien nimissä, joten mitä väliä.

Onhan kumpikin tili tai-muotoa? Muuten voi tulla hätä, jos toinen sairastuu tai peräti kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Pari pakettia sukkahousuja kuittaa miehen 100% suuremmat ruokamenot, moottoripyörän polttoaineet, työlounaat ... ? Sinäkö olet se pihi mies, joka ajattelee noin? Tiedätkö, paljonko tavallisen kaupan kynsilakanpoistoaine maksaa ja kuinka usein sitä ostetaan? Et, etkä tiedä sitäkään, että eivät kaikki naiset kanna krääsää kotiinsa jatkuvasti. Tai ehkä sinä lasket "sisustussäläksi" naisen ostaman patalapun, joka on ruuanlaitossa välttämätön.

Puoliksi menee. Aika hankala se on alkaa niitäkin jakamaan. Mies varmaan syö jonkun verran enemmän, mutta ei nyt hirveästi. Molemmat syö töissä ja se on arjen ainoa lämmin ruoka. Toisaalta mitä itse itselleni koriin laitan, on usein kalliimpaa, mm. marjat ja hedelmät. Myös taloustarvikkeet menee samaan laskuun ja siellä on kaikki tamponeista shampoisiin. Yhteinen talous, niin menot puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se maksaa, joka käy kaupassa. Meillä kaupassakäynti jakaantuu n.80-20.

Tuossa käy helposti niin että pihimpi puoliso ostaa kauppavuorollaan vain aivan välttämättömän ja toinen joutuu ostamaan kaikki taloudessa tarvittavat omallaan.

Meillä yhteinen tili eikä ikinä ole rahasta riidelty.

Minä en myöskään ymmärrä muita systeemejä kuin yhteinen käyttötili, joka on tarkoitettu ruokiin, bensaan, sähköön, veteen jne. Sille tilille sitten kumpikin osapuoli siirtää kuukausittain rahaa sovitun summan verran. Ei tarvitse ikinä kinata siitä, kumpi maksaa enemmän tai kauppavuoroista. Se käy kaupassa, joka kulloinkin ehtii ja ostaa kaiken, mitä tarvitaan.