Hei oikeesti miten jaatte ruokakulut

Mä maksan ruoat, mutta mies kaiken muun (asuminen, sähkö, lasten hoitomaksut, vakuutukset, auto...) Ei sillä ole musta merkitystä, miten jokin yksittäinen menoerä jaetaan, vaan että kokonaiskuva on oikeudenmukainen. Meillä näin, koska puolison tulot on huomattavasti paremmat kuin mun. 

Yleensä aina minä maksan, koska käyn kaupassa ja homma toimii helpommin niin. Meillä on kolme lasta. Mies maksaa muita laskuja. Ei olla sen koommin summia laskettu, koska tämä on molemmille aina ollut ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin ostaa omat ruokansa. Ei ole ollut ongelma viimeiseen 28 vuoteen. Me syömme niin erilaisia ruokia, että mikään muu ei tunnu järkevältä.

Haluisin nähdä erilliset jääkaapit ja kuivakaapit. Jos joitain huvittaa kysymykset ruokalulujen jaosta, niin varsinkin perheissä, jossa enemmän jäsenia ruokakulut voi mennä jopa yli asumiskulujen. Sen takia "se ostaa joka käy kaupassa" ei oikein reilu.

Ei varmaan ainakaan sen mielestä, joka ostaa huomattavasti enemmän. Ellei satu olemaan huomattavasti parempituloinen samalla ja ei haittaa.

Ruokien osto, roudaaminen ja tekeminen on aika iso osa "kotitöistä" lapsiperheessä.

Tervetuloa meille katsomaan, tosin en ymmärrä, miksi jääkaappien pitäisi olla erillisiä. Jos minä en juo appelsiinimehua, niin se voi olla samassa jääkaapissa maitorahkani kanssa ilman, että mies joutuu pelkäämään, että syön ruokiaan.

Miehen kuivakaapissa taitaa olla suolaa, sokeria ja kahvia ekä paketti kaurahiutaleita. Se on  ihan siisti kaappi, ei ole ongelmia senkään esittelyssä.

=D Omat kaapit ja omat hyllyt jääkaapissa =D Onko omat vessapaperit myös? Vai laitetteko ylös monta palaa kumpikin on käyttänyt?

Nauran tälle touhulle. Piheys on sairaus ja jos ei omastaan voi antaa puolisolleen, niin mitä hittoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se maksaa, joka käy kaupassa. Meillä kaupassakäynti jakaantuu n.80-20.

Tuossa käy helposti niin että pihimpi puoliso ostaa kauppavuorollaan vain aivan välttämättömän ja toinen joutuu ostamaan kaikki taloudessa tarvittavat omallaan.

Meillä yhteinen tili eikä ikinä ole rahasta riidelty.

Mistä se raha tulee sille tilille?

Laittaako molemmat yhtä paljon? Tai siis, maksaako toinen saman summan pienemmistä tuloista ja toiselle jää enemmän omaa rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Yli 30 vuotta on menty sillä, että se maksaa, joka käy kaupassa. Kaiken aikaa on  ollut eri tilit, mutta yhteiset rahat. Vanhanaikaista, totta, mutta me olemme oikeastaan jo aika vanhoja.

Tämä on hyvä systeemi, meilläkin tehdään näin.

Meillä se, kummalla on rahaa, maksaa ostokset. Ikinä ei olla katsottu, että meneekö puoliksi vai syökö toinen enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 30 vuotta on menty sillä, että se maksaa, joka käy kaupassa. Kaiken aikaa on  ollut eri tilit, mutta yhteiset rahat. Vanhanaikaista, totta, mutta me olemme oikeastaan jo aika vanhoja.

Tämä on hyvä systeemi, meilläkin tehdään näin.

Ja meillä.

Menisi ruokahalut jos semmoista kun nähty, veli otti kaksi pullansiivua.  Sitten toinen otettiin pois, hän viskasi raivoissaan toisenkin koriin takaisin vaikka oli jo puraissut.

Mistä se raha tulee sille tilille?

Laittaako molemmat yhtä paljon? Tai siis, maksaako toinen saman summan pienemmistä tuloista ja toiselle jää enemmän omaa rahaa?[/quote]

Molempien palkat ja nykyään eläkkeet menee samalle yhteiselle tai- tilille.

Kumpikaan ei ole törsäämiseen taipuvainen eikä osta mitään turhaa.

Eipä ole ikinä tarvinnut miettiä kumpi syö enemmän.

Maksellaan hieman vuorotellen, ei olla ikinä pidetty tarkempaa kirjaa asiasta. Näin olemme tehneet koko yhdessäolomme ajan. Jossain välissä mieheni opiskeli ja itse tienasin paljon enemmän, joten silloin ostin useammin ruoat. Mutta emme silloinkaan mitenkään tarkkaan laskeskelleet, kuinka ison osuuden kumpikin maksaa. Olemme kolmekymppinen pariskunta ja olleet yhdessä noin 10 vuotta.

Ei ole ikinä ollut kiistaa menojen jakamisesta. Asiat ovat vain sujuneet melko itsestään. Kummallakin jää rahaa myös säästöön ja olemme tyytyväisiä tilanteeseen. Ei kiinnosta, onko vuosien saatossa toinen maksanut menoja enemmän kuin toinen. Ja siis jos on, se todennäköisesti olisin minä. Eli en siis oman hyödyn toivossa halua elää näin, jos joku sitä epäilee.

Ei me mitään jaeta, se maksaa laskun, joka kaupassa käy. Jos jommankumman tilin pohja alkaa paistaa vähän ennen tilipäivää, toinen siirtää sinne rahaa. Simple as that!

Meillä eri tilit ja yleensä mä maksan laskut koska miehellä ei esim verkkopankki tunnuksia mutta maksaa sitte pääsäänt ruuat ja ja tietää ettei mun rahat riitä tietenkää koko kk nostaa automaattisesti mulle rahaa ja kysymättä tai antaa/ siirtää mun tilille ja yhessä kun kaupassa aika usein käydään ei tule kiistaa koskaan !! kumpi maksaa, välillä toki minä ja sitte mies . Nimim toinen liitto joka toiminut näin loistavasti jo yli 20 -v ja tähän tilanteeseen olen enemm kuin tyytyväinen ja Onnellinen <3 !!

Se maksaa joka jaksaa. Eri tilit mutta yhteiset rahat. Mies maksaa talolainaa ja yhtiövastiketta ja minä ruokaa. Enimmäkseen näin. Ei lasketa. Ei minusta olisi laskemaan. Jos laskisin, olisin eri joukkuetta kuin mieheni eli hänen vastustaja. Tarkoitus avioliitossa kuitenkin pelata yhteiseen pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se maksaa, joka käy kaupassa. Meillä kaupassakäynti jakaantuu n.80-20.

Tuossa käy helposti niin että pihimpi puoliso ostaa kauppavuorollaan vain aivan välttämättömän ja toinen joutuu ostamaan kaikki taloudessa tarvittavat omallaan.

Meillä yhteinen tili eikä ikinä ole rahasta riidelty.

Minä en myöskään ymmärrä muita systeemejä kuin yhteinen käyttötili, joka on tarkoitettu ruokiin, bensaan, sähköön, veteen jne. Sille tilille sitten kumpikin osapuoli siirtää kuukausittain rahaa sovitun summan verran. Ei tarvitse ikinä kinata siitä, kumpi maksaa enemmän tai kauppavuoroista. Se käy kaupassa, joka kulloinkin ehtii ja ostaa kaiken, mitä tarvitaan.

Ihan kätevä varmasti mutta esim. me pärjäämme hyvin ilmankin. Se käy kaupassa, joka ehtii. Mietittiin joskus hetki yhteistä käyttötiliä muttei sitten koettu siitä olevan meille edes sen vertaa ylimääräistä hyötyä, että olisimme viitsineet nähdä tilin avaamisen vaivan (vaikka se helppoa onkin). Kulut eivät varmastikaan jakaudu tarkalleen 50-50, mutta ei se haittaa meitä kumpaakaan.

Mutta en kyllä edes olisi parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka on niin pihi, että ajattelee ekana aina itseään. Me menemme parisuhde edellä. Kumpikaan ei joudu olemaan huolissaan, että toinen yrittäisi taloudellisesti hyötyä. Pääasia on, että laskut tulevat hoidetuksi, ruokaa löytyy kaapista ja kummankin talous on kunnossa (on säästöjä pahan päivän varalle jne). Tulotasomme on onneksi melko samankaltainen.

Meillä myös käytännössä yhteiset rahat, vaikka erilliset tilit. Pitkään yhdessäeloon kuuluu aikoja, jolloin toinen on käytännössä elättänyt toista, puolin ja toisin.

Omat tilit mutta yhteiset rahat..perheen kuuluu vetää yhtä köyttä eikä eritellä minun,sinun,minun,sinun..

Minä syön ja kokkaan ja mies maksaa .

Mä maksan ruuat. Asun miehen omistamassa asunnossa. Hän on lähes aina työpaikalla, ellei työmatkalla, mutta ei kotona. Itse teen poikkeuksetta aina kotona.

Ostan ruuat, teen myös ja hoidan siivouksen.

En maksa asumisesta mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili, joten ei ole murheena tuo. 

Mutta jos ei olisi yhteistä tiliä, niin yhtä isot köntät rahaa taloustilille molemmilta. Se on tasapuolista. 

Jos jotakuta häirii se, että miehen ruokaan menee enemmän rahaa, niin voisi miettiä vaikka mitä kaikkea muutakin sieltä prismasta ostaa, mitä mies sitten taas ei käytä niin paljon. 

Esim shampoot ja hoitsikat, hiustuotteet, korukrääsää, ehkä joku kynsilakanpoistoaine joskus? Kukkia, sisustussälää, mitä lie! Listahan on loputon. 

Eli jos oikeasti on niin pienestä kiinni, että miehen isompi kulutus ärsyttää, osta kauppareissulla ittellesi vaikka sukkahousuja pari pakettia, niin tasoissa on taas. 

Ai kamala miten sovinistinen kommentti. Oman ex-mieheni ruokaan meni yli tuplasti se mitä omaani, samansuuntaisia kokemuksia tuttavilla. Ja mitä tulee tuohon "turhaan akkojen sälään" niin en käytä yhtäkään mainitsemistasi tuotteista, paitsi shampoota jota toivottavasti myös miehet ymmärtävät käyttää. Ja jos joku muu nainen ko. tuotteita käyttää niin eiväthän ne ole ruokakuluja, vaan henkilökohtaisia menoja. Vedä vaikka päähäs ne sukkahousut!

Sovinistinen?? Minä olen nainen! Menikö pointti oikeasti noin ohi? Mitä esimerkkejä olisi pitänyt sitten käyttää, jos sukkahousut ei ollut sinusta hyvä esimerkki "vain naisten ostamasta tuotteesta"? Kerrohan!

Ja minusta on oikeasti ihan turhaa siirrellä jotain viitosia tai kymppejä sinne tänne. Yhteiset rahat meillä on, ihan sama mitä toinen ostelee. En ole koskaan laskenut mitä mies syö tai mitä minä syön, tai mitä lapset syö.

Hei sinä runsaasti välimerkkejä käyttävä nainen. Oman kommenttini pointtina oli että en kokenut reiluna exmiehen oletusta jakaa ruokakulut tasan, koska se tosiaan olisi nostanut omaa ruokabudjettiani usealla satasella kuukaudessa.

Sen verran isoista summista on kyse hoitajan tuloillani, etten purematta niellyt. Eikä erotus tosiaan olisi tasaantunut parilla sukkahousupaketilla eikä vitosten siirtelyllä edestakaisin.

Saat olla tyytyväinen ja elellä kepeästi jos sinun ei tarvitse koskaan miettiä rahojen riittämistä. Toivon kuitenkin ettet suhtautuisi noin väheksyvästi omiin naisellisiin tarpeisiisi ja puhuisi sälästä ja krääsästä yms. Sovinistisesta ajatusmallistahan tuollainen puhe on lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan ruuat. Asun miehen omistamassa asunnossa. Hän on lähes aina työpaikalla, ellei työmatkalla, mutta ei kotona. Itse teen poikkeuksetta aina kotona.

Ostan ruuat, teen myös ja hoidan siivouksen.

En maksa asumisesta mitään

Kannattaa huolehtia, että itsellekin jää jotain omaisuutta. Nyt vaikuttaa siltä, että käyttämäsi eurot huuhdotaan vessanpöntöstä alas samalla kun miehesi maksaa omaa asuntoa.